Erosin kirkosta noin puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen elämänlaatuni on kohonnut huomattavasti!
Olen huomattavasti itsevarmempi kuin aikaisemmin, enkä enää välitä niin paljon mitä ihmiset ajattelevat tekemisistäni, pitävätkö he niitä oikeina tai normien mukaisina, tms. ihan tarpeetonta huolehtimista.
Tämä on heijastunut kaikille elämän osa-alueille, minulla on vihdoin vapaus toteuttaa itseäni! Olen onnistunut saamaan paljon uusia ystäviä, ja loistavan työpaikan, kiitos uuden itseluottamukseni!
Huomaan, että ottamalla vastuuta itsestäni, ajatuksistani ja teoistani, pääsen parempaan lopputulokseen, ja tiedostan paremmin tekoni ja niiden seuraukset!
Huomaan myös pohtivani asioita useammasta näkökulmasta, ja koen enemmän empatiaa muita ihmisiä kohtaan!
Aiemmin kirkko kahlitsi suuresti arvomaailmaani ja käyttäytymistäni, joten on kuin olisin päässyt eroon valtavasta riippakivestä!
Enää en kirkkoa kaipaa, toivon kaikille vähänkään epävarmoille rohkeutta alkaa toteuttamaan itseänne!
Olen huomattavasti itsevarmempi kuin aikaisemmin, enkä enää välitä niin paljon mitä ihmiset ajattelevat tekemisistäni, pitävätkö he niitä oikeina tai normien mukaisina, tms. ihan tarpeetonta huolehtimista.
Tämä on heijastunut kaikille elämän osa-alueille, minulla on vihdoin vapaus toteuttaa itseäni! Olen onnistunut saamaan paljon uusia ystäviä, ja loistavan työpaikan, kiitos uuden itseluottamukseni!
Huomaan, että ottamalla vastuuta itsestäni, ajatuksistani ja teoistani, pääsen parempaan lopputulokseen, ja tiedostan paremmin tekoni ja niiden seuraukset!
Huomaan myös pohtivani asioita useammasta näkökulmasta, ja koen enemmän empatiaa muita ihmisiä kohtaan!
Aiemmin kirkko kahlitsi suuresti arvomaailmaani ja käyttäytymistäni, joten on kuin olisin päässyt eroon valtavasta riippakivestä!
Enää en kirkkoa kaipaa, toivon kaikille vähänkään epävarmoille rohkeutta alkaa toteuttamaan itseänne!
Vastaukset 33
Vanhimmat
hyvin ahdasmieliseen yhteisöön, jos kerran puolen vuoden ero siitä on tehnyt sinusta itsevarmemman. vähän liioitelulta viestisi kuitenkin tuntuu. olisit vain muuttanut paikkakuntaa, niin olisit päässyt yhteisöstäsi eroon.
oudolta tuntuu myös se, että et olisi voinut yhteisöösi kuuluessasi ottaa vastuuta itsestäsi, ajatuksistasi ja teoistasi, tiedostaa tekojesi seurauksia tai päästä parempaan lopputulokseen.
sopisit hyvin markkinoimaan kirkosta eroamista. mutta älä anna takuuta noista muutoksista. muuten joku eroaa nyt kirkosta ja tulee puolen vuoden päästä valittamaan sinulle, että mitään kehitystä parempaan ei ole tapahtunut.
se, että joku on eronnut ahdasmielisestä yhteisöstään ja tuntee olonsa vapaammaksi, ei merkitse sitä, että kaikille ero merkitsisi samaa.
Ja kerroinkin vain omia kuulumisiani, ja oman kokemukseni pohjalta voin suositella kirkosta eroamista kaikille sitä harkitseville.
Todennäköisesti opitte ajattelemaan laajemmin, ja toteuttamaan itseänne ja tarpeitanne rehellisemmin, ilman kirkon ja asettamaa henkistä ja yltiömoraalista painetta taakkananne.
Mitä siihen takuuseen tulee, niin en voi tietenkään puhua muiden kuin itseni puolesta. Mutta ainakin tiedän mistä puhun, kirkkoon kuuluneena ja siihen kuulumattomana. Voitko sanoa itsestäsi samaa?
Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla pientä eroa kirkosta, niin saisit ehkä uutta perspektiiviä asioihin! Aloita nyt sinäkin elämäsi Seikkailu! :) Jos tulet katumapäälle jostain syystä, niin voithan aina liittyä takaisin.
