syökää kaikkea sanotaan.

Luotettavuus on a ja o, jossa kumpikin kohde kunnioittaen elää ja toimii oikein.
Puhutaan nyt kuluttajasta. Pitäisi luottaa miehen sanaan.
Kun yritys maassamme, kotimainen yritys tarkoitushakuisesti sahaa kuluttajaa silmään, ollaan alueella, joka tavallaan kuvaa verrokkina hengellisyydestä -syntiä.!
Kyse on rikkomuksesta. Hyväksyisittekö itsenne toiseksi osapuoleksi?

Mutta, tämä on maailman tapaa toimia, katsotaan.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005145627.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=bcda55e8614af4f3bc45c506cf345e15


Syyte: Lihayritys myi ulkomaista lihaa kotimaisena ja kierrätti myymättömät tuotteet takaisin raaka-aineeksi Salolainen Perniön Liha jatkoi lihatuotteiden kierrätystä vuosien ajan. ////

Niin tuo on syyte ja minä kuluttajana en voi sitä todentaa, siksi on viranomaiset - jotka hoitavat oikeudellisen tarkastelun ja sen peruskivenä on lainsäädäntö. Nyt yritys on lain alla.
Jos he olisivat tehneet, mitä laki viestii - lain tehtävä on hyvä, siksi se on olemassa. Niin jos olisivat tehneet, he eivät olisi lain alla. He olisivat vapaat.

Kun tästä Jumalan laista niin puhutaan suuntaan ja toiseen, kääntelen tuota ajatuspaistianne pannulla eri suuntiin, että saadaan keppihevosen liha - kypsäksi.

Vai olisiko tehtaanjohtaja lainalla, jos hän olisi lukenut lakia ja tehnyt niin? Tai olisiko hän nyt vapaa - että kun ei noudattanut oletettavasti lakia - toimi oman tarpeensa mukaan.
"Hän tavallaan pitäisi armonalla vapauttaa teoistaan"!
(joidenkin kristittyjen laintulkinnan mukaisesti)

Kristillisyydessä kun luetaan Jumalan lakia, ja jos joku Hengessä tekee niin, hän kuulema on lain alla.
Ja hän, joka ei tee niin, niin hän on vapaa laista. Toleranssi kohdalta lähimmäinen on sitten oman minän varassa. Eikös vain*?

Tarkastellaanpa tätä Jumalan valtakunnan lain ideaa, itseämme ja toinen toistamme kohtaan, sekä taivaista kohtaan.

Sana mittaa meille näkyviin, että lain päämäärä on rakkaus.
Siis kun tehdään sen mukaan, rakastamme siten itseämme, koska jos rakastamme, teemme ja kohtaamme lähimmäisen niinkuin rakastamme itseämme. Eikös vain.

Haluamme luotuina, että kaikki olisi sangen hyvää. Kuten paratiisissa. Jumala kanssamme- luotu - Jumalankädestä nauttii hyvästä, ja mekin, sekä tehdään niin, että tämä nautintaoikeus on ok.

Se on lain mukaan elämistä, eikä siinä mikään tuomitse mitään, koska rikkomusta ei ole. olemme vapaita - armonalla- mikään ei syytä, koska sydän on rakkaussuhteessa asiassa mukana Luojansa kanssa.

Siitten kun alkaa jokin mättämään, syy mättämiseen on siinä, mitä me teemme. Olemme tavallaan yrityksemme johtaja - joka sallii syöttää naapurille sitä moskaa, vaikkapa rahan takia, ahneuden takia jne. Ja tämä on maailman idea. Olla se valtias elämälle, sekä kohdella lähimmäistä, omista päämääristä.

Siitä laki tuomitsee. se on lainalaisuutta. Niin tuo lainalaisuuskin on maailmassa tuomioistuimen mitattavissa, kun joku sooloilee sydämestään, mitä sooloilee.

Siitä sitten kärsii - hän itse - lähimmäisensä - lapsensa - naapurit, kaikki - mitkä ovat tekemisissä ko. asioiden kanssa, mitä rikkojan käsitä lähtee eteenpäin.

...
No, ottakaas nyt keppihevosesta kyytiä, jos se ei ole vielä pihvinä kypsää. Minä menen taas vuorostani syömään vaimon tekemää keppihevosen lihaa. ; )