Amerikkalaisia sotilaiden psyykettä on arvioitu toisessa maailmansodassa monella mittarilla. Saksalaiset jotka sotivat sekä länsivaltoja että Neuvostoliittoa vastaan tietävät totuuden. Brittejä he pitivät sitkeinä ja venäläisiä ylivertaisen rohkeina ja pelottomina. Sen sijaan amerikkalaisia he pitivät uikuttajina. Amerikkalaisten sotilaiden psyyke ei kertakaikkisesti olisi kestänyt äärimmäisen brutaalia itärintaman sotaa. Kun Paasikivi vieraili Tanskassa vuonna 1942 hänelle kerrottiin saksalaissotilaiden jutelleen keskenään että he mieluummin tappavat itsensä kuin palaavat enää itärintamalle sotimaan. Niin paljon kovempaa sota itärintamalla oli pehmeämpään länsirintamaan verrattuna.
Jenkkien psyyke olisi murtunut itärintamalla
näin-on-näreet
7167
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Japsien arvio jenkeistä oli hyvin samanlainen. Kovimmiksi japsit katsoivat kiinalaiset, toisen tuli yllättäen australialaiset ja jenkki oli vasta neljäs tai viides. Jenkki pärjäsi valtavalla materiaalillaan mutta ei miehillään.
"Japsien arvio jenkeistä oli hyvin samanlainen."
Ja vastaavasti yhdysvaltalaisten tiedustelun arviot japanilaisista keskittyivät paljolti pilkkaamaan käsittämätöntä miehistön teurastuttamista ja primitiivisenä pidettyä kalustotasoa. Jälleen paljastaa eniten kulttuurillisten käsityksien eroja ;)
"Jenkki pärjäsi valtavalla materiaalillaan mutta ei miehillään."
Saksan ja Japanin asevoimien PR keskittyi nimenomaan valamaan omille joukoille myyttiä heidän omasta "henkisestä" ylivoimastaan verrattuna "materialistisiksi" väitettyihin vihollisiin. Samalla heidän omat hallintonsa kuitenkin yrittivät kuumeisesti kiihdyttää sotatuotantoaan päästäkseen itsekin rappioituneiksi materialisteiksi... tai sitten ne vain olivat yrittäneet soveltaa propagandansa siihen, että sotilaat joutuivat tulemaan vähemmällä toimeen ;)
No murtui se saksalaistenkin psyyke. Hitlerkin pamautti itsensä raukkamaisesti hengiltä sen sijaan että olisi mennyt ampumaan pyssyllään punasotilaita ja kuollut kunniakkaasti. Samaten petti suomalaisten psyyke kun ei tullutkaan Suur-Suomea.
Hitleri ei tappanut itseään,vaan lähti pakoon etelä-amerikkaan ja kuoli siellä.
"Saksalaiset jotka sotivat sekä länsivaltoja että Neuvostoliittoa vastaan tietävät totuuden. Brittejä he pitivät sitkeinä ja venäläisiä ylivertaisen rohkeina ja pelottomina. Sen sijaan amerikkalaisia he pitivät uikuttajina."
Riippui paljolti tapauksesta. Sodanjälkeisissä kuulusteluissa saksalaisupseerit nimesivät kunnioitettavimman vihollisen yleensä sen mukaan kenen edustaja oli milloinkin viimeisimpänä esittämässä kysymykset ;)
"Niin paljon kovempaa sota itärintamalla oli pehmeämpään länsirintamaan verrattuna."
Oikeastaan jotkut länsiliittoutuneiden kuulustelemat saksalaiset tekivät ison numeron siitä kuinka tietyissä taisteluissa milloin esmes liittoutuneiden tykistö tai ilmahyökkäykset olivat kauheampia kuin mikään heidän itärintamalla kokemansa ;)
Jotenkin nihkeää verrata USA:n totalitaristisia valtioita kuten Natsi- Saksa, Japani ja NL. Paitsi ihminen varttui täysin erilaisissa olosuhteissa, myös kulttuuriselliset ja historialliset erot olivat tuolloin niin merkkittävät.
Kuitenkin jenkit taistelivat sitkeästi ja päättäväisesti vaikka heillä oli moraalivaikeuksia puuttua Euroopan sotaan. Eisenhower motivoi joukkojaan mainitsemalla nääntyneen keskitysleirivangin nähdessään " tämän puolesta amerikkalainen taistelee ".
On ihan yleisesti tiedossa miten esim. Afrikan sotanäyttämöltä puuttui kokonaan itärintaman tuhoamissodan kauhut. Afrikakorpseja ei koskaan tuomittu sotarikoksista.
Himmlerkin oli huolissaan, ironista kyllä, miten hänen einsatzgruppenien psyyke kestivät tuhoamistyötänsä :)
Ja kuten mainittu länsirintamalta ja Afrikasta puuttui ideologinen tuhoamissota jota käytiin idässä. Silti vertailuja taistelujen kovuudesta en lähtisi tekemään.