>> Todennäköisesti opitte ajattelemaan laajemmin, ja toteuttamaan itseänne ja tarpeitanne rehellisemmin, ilman kirkon ja asettamaa henkistä ja yltiömoraalista painetta taakkananne. >>
On tullut kuuluttua jo melko kauan noihin valtionkirkkoihin, niin kauan että taidan olla sokea oman elämäntapani puutteellisuuksille ?
Miten esim. tuon 'kirkon asettaman henkisen ja yltiömoraalisen paineen' huomaa konkreettisesti jokapäiväisessä elämässä ?
Kirkko heijastuu ihmisten huomaamatta heidän asenteisiinsa, se asettaa sosiaaliselle toiminnalle sellaisia rajoja, joita ihmiset eivät välttämättä itselleen asettaisi ilman kirkkoa.
Kirkon oppeja taotaan ihmisten päähän pienestä pitäen, eikä kukaan niiltä välty. Koulussa uskonnontunneilla viimeistään lapsi joutuu kuulemaan julman "totuuden": Avioton seksi on syntiä! Syntejään katumaton ihminen voi joutua Helvettiin! Raamattu on totuus! Homot ja lesbot joutuvat helvettiin!
Toinen, huomattavasti salakavalampi uskonnollisen propagandan lähde on TV: Se on pullollaan jenkkisarjoja täynnä rehtejä ja moraalisia kirkossa käyviä amerikkalaisia roolimalleja, joihin lapsien muka olisi turvallista samaistua.
Koulun jälkeen onkin aika siirtyä töihin. Nyt aikuiseksi kasvanut lapsemme maksaa kirkolllisveroa tekemästään työstä, ja lukee joka kotiin jaettavaa seurakuntalehteä. Kaikissa isommissa julkisissa virallisissa tilaisuuksissa on pappi paikalla siunaamassa tapahtumaa, Kirkko näkyy bussien kyljessä, ym. ym.
Ja jos ihminen moraalisten ristiriitojen repimänä erehtyy vierailemaan uskontopalstalla, hän tulee lukeneeksi Mikko L:n kirjoituksen masturboinnista, ja siitä onko se sallittua Jumalan silmissä.
Kyllä tuossa minusta vähän paineita on käyttäytyä tiettyjen normien mukaan, tosin voihan kirkkoon kuulua edelleen ja irrottautua silti sen kahleista. Mutta tietoinen irtiotto on ainakin minun kohdallani auttanut jättämään kaiken minulle ylimääräisen pois paremmin.
Kirkko näkyy ja kuuluu edelleen joka paikassa, mutta eronneena ei enää tarvitse pysähtyä miettimään, pitäisikö minun nyt tehdä jotain, kun se kirkkokin taas itseään tuossa esille tuo..
Siksi suosittelen kirkosta eroamista kaikille sitä harkitseville!
>> Kirkko heijastuu ihmisten huomaamatta heidän asenteisiinsa, se asettaa sosiaaliselle toiminnalle sellaisia rajoja, joita ihmiset eivät välttämättä itselleen asettaisi ilman kirkkoa. >>
En ole huomannut omalta osaltani
>> Koulussa uskonnontunneilla viimeistään lapsi joutuu kuulemaan julman "totuuden": Avioton seksi on syntiä! >>
Ei ollut muistaakseni mikään este. Oma saamattomuuteni sensijaan...
>> Syntejään katumaton ihminen voi joutua Helvettiin! Raamattu on totuus! Homot ja lesbot joutuvat helvettiin! >>
En ole tuota mieltä vaikka nimellinen ev.lutti olenkin
>> Toinen, huomattavasti salakavalampi uskonnollisen propagandan lähde on TV: Se on pullollaan jenkkisarjoja täynnä rehtejä ja moraalisia kirkossa käyviä amerikkalaisia roolimalleja..>>
Miten kirkosta eroaminen auttaa piiloreklaamin suhteen ?
>> Nyt aikuiseksi kasvanut lapsemme maksaa kirkolllisveroa tekemästään työstä, ja lukee joka kotiin jaettavaa seurakuntalehteä >>
Eri käytäntö Suomessa ? Ei Ruotsissa tule koteihin mitään seurakuntalehteä, en ole ainakaan huomannut muiden mainosten joukosta.
En tiedä ovatko lapseni kirkon jäseniä vai eivät, mielestäni se on heidän asiansa, aikuisten ihmisten.
>> Ja jos ihminen moraalisten ristiriitojen repimänä erehtyy vierailemaan uskontopalstalla, hän tulee lukeneeksi Mikko L:n kirjoituksen masturboinnista, ja siitä onko se sallittua Jumalan silmissä. >>
Väittäisin että eivät ole Mikko L'n kirjoitukset vaikuttaneet ainakaan minun vapaa-ajanviettooni, käsittääkseni hän tuomitsee helvettiin yhtälailla kirkon jäsenet kuin kaikki muutkin :o).
