Itselläni on ollut kyseinen malli (-88) ajossa vajaat kaksi vuotta. Auto on piristänyt tunne- elämäni molempia ääripäitä. Malli esiteltiin vuonna 1985, Alfa Romeon 75- vuotisen taipaleen kunniaksi. Takaveto, kytkin/ vaihdelaatikko- paketti taka- akselissa ja takajarrulevyt vaihdelaatikon poskissa kiinni, siinäpä eksoottiset ratkaisut. Nämä takaavat vallan nautittavan tasapainoiset ajo- ominaisuudet.
Moottorivalikoima on seuraava 1,6 (kaasari), 1,8 (ruisku), 1,8 (ruisku/turbo), 2,0 (kaasari), 2,0 Twin spark, 2,4 Td, 2,5 V6 ja 3,0 V6. Ominaista autolle on yllättävän kova kiihtyvyys, kiitos kuuluu todella tiuhaksi välitetylle laatikolle ja valtavan hyvälle pidolle (painojakauma ja Ts: n lukkoperä). Mutkainen asfaltti on yhtä juhlaa. Ts:n polttoainetalous yllätti minut. Kesäinen matka-ajo taittuu 6,5 ja 7 litran pintaan. Kovimillaan napapiirin talvisissa kaupunkioloissa se vie noin 11 litraa sataselle. Kun ottaa huomioon, ettei auto ole järin virtaviivainen ja laatikkokin on omiaan suoraan radalle, täytyy olla tyytyväinen. Ts kone on teholtaan (148 hv) ja ominaisuuksiltaan täysin vertailukelpoinen vielä nykyisiiinkin autoihin.
Autollani on nyt ajettu 240 000 km, joista itse olen rullannut reilut 20 000 km. Kone ei juurikaan syö öljyä, mutta kyllä se jonkun verran vuotaa, varsinkin synteettistä. Käytänkin mineraaliöljyjä, kesällä jogurttia ja talvella lirua. Ruoste iskee ensimmäiseksi korin takanurkkiin (vilkkujen alle), bensatankkiin ja tietenkin erinlaisiin kiven ja kadunreunuksen iskeymiin. Sähköikkunat ja lukot eivät tykkää talvesta. Lukko systeemi on suojaamaton ikkunaa pitkin valuvaa räntää/ vettä vastaan. Lauhan ja sateisen kelin jälkeen seuraava pakkanen saa homman kusemaan, jos autossa ei ole käyttänyt kokovartalokortsua. Upeannäköinen ja tuntuinen voimansiirtosysteemi vaatii myös huomionsa. Kummoisia ongelmia minulla ei ole ollut, mutta erinsorttista kumitavaraa sinne on mennyt. Rättiniveltä, tukilaakeria ja kannatinkumia. Eivät ne kalliita ole, mutta aika työläitä vaihtaa. Vaihdelaatikko on valitettavan hidaskäyttöinen. On hyväksyttävä se tosiasia, ettei formulaluokan vahteensiirrot vaan onnistu. Vaihde kyllä muljahtaa päälle, kun sen rauhassa sinne tarjoaa. Tähän mennessä olen pääasiassa vaihtanut vain ns. kuluvia osia autooni. Vehje kulkisi vieläkin ilman niitä, mutta katkeamattoman matkan toivossa olen siihen investoinut. Mielestäni varaosat eivät ole edes kovin kalliita, varsinkin kun ottaa huomioon, että käytän lähes pelkästään alkuperäisiä sellaisia (ei niitä tarvikeversioita kovin paljoa ole tarjollakaan).
Takapään jousitus on huomattavasti pehmeämpi kuin esim 33: ssa. Ei se liian pehmeä ehkä ole, mutta itselläni hieman rasitti sen huojuminen, joten vaihdoin tilalle vähän jämäkämpää. Muukkoselta löytyi kohtuu halvalla, eikä vaihtotyökään ollut kovin vaikea.
Kokonaisuudessaan olen aivan hullaantunut autooni. Vastaavan hinta/ ominaisuudet suhteen tarjoaa ehkä ainoastaan Alfa 33. Totta vie suitsutan Ts koneen puolesta, tehoa on enemmän kuin pienemmissä ja besaakin kuluu niitä vähemmän (ainoastaan imuäänet ovat paremmat kaasarikoneissa, mutta läpivirtaussuodatin helpottaa asiaa). Liskäksi tykkään, että Ts:n levikesarja on tyylikäs kokonaisuus oman aikansa hengessä.Ajaminen on hauskempaa kuin koskaan aiemmin ja nykyisin tuleekin ajettua täysin turhia reissuja vain ajamisen ilosta. Pelkäsin että Alfa temppuilee koko ajan, niinhän kaikki kansanautoilijat kadulla kertovat, mutta olin väärässä. Toisaalta pienet ongelmat on valmis hyväksymäänkin, koska jos haluut saada niin on pakko antaa.
