Pakkohoidosta

Vankilat on olemassa tuollaisia varten. Miksi rikollisten takia pitäisi pakottaa tuhannet suomalaiset vastentahtoiseen hoitoon, joka ei paranna heitä vaan tekee elämästä ei-elämisen arvoista?

Toisen ihmisen kuristaminen on rikos, ei sairaus. Henkilö kuuluisi oikeuden eteen tuomittavaksi päällekarkauksesta, pahoinpitelystä ja mahdollisesta tapon yrityksestä. Niin kutsuttu psykiatrinen pakkohoito on hoitamiseksi naamioitu rangaistus, joka on perustuslain ja oikeusvaltioperiaatteiden vastainen menettely. Sellaisen ei pitäisi kuulua itseään oikeusvaltioksi kutsutun valtion toimintakavalkaadiin.

Psykiatreja ei tule päästää oikeustupaan sen enempää kuin pappejaan. Riivaukset ja mielisairaudet ovat mielikuvituksen tuotteita eikä niitä tule siten käyttää perusteena suuntaan tai toiseen tuomioita langetettaessa.

WeMakeTheFuture kirjoitti:

Vankilat on olemassa tuollaisia varten. Miksi rikollisten takia pitäisi pakottaa tuhannet suomalaiset vastentahtoiseen hoitoon, joka ei paranna heitä vaan tekee elämästä ei-elämisen arvoista?

Lue lisää

Vaarallisia
varten
On
vank
ilat
ja putkat.
Siviileille, jotka ei rikosta ole tehneet ei tarvita keskit
ysleiriä.
Psykiatrit lisää imisten pahoinvointia, levottomuutta
ja pahaa oloa yliviisaudella, sadismilla, nöyryytyksellä, simputuksella, tarpeettomalla alistamisella ja diktatorismilla.
Pakkohoito tekee
isanmaastaan rakasta
vasta
ja siihen luottavasta isänmaataan pelkäävän vihaa
van pelosta vapisevan ihnisraunion,
Koko psykiatrian teoria on ps
ykopaattinen ja sadismia alusta lopp
uun ja
Super vainoharhainen, eugenismia pahempia phempia kiduttajakiduttajia, jotka kuuluu vankilaan ihmisoikeus rikoksistaan.
He jatkaa samaa juutalais keskitysleiri toimintaa nyt suomalaisia kiduttaen.

Itsenaisyys pois tallaisilta ihnisoikeus rikollisilta.
Vain Putlerin kaltainen diktaattori pystyy lopettamaan tämän maan rötökset kansaa kohtaan.

Norjassakin psykiatrinen orjuus jatkuu yhä. Tuossa mallissa orjia ei myrkytettäisi kemikaaleilla. Entä vaurioitettaisiinko sitten joillain muulla menetelmällä, ehkä sähköshokittamalla? Millä ko. järjestelmän kannattajat perustelevat rikokseen syyllistymättömien kansalaisten vapaudenriiston?

Torniossa on ollut lääkkeetöntä hoitoa jo vuodesta 2011:

Google: Lääkkeetön hoito.

Norjassa on monessa paikassa, miksi Suomessa on vain Torniossa?

SielläSeOn kirjoitti:

Torniossa on ollut lääkkeetöntä hoitoa jo vuodesta 2011:

Google: Lääkkeetön hoito.

Norjassa on monessa paikassa, miksi Suomessa on vain Torniossa?

Nappeja siellä syötetäänaivan kuten muuallakin.

Ei sillä ole mitään väliä onko jostain jotain haittaa vai ei. Ketään ei saa pakottaa riippumatta siitä katsotaanko jokin kohteelle edulliseksi vai haitalliseksi. Psykiatrinen pakottaminen on Suomen perustuslain vaistaista sekä rikkoo myös kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Ketään ei tule vangita laitokseen tai pakottaa millään muullakaan tavalla ellei hän ole syyllistynyt rikokseen. Mielenterveyslaki tulee lakkauttaa epäoikeudenmukaisena, oikeusvaltioperiaatteen vastaisena.

Pakkolääkinta on eufemismi. Rehellisesti ilmaistuna kyse on pahoinpitelystä, törkeästä pahoinpitelystä ja jopa kiduttamisesta. Jokaisessa tapauksessa kyse on toisesta ihmisoikeusrikoksesta.

Suosittelen kaikille kirjaa "Tappava psykiatria ja lääkinnän harha", kirjoittanut Peter C. Gøtzsche (ISBN 978-952-5701-58-6), kirjan englanninkielinen nimi on "Deadly Psychiatry and Organized Crime". Kirjan luettua ei jää epäselväksi mikä on korruption rooli lääketeollisuudessa ja psykiatrien keskuudessa sekä monissa psyykenlääkkeitä puoltavissa tutkimuksissa. Kirjassa on eritelty myös lääkkeiden sivuvaikutusten roolia ja psykiatrien tapaa luokitella ne sairauden oireiksi. Siinä on kerrottu, miten eri tutkimuksia vääristellään usein lääketeyhtiöiden tekemissä tutkimuksissa toivottujen tulosten saamiseksi ja miten ei-toivotuista tuloksista systemaattisesti vaietaan sekä miten tutkimustuloksia manipuloidaan. Lääketeollisuudessa liikkuu isoja rahoja psyykenlääkkeissä ja lääketeollisuus usein maksaa rahaa psykiatreille ja psykiatrit käyvät lääkefirmojen järjestämissä koulutustilaisuuksissa. Lääketeollisuus siis sanelee hoitokäytäntöjä ja ehtoja psykiatrien toimille! Kuka psykiatri siis uskaltaisi toimia valtavirtaa vastaan ja suostua toimimaan potilaan kanssa yhteistyössä lääkkeen lopettamiseksi, jos potilaalla on esimerkiksi pitkä hoitohistoria? Sehän olisi vastoin lääkefirmojen tuloksentekoa. Psykiatrit myös pelkäävät sitä, että jotain sattuu ja he joutuvat vastuuseen! Psyykenlääkkeen lopettaminen ei ole mitään helppoa, varsinkin jos lääkkeitä on joutunut käyttämään vuosia ja se pitäisi aina tehdä asteittain, ei kerralla, ja silloinkin vähentämisen pitäisi kestää vähintään vuoden, jos lääkettä on joutunut käyttämään vuosia. Lääkkeen lopettamisesta seuraa lääkelumous, itse sanoisin sitä lääkepsykoosiksi, jossa voi esiintyä psykoosia, unettomuutta ym. Jotkut voivat jopa kuolla, erityisesti jos lääke on lopetettu kerralla (varmaan riippuen lääkkeestä). Psykiatriassa vallitsee siis rahan aiheuttama vääristymä, jossa ei kuunnella potilasta eikä turhasta lääkitsemisestä seuraa psykiatreille mitään seuraamuksia (vaikka he käyttäisivät sitä vuosia estolääkityksenä, pahimmassa tapauksessa koko elämän, jolloin tuntuu että koko se aika on mennyt hukkaan kun ei tajua kunnolla), ja pahinta on, että psykiatrilla on oikeus pakottaa lääkintään ja osastohoitoon vastoin potilaan tahtoa, vaikka potilas kokee, että haluaisi irti psyykenlääkkeistä. Kirjassa kerrotaan myös kattavasti, millaisia haittoja psyykenlääkkeet aiheuttavat (ja niitä on paljon alkaen siitä, että ne tekevät ihmisen zombiksi ja lääkkeissä olo on kuin eläisi juustokuvun alla). Tähän ihmiset siis pakotetaan, peläten että lääkkeettömyys aiheuttaisi uuden psykoosin, joka pahentaisi tilannetta. Psykoosin on todettu lisäävän aivojen harmaata aluetta, vaikka on todettu, että myös psyykelääkkeet lisäävät sitä! Itse olen kuitenkin todennut, että aivot voivat myös toipua psykoosista ja lääkkeistä, mutta se vie vuosia. Onneksi Norjassa on aloitettu lääkkeetön hoito potilaille, jotka haluavat lopettaa psyykenlääkkeet, eikä hoitoon enää voi (niissä paikoissa?) pakottaa ketään. Psykiatriassa lääkekielteisyys luokitellaan sairauden oireeksi, vaikka se on puhdasta järkeä! Milloin Suomessa aletaan järjestää vastaavaa hoitoa? Lopuksi haluaisin kertoa, että olen nyt itsenäisesti vähentänyt Olanzapiinin 5 mg:aan (lääkäri on määrännyt 10 mg ja sanoi, että tätä pitäisi nyt syödä loppu elämä) ja olo on kuin prinsessalla, joka on herännyt tuhatvuotisesta unesta! En ihan karsaasti katso tuota puoltatoista vuotta, jota söin sitä taas viimeksi, tuli ainakin nukuttua! Hieman kammolla vaan odotan sitä aikaa, kun tulen vuoden kuluttua lopettamaan sen kokonaan, se on kaikista vaikeinta. Tuona aikana pitää vaan ottaa vastuu omasta käytöksestä ja odottaa ja toivoa, että ne paremmat ajat sieltä tulee.

Hyvät sulle, mutta kaikilla ei ole tuollainen tilanne. Ihmiset kärsii lääkinnän takia.

Miksi et pärjäisi? :)

Sadistiset ja yliviisaat nostaa aina itseaan, narsistista minäänsä alntamalla muita alampaan kastiin, esim. Psykiatrian oppi isä eugenismi psykiatrit intti itseään i
Ihmistuntijaksi ja kaasuttivat sitten, eli
Tappivat kun ensin olivat vainoharhaisilla ps
ykiatrian tekemällä eugenismilla kiduttaneet.

Ainakin minulta koko kuva suomalaisuudesta muuttui noiden sadisti militanttien käsittelyssä, jonne jouduin siksi että menin teorioista pahaksi mielipuoli valtiolle valittamaan kehon kipuja, jota virhettä enää en tee,
Siitä saa suomessa vankilaa pahempaa kidutushoitoa,
Tuo kidutus kierrros sai minut
ymmärtämään kuinka vaarallinen sadisti suomalainen on toiselle s
uuomalaiselle,
vangitsee
heti jos toinen on erimieltä.
Pelättäviä ihmisia militantti SS sotilaiksi koululääketieteen tohtorit on vainoharhaisista teorioistaan tulleet, niinkuin SS sotilaat tuli pahoiksips
ykiatrien tekemästä eugenismista.

Koululääketiede on vastuuton, se tekee
yliviisaana pannukakku pohjalla olevia teorioita ihmisen nakymättömästä sisimmästä ja puoskaroi julmastijulmasti pelättävällä rauta koura barbarismilla ihmisten kanssa. Hyvin pelättäviä
bar
baareita koululääketieteen tojtorit on..hyodyllisiä idiootteja jotka uskoo kaikki vainoharhaisten narsisti satusetien sekopaiset selostukset toeteeksi, eivatka vaadi labraa, eika faktaa tieteen pohjaksi, se on vaarallista,
yliviisasta sadistista puoskaroontia, josta puoskarit tulee
ylimielisiksi rautakoura simputtajaksi.

Maa joka syyttomia vankilaan vie, se itse Vankilaan kuuluu,
Se maa, joka toista orjuuttaa, se itse orjaksi kuuluu.

Maa, joka haukkuu kansaansa mielosairaaksi mistä tahansa syysta, on yhta paha kuin SS joka haukkui juutalsisia mielisairaaksi, oikeuttaakseen kidutuksen daavidin tahden jalkeen, daavidin tähtea vastaa nyt mielipuoli psykiatriset leimat.

Koululääketiede ei ainakaan ei ole tippaakaan sivisyyt , sama nazi räks
yttäjä se on ja se vie pohjan pois suomen arvostamisesta, jos ja kun valtio antaa noiden vajaamielisten puoskareiden toimia vapaasti.

Enemman on hyötyä tyhmästä kuin miehestä joka itse itseään kehuu tai suosittelee ja psykiatirit kehuu kuin narsitit netissä ja muualla kuinka suuria auttajia he on..
Pakkohoitoon nuo brutaalisti kiskoo ihmisiä kotoaan kuin kulakkeja ( eivät arvosta yksilovapautta, koska ovat
barbaareja) ja sit pakottavat ihmiset kuuntelemaan narsisrista itse itsensä kehumista.
Eivät kysy yhtä ainutta kysymystä koko pakkohoidon aikana.
Potilaat kuuntelee narsitia hiljaa ja juuri sitä varten he kiskovat ihniset pakkohoitoon, ettei ihmiset pääse pakoon heidän itse itsensä kehumista.

Vain tyhmä puhuu omia asioitaan tuollaisille itse keskeisille militanteille.

Suomi paranee vain siperian keskitysleirin kautta.
Jokainen joka pakkokidututa ja vainoharhaisia koululääaketieteen teorioita kannattaa niin siperiaan vankileirille ja jos siellä suomalainen sairastuu, sita pitää sivallella sadistisesti psykosomataioilla ainoana tutkimuksena, ja jos jäävät henkiin, sivaltaa seuraavan taudin tullessa entistä truamatisoivammin kuin eka kerralla, koska vielä uskaltaa tulla vaivojaan valittaa..

Olen kaiken tämän barbarismin suomesta nähnyt..
Samaistuin suomalsten keskitysleirillä niihin slaavilapsiin, joita suomi piti (venäjän mukaan 32 000 ,suomen mukaan 28 000) keskitysleirillä ja olin lukenut kuinka pahoja suomalaiset oli ja se on helppo uskoa, vakivaltainen kansa ei osaa ratkaista pienintä ongelmaa (edes kehon kipujen tutkimista) ilman vakivaltaa,
Ja siksi olemme pakkohoito maa.
- olemme keskitetty julkisvalta valtio, joita ei voida pitää pystyssä, ellei kritisoijia hiljennetä ja kiduteta psykiatrialla, eli pidetaan pelossa, että kehon vaivojas et valittele, niistä barbaari isanmaa antaa linnatuomiota kovemman psykiatria vankilan.

- ja olen alkanut ajatella että suomalaisuus on barbarismia, sillä vain barbaari valtio kiskoo syyttomia keskitysleiriin, minusta se on barbari valtion merkki.

Barbaari ei kuuntele puhetta ja kansan mielipiteita, se tohertaa kuin koululääketiede, kun yksi barbaari eugenismi kielletään, se puoskari jatkaa sitä hieman muunnettuna..

On valtion velvollisuus korjata kaikki valtion eli virkatohtorin ( ei omaisten ja tyoyhteison) aloitteesta tehdyt valhe mielisairaan paperit tohtoreiden ohi ja maksaa korvaus.
Tohtoreista ei ollu minkään korjaajaksi kaasuleirilläkään, eika ole nytkään, he ovat super vainoharhaisia teoriohin uskovia idiootteja,
Joten massana koko kansalta ihmisoikeus rikoksien korjaus ja valtion velvollisuus on maksaa korvaus psykiatrien kidutuksesta,
Mutta koska valtio on sairasrunut teorioihin, kuin nazi saksa, se ei tee oikeutta kansalle kunnes teoriat kielletään,
Tai putler tulee valtaan ja dikataattorin ottein vaatii suomea lopettamaan syyttomien rauhallisten ja mieleltään tuhat kertaa terveempien kuin psykiatrit, keskitysleiriin kiskomisen,
Vain dikatatuuri tai siperia parantaa tämän uppiniskaisen,
Haikailemättömän maan kansalaiset kidutuk

Olet valmis alistamaan ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin sinä? Jos näin todella on, se olkoon sinun poliittinen ideologisia. Itse halveksin suvaitsemattomia ihmisiä ja tuomitsen ankarasti toisten alistamisen minkä tahansa syyn nimissä; uskonnon, nationalismin, terveyden, tai minkä tahansa muun.

Pakkohoito ei ole hoitoa vaan kontrollointia ja rankaisemista. Jos haluat sinun mielestäsi vääränlaiset ihmiset pois katukuvasta, ole edes rehellinen ja sano se suoraan. Älä teeskentele, että kyseessä on hoitamista.

Jos ihminen on vahingollinen muille, eli tekee fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkaa, asia kuuluu poliisille. Psykiatreja ei tarvita mihinkään. Väkivaltaista tai sillä uhkaavaa tulee rangaista Suomen rikoslain mukaisesti.

Syyntakeettomuusargumentin käyttö muiden kuin Alzheimeria, tai vastaavaa _oikeaa_ kognitiota merkittävästi heikentävää sairautta sairastavien kohdalla, on tekosyy koventaa tai lieventää lain osoittamaa tuomiota. Psykiatreja ei tule päästää lakitupaa sen enempää kuin emme päästä sinne pappejakaan.

Ketään ei tule tuomita tekemättömistä rikoksista. Se on oikeusvaltioperiaatteiden vastaista. Vasten tätä periaatetta toimitaan Hollywood-elokuvissa (mm. Minority Report), tekopyhissä näennäisoikeusvaltioissa ja avoimissa diktatuureissa.

"ei-hoitomyöntyväinen" on kapulakieltä, sanallista kikkailua ja tarkoittaa käytännössä ei-rangaistusmyöntyväistä. Aika harva ihminen haluaa rangaistavaksi omasta tahdostaan.

Tiesiks sellast että psykoosissa oleva henkilö ei tiedosta olevansa psykoosissa,harva psykoosista herännyt henkilö olisi halunnut että kukaan ei olisi toimittanut häntä avun piiriin.