'Moraalisten ristiriitojen repimänä' tuntuu kovin korkealentoiselta tavallisesta tallaajasta, vaikka huonoa omaatuntoaan melko usein joutuukin rauhoittelemaan. En usko omantunnon johtuvan kirkon jäsenyydestä enkä myöskään halua elää ilman sitä.
Sanon nyt vielä selvyyden vuoksi, kokemukseni ovat omakohtaisia. Joku muu, kuten sinä Farfar, voit kokea asiat ihan eri tavalla.
Oletko muuten koskaan harkinnut kirkosta eroa, kuulutkohan viestini hakemaan kohderyhmään?
..kuten esim. tyyliin "vitivalkoista vaivatta". Kokemukseni mukaan pyykinpesusta on aina vaivaa.
Tuntuu lievältä liioittelulta tuokin, että puolessa vuodessa olisit jostakin alhosta noussut.
Eiköhän ratkaisevampaa ole se millainen on mielesi tila ylipäätään. Siihen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin eroamispäätös kirkosta.
No, yritän vain sanoa, että on turhaa kiinnittää ulkoisiin seikkoihin liian suurta huomiota.
Sisäiset (tunnetaso) seikat ovat paljon ratkaisevampia.
>> Oletko muuten koskaan harkinnut kirkosta eroa >>
Enpä oikeastaan, melko harvon on mitään uskontoon liittyvää tullut edes ajateltua ennen tänne palstoille eksymistä.
Verojen suhteen luulisin että rahat menisivät parempaan tarpeeseen 'Punaisen Ristin', 'Lääkäri ilman rajoja' tai muun vastaavan järjestön kautta, mutta ei ne nyt aivan turhaan mene kirkonkaan kautta ja pikkusummista on kuitenkin kysymys.
Nyt palstalla roikkuessa ja tilastoihin vetoavien uskisten juttuja lukiessa on joskus eroajatus mielessä käväissyt, mutta hetikohta on joku paasaava, puhdasoppinen vapaa-ajattelu agitaattori saanut mielenkiinnon taas lopahtamaan.
>> kuulutkohan viestini hakemaan kohderyhmään? >>
Vai on sinulla oikein kohderyhmäkin, niinkun asiansa osaavalla myyntimiehellä konsanaan.
Mitäpä olet myymässä, ja kenenkä laskuun ?
Tuo ylläoleva oli tietenkin avaajalle. Nyt vasta huomasin.
erosin kirkosta heti aikuistuttuani. En huomannut eron vaikuttavan mitenkään persoonallisuuteeni tai elämänlaatuuni. Olin kylläkin tyytyväinen eroamiseeni, mutta siinä kaikki.
se kotiin päin kirkollisverokin, kyllä sillä muutaman hyvän Konjakkipullon saa mistä voi nauttiakin.
Susittelen siis eroamista lämpimästi.
juomaan konjakkia enkä muitakaan väkeviä enkä edes polta tupakkaa, niin että ei sitten kannata erota kirkosta. toisaalta ei kirkkoon kuuluviltakaan ole kielletty konjakin nauttiminen. eräs sukulaiseni sai sitä ottaa jopa lääkärin määräyksestä vähäsen päivittäin.
>>eräs sukulaiseni sai sitä ottaa jopa lääkärin määräyksestä vähäsen päivittäin.
syntiä vähäinen alkoholinkäyttö sitten olisi?
tuon sukulaisjutun kirjoitin vain huvikseni. se on tapahtunut joskus aikaisemmin. tuskinpa nykyisin kukaan lääkäri kirjoittaisi konjakkisreseptiä. älä lue viestejäni liian tosikkomaisesti.
tiedän, mihin kaikkeen kirkko rahoja käyttää. olen myös itse mukana vapaaehtoistoiminnassa. olen päättänyt, että jos vaikka niin onnettomasti kävisi, että menettäisin uskoni, niin en silti eroaisi kirkosta, sillä minun vähäiset roponi saisi kirkko edelleen käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla.