0Äänestä
6-pyttyinen
Moi,
itse suosittelisin varovasti. Noita saa jo sen verran edukkaasti, että minusta kannattaa ottaa ilman muuta -89 tai uudempi.
Vuodesta 1989 (jos nyt muistan oikein) lähtien 75set ovat 75% sinkittyjä, joka on ehkä tärkein pointti ko. ikäluokan auton ostossa. Lisää plussaa uudemmissa on uusittu sisustus (mittaristot, penkkien verhoilut, ratti etc). Konepuolelta varteenotettavia ovat pihtarille TS ja 1.8T, jos haluaa maksimoida fiilikset niin 3.0 V6 America. Tuplakaasarikoneita voi käydä ihastelemassa vaikka Leonardo Da Vincin museossa Milanossa / 2.5V6 on turha kompromissi, sillä ei pääse TS:ää kovenpaa, mutta kakkua menee samalla tavalla kuin 3-litraisellakin. Itse asiassa sama lohkohan noissa onkin (2.5 ja 3.0), 3-litrainen on toteutettu iskunpituutta kasvattamalla.
0Äänestä
Alfa 75 Ts
...hyvällä on hintansa. Ostin omani tutulta kaverilta. Menin kyselemään neuvoja Alfan ostossa ja yllättäen olinkin onnellinen omistaja. Tämän ikäisten autojen kunto vaihtelee valtavasti, riippuen siitä, onko edellisellä omistajalla kiinnostanut pitää autoaan kunnossa. Omaani sain mukaan huoltokertomuskansion kuitteineen, huoltokirjan (jonka pito on toki loppunut jotain vuonna -95) ja laatikollisen varaosia. Vaikka armaani onkin hyvästä perheestä, oli siihenkin päässyt kajoamaan joku "kylmänraudanseppä". Takajarrut oli kasattu voimalla ja väärin. Onneksi seikka huomattiin, ennenkuin palat irtosivat ihan kokonaan ja levyt vaurioituivat. Twin spark oli myös alkuun single spark, kun eivät olleet huomanneet, että toinen pyörijä oli hajonnut. Tietämättömät ja taitamattomat asentajat tuohoavat Alfoja! Viikon pähkäilyn ja tinkaamisen jälkeen maksoin omastani (1,5 vuotta sitten) 25 000 mk. Halvempiakin oli tarjolla, mutta päädyin mielestäni hyvään yksilöön.
Olemme vierekkäin vertailleet tätä uudempaa mallia ja omaani. Ruostevauriot (alkavat sellaiset) ovat aivan identtiset, eli en oikein usko siihen sinkkijuttuun, tai sitten sinkittyä on vaan alusta. Pientä faceliftiä toki on, mutta kumpaa pitää parempana, se on makuasia. Uudessa on mielestäni tyylikkäämpi takavalohässäkkä, se kun on heijastinlista mukaanlukien punainen. Vanhemmassa se on halvan (Talmun) oranssi. Vanhan mallin mittaristo on enemmän minun mieleen. Musta tausta ja oranssit numerot istuvat paremmin ympäristöönsä, kuin valkeat numerot.
Hyvän yksilön metsästykseen kannattaa todellakin tuhrata aikaa, sillä se säästää rahaa ja hermoja. Kun se oikea sitten sattuu kohdalle, ei tarvi epäröidä. Vastaavalla rahalla saa suurinpiirtein saman ikäisen Corollan tai Astran. Siinäpä sitten koeajon jälkeen puntaroi:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on ollut kyseinen malli (-88) ajossa vajaat kaksi vuotta. Auto on piristänyt tunne- elämäni molempia ääripäitä. Malli esiteltiin vuonna 1985, Alfa Romeon 75- vuotisen taipaleen kunniaksi. Takaveto, kytkin/ vaihdelaatikko- paketti taka- akselissa ja takajarrulevyt vaihdelaatikon poskissa kiinni, siinäpä eksoottiset ratkaisut. Nämä takaavat vallan nautittavan tasapainoiset ajo- ominaisuudet.
Moottorivalikoima on seuraava 1,6 (kaasari), 1,8 (ruisku), 1,8 (ruisku/turbo), 2,0 (kaasari), 2,0 Twin spark, 2,4 Td, 2,5 V6 ja 3,0 V6. Ominaista autolle on yllättävän kova kiihtyvyys, kiitos kuuluu todella tiuhaksi välitetylle laatikolle ja valtavan hyvälle pidolle (painojakauma ja Ts: n lukkoperä). Mutkainen asfaltti on yhtä juhlaa. Ts:n polttoainetalous yllätti minut. Kesäinen matka-ajo taittuu 6,5 ja 7 litran pintaan. Kovimillaan napapiirin talvisissa kaupunkioloissa se vie noin 11 litraa sataselle. Kun ottaa huomioon, ettei auto ole järin virtaviivainen ja laatikkokin on omiaan suoraan radalle, täytyy olla tyytyväinen. Ts kone on teholtaan (148 hv) ja ominaisuuksiltaan täysin vertailukelpoinen vielä nykyisiiinkin autoihin.
