Erosin kirkosta noin puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen elämänlaatuni on kohonnut huomattavasti!
Olen huomattavasti itsevarmempi kuin aikaisemmin, enkä enää välitä niin paljon mitä ihmiset ajattelevat tekemisistäni, pitävätkö he niitä oikeina tai normien mukaisina, tms. ihan tarpeetonta huolehtimista.
Tämä on heijastunut kaikille elämän osa-alueille, minulla on vihdoin vapaus toteuttaa itseäni! Olen onnistunut saamaan paljon uusia ystäviä, ja loistavan työpaikan, kiitos uuden itseluottamukseni!
Huomaan, että ottamalla vastuuta itsestäni, ajatuksistani ja teoistani, pääsen parempaan lopputulokseen, ja tiedostan paremmin tekoni ja niiden seuraukset!
Huomaan myös pohtivani asioita useammasta näkökulmasta, ja koen enemmän empatiaa muita ihmisiä kohtaan!
Aiemmin kirkko kahlitsi suuresti arvomaailmaani ja käyttäytymistäni, joten on kuin olisin päässyt eroon valtavasta riippakivestä!
Enää en kirkkoa kaipaa, toivon kaikille vähänkään epävarmoille rohkeutta alkaa toteuttamaan itseänne!
Olen huomattavasti itsevarmempi kuin aikaisemmin, enkä enää välitä niin paljon mitä ihmiset ajattelevat tekemisistäni, pitävätkö he niitä oikeina tai normien mukaisina, tms. ihan tarpeetonta huolehtimista.
Tämä on heijastunut kaikille elämän osa-alueille, minulla on vihdoin vapaus toteuttaa itseäni! Olen onnistunut saamaan paljon uusia ystäviä, ja loistavan työpaikan, kiitos uuden itseluottamukseni!
Huomaan, että ottamalla vastuuta itsestäni, ajatuksistani ja teoistani, pääsen parempaan lopputulokseen, ja tiedostan paremmin tekoni ja niiden seuraukset!
Huomaan myös pohtivani asioita useammasta näkökulmasta, ja koen enemmän empatiaa muita ihmisiä kohtaan!
Aiemmin kirkko kahlitsi suuresti arvomaailmaani ja käyttäytymistäni, joten on kuin olisin päässyt eroon valtavasta riippakivestä!
Enää en kirkkoa kaipaa, toivon kaikille vähänkään epävarmoille rohkeutta alkaa toteuttamaan itseänne!
Vastaukset 14
Vanhimmat
On hyvä, että voit toteuttaa itseäsi ja itseluottamuksesi on kasvanut.
Jo lapsena kylvetyllä Jumalan sanalla on sellainen vaikutus, että se kerran murtautuu esiin ja tulee taimelle saadessaan Jumalan lämpöä ja Jumalan auringonpaistetta, sillä Raamatun mukaan Jumalan hyvyys vetää meitä myös parannukseen.
Kaikea hyvää elämääsi ja Jumalan siunausta!
kun tietää lahkolaisten taipumukset tostakin voi vetää aikas mielnkiintoisia johtopäätöksiä.
Kaikkea hyvää myös sinulle!
Minäkin olin olevinan radikaali ja tein muka itsenäisen päätöksen ja erosin ort. kirkosta 2 jäsenyysvuoden jälkeen... ja helpostihan se eroaminen netin kautta kävi. Päätös oli väärä ja on kova ikävä tuohuksia, jumalaa. paluu on kuitenkin lähes mahdoton häpeän vuoksi ja taisin saada elinikäisen sielunvamman.
2Piet.2:22
Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
pese suusi saippualla. kirjoittaja puhui Jumalan yhteyteen paluusta. se on aina mahdollista.
Osta toki edelleen tuohuksia. Ja vaikka rukoile. Ei siihen jäsenmaksuja kaipaavaa valtionkirkkoa (edes ortodoksista) tarvita.