..kysyn, että mikähän mahtaa olla motiivisi olettaa mahdollisessa uskon menetystilanteessa pysyväsi kirkon jäsenenä. Että haluaisit maksaa veron kirkolle ja ikäänkuin valtuuttaa kirkko harkitsemaan sen käytöstä?
pelkkää teoriaa. en tiedä, mitä todella ajattelisin, jos menettäisin uskoni. tällä hetkellä ajattelen kuitenkin niin, että en missään tapauksessa eroaisi kirkosta. ehkä tuo tämänhetkinen ajatukseni johtuu ainakin osittain joidenkin täällä kirjoittavien ateistien asenteesta. en koskaan voisi tuntea kuuluvani samaan porukkaan kuin he.
kun tiedän, mihin kaikkeen kirkko käyttää varojaan, kun kirkollisveroni eivät ole kovin suuret ja kun en tarvitse rahaa mihinkään nautintoaineisiin, niin verorahani voisvat joka tapauksessa jäädä kirkon käyttöön. no, toivottavasti en mentä koskaan uskoani eikä siitä tällä hetkellä ainakan ole pelkoa.
muuten luin jostakin, olisko ollut vihreän rouvan nettipalstalta, uskonsa menettäneen papin haastattelun, jossa hän sanoi, että hän ei aio silti erota kirkosta. kun hän on aina kuulunut kirkkoon, niin hän haluaa edelleen kuulua.
Luterilainen kirkko sai verotuloina viimevuonna 800 miljoonaa euroa josta 61% meni yleiseen seurakuntatyöhön, 8% hautaus menoihin 17% kiinteistöihin ja 14% yleishallintoon, eli ei tuo kirkon rahankäyttö nyt niin hirveän sosiaalista työtä tukevaa ole, mutta saavathan siellä työskentelevät palkkanssa kuitenkin.
Heidän tietysti kannattaa uskoa ja levittää sitä, maksetaanhan siitä.
erosinn kirkosta v.81. Se oli helpotus, tuntui kuin heräisin unesta, kauhea taakka putosi harteiltani! Herätkää unesta, vapautukaa ja erotkaa kirkosta .
sentään! mistä sen taakan itselleen keksisi, että siitä sitten pääsisi erotessaan kirkosta? jos ei kirkkoon kuuluminen kerran ahdista, niin ei kirkosta eroaminen vapauta yhtään mistään.
kyllä ovat olleet sitten ahdistuneita nämä kirkosta eronneet. pelkään pahoin, että näille ahdistumiseen taipuvaislle tulee se ahdistus takaisin jostakin muusta syystä, kun eroamisen huuma vähän hellittää. kannattaa varautua siihen.
>>kyllä ovat olleet sitten ahdistuneita nämä kirkosta eronneet.
enkä ole tullut uskoon, sillä olen uskonut aina. täällä taitaa olla paljon niitä, jotka ovat joko tulleet uskoon tai menettäneet uskonsa ja jotka ovat olleet ahdistuneita. minä en tiedä noista mitään. on vähän orpo olo tällä palstalla, kun muut tuntuvat kuin puhuvan vierasta kieltä. kohta alkaa se asia ahdistaa.
usko onkin sitten "aivopesun", eli uskottelun tuote josta et ole kyennyt pääsemään eroon, mutta kait sentään et enää usko Joulupukkiin?
väkisin mistään eroon. uskon tai en, se on kokonaan minun asiani. minulla ei ole mitään halua yrittää väkisin tunkea itseäni mirkojen ja uskonsisarten ja nassujen joukkoon. ryhmää vaihtamalla ei pääsisi yhtään sen fiksumpien joukkoon. mirkakin julistaa ateismnipalstalla, että on ihanaa olla ateisti. samanlainen uskova on hänkin, vaikkakin ateismiuskova. hohhoijaa, mirkan kanssa samaan puljuun. ei kiitos.
joulupukkiin en muista koskaan uskoneeni. kiitos vain kysymästä. entäs itse? kuinka vanhaksi uskoit? et kai vaan murrosikäiseksi?
>>väkisin mistään eroon. uskon tai en, se on kokonaan minun asiani.
se on oma asiasi mihin haluaat uskoa, eikä uskomuksista tarvisekaan väkisin eroon päästä, siihen riittää kun hankii tietoa uskomuksien tilalle.
Uskomukset näet syntyvät tietämättömyydestä.
