Jeesus oli erehtyväinen

Jeesus opetti että Ihmisen Pojan (ihmislapsen, immeisen, meikäläisen, messiaan jne jne) päivä tulee yllättäen kenenkään arvaamatta, sanoihan Jeesus ettei kukaan voi tietää koska sen tuleminen tapahtuu, ei edes tämä Jeesus itse. Tulee huomioida että Jeesus opetti tästä asiasta vielä eläessään. Vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen se liitettiin toiseen tulemiseen eli paruusiaan. Ennemmin voisi ajatella että Jeesus odotti sen tapahtuvan omama elinaikanaan, mutta toisinaan myös opetti että valtakunta kylvetään pieninä murusina ja alkaa itämään hiljalleen itsestään.


Itse olen lukenut paljon evankeliumia, ajatellen näin ettei Jeesus tienyt mitenkään mitä tuleman piti ja oli erehtyvän inhimillinen. No, kuten olemme huomanneet, valtakunta ei tullut jeesuksen elinaikana, eikä apostolienkaan elinaikana. Ei ainakaan sellaisena kuin meille on opetettu. Mutta entä palasiko Jeesus? Jos joku on tarkkaan lukenut, UT kertoo kuinka seurakunta on Jeesuksen uusi ruumis sekä siitä kuinka apostolit toivovat hartaasti että se saataisiin valmiiksi. Usein vika on siinä että lopusta kohti alkua ja tulkitaan aina edellisen lukemisen perusteella, mutta jos sitä luetaankin alusta kohti loppua, saavat asiat aivan uuden merkityksen.

Sanon vielä muutes, ettei Jeesus ota kantaa siihen oliko vedenpaisumus paikallinen* vai maailmanlaajuinen (*Jesse ei tuntenut esim Amerikaa, Australiaa tai Antarktista), vaan vertaa tuolloista juutalaisten oppineiden tulkintaa Noa-kertomuksesta tulevaan Ihmisen Pojan päivään. Mitään tarkkaa viivaa emme voi vetää siihen mitä Jeesus ajatteli mihin hän uskoi, se on täysin harmaata aluetta. Siitä kuitenkin voimme olla varmoja että Jeesus oli juutalainen ja piti itseään profeettana, ja uskoi että profeetan kuolema todisti profeetan oikeaksi.

Nykyinen Jeesusttkimuksen kolmas vaihe vahvistaa Jeesuksen vahvan itseymmärryksen oikeaksi,kun vielä aiemmin ajateltiin ettei Jeesuksesta voida tietään mitään. Mutta tälläinen Jeesuksen imitoiminen johti siihen että kristinuskon varhaishistoria tuntee marttyyreitä pilvin pimein. Nykyään kristittyjen toiminnan tarkoitus ei kuitenkaan ole päästä hengestään vaikka Jeesus käski pitämään häntä esimerkkinään loppuun asti. Opettajan elämän imitoiminen ja opetusten tarkka ulkoaopiskelu olivat tuolloisen rabbiinisen opetuksen perusta. Oppilaiden oli painettava kaikki tarkasti muistiinsa ja jos joku erehtyi, niin toisen velvollisuus oli huomattaa, nuhdella ja korjata toisen välityämää opetusta.

Sittemmin noita opetuksia alettiin koota yhteen papyrykselle ja syntyi useita puheiden ja opetusten listoja, logioita (esim Tuomaan evankeliumi), jotka jatkotyöstettiin lopulta evankeliumeiksi. Synoptiset evankeliumit syntyivät suurinpiirtein vuosien 60-80 välillä. Niiden pohjana käytettiin sekä yheitsiä että erillisiä lähteitä (eli logioita). Johanneksen evankeliumi ja Didakhe syntyivät puolestaan vuosien 80-120 välillä. Ja Johanneksen evankeliumia painostaakin vahva kristologia, vaikka se onkin kokenut viimeaikoina arvon nousua. On esitetty että sen pohjalla on ollut vähemmän kristologisempi eli alkeelisempi proto-Johannes, jonka esiinkaivuu on yhtä vaikeaa kuin erottaa porkkanat ja perunat kasvissosekeitosta.

