Unessani seisoin kahden ''hohtavan henkilön'' edessä ja paikalla oli myös ''joku/jokin'' kolmaskin, jonka pystyin kyllä tuntemaan, mutten näkemään. Jotenkin oudosti tiesin, että olen sen ''jonkun'' ja vain sen avulla siinä heidän edessään ja samalla se ''joku'' jonka avulla olin siinä, oli myös se kaikki mitä siinä tilanteessa oli.. en tiedä miksi, mutta en osaa varmuudella sanoa olivatko nämä ''hohtavat henkilöt'' myös osa sitä.. jos se ''jokin'' oli kaikki, niin miten nämä ''hohtavat henkilöt'' eivät voisi olla osa sitä :D?
Minut herätettiin sinä aamuna ja heti istualteeni päästyäni kysyin, että missä ne muut ovat.. viitaten ainakin näihin kahteen ''hohtavaan henkilöön''.. tunsin heidät todella selvästi vielä herättyänikin ja luulin tuntevani, että he olivat vieläkin seuranani.
herätessäni minulla oli jokseenkin sekava, mutta todella ''valaistunut ja puhdas olo'' (sanoinkuvailematon tunne).
Koko elämäni ajan minulla on ollut sellainen tunne, että tarkoituksenani on löytää ''jotain''... Nyt tunnen löytäneeni sen ja löytämisen halu on vaihtunut haluun oppia tuntemaan se nyt löytämäni.
Tunnen ja näen kyllä päivänselvästi luojan katsellessani esim. Aurinkoa, tähtiä, vuoria, vettä, eläimiä ja ihmistä, mutta ongelmani on, että aamulla herätessäni ja verhoja raottaessani näen pelkkää ihmisen tekemää surkeutta joka vie ajatukseni ja mielentilani laskuun ja pois luojasta.
Onko kenelläkään vinkkejä, että miten pääsisin pois kaikesta tästä ihmisten väärämielisyydestä? Haluaisin elää suoraan maasta.
PS. En omista muutamaa vaatekappaletta lukuunottamatta mitään.
PS. En käytä psykedeelejä yms. josta näkyni voisi johtua.
PS. Mikä oli mielestäsi unen tarkoitus?
Minut herätettiin sinä aamuna ja heti istualteeni päästyäni kysyin, että missä ne muut ovat.. viitaten ainakin näihin kahteen ''hohtavaan henkilöön''.. tunsin heidät todella selvästi vielä herättyänikin ja luulin tuntevani, että he olivat vieläkin seuranani.
herätessäni minulla oli jokseenkin sekava, mutta todella ''valaistunut ja puhdas olo'' (sanoinkuvailematon tunne).
Koko elämäni ajan minulla on ollut sellainen tunne, että tarkoituksenani on löytää ''jotain''... Nyt tunnen löytäneeni sen ja löytämisen halu on vaihtunut haluun oppia tuntemaan se nyt löytämäni.
Tunnen ja näen kyllä päivänselvästi luojan katsellessani esim. Aurinkoa, tähtiä, vuoria, vettä, eläimiä ja ihmistä, mutta ongelmani on, että aamulla herätessäni ja verhoja raottaessani näen pelkkää ihmisen tekemää surkeutta joka vie ajatukseni ja mielentilani laskuun ja pois luojasta.
Onko kenelläkään vinkkejä, että miten pääsisin pois kaikesta tästä ihmisten väärämielisyydestä? Haluaisin elää suoraan maasta.
PS. En omista muutamaa vaatekappaletta lukuunottamatta mitään.
PS. En käytä psykedeelejä yms. josta näkyni voisi johtua.
PS. Mikä oli mielestäsi unen tarkoitus?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.