Ärade svenskspråkiga, bevara välvilligheten mot Er

Inte är det ju vi vanliga svenskspråkiga människorna som har hittat på "pakkoruotsi ",det är politikerna som spelar sina spel.
Jag har ännu aldrig sett ett inlägg på den här spalten där någon svenskspråkig till vilket pris som helst vill behålla den obligatoriska skolsvenskan.
Inte går vi dygnet runt och funderar på skolämnen, det finns miljoner barn här i världen som inte har någon undervisning alls, om man tänker i litet större sammanhang då betyder några timmar språk (som kanske känns onödiga ) inte särskilt viktiga.

"det finns miljoner barn här i världen som inte har någon undervisning alls, om man tänker i litet större sammanhang då betyder några timmar språk (som kanske känns onödiga ) inte särskilt viktiga".

Luottamus järjestäytyneeseen yhteiskuntaan edellyttää, että suomalainen veronmaksaja tietää, että hänen maksamansa verot käytetään ensisijaisesti omaa yhteiskuntaansa edistävään toimintaan. Veronmaksu vieraiden valtioiden kansalaisten hyvinvoinnin tukemiseksi on niin kaukana järjestäytyneen valtion ydintehtävästä, että on jo syntynyt vakavaa luottamuspulaa Suomen valtion kykyyn huolehtia omista kansalaisistaan,
Suomen kansalaisuus menettää vähitellen merkityksensä ja hyvinvointivaltio rappeutuu, jos perustuslaista johdetut oikeudet annetaan täysimääräisesti vieraiden valtioiden kansalaisille. Suomen kansalaisuus täytyy uudelleen asettaa ansaitsemaansa arvoon.

Se dig i röven. Vi behöver inte din välvillighet till något. Försök med att uppföra dig som folk, utan att berätta hur vi bör uppföra oss så att du är välvillig. Vilken jävla översittare och korkskalle. En skräppspark skulle göra dig gott!

P.S. orkade inte läsa hela dravlet.

Kannattaa muistaa myös, mitä kieltenopetuksen huiput sanoivat äskettäin hesarissa, pakkoruotsi syö muun kielitaidon:

Toimittaja Marjukka Liiten kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.2.), että kielitaito kaipaa uutta loikkaa. Olemme samaa mieltä. Suomen kielipolitiikan perusrakenne luotiin lähes 50 vuotta sitten peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.

Useimmat suomenkieliset oppilaat alkoivat opiskella äidinkielen jälkeen ensin englantia ja myöhemmin ruotsia. Neljäs kieli oli mahdollista aloittaa peruskoulussa tai lukiossa, mutta neljännen kielen opinnot jäävät herkästi kesken.

Suomen kielitaitovaranto alkaa kuitenkin monipuolistua vasta opiskelijan neljännestä kielestä lähtien. Toivomme lukijan pohtivan, miten moni hänen lähipiirissään on saavuttanut neljännessä kielessään niin hyvän kielitaidon, että sillä voi oikeasti tehdä vaativaa työtä.

Kielitaitovarannon monipuolistuminen jo kolmannesta kielestä lähtien on Suomen ja suomalaisten etu. Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista.

Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin. Ruotsin kieli, pohjoismaiset arvot ja pohjoismainen yhteistyö ovat arvokkaita asioita Suomelle. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikkien suomalaisten pitäisi opiskella ruotsia pakollisena kielenä.

Kansainvälisen yhteistyön edellyttämät kielitaitotarpeet ovat muuttuneet 50 vuodessa radikaalisti. Myös tietämys kielenoppimisesta on mullistunut. Nyt tiedämme, että kielen opiskelu kannattaa aloittaa varhain.

Suomessa tarvitaan myös saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Osa väestöstä voisi hankkia kohtuullisen kielitaidon kiinassa, japanissa tai arabiassa. Jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin.