Hei! Olen tässä alkoholisoituneen 57-vuotiaan kaverini asialla.
Hän puhunut jo muutavan vuoden, miten lihakset katoavat reisistä ja käsistä, ja mm. maastossa meinaa mennä tämän tästä turvalleen. Sikäli ymmärrettävää, että hän ei harrasta liikuntaa muuten kuin aika-ajoin maastotöitä tehdessään, muulloin on lasi aina läsnä. Kysynkin, voiko tuossa iässä enää saada takaisin kadonneita lihaksia, vaikka tapahtuisi moinen jätti-ihme, että kuppi jäisi vähemmälle ja kuntoilu alkaisi kiinnostamaan? Vai joko juna meni?
Hän puhunut jo muutavan vuoden, miten lihakset katoavat reisistä ja käsistä, ja mm. maastossa meinaa mennä tämän tästä turvalleen. Sikäli ymmärrettävää, että hän ei harrasta liikuntaa muuten kuin aika-ajoin maastotöitä tehdessään, muulloin on lasi aina läsnä. Kysynkin, voiko tuossa iässä enää saada takaisin kadonneita lihaksia, vaikka tapahtuisi moinen jätti-ihme, että kuppi jäisi vähemmälle ja kuntoilu alkaisi kiinnostamaan? Vai joko juna meni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä on mahdollista vielä saada. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Onkohan mitään terveystutkimuksia tehty? Alkoholismihan altistaa monille ongelmille. Koordinaatio voi mennä, ilmeisesti johtuen joko pikkuaivoista tai sitten ääreishermot vaurioituvat. Diabeteskin on ihan mahdollinen alkoholismin liitännäissairaus. Tietenkin on mahdollista saada jokin alkoholismista riippumaton muu sairaus. Käyttämättömät lihakset surkastuvat muutenkin, etenkin kun ikää tulee. Suosittelisin lääkärissä käyntiä alkajaiseksi. Jos ryyppääminen jatkuu, niin tuskinpa tilanne kohoaa. Lyhytaikainen mielihyvä tuntuu silloin olevan ykkösenä, ja se on oma valinta. Järjetöntä harrastaa yhtä aikaa elämää rakentavaa sekä ylläpitävää ja elämää tuhoavaa toimintaa. Pitäisi tehdä valinta, ja se on ihmisen omissa käsissä.
Lähipiirini tuurijuoppo heittää aina putkessa ränttäliksi, mutta saa raittiina kausina sekä elämänsä että kroppansa kuntoon. Ilman viinaa onnistuu, mutta tulos menee todella nopeasti, kun ratkeaa juomaan. Alkoholismi on parantumaton kuolemaan johtava sairaus, mutta jos onnistuu olemaan oireetta (juomatta) voi hyvinkin elää terveenä ja pitkään. Alkoholismi lyhentää elinikää merkittävästi. Se olisi syytä tiedostaa.
Asiallinen ja hyvä vastaus, paitsi….onhan se hyvä yrittää pitää normaalielämää yllä vaikka ryyppäisikin. Kun syö ja liikkuu pysyy dokailija kuitenkin pitempään vähän paremmassa kunnossa.
Ehkä jos jonain päivänä heivaa viinan niin voi elää vielä joitakin lisävuosia, jotka muuten menettäisi, jos vain dokailee.
Toinen juttu sitten on, miten saa alkoholisoituneen motivoitumaan liikkumaan.
Luin jutun, jossa aikaisemmin vähän liikkuneille yli 75-vuotiaille alettiin pitää kevyitä monipuolisia jumppasessioita. Yllättävän nopeasti koordinaatiokyky ja tasapaino parani ja lihasvoima kasvoi.
Siis yli 75-vuotiailla ! Koskaan ei ole liian myöhäistä !
75 ei nykyään tosin ole ikä eikä mikään.
On sitten toinen juttu se , että alkoholisoituneet ei aina syö paljoakaan, jolloin elimistö energiaa saadakseen "syö" lihakset, ottaa ruuan puutteessa energian lihaksista, lihakset kuihtuvat. Tulee sarkopenian kaltainen tila. Sarkopenia tarkoittaa vanhuusiän lihasheikkoutta.