Minulle eroaminen kirkosta aiheutti ensin välittömän orpouden tunteen - ihminen haluaa aina kuulua johonkin. Sitten helpotti, ja nyt kun lukee suvaitsemattomien hihhulien helvetintoivotuksia, olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni. Heidän uskontonsa ei millään voinut olla sama kuin minun.
todellakin mahdotonta!
Joskus ihmiset tekevät virheitä. Jos kirkko on sinulle todella rakas, niin miksi kiusaat itseäsi?
Virheen myöntäminen ääneen vaatii rohkeutta, mutta en usko että ortodoksinen kirkko pahastuisi, jos palaisit sen jäseneksi, päinvastoin.
Toisille kirkosta eroaminen sopii, toisille ei. Minulle se oli oikea ratkaisu, mutta sinule selvästi väärä.
Tosin Jumalaan voi olla yhteydessä myös ilman kirkkoa. Miksi aikoinaan erositkaan kirkosta? Oliko kirkon piirissä jotain mitä et voinut hyväksyä, vai oliko se ns. "muotioikku"?
Tämmöiset asiat kannattaa pohtia perinpohjin ennen toteuttamista, ja miettiä mahdolliset seuraukset.
>ihminen haluaa aina kuulua johonkin.>
tuo saattaa päteä useimpiin, mutta on ihmisiä, kuten minä, jotka vieroksuvat johonkin kuulumista. minua suorastaan yököttää ajatus, että kuulumalla kuuluisin johonkin ja sitten oltaisiin niin samanmielisiä, että... tietysti kuulun perheeseen ja olen kuulunut moneen urheiluporukkaan jne. mutta se on vähän eri juttu. en esim. välittäisi kuulua edes perheeseeni, vaikkei meillä ole huonot välit eikä mitään... se nyt vain on niin turhanpäiväinen asia. kunhan tästä lennän pesästä, niin luulenpa että minulle sen jälkeen on sama keitä perheeseeni kuuluu ja keitä ei. eli en tosiaan välitä kuulua mihinkään. mutta siksipä olenkin onnellinen ja riippumaton^_^
Heräsin unesta v.81, taakka putosi harteilta, olin vapaa ikeestä.. siis erosin kirkosta.
Temppelin löydän erämaasta ja Jumalan sisältäni.
Mullakin on aika tarkalleen puoli vuotta kun erosin kirkosta ja juttusi on kuin kopio elämästäni.
Täytin siis 18 ja erosin heti. Kavereille mainitsin asiasta ohimennen pari viikkoa aikaisemmin (HUOM! ÄLÄ toista tätä virhettä). Siinä sitten meinas tulla hulluksi kun kuunteli kaikkea paskaa: et saa ikinä töitä ku pomos näkee ettet kuulu kirkkoon, et pääse naimisiin, ihmiset katsovat kieroon kun et kuulu valtaosaan yhteiskunnan jäsenistä. Oli siinä aluksi surku kun yritettiin aivopestä vuorokauden ympäri jäämään kirkkoon. Meinasin melkein alkaa uskomaan heitä esim. työ asiassa. Järkeni kuitenkin voitti.
Nyt olen siis paljon rohkeampi kun en kuulu massaan ja voin ilmoittaa virallisten papereiden uskonto kohdassa siv.rek. enkä joudu kirjoittamaan lahko tunnusta.
Olen opiskelija ja lasken innolla sitä kaikkea rahaa minkä säästän veroissa. Ennestäänkin on rahaa niukasti niin ei ole mitään järkeä heittää sitä ehdoin tahdoin roskikseen.
Kirjoitin puoli tuntia vastinetta ja lähetin sen mutta se deletoitui matkalla ja tuhoutui. Saatanan saatana.
Jumala puuttui peliin. Kiitä Luojaasi ihmispolo, muutenhan päähäsi olisi tullut kolo. Ja orpo olo,kuin oisit ollut Hans Solo.ja pikkasen nolo.
Jolla iso molo.