Kertokaa vainoista!

En kopioi mitään tähän, mutta kerron niistä kirjoituksista, ja vainoista Malawissa. Vaino oli hyvin paljon seksuaalista kidutusta. Silloin oli vallassa Kamuzu Panda, ja yksi puolue, jonka jäsenkortti oli pakollinen kaikille. Todistajat eivät poliittista korttia suostuneet ottamaan, siitä vainot johtuivat. Useimmiten vainot toteutti puolueen nuoret aktiivit, mutta myös poliisit olivat mukana toiminnassa.
Toisinaan kun puolueen nuoret tunnistivat todistaja naisen kadulla, ne saattoivat mennä joukolla riisumaan hänet alasti, julkisella paikalla. Oli myös tapauksia, että isompi joukko todistajia pidätettiin ja vietiin poliisiasemille. Siellä heidät kaikki riisuttiin alasti, ja saatettiin sitoa mies ja nainen toisiinsa kiinni alasti, nöyryytys tarkoituksessa. Naisia kaadettiin lattialle, ja miehiä vedettiin heidän päälleen alastomina.
Poliisiasemilla joillekin naisille työnettiin jopa puutikkuja emättimiin, kun heitä kidutettiin. Käytettiin myös tulista cayenne pippuria, sitä hierottiin sukuelimiin naisille ja myöskin miehille. Miesten kiveksiä saatettiin puristella pihdeillä. Tai sitoa kaksi miestä kiveksistään kiinni toisiinsa, sen jälkeen toista alettiin hakkaamaan. kun yritti väistellä iskuja, vahingoitti samalla kiveksiä.
Lehdissä kerrottiin myös tapauksista, joissa pariskuntia haettiin kodeistaan, riisuttiin alastomiksi, sen jälkeen kuljetettiin kulkueessa pitkin kaupungin katuja kaikkien ihmisten nähtävillä. Miehille voitiin myös kiinnittää ruohotuppoja kiveksiin, ja sytyttää ne palamaan.
Tällaista oli Malawissa 70-luvulla.

Eritreassa Jehovan todistajia vainotaan ehkä ankarammin kuin missään muualla maailmassa. Sen jälkeen kun Eritrea itsenäistyi vuonna 1993, Jehovan todistajia on systemaattisesti vangittu, kidutettu ja syrjitty. Heitä vainotaan, koska he pysyvät poliittisesti puolueettomina ja kieltäytyvät tarttumasta aseisiin.

Tällä hetkellä Eritreassa on vangittuna 54 Jehovan todistajaa. Todistajia vastaan ei ole viimeiseen 22 vuoteen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta nostettu virallisia syytteitä eikä heitä ole kuultu. Kolme todistajaa on ollut vankilassa jo vuodesta 1994 lähtien, koska he ovat omantunnonsyistä kieltäytyneet asepalveluksesta.

Eihän uskonnonharjoittamisesta missään rangaista, uskovaisia on kaikkialla.
Mutta vartiotorni kaivattaa todistajilla verta nenästään.

Tuo verensiirtokiellolla tappaminen on myös henkirikos. Siinä tuotetaan kuolema valheella. Valheella joka johtaan todistajalla kokonaan väärään käsitykseen ja itsetuhoon.
Tämän perusteella olisi lahko myös kiellettävissä, tulisi kieltääkin.
Bulgariassa vartiotorniseura neuvotteli sopimuksen verensiirtokiellon poistamisesta erotusperusteena. Siellä lahko sanoo nyt, että se katsoo verensiirron ottaneen itse eronneen lahkosta.

Lainrikkomisiin lahko on syyllistynyt Venäjällä. Vika oli siinä että kielto tulla maahan poistettiin Neuvostoliiton hajottua, taikka sitä ei valvottu.

Iran ei tietääkseni salli vartiotornilevitystä, mutta sen yhteydessä vartiotorniseura ei puhu vainosta. Koska se ei toimisi mainoksena, eikä myöskään toisi myötätuntoa lahkoa ja siten lahkon lahjalaatikkoa kohtaan. Eikö niin.

Intiassa näyttää vain normaali verotus minimoineen vartiotoniseuran toimintaa, esim. lehtien painatus on Intiassa lopetettu.

Ei voi kun kuvitella, mitä kiduttajat keksivätkään piilossa suljettujen ovien takana. Varmasti kauheata piinaa loputtomasti, kun aikaa on viikkoja, kuukausia, vuosia.

Mutta Kärsämäen jt-vainot vuosina 607-1914 ne hirmuisimmat olivat. Silloin tungettiin suon laidassa vt-lehtiä jt- pyllyyn niin monta kuin suinkin mahtui. Ja jt laitettiin kalterien taakse, ja selliin viskattiin kapallinen kirppuja. Sellissä tuli sitten lisäksi keskusradion kautta vuorotellen haitarin soittoa ja jt-puppukirjallisuutta. Ruthrevoortin puheet keskusradiosta käsin saivat jt tulemaan aivan sekopäisiksi, ja säälistä nimismies lopetti niiden lukemisen. Mutta kauheinta kuitenkin oli henkinen kidutus, nimittäin jt kiellettiin kokonaan pyhän Siionin suolikaasun päästely salilla ja muuallakin. Ja ilkeä nimismies Kutvonen nimesi vielä ylimääräisiä suolikaasukoduktöörejä, joilla oli nuuhkinta- ja vangitsemisoikeus.

Innokas toiminta johtaa nuhteettomuuden koetuksiin

1920-luvulla ja 1930-luvun alussa Bibelforscherit, joina Jehovan todistajat tuolloin Saksassa tunnettiin, levittivät suuret määrät raamatullista kirjallisuutta. Vuosina 1919–33 he levittivät keskimäärin kahdeksan kirjaa, kirjasta tai lehteä jokaiseen saksalaiskotiin.

Saksa kuului tuohon aikaan maihin, joissa oli eniten Kristuksen voideltuja seuraajia. Niistä 83941:stä, jotka kautta maailman ottivat osaa Herran illalliseen vuonna 1933, lähes 30 prosenttia asui Saksassa. Ennen pitkää nämä saksalaistodistajat kokivat ankaria nuhteettomuuden koetuksia. (Ilmestys 12:17; 14:12.) Irtisanomiset työstä ja erottamiset koulusta samoin kuin koteihin tehdyt ratsiat muuttuivat pian pieksennöiksi, pidätyksiksi ja vankeusrangaistuksiksi (kuva 1). Niinpä toista maailmansotaa edeltäneinä vuosina 5–10 prosenttia kaikista keskitysleireissä olevista oli Jehovan todistajia.

Miksi natsit vainosivat todistajia

Mikä sitten nostatti natsihallinnon raivon Jehovan todistajia vastaan? Historian professori Ian Kershaw sanoo Hitleristä kertovassa kirjassaan, että todistajat joutuivat vainon kohteeksi, koska he kieltäytyivät ”taipumasta natsihallinnon vaatimuksiin” (Hitler—1889–1936: Hubris).

Historian professori Robert P. Ericksenin ja juutalaisuuden tutkija Susannah Heschelin toimittamassa kirjassa selitetään, että todistajat ”kieltäytyivät osallistumasta väkivaltaan tai turvautumasta sotilaalliseen voimankäyttöön. – – Todistajat uskoivat poliittiseen puolueettomuuteen, mikä merkitsi sitä, etteivät he äänestäneet Hitleriä eivätkä esittäneet hitlertervehdystä.” Kirjan mukaan tämä nostatti natsien vihan ja aiheutti todistajille vaikeuksia, koska ”kansallissosialismi ei suvainnut sellaista kieltäytymistä”. (Betrayal—German Churches and the Holocaust.)

Vainoa koet ihan tarpeeksi jt-seurakunnassa kun menet heidän pariinsa varsinkin jos et ole muottiin sopiva, olet vähävarainen, ruma, kouluttamaton ja et osaa puhua älykkäästi etkä ole miehenä esim. seurakunan vanhin vaan kork. ovella kättelijä niin kyllä sitä vainoa saa siinä ihan tarpeeksi.

Poliittiset vangit ovat kärsineet pahimmat kidutuskeinot ympäri maailmaa, Jehovien vaino on siihen nähden aika kevyttä.

JOULUKUUSSA 2009 ja tammikuussa 2010 kaksi Venäjän ylimmistä tuomioistuimista katsoi, että Jehovan todistajien uskonto on ekstremistinen, äärisuuntaa edustava. Historia näytti toistavan itseään. Neuvostovallan aikana tuhansia todistajia syytettiin perusteettomasti valtion vihollisiksi, minkä johdosta heitä karkotettiin ja suljettiin vankiloihin ja työleireihin. Hallitusjärjestelmän romahdettua Jehovan todistajien kunnia ja hyvä maine palautettiin virallisesti. * Mutta nyt jotkut ovat ilmeisesti päättäneet ryhtyä parjaamaan heitä jälleen.

Viranomaiset käynnistivät hyökkäyksen Jehovan todistajien uskonnonvapautta vastaan alkuvuodesta 2009. Pelkästään helmikuussa syyttäjät suorittivat yli 500 tutkintaa eri puolilla maata saadakseen selville, olivatko todistajat rikkoneet lakia. Seuraavina kuukausina poliisi teki ratsioita valtakunnansaleihin ja yksityiskoteihin rauhallisten uskonnollisten kokousten aikana ja takavarikoi kirjallisuutta ja yksityisomaisuutta. Todistajia auttamaan tulleita ulkomaisia lakimiehiä karkotettiin maasta ja heidät määrättiin maahantulokieltoon.

5. lokakuuta 2009 tullivirkailijat pidättivät Suomen vastaisella rajalla raamatullista kirjallisuutta sisältävän lähetyksen. Julkaisut oli painettu Saksassa ja osoitettu lukuisille Venäjällä toimiville seurakunnille. Lähetyksen tutki vaarallisten salakuljetustavaroiden käsittelyyn erikoistunut tulliviranomaisten yksikkö, koska virallisessa määräyskirjeessä luki, että lähetys ”saattaa sisältää uskonnollista vihamielisyyttä lietsovaa materiaalia”.

Ahdistelu saavutti pian kriittisen pisteen. Venäjän federaation ja siihen kuuluvan Altain tasavallan korkeimmat oikeudet päättivät, että joukko todistajien käyttämiä julkaisuja – muun muassa lehti, jota parhaillaan luet – olivat ekstremistisiä. Jehovan todistajat valittivat ratkaisuista ja kansainvälinen yhteisö ilmaisi huolestuneisuutensa, mutta turhaan. Ratkaisut ovat yhä voimassa, joten noiden raamatullisten julkaisujen maahantuonti ja levittäminen on Venäjällä edelleen laitonta.

Hyvää uutista vastustetaan

Ennustus:
”Teitä luovutetaan paikallisiin oikeusistuimiin, ja teitä piestään synagogissa ja asetetaan käskynhaltijoiden ja kuninkaiden eteen minun tähteni, todistukseksi heille.” (Markus 13:9.)

Täyttymys: Juutalaiset ja roomalaiset vainosivat kristittyjä. Heitä pidätettiin, vangittiin, piestiin ja teloitettiin.

Mitä historia osoittaa?

Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Flavius Josefus mainitsi, että juutalaisten uskonnolliset johtajat teloituttivat Jaakobin, Jeesuksen veljen. Raamatun mukaan Gamaliel, juutalaisten ylimmän tuomioistuimen kunnioitettu jäsen, kehotti eräiden Jeesuksen opetuslasten oikeudenkäynnin aikana toimimaan maltillisesti (Apostolien teot 5:34–39). Arvovaltaiset teokset vahvistavat Gamalielin olleen olemassa ja osoittaneen ennakkoluulottomuutta.

Rooman keisarit Nero, Domitianus, Marcus Aurelius ja Diocletianus lietsoivat ankaraa vainoa varhaiskristittyjä vastaan.

Historioitsijoiden mukaan Rooman keisarit vainosivat kristittyjä useaan otteeseen siitä lähtien, kun keisari Nero vuonna 64 käynnisti nämä vainot. Keisari Trajanuksen ja Plinius nuoremman välisessä kirjeenvaihdossa käsitellään niiden kristittyjen rankaisemista, jotka eivät kieltäisi uskoaan.

”Vaino ei suinkaan ajanut kirkkoa maan alle, vaan vaikutti päinvastaisella tavalla”, toteaa edellä lainattu professori Chadwick. Paetessaan turvaan kristityt veivät sanomansa uusille alueille (Apostolien teot 8:1). He pysyivät lujina, vaikka perheenjäsenet ja ystävät usein hyljeksivät heitä. Tämä on merkille pantavaa, sillä Jeesuksen seuraajat olivat ”koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä”, joilla ei ollut poliittista vaikutusvaltaa (Apostolien teot 4:13). Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että ”evankeliumi levisi parhaiten – – pikkukauppiaiden ja käsityöläisten keskuudessa” (The Beginnings of Western Christendom).

Näin jälkeenpäin tutkijat ihmettelevät, miten tällainen merkityksetön ryhmä saattoi levittää kristillisyyttä niin nopeasti raivoisasta vastustuksesta huolimatta. Jeesus kuitenkin kertoi nuo epätodennäköiset tapahtumat ennalta. Lisäksi Raamattu ennusti, että saarnaamistyö keskeytyisi.

Äskeinen kirjoitus jälleen kopioitu kirjoittajan hengellisen oppaan kirjasta, ei todista mitään, eikä kumoa Raamatun todistusta tosi palvojien vainoamista.

Hellitä mnaat hieman ympärivuorokautisesta päivystyksestäsi ja anna niiden kirjoittaa, joilla on jotain tietoa asiasta .

Kristittyjä on vainottu myös hyvinkin ankarasti aseistakieltäytymisen vuoksi, nykyäänkin.
Historiaa hieman tästäkin asiasta. Kristityt ovat kieltäytyneet asepalvelveluksesta omantunnon vuoksi alusta asti. E.W. Barnes sanoo sanoo kristillisyyden historiaa käsittelevässä kirjassaan: "Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisari v. 161-180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen. [ The Rise of Crisitianity]
Herää kysymys keitä voidaan kutsua kristityiksi myös nykyään.

Raamattu ei kuitenkaan kiellä sotilasta.
APT 10
1 Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä niin sanotussa Italialaisessa kohortissa. 2 Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä,
4 Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut

Eiko nuo aneet ja almut kuulu kristikunnan historiaan. Kirkko saattoi viedä ainoan lehmänkin navetasta, jos köyhällä pienviljelijällä ollut maksaa kirkollisveroja. Jumala itse omistaa kaiken, mitä on olemassa niiden Luojana. Hän ei meidän rahojamme tarvitse, ainoastaan kokosydämisen palvontamme. Valitettavasti rahaa vielä tarvitaan käyttövälineenä, koska ilmaiseksi ei saa mitään nykymaailmassa, jopa JT:kin tarvitsevat sitä.

Vähän tuoreempia tietoja Georgiasta 2000-luvulta
2. syyskuuta 2000. Kutasin kaupungissa poliisi vei Gia Dzamiakovin poliisiasemalle. Poliisit takavarikoivat hänellä olleen uskonnollisen kirjallisuuden sekä solvasivat , että löivät häntä. Seuraavana päivänä eräs poliisi kävi Vladimir Gabeinian kimppuun, löi häntä nyrkillä vatsaan ja repi hänellä olleen uskonnollisen kirjallisuuden.
26. lokakuuta 2000 Marneulin kaupungissa, poliisi keskeytti tylysti seurakunnan kokouksen ja takavarikoivat uskonnollista kirjallisuutta. Sekä puhuja, että salin omistaja vietiin poliisiasemalle. Myöhemmin puhuja pakotettiin autoon ja vietiin kaupungin ulkopuolelle ja kiellettiin palaamasta.
27. maaliskuuta 2001 kaupungissa joukko ortodoksisen kirkon ääriryhmän jäseniä teki rynnäkön Jimser Gogelasvilin kotiin, jossa oli meneillään uskonnollinen tilaisuus. He solvasivat läsnäolijoita ja pakottivat heidät poistumaan. Ääriryhmän jäsenet ottivat kirjallisuutta mukaan ja polttivat sen seuraavana päivänä läheisellä torilla. Poliisi kieltäytyi puuttumasta tilanteeseen ja suojelemaan uhreja.
Tällaista on tapahtunut itänaapureissamme jatkuvasti. Euroopan tuomioistuin käsitteli asian ja määräsi Georgian valtion maksamaan vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikulut. Toivomme, että Venäjän ystävämme saavat myös oikeutensa takaisin harjoittaa palvontaansa vapaasti.

Marjatukkonen, puhuuko pullon henki? Tuntuu ihan siltä.

Aivan, mutta onko Viljoo näkynyt??