Onneksi kaverisi tekee aika ajoin maastotöitä ! Lisää ja useammin vaan sitä ! Jonkinlainen hyötyliikunta onkin monille eniten motivoivaa ! Proteiinipitoista ruokaa joka päivä !
Se on lihaksille "herkkua".
Koskaan ei ole liian myöhäistä !
Olet reilu ja fiksu kaveri ! Aarre ! Harva tajuaa pitää huolta kaveristaan noin hyvin !
Oma kokemukseni. Jäätyäni putkeen 57-vuotisena aloitin päivittäisen tissuttelun jo aamupäivisin.
Edeltävät vuosikymmenet olivat rappioelämää. Töissä toki mutta viikot komennuksilla ja viikonloput kotona juopotellen.
Juuri ennen 60v ikää olin alkoholisoitunut, verenpaineinen polvi-invalidi jota ei huvittanut mikään.
Aloitin varovaisesti kuntosalilla 5krt/viikko.
Leukoja meni rimpuillen pari, kolme.
Kyykystä en päässyt ylös kuin avustaen ja terveemmällä jalalla.
Istumaannousu oli melkein ylivoimainen temppu.
Kohentelin koipia reisipenkissä ( potkupuolella ) pienillä vastuksilla ja pitkillä sarjoilla.
Maastavetoa leikin smithissä pienillä painoilla.
Aerobisia jumputuksia crossarilla, juoksumatolla ja fillarilla.
Pystypunnerruksia.
Yms.
Viikossa noin 8 - 10 tuntia.
Puolessa vuodessa tapahtui jo dramaattinen muutos.
Terveys parani joten voin lopettaa verenpainelääkityksen.
Mieskunto palasi kohtuulliseen tasoon.
Maailma kirkastui.
Olin lopettanut ryyppäämisen täysin.
Söin kuten ennenkin mutta painoni ei pudonnut. Sen sijaan vyötäröni oheni 6 - 7cm.
63v vedin polvilta raakana rinnalle 80kg.
Pystyin tekemään syväkyykkyä edestakin, 110kg ykkönen.
Leukoja 5:n sarjoina.
Suhteessa paras oli maastaveto, 180kg.
Nyt 73v maastaveto maksimi on 200kg. Vedän leukoja 10:n sarjoina.
Pystypunnerrus oli välillä 80kg mutta on tippunut 70kg:oon.
Kolmesta suolistosyöpäleikkauksesta huolimatta vatsalihakseni ovat todella hyvässä kunnossa.
Kotona, treenijaksoina en edelleenkään ryyppää yhtään mutta lomareisut, useampi kappale vuodessa, ovat eri juttu mutta silloinkin maltillisesti.
Mieskunto on kohdallaan. Parempi kuin työvuosinani.
Luonnonlaki lienee, että sitten 63v olen menettänyt lihasmassaa 9kg.
Käyn vuosittain samassa InBdy720 analyysissä.
Vatsaontelon viskeraalirasva oli helmikuussa 78,5 joka on ikäiseni alarajoilla. 100 on hyvä.
Pitkä litania on merkki siitä, että olen helkutin hyvilläni valinnastani ja todella toivon nuiden, samantyyppisessä tilanteessa olevien kokeilevan samaa mutta muisten samalla ETTEI LIPSUISI eikä ole PIKAVOITTOJA.
3kk täysin säännöllisesti, riittävän usein ja riittävän kovaa niin vasta sitten voin arvioida tulosta.
Aloittajalle ohjeeksi, että aloittelet vaikka kotijumpalla käyttäen omaa kehoa vastapainona. Aluksi varovasti pieniä ja kevyitä harjoituksia 3 - 4 kertaa vähintään viikossa. Jumppakuminauhat ja pienet käsipainot antavat monipuolisuutta liikkeisiin. Netistä löytyy runsaasti hyödyllisiä
harjoituksia. Pääasia, että tekee niitä säännöllisesti ja pikkuhiljaa lisää vastusta kun voimat kasvavat.
Yleiskunnon kohentamiseksi kävelyä tunti - puolitoista parikolme kertaa viikossa.
Kolmen - neljän viikon jälkeen huomaa jo selvästi lihasten kiinteytymistä tapahtuneen.
Noilla ohjelmilla olen pitänyt itseni varsin hyvässä kunnossa 74 vuoden ikäisenä.