Sairauden.Tunnoton kirjoitti:

Tiesiks sellast että psykoosissa oleva henkilö ei tiedosta olevansa psykoosissa,harva psykoosista herännyt henkilö olisi halunnut että kukaan ei olisi toimittanut häntä avun piiriin.

Lue lisää

Mitä tarkoitat psykoosilla? Kukaan ei osaa vastata, kun heiltä tätä kysyy. Täten oletan, että sellaista ei ole olemassa vaan on sanaa käyttävien omaa mielikuvitusta, siinä missä riivauskin. Mitä tulee pakolla psykiatriseen "hoitoon" toimittamista tilanteesta riippumatta, lukuisat ovat sitä vastaan, mutta se ei "auttajia" usein kiinnosta. Täten näkemyksesi on vain mutua.

Pakkohoitoa ei kuitenkaan käytetä useimmiten käytetä vaarallisisiin potentiaalisiin sarjamurhaajiin (kuten annat ymmärtää) vaan ihan tavallisiin ihmisiin, joilla on jossain vaiheessa psykoosi tai jokin muu vaikea ongelma. Useimmiten psykoottiset ihmiset ovat hysteerisen arkoja ja pelokkaita, hyvin harvoin agressiivisia. Nämä tavalliset ihmiset eivät aina ole kiitollisia "hoidostaan" ja he eivät ole ikuisesti "hoidossa", vaan vapaudenriisto voidaan kokea loukkauksena ja se voi aiheuttaa ihmisissä katkeruutta ja vihaa, joka aiheuttaa enemmän sopeutumisongelmia kuin ratkaisee niitä. Pakkohoito ei ole hoitoa, siellä ei kuunnella ihmistä eikä kohdata ihmistä ihmisenä. Siellä lääkitään tajuttomaksi ja eristetään yhteiskunnasta ja arkielämästä tavalla, joka tekisi seinähulluksi ihan terveenkin ihmisen. Ihmisen mielen kemiallinen maninpulointi riippuvuutta aiheuttavilla lääkkeillä ei paranna ketään, se lähinnä tuottaa narkomaaneja veronmaksajien rahoilla. Potentiaaliset rikolliset voidaan eristää populaatiosta ihan muiden tekijöiden, kuin psykoottisten häiriöiden perusteella (jotka eivät ilman päihteitä lisää riskiä väkivaltarikollisuuteen). Psykopatia, kemialliset addiktiot, heikko perhetausta, miessukupuoli... siinä sinulle taustamuuttujia, jonka perusteella sinä voisit omassa fasistisessa pikku päässäsi suunnitella potentiaalisten rikollisten eristämistä yhteiskunnasta. Onneksi järjestelmämme on rakennettu niin, ettei sinun kaltaiset natsit voi toteuttaa ihan jokaista idioottimaista fantasiaansa. Voi olla niin, että itse pian joutuisit vainottujen joukkoon, ihan silkkaa tyhmyyttäsi.

ghjdsdsga kirjoitti:

Pakkohoitoa ei kuitenkaan käytetä useimmiten käytetä vaarallisisiin potentiaalisiin sarjamurhaajiin (kuten annat ymmärtää) vaan ihan tavallisiin ihmisiin, joilla on jossain vaiheessa psykoosi tai jokin muu vaikea ongelma. Useimmiten psykoottiset ihmiset ovat hysteerisen arkoja ja pelokkaita, hyvin harvoin agressiivisia. Nämä tavalliset ihmiset eivät aina ole kiitollisia "hoidostaan" ja he eivät ole ikuisesti "hoidossa", vaan vapaudenriisto voidaan kokea loukkauksena ja se voi aiheuttaa ihmisissä katkeruutta ja vihaa, joka aiheuttaa enemmän sopeutumisongelmia kuin ratkaisee niitä. Pakkohoito ei ole hoitoa, siellä ei kuunnella ihmistä eikä kohdata ihmistä ihmisenä. Siellä lääkitään tajuttomaksi ja eristetään yhteiskunnasta ja arkielämästä tavalla, joka tekisi seinähulluksi ihan terveenkin ihmisen. Ihmisen mielen kemiallinen maninpulointi riippuvuutta aiheuttavilla lääkkeillä ei paranna ketään, se lähinnä tuottaa narkomaaneja veronmaksajien rahoilla. Potentiaaliset rikolliset voidaan eristää populaatiosta ihan muiden tekijöiden, kuin psykoottisten häiriöiden perusteella (jotka eivät ilman päihteitä lisää riskiä väkivaltarikollisuuteen). Psykopatia, kemialliset addiktiot, heikko perhetausta, miessukupuoli... siinä sinulle taustamuuttujia, jonka perusteella sinä voisit omassa fasistisessa pikku päässäsi suunnitella potentiaalisten rikollisten eristämistä yhteiskunnasta. Onneksi järjestelmämme on rakennettu niin, ettei sinun kaltaiset natsit voi toteuttaa ihan jokaista idioottimaista fantasiaansa. Voi olla niin, että itse pian joutuisit vainottujen joukkoon, ihan silkkaa tyhmyyttäsi.

Lue lisää

Minkä takia "pakkohoitoa," eli rehellisesti sanoen toisen pahoinpitelyä ja kiduttamista, saisi käyttää edes "vaarallisten potentiaalisten sarjamurhaajien" kohdalla? Sanotko, että ihmisoikeudet ja perustuslaki koskee vain osaa ihmisistä? Mikä hel****n psykoosi? Osaatko sinäkään kertoa mitä sillä tarkoitat? Kuulostatte molemmat kakaroilta jotka haukkuu toisia sanoilla, joiden merkitystä eivät ymmärrä itsekään.

Minkä takia "pakkohoidossa" tulisi kuunnellakaan kohdetta? Eihän poliisikaan kuuntele rikollista, että haluaako hän tulla kiinniotetutksi tai laitetuiksi rautoihin. Psykiatrian tarkoitus on kontrolloida ja rangaista kohteitaan, ei auttaa. Psykiatria auttaa kohteen sidosryhmiä.

Sellaista mitä ei ole olemassa on vaikea hoitaa.

Älä tee toiselle mitä et toivoisi tehtävän itsellesi. Pakkohoito? Minä olin viime kesänä pakkohoidossa,joka oli kidutusta fyysiseti ja lääkkeellisesti sekä henkisesti. Lääkäri kyseenalaisti vielä ihan loppuhoidon aikana minun elämäni kysen,että mitä sinulla siellä kotona muka on? kun sanoin,että en jaksa enää ja haluan kotiin.Mitäkö minulla on kotona? No sitähän sinä kusipäälääkäri et tiedä!
Minua pidettiin sidottuna ja pelkäsin niin paljon,että olin valmis tekemään ja sanomaan ihan mitä vaan ikinä keksin ,jotta pääsisin irti.Mielikuvitukseni on aika vallaton ,joten tulikin tehtyä ja sanottua yhtä sun toista.Minä uskoisin ,että jos sarjamurhaaja sieppaisi minut niin pelkäisin vähemmän kuin psykitrisella osastolla hoitajien ja lääkärin armoilla.Ainakin tietäisin mitä tapahtuu .
Ei pakkohoito ole sama asia kuin rikollisen rangaistus.Minä en saanut pakkohoitomääräystä pois vaikka en edes heidän mielestään ollut psykoottinen.Minua pidettiin sairaalassa,jotta he varmistuisivat,että syön heidän määräämää lääkettä,joka aiheutti minulle lukuisia sivuvaikutuksia ja tiesivät,että en sitä lääkettä aio syödä tulevaisuudessa.Pakkohoito oli lääkekomplianssin vuoksi pitkitetty ja minä kärsin siitä suunnattomasti.
Aina joskus tulee mieleen,että pimeällä kujalla kun nähtäis niin minähän se voittaisin.Niin ja sitten tää mun ajatus,että jos joskus tilanne kääntyisikin niin ,että minä olisin vaikka joku apuhoitaja tai siivoaja jossain laitoksessa niin ai ai kun kostaisin,jos olisivat ne hoitsut potilaana.Vaikka enhän minä teksi niin...
Mutta kunnon ottelu pimeällä kujalla ai ai;)

Enseminäollutvaanseoli kirjoitti:

Älä tee toiselle mitä et toivoisi tehtävän itsellesi. Pakkohoito? Minä olin viime kesänä pakkohoidossa,joka oli kidutusta fyysiseti ja lääkkeellisesti sekä henkisesti. Lääkäri kyseenalaisti vielä ihan loppuhoidon aikana minun elämäni kysen,että mitä sinulla siellä kotona muka on? kun sanoin,että en jaksa enää ja haluan kotiin.Mitäkö minulla on kotona? No sitähän sinä kusipäälääkäri et tiedä!
Minua pidettiin sidottuna ja pelkäsin niin paljon,että olin valmis tekemään ja sanomaan ihan mitä vaan ikinä keksin ,jotta pääsisin irti.Mielikuvitukseni on aika vallaton ,joten tulikin tehtyä ja sanottua yhtä sun toista.Minä uskoisin ,että jos sarjamurhaaja sieppaisi minut niin pelkäisin vähemmän kuin psykitrisella osastolla hoitajien ja lääkärin armoilla.Ainakin tietäisin mitä tapahtuu .
Ei pakkohoito ole sama asia kuin rikollisen rangaistus.Minä en saanut pakkohoitomääräystä pois vaikka en edes heidän mielestään ollut psykoottinen.Minua pidettiin sairaalassa,jotta he varmistuisivat,että syön heidän määräämää lääkettä,joka aiheutti minulle lukuisia sivuvaikutuksia ja tiesivät,että en sitä lääkettä aio syödä tulevaisuudessa.Pakkohoito oli lääkekomplianssin vuoksi pitkitetty ja minä kärsin siitä suunnattomasti.
Aina joskus tulee mieleen,että pimeällä kujalla kun nähtäis niin minähän se voittaisin.Niin ja sitten tää mun ajatus,että jos joskus tilanne kääntyisikin niin ,että minä olisin vaikka joku apuhoitaja tai siivoaja jossain laitoksessa niin ai ai kun kostaisin,jos olisivat ne hoitsut potilaana.Vaikka enhän minä teksi niin...
Mutta kunnon ottelu pimeällä kujalla ai ai;)

Lue lisää

Totta kai niin kutsuttu pakkohoito on rangaistus. Luuletko, että psykiatrit vangitsevat ja myrkyillä dementoivat ihmisiä heitä auttaakseen. Oletko tyhmä?

Psykiatrinen pakottaminen on suoraan verrattavissa poliisin pakottamiseen, sillä erolla, että psykiatrit teeskentelevät auttavansa kohteitaan, kun taas poliisi avoimesti kontrolloi ja rankaisee kohteitaan.

Saat kutsua sinulle pakolla syötettyjä neurotoksisia aineita lääkkeiksi, leiväksi tai vaikka karkiksi, ihan oman tahtosi mukaan, mutta niillä ei ole mitään tekemistä lääketieteellisen lääkitsemisen kanssa. Toiselle täysi-ikäiselle ihmiselle pakolla annettu kemiallinen on toimintana kirjaimellisesti myrkyttämistä, ei lääkitsemistä. Lääkitsemisestä voidaan puhua aina vain silloin, kun kohde ottaa aineen vastaan omasta tahdostaan ja häntä ei ole huijattu luulemaan ainetta joksikin muuksi kuin mitä se on ja vaikutuksiltaan muuksi kuin mitä sillä on.

Syyllistyit, ymmärtämättäsi, mielenterveysrikokseen ja psykiatria kontrolloi sinut ja tai rankaisi sinua rikoksestasi. Simple as that. Mikä rikoksesi ikinä olikaan en tiedä. Ehkä häiritsit ympäristöä kitinällä, valittamalla, itkemällä ja avoimesti tuskailemalla, aiheuttamalla muille pahaa tai vaivautunutta oloa, ehkä olit väärää mieltä. Sinä tiedät parhaiten, kun arvioit minkä vuoksi jouduit kontrolloitavaksi-rangaistavaksi.

Hyvähän se on sivusta huudella, että "hullut" hoitoon. Totuus kuitenkin on, että kuka tahansa meistä voi kuulla ääniä. Ilmeisesti se on aika tavallistakin, ihmiset eivät vain puhu siitä. Mutta menepä hakeutumaan psykiatrille siitä! Kohta huomaat, että sinun on pakko syödä lääkkeitä, jotka ovat pitkällä aikavälillä jopa huonoja ja psykiatri pyytää vastaanotolle myös omaisesi, joiden tehtäväksi jää usein vahtia, että myös syöt lääkkeesi. Tästä "hoidosta" voi olla vaikeaa löytää ulospääsyä ja sitä jatketaan niin kauan kuin sadistinen psykiatri katsoo tarpeelliseksi! Läheisille syötetään usein sama pajunköysi, että skitsofrenia on etenevä aivosairaus ja siihen tarvitsee lääkityksen samoin kuin sokeritautiin tarvitsee insuliinin! Halpoja vitsejä, mutta karu totuus. En suosittele kenellekään käyntiä psykiatrin luona. Yle juuri uutisoi (Uutisvahdissa), että skitsofreniaan sairastuneet menettävät keskimäärin 13-15 vuotta eliniästään, maailmalla miesten eliniän odotus on noin 60 vuotta ja naisilla 68 vuotta, kuolinsyyt ovat usein diabetes, sydänsairaudet, tupakointi, päihteidenkäyttö ja huono ravitsemus ja skitsofreenikot usein hakeutuvat ja pääsevät lääkäriin muuta väestöä huonommin. Lääkkeet aiheuttavat lihomista (vrt. diabetes), nostavat veren kolesteroliarvoja ja pidentävät sydämen Qt-aikaa (yksi sydänsähkökäyrän osa), vrt. sydänsairaudet. Näiden ja monien muiden muidenkin kirjoituksissa esiin tulleiden syiden takia minusta olisi hyvä, että psykiatrinen hoito olisi vapaaehtoista. Lääkkeet toimivat kyllä psykoosiin alussa, mutta pidemmän päälle ne aiheuttavat haittaa ja vieroitusoireet lääkkeistä voivat olla alkuperäistä tautia vaikeammat. Pakko kertoa vielä se, että skitsofrenia on kansantaloudelle tosi kallista ja pitkän lääkityn jakson jälkeen potilaat saattavat jättää lääkkeet ottamatta ja käymättä vastaanotoilla koska lääkkeillä on sivuvaikutuksensa, jolloin juuri nähdään näitä valitettavia tapauksia, joista voi uutisistakin lukea, koska lääkkeen yhtäkkinen lopettaminen usein johtaa (mahdollisesti vielä pahempaan) psykoosiin. Tämä oravanpyörä on itseään ruokkiva ja johtuu siitä, että systeemi on mätä! Jos psykoosilääkintä olisi vapaaehtoista, ihmiset kokeilisivat lääkkeitä jonkin aikaa, koska ovat ehkä säikähtäneet kuulemiaan ääniä ja luulevat sekoavansa, mutta kun he toteavat parantuneensa lopettavat lääkkeet (lääkärin kanssa) eikä muodostu yhtään ongelmaa, kuten kansanterveydellisiä ongelmia, eliniän laskua, psykiatrien leimaamista puoskareiksi, pitkästä lääkinnästä aiheutuvia vaikeita psykooseja ja niissä tehtyjä tekoja eikä tämä maksa kansantaloudelle juuri mitään! Ketään ei tarvitse pakottaa ja ihmiset kokevat tulleensa kohdelluksi inhimillisesti, koska kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Mitä tulee sitten niihin, jotka ovat pakotettuja lääkkeisiin nyt jo vuosia uuteen järjestelmään siirryttäessä on vähän vaikeampi asia, koska on totta, että pitkää lääkinnällistä kautta seuraava lääkkeen poisjättö (pitkän vähentämiskauden jälkeen) seuraa usein pitkä psykoottinen jakso, jossa ihminen ei osaa kunnolla arvioida omaa käytöstään ja vahinkoja ja esimerkiksi tahallisia vahingontekoja tai jopa henkirikoksia voi esiintyä. Siinä Norjan malli voisi olla hyvä, koska ON tosi riskialtista jättää niin vaikeasti psykoottinen henkilö vain pärjäämään omillaan. Ja jos joku vielä huutelee, että hullut pakkohoitoon niin heille sanoisin, että kokeilkaapa itse! Ette tiedä, mikä toisen maailmansodan aikainen kidutuskammio se on! ;)

Onko puolueetonta näyttöä että pitkäaikaisen lääkityksen poisjättäminen aiheuttaa psykoosin? Itse olen kuullut monilta jotka ovat jättäneet ne pitkän käytön jälkeen (tajutessaan että ovat tulleet huijatuiksi) ja heidän elämänlaatunsa on huomattavasti parantunut. Kykenevät töihin, ihmissuhteisiin, itsestään huolehtimiseen ja yleensäkin normaaliin elämään. Lääkkeet estävät normaalin elämän.

psyykenmyrkyt_pois kirjoitti:

Onko puolueetonta näyttöä että pitkäaikaisen lääkityksen poisjättäminen aiheuttaa psykoosin? Itse olen kuullut monilta jotka ovat jättäneet ne pitkän käytön jälkeen (tajutessaan että ovat tulleet huijatuiksi) ja heidän elämänlaatunsa on huomattavasti parantunut. Kykenevät töihin, ihmissuhteisiin, itsestään huolehtimiseen ja yleensäkin normaaliin elämään. Lääkkeet estävät normaalin elämän.

