Arkkipiispan raamatuntulkinnan petollisuus

OSA II:

Siis se mitä Mäkinen väittää evankeliumiksi, onkin puhdasta lakia! Tämä on vakava teologinen erehdys arkkipiispan tasoiselta papilta. Kuinka koko Raamattua tulisi tulkita lain kautta, lakina?

Kun kaikki Mäkistä edeltävät arkkipiispamme ovat yksimielisesti edustaneet raamatuntulkinnassaan kirkon perinteistä tulkintaa jonka mukaan tulkintaa ohjaa evankeliumi niin Mäkinen, ensimmäisenä Suomen kirkon arkkipiispana tuokin esille tulkintansa ”keskiönä” lain noudattamisen, etenkin sen toisen taulun osittaisen noudattamisen, sillä eihän Mäkinenkään ota vastaan kaikkea mitä laki käskee. Hän hylkää ne lain kohdat mitkä eivät sovi hänen liberaaliin näkemykseensä ja nostaa esille typistetysti ainoastaan rakkauden kaksoiskäskyn kuin kynityn kanan jolla ei enää ole päätä, pyrstöä eikä höyheniäkään. Tällainen on arkkipiispa Kari Mäkisen käsitys Jumalan laista. Herää kysymys, onko Mäkisellä lainkaan kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan kun hän uskaltaa näin avoimesti käydä sitä vastaan?


Miksi Mäkinen sitten tuo esiin tällaista itseään ja kirkon traditiota vastaan ilmiselvästi sotivaa tulkintaperiaatetta? Eiköhän vastaus tähän ole jo kaikille ilmeinen, mutta sanottakoon nyt kuitenkin että Mäkinen on valikoinut itselleen varsin erikoisen, kirkon uskosta poikkeavan tavan ymmärtää Raamattua, joka sopii paremmin hänen outoihin käsityksiinsä esim. homoseksuaalisuuden ja teologisen sekamelskan puolestapuhumisessa.

Mäkisen puheet uppoavat suureen yleisöön ainoastaan siksi että suuri enemmistö joka ei tiedä kirkon uskosta ja sen opista, ei tunne sen tunnustuskirjoja eikä Katekismuksia, eikä lue Raamattua, -ei yksinkertaisesti TIEDÄ miten asia oikeasti on. He luottavat sokeasti, olettaen piispan olevan ilman muuta vilpitön asiantuntija. NO, asiantuntija Mäkinenkin varmasti on teologiaa oppineena miehenä, eikä ole uskottavaa että hän oikeasti olisi tietämätön näistä asioista. Oikea syy onkin siinä että hän on tarkoituksellisesti ja harkiten VILPILLINEN ajaakseen kirkossa läpi sellaisia asioita jotka ovat hänen Raamatusta-luopuneen ja langenneen lihallisen käsityksensä mukaisia.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on siis juuri sellainen väärä profeetta jollaisesta Jeesus varoittaa vuorisaarnassaan, jotka tulevat luoksemme lampaiden vaatteissa mutta sisältä ovat eksyttäväisiä susia. Kristuksen omat lampaat kyllä kavahtavat häntä ja hänen kaltaisiaan ja tunnistavat ettei tämä ole Hyvän Paimenen ääni, mutta ne jotka ovat talletetut kadotusta varten, seuraavat sokeina hänenkaltaisiaan vääriä opettajia katkeraan loppuun asti, sillä näin on kirjoitettu Pyhään Raamattuun.

Nostetaas vähän taas totuuttakin valheen rinnalle kulkemaan... -varsinkin kun se näyttää kovasti ärsyttävän muutamia omantuntonsa kanssa kamppailevia liberaaleja niin että tahtoisivat kirkon uskontunnustuksen vallan polkea jalkoihinsa ja asettaa oman "valaistuneisuutensa" korkeimmalle jalustalle, yli kaiken kirkon monituhatvuostisen uskontalletuksen, Pyhän Raamatun totuuden ja sitä oikein selittävien evankelisluterilaisten Tunnustuskirjojen.

Kirkolla on selvästi ilmaistu uskon tulkinta. Siihen kirkon papit sitoutuvat myös pappislupauksessaan. Valitettavasti vain etenkin nuoren polven papit ja aivan erityisesti naispapit ovat tulleet tunnetuiksi Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuissa siitä miten heikko Raamatun tuntemus heillä on ja vielä heikompi tietämys kirkon tunnustuksesta.

Tällaista sekavuutta nimitetään esim. liberaaliuskoisuudeksi. Se onkin eräänlaista uususkoa. Ketjussa on ylemäpänä selitetty esimerkki, miten liberaali arklkipiispamme tulkitsee Raamattua. Uususkoisilla on toki monta muutakin tapaa tulkita, lopultakin ei ole yhtään liioiteltua todeta että tämä nuori, naispappivoittoinen uususkoisten joukko on kovin hajanainen uskontulkinnoissaan, suorastaan hurmahenkinen sillä yksi uskoo yhtä, toinen toista eikä kukaan lopultakaan voi saada selvää miten monia erilaisia, toinen toisensa pois sulkevia ja keskenään ristiriitaisia tapoja kirkon liberaaleilla on uskoa.

Oikeastaan lähes ainoa mikä tätä uususkoista joukkoa yhdistää, on epämääräinene sekaannus ja hajanaisuus. Ei heillä kekskenäänkään ole mitään yhteistä näkemystä siitä miten esim. Raamattua olisi tulkittava koska jokainen näyttää noukkivan sieltä itselle sopivia kohtia korvasyyhyynsä kuin rusinoita pullasta tai tavaroita Valintatalon hyllyiltä.

Yksi ei usko Raamatussa olevan lainkaan Jumalan sana, toinen uskoo että sitä voi olla vähän ja sitten on iso joukko jotka riitelevät keskenään siitä mitkä osat olisivat Jumalan sanaa milläkin perustella. Tämä joukko on kuin pakokauhun valtaan joutunut kanalauma jotka ovat pyrstöistä sidotut toinen toisiinsa mutta jokainen kiskoo omaan suuntaansa ja kaikille tekee yhtä kipeää.

Kaikkein surkuhupaisinta kuitenkin on että siinä he ovat melko yhtämielisiä että kaikki he hylkäävät kokonaan tai osittain kirkon perinteisen uskontulkinnan. Surkuhupaisaa on myöskin se että yleensä tätä väkeä ei näy seurakuntien vapaaehtoistyössä, ei hallinnossa eikä juuri muuallakaan. He ovat kiinnostuneita kirkosta ainoastaan hajottaakseen kirkkoa sisältäpäin ja muuttaakseen sitä ITSENSÄ (=omien päähänpistojensa) mukaiseksi.

Ei liberaaleille nouse mieleen Jumalan pelko että he nöyrryttäisivät itsensä ja tekisivät parannuksen ottaaksen vastaan Jumalan sanan ilmoittamaa viisautta. Ei! se ei kelpaa heille koska he katsovat olevansa Jumalaakin viisaampia.