Sitten niin sanottu Q-evankeliumi, jonka hypoteettiseen olemassa oloon uskoo yhä harvempi tutkija. Sen sijaan tilalle on nousemassa monilähde teoria jota esittelinkin jo aiemmin. Evankeliumeissa kuitenkin näkyy paljon Jeesuksen seuraajien tulkinta ja käsitys mikä on hyvin inhimillistä, kirjoittaahan poika isänsä elämänkerran omasta näkökulmastaan. Hyvänä esimerkkinä otettakoon Luukkaaksi nimetyn kirjoittajan ominainen tyyli kaunistella, siloitella ja kiillottaa tapahtumia omissa kirjoituksissaan, minkä anttaa vaikkapa Paavalista paljon erillaisemman kuvan kuin Paavalin omat rosoisemmat kirjeet. Luukas käyttää myös paljon aikansa kielikuvia, kuten neitseestä syntymistä (kirjallinen klisee jolla korostettiin suurten miesten erityisyytyä) ja taivaaseen astumista (keisarillinen kielikuva jumalaksi korottamisesta joka rinnastuu polttohautauksesta syntyvään savupilveen).

Lisäksi Luukkaan ja Markuksen evankeliumien yhtäläisyys voidaan sellittä hauskasti kristillisellä perimätiedolla (oma huomioni), sillä uudessa testamentissa esitetään Johannes Markuksen ja lääkäri Luukkaan ajoittain toimineen työpareina. Kyse siis voisi siis jopa olla sisarteoksista, joita leimaa kirjoittjien tyyli, näkemys, oma korostus ja tapa kirjoitta. Minusta siis ei ole mahdotonta että nämä kaksi evankeliumia olisivat syntyneet samaan aikaan rinnakkain (tähän viitattaisiin Luukkaan evankeliumissa).

Mutta pahoittelen, tuli ajauduttua harhapolulle ja kauas aiheesta. Palatakseni takaisin asiaan, mainitsen vielä loppuun että on totta että apostolit ja varhaiset seurakunnat odottivat pikaista paluuta. Emme kuitenkaan voi sanoa millaista paluuta tai oliko kyse maailanlopusta vai muutoksesta. Evankeliumeista saa kuitenkin kuvan että opetuslapset uskoivat lopunaikojen ylösnousemuksen jo alkaneen näin jo 2 000 vuotta sitten.

Jatkoa edelliseen:

Evankeliumit ovat Jeesuksen elämäkerta, midras (raamatun tulkinta), mishna (rabbiini opetus) ja gemara (rabbien kritisointi), sekä apostolinen messias todistus. Uuden testamentin lähin sukulainen on juutalainen Talmund. Ne kuvaavat Jeesuksen elämää ja opetusta tämän julkisen toiminnan ajalta, mutta ei aikajärjestyksessä tai tarkasti. Usein vain asian sisältö on pyritty pitämään samana samalla kun yksityiskohdat ovat vaihdelleet ja kertomukset yksinkertaistuneet. Evankeliumit kuvaavat summittaisesti Jeesuksen elämäntarinaa tämän julkisen toiminnan ajalta ja pohtii vähäisesti tämän luonnetta ja tunteita (Jeesus on kiivas ja äkkipikainen mutta samaan aikaan humoristi ja empaattinen, kun taas opetuksissta hamottu jyrkkyys ja ankaruus sekä sarkasmi ja liioittelu). Evankeliumien suurin painopiste on siinä mitä Jeesus opetti (Jeesuksen opetus = ilosanoma eli evankeliumi), siksi Jeesus on niin usein suunvuorossa. Tutkijat pitävät keiskeisenä toimintana puolestaa eksorkismia eli henkien manaamista, toisaalta Jeesus antoi myös omin valtuuksi Jumalan nimissä syntejä anteeksi ja puhdisti epäpuhtaita ihmisiä kuten spitaaleja sairastaneita. Nämä kaksi jälkimmäistä olivat tavallisesti temppelipapiston tehtäviä. Jokainen evankelista mainitsee oman syyn miksi kirjoitti evankeliumin:

1. "Markus" kirjoitti esittääkseen miten kaikki, siis Jeesus-liike, sai alkunsa: "Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin."

2. "Luukas" kirjoitti todistaakseen Jeesuksesta kerrotun luotettavaksi:
"Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on."

3. "Matteus" kirjoitti todistaakseen Jeesuksen jutalaisten luvatuksi messiaaksi:
"Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo..." (sekä useat heprealaisen raamatun lainaukset)

4. "Johannes" kirjoitti jotta kaikki uskoisivat Jeesuksen olevan uskon kristus:
"Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden."