Lue lisää

En tiedä, muistaakseni luin siitä tällä sivulla mainostamastani kirjasta. Ainakin siinä oli, että vähentäminen pitäisi aina tehdä asteittain, muuten lääkkeettömyyteen voi esim. kuolla. Itse olen aina mennyt psykoosiin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Pisin niistä kesti vuoden ennenkuin jouduin takaisin osastolle. Kiva kuulla, että ystävillesi on käynyt toisin. Miten he pääsivät pois psykiatrin pakkolääkinnästä, suostuiko lääkäri vähentämään ja lopettamaan lääkinnän?

Ei neuroleptien lopettamiseen voi kuolla, mutta suurien bentsoannosten yhtäkkiseen lopettamiseen voi. Kas kun vaikuttavat eri reseptoreihin.

En puhu nyt siis ystävistäni, vaan netissä olen seurannut ihmisten kokemuksia. Se ovat lopettaneet joko lääkärin "luvalla" tai omin päin. Lain mukaan avohoidossa olevaa ei voi pakottaa.

kuds kirjoitti:

Ei neuroleptien lopettamiseen voi kuolla, mutta suurien bentsoannosten yhtäkkiseen lopettamiseen voi. Kas kun vaikuttavat eri reseptoreihin.

En puhu nyt siis ystävistäni, vaan netissä olen seurannut ihmisten kokemuksia. Se ovat lopettaneet joko lääkärin "luvalla" tai omin päin. Lain mukaan avohoidossa olevaa ei voi pakottaa.

Lue lisää

Okei, kiitos vastauksesta. Mä oon ymmärtänyt, että avohoidossa olevan voi kuitenkin pakottaa osastohoitoon, jos sairauden luonne sitä vaatii ja potilas on esim. vaaraksi itselleen tai muille tai sairaus pahentuisi ilman hoitoa. Osastolla sitten tavataan useampi lääkäri, jotka lopulta määrää lääkityksen.

WeMakeTheFuture kirjoitti:

Okei, kiitos vastauksesta. Mä oon ymmärtänyt, että avohoidossa olevan voi kuitenkin pakottaa osastohoitoon, jos sairauden luonne sitä vaatii ja potilas on esim. vaaraksi itselleen tai muille tai sairaus pahentuisi ilman hoitoa. Osastolla sitten tavataan useampi lääkäri, jotka lopulta määrää lääkityksen.

Lue lisää

Voidaan pakottaa osastohoitoon määrämuotoisesti jos kaikki edellytykset täyttyvät, siis todetaan muiden edellytysten lisäksi myös mielisairaaksi, mikä tarkoittanee psykoosia. Osastollakaan ei voida pakkolääkitä, jos lääkitsemättä jättäminen ei vakavasti vaaranna kyseisen potilaan tai muiden turvallisuutta. Avohoidossa pakkolääkintä ei lain mukaan ole mahdollista. Psykiatrit jotka eivät toimi lain mukaan pitäisi erottaa viroistaan. Sitä varten pitäisi ensin valvira saada toimimaan lain mukaan ja siinä taitaa olla urakkaa, täyspaska laitos minun kokemuksen mukaan.

Pitäisi olla joku ulkopuolinen valvova taho psykiatriaa kohtaan. Nyt on kettu kanatarhan vartijana.

Enseminäollutvaanseoli kirjoitti:

Älä tee toiselle mitä et toivoisi tehtävän itsellesi. Pakkohoito? Minä olin viime kesänä pakkohoidossa,joka oli kidutusta fyysiseti ja lääkkeellisesti sekä henkisesti. Lääkäri kyseenalaisti vielä ihan loppuhoidon aikana minun elämäni kysen,että mitä sinulla siellä kotona muka on? kun sanoin,että en jaksa enää ja haluan kotiin.Mitäkö minulla on kotona? No sitähän sinä kusipäälääkäri et tiedä!
Minua pidettiin sidottuna ja pelkäsin niin paljon,että olin valmis tekemään ja sanomaan ihan mitä vaan ikinä keksin ,jotta pääsisin irti.Mielikuvitukseni on aika vallaton ,joten tulikin tehtyä ja sanottua yhtä sun toista.Minä uskoisin ,että jos sarjamurhaaja sieppaisi minut niin pelkäisin vähemmän kuin psykitrisella osastolla hoitajien ja lääkärin armoilla.Ainakin tietäisin mitä tapahtuu .
Ei pakkohoito ole sama asia kuin rikollisen rangaistus.Minä en saanut pakkohoitomääräystä pois vaikka en edes heidän mielestään ollut psykoottinen.Minua pidettiin sairaalassa,jotta he varmistuisivat,että syön heidän määräämää lääkettä,joka aiheutti minulle lukuisia sivuvaikutuksia ja tiesivät,että en sitä lääkettä aio syödä tulevaisuudessa.Pakkohoito oli lääkekomplianssin vuoksi pitkitetty ja minä kärsin siitä suunnattomasti.
Aina joskus tulee mieleen,että pimeällä kujalla kun nähtäis niin minähän se voittaisin.Niin ja sitten tää mun ajatus,että jos joskus tilanne kääntyisikin niin ,että minä olisin vaikka joku apuhoitaja tai siivoaja jossain laitoksessa niin ai ai kun kostaisin,jos olisivat ne hoitsut potilaana.Vaikka enhän minä teksi niin...
Mutta kunnon ottelu pimeällä kujalla ai ai;)

Lue lisää

Olispa se hauska tietää, paljonko niin pitkä, turha hoito maksoi. Ilmeisesti sillä ei ole mitään väliä, kauanko osastolla pidetään, kun se todellakin maksaa potilaalle. Ilmeisesti he ajattelevat, että kyllä yhteiskunta loput maksaa. Mutta entä ne rahat, jotka olivat tilillä sitä ennen? Ei taida kiinnostaa tarpeeksi. Potilaat vaan pakotetaan osastolle ja sosiaalityöntekijä huolehtii rahatilanteen. Se on outoa, ilmeisesti mielenterveyden takia potilaat saa pakottaa mihin tahansa. Mutta se on kyllä käsittämätöntä, ettei uskota vaikka potilas ei halua. Ja miten lääkkeettömään hoitoon edes pääsee?

psykiatria_ruotuun kirjoitti:

Pitäisi olla joku ulkopuolinen valvova taho psykiatriaa kohtaan. Nyt on kettu kanatarhan vartijana.

Hmm, taida olla rahaa siihen.

ihme.valvira kirjoitti:

Voidaan pakottaa osastohoitoon määrämuotoisesti jos kaikki edellytykset täyttyvät, siis todetaan muiden edellytysten lisäksi myös mielisairaaksi, mikä tarkoittanee psykoosia. Osastollakaan ei voida pakkolääkitä, jos lääkitsemättä jättäminen ei vakavasti vaaranna kyseisen potilaan tai muiden turvallisuutta. Avohoidossa pakkolääkintä ei lain mukaan ole mahdollista. Psykiatrit jotka eivät toimi lain mukaan pitäisi erottaa viroistaan. Sitä varten pitäisi ensin valvira saada toimimaan lain mukaan ja siinä taitaa olla urakkaa, täyspaska laitos minun kokemuksen mukaan.

Lue lisää

Onpa outoa, kylläpä siinä voi tosiaankin kestää, ennenkuin tuolta pääsee pois. Samaan aikaan pillereitä menee ja menee.. Todella kivaa. Voidaan sitten myöhemmin miettiä, oliko se tarpeellista vai ei. (Todellakin haluaisin joka pennin tilalle mun elämästä.) Siinä meni tosiaan jo kymmenen vuotta, olisinpa tiennyt, mitä saan niin en olisi koskaan mennyt. Itse asiassa saisin joka hoitovirheestä rahat tilille. Ja jokainen lääke oli itse asiassa täysi. Ja mulle se olisi itse asiassa pitänyt olla vapaaehtoista, niin en olisi enää ottanut ja olisin jäänyt hoidosta pois. Siinä se, olisin itselääkinnyt itseäni psykoosilääkkeillä eikä todellakaan yhtäkään hoitovirhettä olisi tullut (paitsi sitten kun kaikki meni ksi). Liika oli tosiaan liikaa, ja musta oli väärin kun mut pakotettiin. Enpä usko, että olisin itse pakottanut itseäni, muuta kuin ehkä vähän. Ehkäpä olisin lääkinnyt itseäni loppuelämän (aina välillä vähän), mutta ainakaan mulle ei olisi sattunut kaikkia sairaita hoitovirheitä. Mutta mä olisin syönyt niitä vähemmän! Ja mulla olis ollu elämä ja mulla olis ollu hauskaa! Niin voi olla, että olisin joskus ottanu, jos musta olis siltä tuntunu. Siinäpä se, musta se olis ollu parempi. Hauskaa olla lääkkeissä kun sitä ei edes tajua.

