Jos katoliseen kirkkoon haluaa liittyä henkilö, joka joskus aikaisemmin on ollut naimisissa, eronnut ja mennyt uuteen avioliittoon, seuraako tästä jotakin erityisiä toimia? Avioliitonhan pitäisi olla elinikäinen ja erottamaton. Onko sillä jotakin väliä, jos nuo avioliitot on solmittu siviiliviranomaisen edessä tai jossakin muussa kirkkokunnassa?
Entä jos kirkkoon haluaa liittyä henkilö, joka on kertaalleen avioitunut ja siitä liitosta eronnut/erotettu. Onko hänen joko pyrittävä sopimaan puolisonsa kanssa (jos puoliso ei ole avioitunut uudelleen) tai pysyteltävä selibaatissa?
Nämä kysyn ihan silkasta uteliaisuudesta ja siksi että toisaalla seurasin keskustelua eri kirkkokuntien avioliittokäytännöistä. Itse en ole kuvaamissani tilanteissa.
Entä jos kirkkoon haluaa liittyä henkilö, joka on kertaalleen avioitunut ja siitä liitosta eronnut/erotettu. Onko hänen joko pyrittävä sopimaan puolisonsa kanssa (jos puoliso ei ole avioitunut uudelleen) tai pysyteltävä selibaatissa?
Nämä kysyn ihan silkasta uteliaisuudesta ja siksi että toisaalla seurasin keskustelua eri kirkkokuntien avioliittokäytännöistä. Itse en ole kuvaamissani tilanteissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen evlut, joten en tietysti passeli vastaamaan kysymykseen. Kuitenkin kun nyt jonkin verran seurasin heidän tätä keskusteluaan pitäisikö eronneet päästää ehtoolliselle, sain kyllä kuvan, että keskustelua käydään oikeastaan myös senkin vuoksi, että kehtokatolilainen eronnut ei pääse ehtoolliselle (ellei pidättäydy uuden kanssa sukupuoliyhteydestä), mutta sen sijaan toisesta kirkkokunnasta tullut on eri asia. Esim. luterilainen on saattanut hyvinkin erota ja mennä naimisiin jonkun kanssa, mutta käsittääkseni tuota avioliittoa ei lasketa miksikään, koska on eronnut aikoinaan luterilaisena tai siis jonkin muun kirkkokunnan jäsenenä. Aloitetaan ikään kuin puhtaalta pöydältä.
Nythän siellä käydään suurta keskustelua, miten tuo kiertokirje pitäisi tulkita ja jotkut piispat ovat sitten vaatineet siihen selvennystäkin, koska se voidaan tulkita niinkin, ainakin joidenkin mielestä että se antaa eronneille kehtokatolilaisille, jotka eivät elä uuden avopuolisonsa (tai maistraatissa vihityn) kanssa sisarellisessa suhteessa pelkästään.
Toinen juttu tietysti on, että pitäisikö ylipäätään syntiset päästää ehtoolliselle. Mutta en minä tähän puutu, kun en ole katolilainen. Katolilaiset päättäkööt asioistaan.
Siis antaa heille oikeuden käydä ehtoollisella, tuo voidaan tulkita siis niinkin.
Onkohan tuo ihan totta, vai lähinnä huhupuhetta, että katolilaiset päättäjät eivät noteeraisi luterilaista avioliittoa avioliitoksi mikäli ero on tullut?
Koska yhdessä olevat ekakertaa vihityt luterilaiset parithan kyllä ovat katolilaisittain täysiä aviopareja siinä missä lapsena kastetut katolilaisetkin parit ovat.
Vai liekö sitten niin, että katolinen kirkko on luopumassa asteittain avioliiton rikkomattattomuudesta ja tulevaisuudessa "syntymäkatolilaisetkin" saavat aikalailla automaattisesti mitätöinnin avioeron yhteydessä?
Minä arvostan katolilaista uskoa jopa korkeammalle kuin luterilaista, mutta se minua katolilaisuudessa ärsyttää suuresti, että siellä toimii kirkon sisäinen oikeusjärjestelmä näköjään toimii (pahimmillaan) samoin kuin joskus siviiliyhteiskunnissa; lakeja kierrellään ja kaarrellaan, tulkintoja venytellään niin pitkälle, ettei lainkohdasta jää käytännössä paljoakaan vaikuttamaan käytännön tasolla.
Enkä kannata mitään äkkijyrkkää farisealaista fundamentalismiakaan. Ymmärrän, että asiat eivät aina ole yksinkertaisia, mutta olisi kyllä silti erittäin mukavaa saada joku tolkku tuohon avioliittoasiaan.
Eikös, luder/luhter kuollut katolilaisena ja oli kai naimisissakin...
herrojen tiet ovat ihmeellisiä... vaan niin ne ovat uskovaistenkin tiet...