>>joulupukkiin en muista koskaan uskoneeni. kiitos vain kysymästä. entäs itse? kuinka vanhaksi uskoit? et kai vaan murrosikäiseksi?
uskontoja koskevasta keskustelusta mitään, jos sinä et edes puhu uskosta vaan uskomuksista.
uskomus on luuloon pohjaava käsitys, eikä sillä ole, ainakaan asiallisessa keskustelussa, mitään tekemistä uskon kanssa. tavat perustuvat usein entisiin uskomuksiin. on kansanuskomuksia, on yleinen uskomus perjantaista epäonnen päivänä, joku puhuu vaikkapa naapuristaan kaikenlaisia luulottelujaan ja uskomuksiaan.
jos haluat keskustella uskomuksista, niin ehkäpä sellaista vartenkin löytyy oma palsta. minua nuo mustakissa- ja tikapuunaltakulkemisjutut eivät kovinkaan paljon kiinnosta.
olen luullut, että kenenkään koulun uskontotunteihin tai et:n opetukseen osallistuneen ei tulisi mieleen kouluaikojen jälkeen ainakaan tosissaan kysyä, mitä eroa on jumalaan ja joulupukkiin uskomisessa. en osaisi ajatella niinkään, että joku ei kerta kaikkiaan tajua, vaan hänestä kaikki uskominen on sama asia. luulisin, että tuollainen kysymys esitetään pelleilymielessä eikä tosissaan.
vaikka uskomuksien tilalle hankkisi tietoa, niin se voisi kyllä poistaa uskomuksiin uskomisen, mutta ei uskoa.
>>uskontoja koskevasta keskustelusta mitään, jos sinä et edes puhu uskosta vaan uskomuksista.>uskomus on luuloon pohjaava käsitys,>jos haluat keskustella uskomuksista, niin ehkäpä sellaista vartenkin löytyy oma palsta.>olen luullut, että kenenkään koulun uskontotunteihin tai et:n opetukseen osallistuneen ei tulisi mieleen kouluaikojen jälkeen ainakaan tosissaan kysyä, mitä eroa on jumalaan ja joulupukkiin uskomisessa. en osaisi ajatella niinkään, että joku ei kerta kaikkiaan tajua, vaan hänestä kaikki uskominen on sama asia. luulisin, että tuollainen kysymys esitetään pelleilymielessä eikä tosissaan.>vaikka uskomuksien tilalle hankkisi tietoa, niin se voisi kyllä poistaa uskomuksiin uskomisen, mutta ei uskoa.
Minä erosin kirkosta v-86,mutta ei se niitä taakkoja harteilta pudottanut,vasta myöhemmin ,kun tulin uskoon ne taakat kyllä putosivat.Ei niitä taakkoja tosin kirkko ollut harteilleni laittanut,kyllä ne oli ihan itse hankittuja.
..miksi kampanjoit kirkosta eroamista. Uskovien käännytyksen motiivit voin ymmärtää, he palvelevat auktoriteettiaan.
Mutta mikä on sinun palkintosi, kun saat eroamisen "myydyksi"?
Palkintoni on tieto siitä että olen saattanut auttaa ihmisiä muuttamaan elämäänsä parempaan suuntaan.
Mutta mitä ihmettä sinä puolestasi tarkoitat tuolla että "uskovaiset palvelevat auktoriteettiaan"?
että Raamattu kehottaa levittämään evankeliumia ja käännyttämään pakanoita ja myös muunuskoisia kristinuskoon.
Kristiuskohan korostaa kaikessa tottelevaisuutta Jumalalle. Tottelevainen kristitty on hyvä Jumalan silmissä. Palkinto tulee taivaspaikkojen jaossa.
sen ajatuksen, että ihmisiä ei saa yrittää pakottaa uskomaan, niin minun mielestäni pitäisi silloin hyväksyä myös se ajatus, että ihmisiä ei pidä missään nimessä myöskään yrittää pakottaa luopumaan uskostaan. Siksi tämä ei vaikuta hyvältä ajatukselta: "Palkintoni on tieto siitä että olen saattanut auttaa ihmisiä muuttamaaan elämäänsä parempaan suuntaan", jos tarkoittaa pelkästään uskosta luopumiusta.
Kyllä jokainen löytää oman tiensä itse, kun hän saa rauhassa pohtia ja tutustua asioihin. Yhdelle voi olla se parempi suunta elämässä uskon löytäminen, jollekin toiselle ( ainakin fanaattisesta ) uskosta luopumnen. Vierastan täysin pakkokäännyttäjiä ja pakkokäännytystä yrittäviä. Asioista tulee puhua niin, että kukaan ei voi sanoa, että pakkokäännyttäjä siinä on taas työssään, on sitten kysymys mistä asiasta tahansa.
Mutta onkos sitten sopivaa, että sinä latelet minulle ehtoja, kuinka käyttäytyä muita kohtaan?
Puheesi on hyvin kaksinaismoralistista: "Minun mielestäni pitäisi tehdä nyt näin.. nuo sinun sanomisesi eivät vaikuta hyviltä.."
Etkö itsekin tee tässä käännytystyötä?
Pitäisikö minun nyt tämän jälkeen muka uskoa sinua?