Olisi ollut hauskaa ja olisin syönyt vähemmän ja mä olisin ollut laihempi! Oon joskus miettinyt, mihin mun kakskymppiset meni, ja ne meni lääkkeissä. Sinne meni, en edes tajunnut mitä itelleni tein. Jos olisin syönyt vapaaehtoisesti niitä, olisin varmaan miettinyt myös, mitä tää on ja keskustellut psykiatrin kanssa. (Välillä mä kyllä mietin, miks olisin tehnyt itelleni niin.) Oli kyllä hauska herätä lääkkeistä, mietin mistä kaikesta hauskasta jäin paitsi. Ilmeisesti muilla oli elämä sillä aika kun mä söin lääkkeitä. Harmittaa :(.

Ja se on hullua, mutta viimeksi, kun mut pakotettiin lääkkeisiin syy oli, että olin hajanainen. Niin, niin se oli, lääkäriä ja lääkäriä ja sitten painokkaasti: "Sopiiko nyt, että aloitetaan tämä xxx". En tiedä, oliko se toteamus vai kysymys, ja en tiedä miksi sanoin "Joo". Ja en tiedä, miksi musta tuntuu, että pystyisin ehkä selviytymään tuolta ilman lääkkeitä...?? Niin, se olis mustakin hyvä, jos voisin olla ilman lääkkeitä ja nähdä psykiatria säännöllisesti. Voin kertoa vaikka kaikki oireet ja ajatukset, mutta en haluaisi, että mut niiden perusteella pakotetaan lääkkeisiin. Lääkkettömään hoitoon voisin suostua, koska sellaista on Norjassakin. Tiedän, että se on vapaudenriistoa, mutta joskus musta tuntuu siltä, ettei se mua haittaisi. (Varmaan jos siellä olis yhden hengen huoneet, ruokaa, suihkut, pesumahdollisuudet ja WC:t.) Yhden kerran olin mielisairaalassa ja samassa huoneessa oli tyttö, jolta oli leikattu endometrioosi. Se ei ollut kauhean kivaa. Lisäksi yhden kerran olin WC:n vieressä yhden hengen huoneessa ja se vessa vähän vaan haisi. Kerran olin huoneessa, jossa toisella potilaalla oli ollut syöpä eikä hän halunnut laittaa ovea lukkoon yöksi. Kerran yhtenä yönä yhdessä huoneessa, jossa mä nukuin oli siirretty roskasankoa yöllä lähemmäs mun sänkyä, en halua tietää oliko tarkoitus leikata mun hiukset yöllä. Yhtenä yönä kun olin mielisairaalassa yhden miehen huoneessa oli toisella sängyllä olevalle tyynylle kirjattu kahvilla sen miehen nimi. Yhtenä yönä mielisairaalassa kävelin yöllä yleisten tilojen käytävillä ja yövuorossa oleva hoitaja kutoi hoitajien huoneessa. Musta se näytti siltä, kuin se olisi kutonut unessa. Sanoin sille siitä, ja se ei uskonut. Yhtenä yönä mielisairaalassa näin mielenterveyshoitajan makoilevan sohvalla ja yrittävän nukkua. Yhtenä toisena iltana mielisairaalassa näin myös yöhoitajan lukevan kirjaa. Yksi toinen, yhtenä toisena iltana katsoi telkkua. Kummallisia yövuoroja, kun ne on ihan erilaisia kuin sairaaloissa.

Niin, en tiedä haluanko lääkkeettömään hoitoon Tornioon osastolle, mutta mustakin alkaa tuntua siltä, että kunnan mielenterveyshoito ja psykiatrille juttelu olisi hyvä, koska ilmeisesti niiden pitäisi tietää, miten mä voin. Mustakin olisi todella mukava sopia jo psykiatrin kanssa, että voitaisiinko mun lääkehoito ja mun pakottaminen lääkkeisiin jo lopettaa. Mutta mä tiedän, että mulla on ja on ollut lähes kaikkia Wikipedian oireita paranoidisesta skitsofreniasta, mä voisin laittaa rastin vaikka kaikkiin kohtiin:
- olen vaaraksi toisille ihmisille (no en oikeasti ole, mutta mitä jos mulla on psykoosi ja olen vihainen)
- olen vaaraksi itselleni (en edes uskaltaisi tappaa itseäni, ehkä jos en muistaisi syödä mitään tai jaksaisi hakeutua kauppaan asti, jos voin niin huonosti)
- sairauteni pahenee (aina välillä, välillä on ok olo, silti, kuvittelen jatkuvasti kuvittelevani oikeiden ihmisten kanssa)

Voi voi, voisko jo vankilaan päästä jos kokee olevansa agressiivinen mielenterveyspotilas ja kokee, että voisi riistää itseltään vapauden päästäkseen syömään ja nukkumaan plus suihkuun, ja kaikki muukin palvelu pelaa. Ja jonaki päivänä ulkona kaikkien muiden hullujen kanssa... o.O

WeMakeTheFuture kirjoitti:

Onpa outoa, kylläpä siinä voi tosiaankin kestää, ennenkuin tuolta pääsee pois. Samaan aikaan pillereitä menee ja menee.. Todella kivaa. Voidaan sitten myöhemmin miettiä, oliko se tarpeellista vai ei. (Todellakin haluaisin joka pennin tilalle mun elämästä.) Siinä meni tosiaan jo kymmenen vuotta, olisinpa tiennyt, mitä saan niin en olisi koskaan mennyt. Itse asiassa saisin joka hoitovirheestä rahat tilille. Ja jokainen lääke oli itse asiassa täysi. Ja mulle se olisi itse asiassa pitänyt olla vapaaehtoista, niin en olisi enää ottanut ja olisin jäänyt hoidosta pois. Siinä se, olisin itselääkinnyt itseäni psykoosilääkkeillä eikä todellakaan yhtäkään hoitovirhettä olisi tullut (paitsi sitten kun kaikki meni ksi). Liika oli tosiaan liikaa, ja musta oli väärin kun mut pakotettiin. Enpä usko, että olisin itse pakottanut itseäni, muuta kuin ehkä vähän. Ehkäpä olisin lääkinnyt itseäni loppuelämän (aina välillä vähän), mutta ainakaan mulle ei olisi sattunut kaikkia sairaita hoitovirheitä. Mutta mä olisin syönyt niitä vähemmän! Ja mulla olis ollu elämä ja mulla olis ollu hauskaa! Niin voi olla, että olisin joskus ottanu, jos musta olis siltä tuntunu. Siinäpä se, musta se olis ollu parempi. Hauskaa olla lääkkeissä kun sitä ei edes tajua.

Olisi ollut hauskaa ja olisin syönyt vähemmän ja mä olisin ollut laihempi! Oon joskus miettinyt, mihin mun kakskymppiset meni, ja ne meni lääkkeissä. Sinne meni, en edes tajunnut mitä itelleni tein. Jos olisin syönyt vapaaehtoisesti niitä, olisin varmaan miettinyt myös, mitä tää on ja keskustellut psykiatrin kanssa. (Välillä mä kyllä mietin, miks olisin tehnyt itelleni niin.) Oli kyllä hauska herätä lääkkeistä, mietin mistä kaikesta hauskasta jäin paitsi. Ilmeisesti muilla oli elämä sillä aika kun mä söin lääkkeitä. Harmittaa :(.

Ja se on hullua, mutta viimeksi, kun mut pakotettiin lääkkeisiin syy oli, että olin hajanainen. Niin, niin se oli, lääkäriä ja lääkäriä ja sitten painokkaasti: "Sopiiko nyt, että aloitetaan tämä xxx". En tiedä, oliko se toteamus vai kysymys, ja en tiedä miksi sanoin "Joo". Ja en tiedä, miksi musta tuntuu, että pystyisin ehkä selviytymään tuolta ilman lääkkeitä...?? Niin, se olis mustakin hyvä, jos voisin olla ilman lääkkeitä ja nähdä psykiatria säännöllisesti. Voin kertoa vaikka kaikki oireet ja ajatukset, mutta en haluaisi, että mut niiden perusteella pakotetaan lääkkeisiin. Lääkkettömään hoitoon voisin suostua, koska sellaista on Norjassakin. Tiedän, että se on vapaudenriistoa, mutta joskus musta tuntuu siltä, ettei se mua haittaisi. (Varmaan jos siellä olis yhden hengen huoneet, ruokaa, suihkut, pesumahdollisuudet ja WC:t.) Yhden kerran olin mielisairaalassa ja samassa huoneessa oli tyttö, jolta oli leikattu endometrioosi. Se ei ollut kauhean kivaa. Lisäksi yhden kerran olin WC:n vieressä yhden hengen huoneessa ja se vessa vähän vaan haisi. Kerran olin huoneessa, jossa toisella potilaalla oli ollut syöpä eikä hän halunnut laittaa ovea lukkoon yöksi. Kerran yhtenä yönä yhdessä huoneessa, jossa mä nukuin oli siirretty roskasankoa yöllä lähemmäs mun sänkyä, en halua tietää oliko tarkoitus leikata mun hiukset yöllä. Yhtenä yönä kun olin mielisairaalassa yhden miehen huoneessa oli toisella sängyllä olevalle tyynylle kirjattu kahvilla sen miehen nimi. Yhtenä yönä mielisairaalassa kävelin yöllä yleisten tilojen käytävillä ja yövuorossa oleva hoitaja kutoi hoitajien huoneessa. Musta se näytti siltä, kuin se olisi kutonut unessa. Sanoin sille siitä, ja se ei uskonut. Yhtenä yönä mielisairaalassa näin mielenterveyshoitajan makoilevan sohvalla ja yrittävän nukkua. Yhtenä toisena iltana mielisairaalassa näin myös yöhoitajan lukevan kirjaa. Yksi toinen, yhtenä toisena iltana katsoi telkkua. Kummallisia yövuoroja, kun ne on ihan erilaisia kuin sairaaloissa.

Niin, en tiedä haluanko lääkkeettömään hoitoon Tornioon osastolle, mutta mustakin alkaa tuntua siltä, että kunnan mielenterveyshoito ja psykiatrille juttelu olisi hyvä, koska ilmeisesti niiden pitäisi tietää, miten mä voin. Mustakin olisi todella mukava sopia jo psykiatrin kanssa, että voitaisiinko mun lääkehoito ja mun pakottaminen lääkkeisiin jo lopettaa. Mutta mä tiedän, että mulla on ja on ollut lähes kaikkia Wikipedian oireita paranoidisesta skitsofreniasta, mä voisin laittaa rastin vaikka kaikkiin kohtiin:
- olen vaaraksi toisille ihmisille (no en oikeasti ole, mutta mitä jos mulla on psykoosi ja olen vihainen)
- olen vaaraksi itselleni (en edes uskaltaisi tappaa itseäni, ehkä jos en muistaisi syödä mitään tai jaksaisi hakeutua kauppaan asti, jos voin niin huonosti)
- sairauteni pahenee (aina välillä, välillä on ok olo, silti, kuvittelen jatkuvasti kuvittelevani oikeiden ihmisten kanssa)

Voi voi, voisko jo vankilaan päästä jos kokee olevansa agressiivinen mielenterveyspotilas ja kokee, että voisi riistää itseltään vapauden päästäkseen syömään ja nukkumaan plus suihkuun, ja kaikki muukin palvelu pelaa. Ja jonaki päivänä ulkona kaikkien muiden hullujen kanssa... o.O

Lue lisää

Niin, voisin jutella psykologille vaikka tuhat tuntia kaikesta, jos se on pakollista. En tiedä, miksi vapaaehtoisesti menisin. Ja sitä paitsi, kuka sen Anneli Auerin psykologimiehen tappoi?

Ja sitä paitsi, se oli hauskaa, mutta jollain Anders Behring Breivik -sivulla oli ehkä keskustelua, oliko hänellä paranoidinen skitsofrenia. Siellä oli jonkun psykologin/psykiatrin kirjoitus, joka oli todella hyvä & älykäs. Siinä se, tiesin, että se oli psykologi. Tai nyt oli ehkä psykiatri. Koska se oli niiin taitava. Välillä ihmettelen, miten sellaisilla ihmisillä on aikaa. Mutta se oli kyllä selvästi mies! Se ajatteli niin.

Niin, kunnan ilmaiselta psykologilta voi ilmeisesti varata vastaanottoajan koska tahansa haluaa. Mutta ilmeisesti Suomessa on niin paljon hulluja, että hekin voivat lähettää psykiatrille ja he pakottavat lääkehoitoon. Pakkolääkintää ja pakkolääkintää, se täällä ilmeisesti hiertää. Niin, ne lääkkeet on todella huonoja. Ja mua ei saa enää pakottaa niihin. Ja se on kummallista, mutta lopulta asiat muuttui pahemmaksi niiden lääkkeiden jälkeen. Niin, niin siinä usein käy, Amerikassakin yksi koulusurmaaja.. Ja tosiaan, ON todettu, että siinä käy usein niin. (Mutta mä oon tyttö, tyttö!). Mutta olisi todella hauskaa, jos mä saisin olla kotona aina ja mulla olis netti ja kannettava ja kaupasta tarpeeksi ruokaa ja vettä hanasta ja suihkusta ja pyykinpesumahdollisuus jne jne. Eikä tarvitsis käydä töissä. Mutta tietysti mä voin täyttää työhakemuksia niin paljon kuin huvittaa, ja mulle maksetaan siitä (lopultakin). Mutta silti, tarviiko mun olla työkykyinen ennekuin voin täyttää työhakemuksia? Niin, mustakin OLIS mukavampaa, jos pääsisin jo työttömyystuen piiriin, niinkuin niin moni muukin. Niin, olis hauskaa jos kirjoittais tästä vaikka blogin.

NiinEnTiedä kirjoitti:

Olispa se hauska tietää, paljonko niin pitkä, turha hoito maksoi. Ilmeisesti sillä ei ole mitään väliä, kauanko osastolla pidetään, kun se todellakin maksaa potilaalle. Ilmeisesti he ajattelevat, että kyllä yhteiskunta loput maksaa. Mutta entä ne rahat, jotka olivat tilillä sitä ennen? Ei taida kiinnostaa tarpeeksi. Potilaat vaan pakotetaan osastolle ja sosiaalityöntekijä huolehtii rahatilanteen. Se on outoa, ilmeisesti mielenterveyden takia potilaat saa pakottaa mihin tahansa. Mutta se on kyllä käsittämätöntä, ettei uskota vaikka potilas ei halua. Ja miten lääkkeettömään hoitoon edes pääsee?

Lue lisää

Mä maksoin kyllä kaiken ihan itse tai sain siihen sukulaisilta apua.Kaikki omat ja loput sukulaisilta.

En ole varma salliiko, mutta niin vaan tehdään.

"Joskus on hyvä päästä eri ympäristöön jossa voi koota ajatuksiaan rauhassa."

Mikä estää ihmistä hakeutumasta sellaisteen ympäristöön kuin haluavat omasta tahdostaan?

Kannanotollasi annat ymmärtää, että hyväksyt ihmisen pakottamisen sellaiseen ympäristöön johon hän ei halua.

En hyväksy sellaista.

Jaa niin, sinä varmaan myös tykkäisit ajatuksesta, että sinua tultaisiin poliisivoimin hakemaan keskellä yötä laitokseen sanomatta, mistä syystä. Olisit siellä määräämättömän ajan ja täysin epämääräisin perustein. Lääkärit eivät puhua pukahtaisi sinulle ajatuksiaan, että miksi olet siellä ja miten pitkän aikaa. Sinut pakkolääkittäisiin tajuttomaksi ja oppisit vaeltamaan holtittomasti pitkin käytäviä johtuen lääkkeiden sivuvaikutuksista ja siitä, ettei siellä ole mitään fyysistä aktiviteettia. Koska ei ole aktiviteettia, ei saa unta, ja joutuu käyttämään unilääkkeitä. Sinusta tulee lääkeaddikti. Sinut irtisanottaisiin töistäsi, opintosi viivästyisi ja vapaudenriiston jälkeen saisit paitsi vierottautua epämiellyttäviä oireita aiheuttavista myrkyistä, joita ne pakkosyöttävät siellä, saisit maksaa työttömäksi jäätyäsi satojen eurojen laskun yhteiskunnan tarjoamasta "palveluksesta". Yhtä hyvin voisivat joukkoraiskata ihmisen oikein kerralla kuntoon ja lähettää perästä laskun, yhtä tervehdyttävä ja mieltä ylentävä kokemus se olisi. Koska olisi epäsopivaa ja mielisairauden oire sanoa, että joukkoraiskaus oli nöyryyttävä kokemus, niin voisi sitten vielä nöyrästi hiljaisella äänellä piipittää läheisille ja psykiatreille ja sanoa, mitä he haluavat kuulla, että kylläpä olikin oikein mieltä ylentävää ja tervehdyttävää. Sillä tavalla sitä ihmisiä parannetaan esim. koulukiusaamisen, perheväkivallan taikka sen joukkoraiskaamisen jne. aiheuttamista traumoista. Sitten vielä asiantuntevasti sönkötetään täysin pihalla olevien psykiatrien toimesta, että kyllä se joukkoraiskaaminen johtui sinun geeneistäsi ja poikkeavista aivorakenteistasi, että ota vain sitä lääkettä kiltisti. Se on lääkeyhtiöiden ihan itsensä tutkima ja turvalliseksi todistama. Ei se mitään, vaikka menetät tajuntasi keskellä päivää, se on vain sellainen olematon pikku sivuoire, joka menee ohitse kun jatketaan annosten nostamista. Kyllä on ajatukset kuule koossa sen jälkeen, kun saat kunnon koktailin neuroleptejä, SSRI-lääkkeitä ja bentsoja, kannattaa kokeilla. Voisit itse mennä pikku seikkailulle..olisiko muutama kuukausi hyvä idea?

Pakkohoidolla on vahvat perusteet.
Jos ihminen on vaaraksi itselleen tai toisille ihmisille, pakkohoito on perusteltu.
Tätä ei useasti potilas itse ymmärrä.

joo mutta eri asia onko tuosta hoidosta mitään hyötyä potilaalle. tutkimuksen valossa pakkohoidon jälkeen tapahtuu paljon itsemurhia eikä se ole kokemani perusteella minkäänsorttinen ihme. Ihme etten itsekin ole kuollut kokemuksieni valossa. itsemurha-ajatuksista tai yrityksistä rangaistaan pitämällä lukkojen takana ja hoito on oikeastaan rangaistuksenomaista, hoito on neurotoksiinien eli "lääkkeiden" jopa pakkosyöttämistä ja lamaamista zombiksi lääkkeillä jonka ajatus ei toimi (olen kokenut tuon useiden lääkkeiden päällekkäinsyöttämisen ja olen miettinyt, onko tuolle edes mitään tieteellistä näyttöä että tuo auttaa ihmisiä tai mitä tapahtuu kun aineita laitetaan montaa sorttia päällekäin) ja ihminen stigmatisoidaan hoidossa. kun katsoin sitä sakkia siellä osastolla, joka oli raskailla lääkekoktaileilla silmät päässä seisoen liikehtien hitaasti, tajusin, että itse yritän aineista päästä eroon heti kun pääsen osastolta pois lääketokkuroissa. itse sain pakkohoidosta vakavia traumoja, lääkkeistä ja pakkolääkinnästä itsemurha-ajatuksia, ja hoito pahensi tilaani kokoajan mitä seurasi lääkkeiden nostaminen ja nostaminen, maksimiannokseen. Jo se hirveä hidas ja lamaannutettu olo mikä lääkkeillä oli, riitti itselläni syyksi lopettaa ne. Jos olisin jatkanut niitä, kukaties olisin itse ollut tuollainen laitoksessa asuva ihminen jossain vaiheessa. Onneksi pääsin tuosta hirveästä kierteestä pois ja lopetin lääkkeet, mitä seurasi vieroitusoireet. onneksi minulla oli tukea että sain potea ne rauhassa, eikä kukaan ollut kyydittämässä minua osastolle, sääliksi käy ihmiset joilla ei ole ymmärtäviä läheisiä. Ei ole ihme että tuollaisessa "hoidossa" oloni kurjeni kokoajan. Ihme että selvisin siitä hengissä, niin nöyryyttävää ja kammottavaa se lääkeolo oli ja se nöyryytyksen ja epäihmismäisen kohtelun määrä. Näin on menty vuosia, lääkkeettä. Hoito toimi siinä suhteessa että olen päättänyt etten koskaan enää mene mielisairaalaan hakemaan "apua", ennemmin kuolen kuin menen vapaaehtoisesti nöyryytettäväksi, vangituksi jossa olen itsensä aivopesseiden lääkepakkomielteisten hoitajien ja lääkärien leluna vailla mitään kunnollisia oikeuksia vastustaa mitään mitä he minulle tekevät, lamaannutetuksi , henkisesti ja fyysisesti pahoinpidellyksi aineilla jotka turmeli kehoani ja aivojani. Kokemus kummittelee mielessäni edelleen. Sanat kuinka minulla on kuin diabetes johon tarvin insuliinia tai pelottelut että jos en käytä antipsykootteja, saan aivovaurion ja uhkailut pakkolääkitsemisellä mikä muistuttaa raiskausta, muistan edelleen vahvasti. Tuo oli rangaistuslaitos, ei hoitopaikka. Kaamea kokemus.

Muistan vieläkin tilanteet jossa hoitajat määräyksien mukaan tulivat lääkekielteisille ihmisille uhkailemaan jos he eivät ota lääkettä, puhuen ikäänkuin heidän on vain pakko raiskauksenomaisesti repiä potilaan housut alas ja injektoida lääke, jos he eivät sitä ota. "Meidän pitää sitten laittaa lääke" ja saivat riuhtoa potilasta päällekarkauksen omaisesti. Muistan vieläkin tulkinnat hoitajilla, joiden mielestä kaikki ihmiselämän ongelmat oli paikannettavissa siihen että potilaalla ei ollut oikeaa hoitavaa lääkettä ja sen että lääkkeissä ei koskaan nähty olevan mitään vikaa. Muistan lääketokkuroissa nuokkuneet ihmiset. Muistan ihmiset, jotka saivat päätöksiä että heitä pidetään jopa kuukausia osastolla ja he eivät voineet mitään sille. Muistan sen epätoivon ja uhon mitä he tuossa tilanteessa kävivät läpi. Muistan kamalat lääkkeenotot ja kiduttavat olot mitä lääkkeistä tuli. Muistan kun ihmisiä revittiin käsistä ja jaloista ja vietiin eristykseen. Muistan epätoivoiset huudot.Muistan keskustelut tupakkakopissa jossa kun puhuttiin lääkkeistä, potilaat tajusivat lääkäreitä paremmin mitä kamalia lamaavia myrkkyjä ne olivat ja ahdistuksen tunteen tilanteesta mihin olin joutunut, tunsin itseni täysin voimattomaksi vastustamaan tuota kaikkea. Muistan sen voimattomuuden tunteen kun minulle aloitettiin lääke mitä en olisi ikinä laittanut kehooni, ja minulla ei ollut mitään voimia vastustaa sitä, että kehooni tungetaan tuollaista myrkkyä osana koktailia. Muistan sen kun menetin muistini lääketokkuroissa, koska söin niin useita lääkkeitä päällekäin eikä minulla ole muistikuvia ajoilta. Niin paljon traumoja.

Osastolta pääsin pois, en voidessani paremmin, vaan esittäessäni että voin paremmin välttymältä lisäkidutukselta. Ei löydy sanoja miten tuo hoito imi minusta kaiken tahdonvoiman, päättäväisyyden ja löi minut maahan. Opin pelin hengen onneksi.

Lain silmissä tuota voidaan sanoa hoidoksi. Mutta sitä se ei ole. Silläkään mitä seurauksia potilaalle hoidolla tulee mielenterveyspotilailla ei pidetä mitenkään merkityksellisenä. Voidaan hoitaa miten vaan, kylvää mitä tahansa lääkkeitä, niin että potilas lähtee zombina lääkehuuruissa aivot kemikaalein paskottuna. Ketään ei kiinnosta.

Muistan ikuisesti lääkärin sanat pakkohoidossa "palaat varmaan töihin nyt", kun olin lähdössä sairaalasta yhdessä vaiheessa. Minut oli koukutettu moneen aineeseen päällekäin, minkä takia tuntui etten pystynyt toimimaan tai ajattelemaan ja minulla oli hyvin kummallisia oloja. Olin ennen käytännössä käyttänyt hyvin vähän lääkkeitä, ja yhtäkkiä oli mukana mielialantasaajaa, antipsykoottia ja rauhoittavia, mistä minua ei oltu edes vieroitettu. En tiedä kuinka sekaisin tämä lääkäri oli, kun kuvitteli että pystyisin tuossa sedaatiolääketokkurassa, traumaattisen kokemuksen jälkeen pakkohoidosta, vaan yhtäkkiä jatkamaan työntekoa. Kai hän jossain harhoissaan luuli, että oli hoitanut minut tuolla satsilla kuntoon. Harvinaisen harhaista sakkia nuo psykiatrit. Itse en pitäisi hoitona päällekarkausta, vangitsemista, väkisin lamaamista lääkkeillä ja ihmisen tekemistä välinpitämättömämmäksi ja hitaaksi lauhkeaksi lääkezombiksi lääkkeillä.

En yhtään ihmettele skitsofreenikkojen korkeita työkyvyttömyyslukuja, jos hoidot on tuollaisia. Vaikka siis itselläni ei ole diagnoosina skitsofrenia. Jälkikäteen minulle on väläytelty toisenlaista diagnoosia. Puhuttu jopa että niin tässä diagnoosissa mikä minulla on , ei ole antipsykooteista monesti hyvää näyttöä. Heh heh, niinkö se onkin, että kun en yhtäkkiä tuolla arsenaalilla voinut paremmin, niin syy ei ollut siinä että lääkkeet oikeasti ovat tuhoavia ja lamaavia sekä tehottomia vaan siinä että minun diagnoosini oli väärä. Kun sitten yhtäkkiä olenkin voinut paremmin ilman lääkkeitä. Anna mun kaikki kestää. Aina keksitään selityksiä.