Tämän päivän(uutislehti 100 27.1.05) sata-lehdessä oli artikkeli ylilihavien lapsien huostaanotosta Suomessa. Asiaa kommentoi osiaaliviranomainen, joka ei tiennyt ainuttakaan tapausta...Hän sanoi haastattelussa tietävänsä kyllä uskonnollisista syistä huostaanotettuja lapsia, joiden vanhemmat eivät olisi antaneet lapselleen tehdä verensiirtoa. Onneksi meillä on viranomaiset! Jehovantodistajat, teille kysymys. Ovatko nämä viranomaiset olleet Saatanan asialla??
Huostaanottoja
Johannes
4467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tietenkin olleet tuon lapsen asialla pelastaen hänet todistajien käsistä kun he antaisivat tuon lapsen kuolla uhrina Jehovalleen.
Mooseksen aikaan lapsia uhrattiin Molokille, jotta vanhemmat saisivat hyväksynnän jumalaltaan.
Sama homma tässä Elnan tapauksessa. Tosin Jehova ei ole vaatinut tietääkseni lapsia uhrattavaksi itselleen milloinkaan.
Tämä on jo 144.000:s kerta, mutta sanon kuitenkin...
Veren antaminen ja kaikki muutkin lääketieteelliset toimenpiteet suoritetaan, jos lapsi on alaikäinen. Vaikka vanhemmat kuinka ruikuttaisivat, ettei verta anneta, sitä annetaan jos hoito sitä vaatii!
Tällaiset toimenpiteet vaativat yleensä nopeita päätöksiä, jotka tekevät hoitava lääkäri. Kenelläkään ei olisi edes aikaa hälyttää jotain sossutätejä laatimaan huostaanottoasiakirjoja.
Nämä asiat selviävät Suomen laista, joten ainainen kädenvääntö tässä asiassa on aivan turhaa! Ei muuta kuin lakikirja kouraan, se kun Suomessa menee kaiken maailman raamattujen ohitse... ONNEKSI!!!
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/g/2000/1/8/article_01.htm
vaikka kiihkouskovaiset hellutai- yms. lääkärit kuinka yrittäisivät harata vastaan.
Eikö vain?
Vartiotornin ja muiden veren käyttöä vastustavien tahojen legenda komplikaatiottomasta paranemisesta on liioiteltua legendaa. Jos hoitokustannuksissa säästetään koska toipumisajat ovat lyhyempiä ja lisäksi korvikeaineiden käyttö olisi mutkattomampaa (veriryhmistä ei tarvitse huolehtia ja korvikkeiden säilyttäminen on helpompaa ja halvempaa, sillä veri säilyy vain 42 vrk. jääkaapissa), niin miksi verta sitten ylipäätänsä käytetään, lisäksi potilaan terveys vaarantamalla? Ei tarvitse olla salapoliisi jotta voi huomata tällaisen legendan olevan liioiteltua.
Veren korvikeaineita käytetään pääasiallisesti erilaisten sairauksien hoidossa esim. jotkin maksasairaudet, eikä niitä ole vartavasten suunniteltu verensiirtoa korvaamaan.
Lähes kaikki käytettävät korvikkeet perustuvat joko perfluorokemikaaleihin tai sitten hemoglobiiniin.
Perfluorokemikaaleihin (pfc) perustuvien korvikkeiden sidokset ovat liian heikkoja sitoakseen hapen tarpeeksi hyvin, jotta se ehtisi kuljettaa hapen jokapaikkaan. Tämä saattaa aiheuttaa tukehtumisen tai hukkumisen tunnetta ja pahimmassa tapauksessa on hengenvaarallista. Esimerkiksi Yhdysvaltain armeijalla on huonoja kokemuksia haavoittuneiden ensiavusta veren korvikkeilla. Jehovan todistajat "unohtavat" mainita nämä riskit kirjoituksissaan.
Markkinoilla olevat korvikkeet jotka eivät perustu perfluorokemikaaleihin perustuvat hemoglobiiniin, joka on otettu verestä. Näillä tuotteilla on omat riskinsä, kuten mm. verenpaineen nousemisen ja valtimotaudin riski. Jehovan todistajat "unohtavat" mainita nämäkin riskit kirjoituksissaan.
Lupaavimpia kehityksen alla olevia korvikkeita ovat aineet jotka perustuvat dodecafluoropentane emulsioon, mutta nämä ovat siis vasta kehitteillä. Jehovan todistajilla on ollut veren korvikkeita ylistävä asenne ainakin 80-luvulta asti, vaikka tilanne oli silloin paljon huonompi.
Hyvin suunnitellussa leikkauksessa massiivisen verenvuodon riskit ovat pieniä ja näin ollen veren korvikkeita käytettäessä ollaan saatu hyviä tuloksia. Jehovan todistajat mielellään painavat lehtiinsä kertomuksia tällaisista onnistuneista tapauksista.
Onnettomuuksissa tapahtuneet verenvuodot ovat taas asia erikseen. Esimerkiksi auto-onnettomuudessa pahasti loukkantuneelle saatetaan joutua antamaan kymmeniä yksiköitä verta, ennen kuin veren vuoto ollaan saatu tyrehtymään. Potilaalle ei periaatteessa ole jäänyt omaa verta siis lainkaan. Aikuisen ihmisen veren määrä on noin 4 litraa ja yhden veriyksikön määrä on noin puoli litraa. Ihminen ei voi selvitä hengissä pelkillä korvikkeilla. Korvikkeita tosin on ainakin Yhdysvalloissa alettu kokeilla ambulansseissa, juuri oikean veren huonon säilyvyyden, vaikean varastoinnin ja eri veriryhmien vuoksi. Nämä korvikkeet toimivat kuitenkin pääasiallisesti vain plasmavolyymin kohottajina ja näin ollen estävät potilaan joutumista shokkiin, potilaalla on kuitenkin edelleen riski kuolla hapenpuutteen aiheuttamiin ongelmiin. Sairaalassa teho-osastolla potilaille kuitenkin annetaan oikeaa verta. Jehovan todistajien lehdissä ei pahemmin ole mainintoja onnettomuspotilaiden verettömän hoidon varjopuolesta ja verensiirrosta kieltäytyneiden menehtymisistä.
Luovutetut veriyksiköt ja plasmapoolit testataan mm. hepatiitti B viruksen sekä HIV ja hepatiitti C virusvasta-aineiden suhteen. HIV:n vasta-aineet näkyvät verikokeessa nykyteknologialla jo kahden viikon jälkeen tartunnasta. Haastattelulla tämäkin riski saadaan minimoitua.
Veren ja verituotteiden mikrobiturvallisuus ei kuitenkaan ole täydellinen ja voivat näin ollen aiheuttaa potilaalle pienen riskin. Tartunnan mahdollisuus on myös valmisteissa, jotka on valmistettu verestä.
Ainakaan Suomessa ei ole verensiirron yhteydessä tarttunut HIV:tä ainakaan 80-luvun puolivälin jolloin luovutetusta verestä alettiin kokeita ottamaan. Tilanne on suurinpiirtein samanlainen muissakin hyvinvointiyhteiskunnissa.
Edelleen ihmettelen miksi verta käytettäisiin kaiken tämän hankaluuden ja kulujen jälkeen mikäli verenkorvaavat tuotteet olisivat niin mainioita, kuin jotkut tahot antavat ymmärtää?