Tätäkin aihetta on varmaan käsitelty palstalla, mutta minulla tuli mieleen ajatuksia, esim. pohjautuen viimeaikoina käymiini keskusteluihin esim. mikä on "hyväksyttävää kommunikointia", kuka suvaitsee puhua ja vastata kenellekin jne.
Onko sukupuolten välillä eroa siinä, kokeeko ihminen itsensä loukatuksi, mikäli ei koe mielipiteitään hyväksytyiksi?
Esim. onko mies herkkä- vai sarvikuononahkaisempi sen suhteen, ovatko muut samaa vai eri mieltä?
Onko naiselle tärkeää (tai tärkeämpää kuin keskimäärin miehelle) kokea tulevansa hyväksytyksi yhteisössä - jopa siinä määrin, että hän on valmis loiventamaan mielipiteitään sen vuoksi?
Itse sanon, etten tiedä. Minulle on vain tullut vaikutelma, että esim. naiskeskustelija voi tulkita minut vaikkapa ylimieliseksi, mikäli en pyytele mielipiteitäni anteeksi tai olen reilusti eri mieltä - tuon esiin jopa haastaen eri näkökulmia? Voin olla tässä väärässäkin.
Mutta mikäli tämmöistä esiintyisi esim. työelämässä - niin esim. johtamisammatit ovat sellaisia, joissa itse asiassa usein ei saavuta hyväksyntää ja konsensusta, sitten lopulta... on tehtävä päätöksiä, joista ei pidetä.
Toisaalta... sitähän kerrotaan, että naiset palkattaisiin sitten paskajohtamishommiin, kun tarvitaan sellaista - että sitten ainakin nämä naiset olisivat sellaisia, jotka eivät työyhteisönsä hyväksynnästä niin välittäisikään.
Mutta onko tästä mielipiteitä - tai jopa tutkimustuloksia... koska voisin kuvitella, että sukupuolten välisiäkin eroja voisi olla, erityisesti, jos omaksumme väitteen esim. naisen suuremmasta tunneherkkyydestä ja -älykkyydestä.
Onko sukupuolten välillä eroa siinä, kokeeko ihminen itsensä loukatuksi, mikäli ei koe mielipiteitään hyväksytyiksi?
Esim. onko mies herkkä- vai sarvikuononahkaisempi sen suhteen, ovatko muut samaa vai eri mieltä?
Onko naiselle tärkeää (tai tärkeämpää kuin keskimäärin miehelle) kokea tulevansa hyväksytyksi yhteisössä - jopa siinä määrin, että hän on valmis loiventamaan mielipiteitään sen vuoksi?
Itse sanon, etten tiedä. Minulle on vain tullut vaikutelma, että esim. naiskeskustelija voi tulkita minut vaikkapa ylimieliseksi, mikäli en pyytele mielipiteitäni anteeksi tai olen reilusti eri mieltä - tuon esiin jopa haastaen eri näkökulmia? Voin olla tässä väärässäkin.
Mutta mikäli tämmöistä esiintyisi esim. työelämässä - niin esim. johtamisammatit ovat sellaisia, joissa itse asiassa usein ei saavuta hyväksyntää ja konsensusta, sitten lopulta... on tehtävä päätöksiä, joista ei pidetä.
Toisaalta... sitähän kerrotaan, että naiset palkattaisiin sitten paskajohtamishommiin, kun tarvitaan sellaista - että sitten ainakin nämä naiset olisivat sellaisia, jotka eivät työyhteisönsä hyväksynnästä niin välittäisikään.
Mutta onko tästä mielipiteitä - tai jopa tutkimustuloksia... koska voisin kuvitella, että sukupuolten välisiäkin eroja voisi olla, erityisesti, jos omaksumme väitteen esim. naisen suuremmasta tunneherkkyydestä ja -älykkyydestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta tuntuu elikkä tunnetusti hyväksi havaitulla mutu metodilla tutkittuna sanoisin, ettei juurikaan ole eroja.
On ihmisiä joille on niin ..keleen tärkeätä mitä muut (naapurit, kollegat, sukulaiset jne.) ajattelvat.
Sitten taas on ihmisiä joita ei voisi vähempää kiinnostaa toisten mielipiteet.
Minä ja rouva kuulutaan tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Joskus moinen elämänasenne aiheuttaa ongelmiakin.
koska naiset ovat perinteisesti olleet enemmän lasten kasvattajia, ja nykyään kaikki opet, niin tästä näkökulmasta voisi ajatella, että yhteiskunnan sääntöjen ja määrätysten noudattaminen on naiselle tärkeämpää, arvelee j.pukkila hetken mietittyään..
...tosin olen ollut huomaavinani, että keskimäärin naiset ovat kiltimpiä noudattamaan sääntöjä ja ottamaan ne annettuina, kuin miehet (jotka venyttelevät niitä häpeämättömämmin).
Silti juuri kasvattajan työssä on tärkeää se, että hyvä kasvattaja EI hae hyväksyntää - olipa sitten vanhempi tai opettaja. Sillä lailla saa äkkiä katastrofin aikaan.
Itse asiassa menswebissä oli (naisen) kirjoittama juttu siitä, että esim. amerikoissa on alettu lapsia pitää liian "särkyvinä", eikä uskalleta enää olla sitten ei-mieliksi -> jonka oli todettu olevan haitaksi eritoten pojille, jotka ilman kunnon kuria jäävät silkoiksi sääntöjenvenyttelijöiksi - tuonkin jutun mukaan tytöt olivat luonnostaan sitten enemmän sääntöjä noudattavia.
Mutta mielestäni on huolestuttavaa, mikäli nykyinen naisvaltainen kasvatusala oikeasti olisi menossa esim. lasten "miellyttämisen" suuntaan jämäkän kasvatuksen sijaan... kyllä sitä pitää löytyä "munaa" kasvattajaltakin olla eri mieltä, ja kestää, ettei hän ole aina suosittu, välttämättä. (itse asiassa kyllä vanhanajan naisopettajat, ainakin ne minun, olivat jämeriä tätejä, joilla oli karisma kohdallaan).
...eli vielä en tohdi sanoa, onko näin...
Avioliitoissahan tosin suomalaisella miehellä alkaa olla paljon suuremmat paineet jo miellyttää naista, kuin päinvastoin ;-) - miehen pitäisi olla kaikkea koti-isästä remonttireiskan kautta hyvintienaavaan johtajaan ja siltä väliltä. Nainen ei niinkään enää pohdi, miten miellyttää miestä - tai ainakin tuollaiset jutut alkavat olla suurena vähemmistönä, käsittääkseni (ellei minulla ole vain valikoiva silmä, mikä tietysti on mahdollista).
kysymys kuuluu kaiketi sitten, kenen sääntöjä noudattavat,
yhteiskunnan eri toimialojen naisistuminen johtaa kaiketi siihen, että "naisnäkökulma", naisten omat säännöt tulevat vallitseviksi, toisaalta j.pukkila arvelee, että "naisluontoon" kuuluu välttää konfliktia mahdollisimman pitkälle..
..vai aatteen jaloa paloa?
Musikaalisia poikia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000035&posting=22000000006509218
Sanoisin, että jokainen ihminen haluaa tulla hyväksytyksi enemmän tai vähemmän, en tässä nyt näe mitään kummempia eroja - ainakaan sukupuolten välillä.