Mielenkiintoinen tarina, Dr.Carolyn Baker kertojana:
http://www.menweb.org/recofem.htm
Feminismistä ilmeisesti voi myös toipua kohden avarampiakin katsantokantoja ;-)
http://www.menweb.org/recofem.htm
Feminismistä ilmeisesti voi myös toipua kohden avarampiakin katsantokantoja ;-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
(vaikka voipi olla, että tämmöinen asiallisempi avaus itse feminismin olemuksesta ei nyt herätäkään kiinnostusta)..
...mutta lainaanpa Carolynin kirjoituksesta, joka kuvaa aika hyvin omaa maailmankuvaani aiheesta, myös feminismin nykytilasta (ainakin sen medioissa ja tälläkin palstalla esille tunkevan feminismin):
"In my opinion, political feminism and the "blame game," as Sam Keen calls it, is outdated. It may be that the last stage of the women's movement (a long, hard look at our inner demons) will be what is clearly the first stage of the men's movement. Nevertheless, we can no longer afford to ignore each other's journeys. The bigger picture is about world peace and balanced ecosystems. Ultimately, these depend on women and men honoring and talking with each other with respect to how we have all been wounded by the war, work and gender-role ethic of the Western, technological mind. I agree with Keen's challenge that "What the majority of men have not done is confront the feminist analysis and world view and son out the healing treasures from the toxic trash." The women's movement is not dead, but stagnant and stalled -- not so much because of Reagan or Bush or an evil external "patriarchy," but because we are not yet willing to take responsibility for the female shadow and the inner patriarchy. The price we pay for refusing to do so is much too great, for as Keen writes: "We are all huddled together on a worldwide battlefield, brothers and sisters in a nuclear family, one race, indivisible, with destruction and fallout for all."
Lukaisin esittelypätkän tuosta kirjasta, ja melkoista Herttasarja-huttua tuo näytti olevan. Toki tuon hutun pohjalta löytynee ihan asiaakin, kuten esim. jokaisesta ihmisestä löytyvän hyvän ja pahan löytyminen, mutta käsittääkseni tämän nyt ei pitäisi enää kenellekkään olla uutta tietoa.
Siinä Baker oli kyllä ihan oikeassa, että feministinen liike tarvitsee uusia toimintatapoja ja kehitystä. Mutta tämäkin on melkoisen itsestään selvää; ei mikään liike voi jämähtää paikalleen, vaan sen on mukauduttava ympäristön mukana. Esim. kristinusko ja sen harjoittaminen on muuttunut melko lailla viiemeisen sadan vuoden aikana vastaamaan paremmin nykyihmisten tarpeita. Aivan samoin feministisen liikken on otettava jatkuvasti huomioon tämän hetkinen tilanne ja mukautettava toimintaansa sitä vastaavaksi.
Mihin ihmeen tilaan feminismistä pitäisi "toipua"?
Oletko itse toipumassa ajatusmaailmastasi?
...tuosta kirjoituksesta - kirjoittaja oli feministi, joka oli toipumassa kohti uusiakin näkökulmia naisasian oheen. Ts. tavallaan ainakin hänen kokemuksensa amer. feministeistä oli hyvinkin samanlainen, kuin minun kokemukseni feminismistä... vastakkainasetteleva, poliittinen ja aika yksisilmäinen liike.
Vai mitä mieltä olit hänen kirjoituksestaan - hän ei muuten sanonut jättävänsä feminismiä sinänsä, sen minäkin pistin merkille, vaan toi esille liikkeen uudistumistarpeita tiettyyn suuntaan. (Jota se ei mielestäni ole vielä uudistunut, esim. kun katsoo julkisuudessa olevien feministien kommentteja jne.).