Yhteen veto: kaikissa keskeisessä asemassa on messias todistus, eli kysymys siitä onko Jeesus Jumalan voideltu ja se odotettu ja miksi näin on. Se on kuitenkin osa Jeesuksen elämäkerran ja opetusten kokonaisuutta. Kristityt vastustavat mishnaa koska katsovat sen vääristävän halakan, mutta loivat sellaisen myös itse. Ykdinkertaisesti, jottei synny sekaannuksia, erotetaan evankeliumit erikseen omaksi evankeliumi-kirjallisuudekseen. Mutta jotta osaamme lukea evankeliumeja oikein, on niihin tutustuttava syventäväti ja tutkittava taustatietoja.

Jeesus puhui tulvasta, mutta myöskin aina vertauskuvin. Tulva ja vedenpaisumus ei välttämättä tarkoita konkreettisesti vettä. Ehkä se tarkoittaa elävän veden tulvaa. Jotkut Jeesuksen puheiden kuulijat ovat vielä silloin elossa ja totisesti niin onkin. Täällä on vieläkin monia Jeesuksen puheita kuulleita.

Kun pyhän hengen tulva tulee Jeesuksen edellä, niin kaikki maallinen murenee.

Jeesus on tyypillinen mysteerijumaluus, joita tunnetaan monia ennen juutalaisten versiota samasta teemasta.

Pieni juutalainen messiaskultti keksi omia versioita yleisesti tunnetuista ideoista mitä vastaavilla jumaluuksilla oli muualla. Siihen sekoitettiin Paavalin toimesta Filonin hellenististä juutalaismystiikkaa ja zarathustralaista filosofiaa. Protokristinusko syntyi. Paavalin aikana Jeesuksen tarina ei ollut vielä valmis, eikä Paavali edes tiennyt Messiaansa elämästä juuri muuta kuin ristiinnaulitsemisen, joka oli yleinen Jumalien kuolemistapa muissakin uskoissa.

Ensimmäinen evankeliumi, Markus ajoitetaan vuoteen 70, aikaisintaan. Jerusalemin temppelin tuhon jälkeinen juutalaisuus oli hämmennyksen vallassa. Uskon keskeisin ja tärkein palvontapaikka oli tuhottu. Messiasta kansan vapauttajaa ei näkynyt mutta tämä pieni lahko tarjosi erilaisen ratkaisunsa messiaan ongelmaan. Messias oli ollut jo ja valtakunta ei ole maan päällä vaan taivaassa.

Lahkon sisällä oli tarinoita Jeesuksesta ja Markuksen nimellä kirjoitettu evankeliumi loi pohjan muiden kopioidessa omia versioitaan eri seurakunnille. Historialliset faktat eivät tietenkään menneet oikein kun Jeesuksen tarina heitettiin omaan lähihistoriaan mutta sillä ei ole uskoville merkitystä. Tarina on hieno mutta ei totta.

Erehtyväinen on se, joka uskoo Jeesukseen!

Matt. 16:28: ”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana.”

Jos vaivautuu lukemaan enemmän huomaa, että tuo toteutui kuuden päivän kuluttua:

”Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.
Matt. 17:1-2

”Nykyisen tietämyksen mukaan globaalia vedenpaisumusta ei ole ollut ainakaan viiteensataantuhanteen vuoteen.”

Hah :D

En näe mitään syytä uskoa tuota yli 500 000 vuotta.

Perimätiedon mukaan Jeesus oli turkulaissi ja hää sanosisi yhdynnänä perästä naisellee täl viissii: "Mitäs sää sanosisit, jos mää tulisisin uurelles kui mun nysse tarttis sano?"
Siihen naine vastas: "Tulvaa!"
Tästä ovat myöhempien aikojen pyhien ja arkipäivien jessuksen kristuksen tolvanat ymmärtäneet väärin, että siinä tarkoitettiin tulvaa.

Jeesus ei erehtynyt missään asiassa, vaan ateistit erehtyvät Raamatun tulkinnassa.
Alkuseurakuntalaiset saattoivat tietysti erehtyä, mutta se ei kumoa Raamatun totuutta miksikään.
Kaikkein eniten erehtyvät kuitenkin ne, jotka väittävät, että Jumalaa ei ole olemassa tai että Raamattu ei ole totuus.

"Nykyisen tietämyksen mukaan globaalia vedenpaisumusta ei ole ollut ainakaan viiteensataantuhanteen vuoteen."

Nykyisen tietämyksen mukaan vedenpaisumus oli masoreettisen tekstin mukaan vuonna 2520-2519 eKr. ja Septuagintan mukaan 3400-3399 eKr.