Tulin vuosi sitten uskoon raamattua lukemalla ja sen jälkeen aloin käymään pian ev.lut kirkossa välillä sunnuntaisin. Kuitenkin koko ajan oli sellainen tunne, että "jotain tästä puuttuu", enkä oikein tutustunut ihmisiin siellä eikä muita lapsiperheitä ollut kirkossa juuri IKINÄ. Myös kasteasia alkoi mietityttämään, en ole vieläkään löytänyt raamatusta kunnon perustetta vauvakasteelle (minut on kastettu vauvana), itse koin, että vasta uskoon tultuani haluaisin/pitäisi mennä kasteelle. Sitten vähän aikaa sitten uskaltauduin helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin ja sain heti uusia ystäviä ja tykkäsin saarnoista, musiikista ja lapsetkin huomioitu paremmin siellä (oli pyhäkoulua yms.) Nyt sitten viime kerran kun kävin, niin koinkin aika ahdistavaksi jumalanpalveluksen. Kesken jumalanpalveluksen eräs nainen rupesi huutamaan kielillä kovaan ääneen, myös muilla tapahtui kielillä puhumista. Sitten puhuja sanoi, että lapsityöhön on kohdistunut erityinen hengellinen hyökkäys tms. ja ajattelin, että kuinka ihmeessä nuo lapset kokevat tuon kun asia mainitaan noin? Nyt olen ihan pulassa ja ahdistuksessa, kun en tiedä mikä on oikea "seurakuntakotini"? En koe ev.lut kirkkoakaan oikein kodikseni tuon kasteasian takia, mutta helluntaiseurakunta alkaa vaikuttaa liian "karismaattiselta/pelottavalta" omaan makuuni, en ole itse kokenut mitään kielillä puhumista, enkä kyllä ala sellaista esittämäänkään jos en sitä koe. Kuinka muissa vapaissa seurakunnissa?Tai sitten vain pyydän muutamaaa uskovaa kastamaan minut vaikka järvellä kesällä ja luen itse raamattua ilman ns. seurakuntaa.
Eri seurakunnista
eräsuskoontullut
581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hienoa ensinnäkin siitä että olet tullut uskoon. Jumalan sana Raamattu on todella elävä vesi ja Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle ja yksittäiselle ihmiselle.
Olet saanut kokea jo paikallisseurakunnassa kodin lämpöä ja kristittyjen yhteyttä.
Asia on vain niin, että ihmiset uskovaisinakin ovat vajavaisia ja jopa sielullisia.
Sinun kannattaa lukea nyt 1 Kor. 12. - 14. luvut armolahjoista ja niiden käytöstä.
Ei varmaan Pyhä Henki tahtoisi että armolahjoja käytetään ylikorostetusti ja toisia pelotellen niin tuo kuvaamasi täti on innostunut kielilläpuhumisen armolahjaa käyttämään.
Armolahjat ovat siis raamatullisia ja Pyhä Henki jakaa niitä niin kuin hyväksi näkee ja miten on suunnitellut meidän itsekunkin Jumalan valtakunnassa toimivat ja palvelevan.
Ihan oikein on Jumalan sana sinua opettanut: ensin tullaan uskoon, sitten otetaan kaste ja liitytään paikallisseurakuntaan. Älä katsele mitä ihmiset ovat vaan mitä Jumalan sana sanoo ja opettaa elämästä ja valinnoista ihmisinä.
Ja kyllä Jumalan tahto on että uskovainen on seurakunnan jäsen.
Apostolien teot valaisevat paljon ensimmäisten kristittyjen elämää.
Ei todellakaan kannata kompastua yksittäisten vajaavuuksiin ja siihen törmäät varmasti kaikissa seurakunnissa.
Vielä kerran onnittelut sydämestäni että olet saanut löytää uskon Vapahtajaan ja olet matkalla iankaikkiseen elämään Jumalan luona.
Minä en itse koe karismaattisia asioita ahdistavina, mutta voithan jättää ne vähemmälle huomiolle, jos sinusta niin on parasta, ja keskityt itse siihen uskoon ja kaikkeen muuhun. Minulla oli mukanani lapseni joka oli erittäin rehellinen, ja kävi pyhäkoulussa. Kun joku kuulosti hassulta hän nauroi vedet silmissä, ja pian meitä minun häpeäkseni oli kaksi, koska olen huumorintajuinen. Sinun kannattaa laittaa mieltäsi askarruttavia kysymyksiä vaikka tänne, ja kysy ne rukouksessa suoraan Jeesukselta, saat vastaukset ajallaan, niin minulle itselleni on käynyt.
...siis meitä huumorintajuisia oli sitten kaksi...! Kielillä puhuminen on rukouksessa tapahtuvaa rukousta Jumalalle, ei meille muille, joten ymmärrän kyllä sinua jos se sinusta kuulostaa omituiselta, kun et itse rukoile kielillä, eikä sellaisilla voi rukoillakkaan, ennenkuin on saanut kielilläpuhumisen armolahjan, ja sitäkin täytyy pyytää Jumalalta. Kuitenkin rukoustahan se vaan on, joten ihan harmittomia ovat, älä ole huolissasi. Jokainen rukoilee Jumalalle omalla tavallaan, eikä se kuulu toisille, paitsi kuuluuhan se silloin jos kovin moni rukoilee kielillä yhtäaikaa... ja sitä tapahtuu karismaattisessa seurakunnassa usein, voitko jotenkin olla tilanteessa heille anteeksiantavainen, kun eivät tajua että jostakin ihmisestä se tosiaankin kuulostaa oudolta?
Mietin vielä että jotenkin he eivät aina tule ajatelleeksi, että asiaa josta he puhuvat voisi vielä hiukan selittää, minulle se että puhutaan hengellisestä hyökkäyksestä on ihan selkeä ja ymmärrettävä asia, mutta se johtuu siitä että olen ollut helluntaiseurakunnan jäsenenä yli kymmenen vuotta, ja tutkinut erilaisia asioita syvällisemmin. Aluksi kuuluin kirkkoon, mutta halusin jotain maanläheisempää. On ihan oikein laittaa tähän paikkaan kysymyksiä joita sinulle tulee mieleen uskonasioista, jos et jostakin syystä saa niitä kysytyksi siellä seurakunnassa, jos joku osaisi vastata hyvin ja kattavasti, ei niitä kysymyksiä kannata jäädä yksin ihmettelemään, koska kyllähän niitä aina sillointällöin tulee kenelle tahansa, eikä uskonasioista tule tylsiä kun uutta tutkittavaa ja kysymyksiä tulee lisää. Minulta on minun lapseni kysynyt kielillä puhumisesta, ja ymmärsi että se on eräänlaista rukoilemista, mutta ihmettelee muutaman ihmiseb tyyliä varmaankin vieläkin...! Mitään röhkimistä eikä muuta typeryyttä ei tarvitse, eikä pidä sietää, koska se on rukousta Jumalalle, joten mitähän rukousta sellainen olisi?
Seurakunnista löytyy suuriakin harhoja. Jumalan antamasta sapatista monet julistajat julistavat, että sapatti ei kuulu enää Uudenliiton kristityille, tämä on suuri harha.
Naisista tehty pappeja Raamatun vastaisesti. Näitä naispastoreita on vapaillakin suunnilla.
Nykyään laajalti hyväksytään homo ja lesboliitot, nämä liitot ovat Raamatun vastaisia.