Autollani on nyt ajettu 240 000 km, joista itse olen rullannut reilut 20 000 km. Kone ei juurikaan syö öljyä, mutta kyllä se jonkun verran vuotaa, varsinkin synteettistä. Käytänkin mineraaliöljyjä, kesällä jogurttia ja talvella lirua. Ruoste iskee ensimmäiseksi korin takanurkkiin (vilkkujen alle), bensatankkiin ja tietenkin erinlaisiin kiven ja kadunreunuksen iskeymiin. Sähköikkunat ja lukot eivät tykkää talvesta. Lukko systeemi on suojaamaton ikkunaa pitkin valuvaa räntää/ vettä vastaan. Lauhan ja sateisen kelin jälkeen seuraava pakkanen saa homman kusemaan, jos autossa ei ole käyttänyt kokovartalokortsua. Upeannäköinen ja tuntuinen voimansiirtosysteemi vaatii myös huomionsa. Kummoisia ongelmia minulla ei ole ollut, mutta erinsorttista kumitavaraa sinne on mennyt. Rättiniveltä, tukilaakeria ja kannatinkumia. Eivät ne kalliita ole, mutta aika työläitä vaihtaa. Vaihdelaatikko on valitettavan hidaskäyttöinen. On hyväksyttävä se tosiasia, ettei formulaluokan vahteensiirrot vaan onnistu. Vaihde kyllä muljahtaa päälle, kun sen rauhassa sinne tarjoaa. Tähän mennessä olen pääasiassa vaihtanut vain ns. kuluvia osia autooni. Vehje kulkisi vieläkin ilman niitä, mutta katkeamattoman matkan toivossa olen siihen investoinut. Mielestäni varaosat eivät ole edes kovin kalliita, varsinkin kun ottaa huomioon, että käytän lähes pelkästään alkuperäisiä sellaisia (ei niitä tarvikeversioita kovin paljoa ole tarjollakaan).
Takapään jousitus on huomattavasti pehmeämpi kuin esim 33: ssa. Ei se liian pehmeä ehkä ole, mutta itselläni hieman rasitti sen huojuminen, joten vaihdoin tilalle vähän jämäkämpää. Muukkoselta löytyi kohtuu halvalla, eikä vaihtotyökään ollut kovin vaikea.
Kokonaisuudessaan olen aivan hullaantunut autooni. Vastaavan hinta/ ominaisuudet suhteen tarjoaa ehkä ainoastaan Alfa 33. Totta vie suitsutan Ts koneen puolesta, tehoa on enemmän kuin pienemmissä ja besaakin kuluu niitä vähemmän (ainoastaan imuäänet ovat paremmat kaasarikoneissa, mutta läpivirtaussuodatin helpottaa asiaa). Liskäksi tykkään, että Ts:n levikesarja on tyylikäs kokonaisuus oman aikansa hengessä.Ajaminen on hauskempaa kuin koskaan aiemmin ja nykyisin tuleekin ajettua täysin turhia reissuja vain ajamisen ilosta. Pelkäsin että Alfa temppuilee koko ajan, niinhän kaikki kansanautoilijat kadulla kertovat, mutta olin väärässä. Toisaalta pienet ongelmat on valmis hyväksymäänkin, koska jos haluut saada niin on pakko antaa.
Moi,
itse suosittelisin varovasti. Noita saa jo sen verran edukkaasti, että minusta kannattaa ottaa ilman muuta -89 tai uudempi.
Vuodesta 1989 (jos nyt muistan oikein) lähtien 75set ovat 75% sinkittyjä, joka on ehkä tärkein pointti ko. ikäluokan auton ostossa. Lisää plussaa uudemmissa on uusittu sisustus (mittaristot, penkkien verhoilut, ratti etc). Konepuolelta varteenotettavia ovat pihtarille TS ja 1.8T, jos haluaa maksimoida fiilikset niin 3.0 V6 America. Tuplakaasarikoneita voi käydä ihastelemassa vaikka Leonardo Da Vincin museossa Milanossa / 2.5V6 on turha kompromissi, sillä ei pääse TS:ää kovenpaa, mutta kakkua menee samalla tavalla kuin 3-litraisellakin. Itse asiassa sama lohkohan noissa onkin (2.5 ja 3.0), 3-litrainen on toteutettu iskunpituutta kasvattamalla.
...hyvällä on hintansa. Ostin omani tutulta kaverilta. Menin kyselemään neuvoja Alfan ostossa ja yllättäen olinkin onnellinen omistaja. Tämän ikäisten autojen kunto vaihtelee valtavasti, riippuen siitä, onko edellisellä omistajalla kiinnostanut pitää autoaan kunnossa. Omaani sain mukaan huoltokertomuskansion kuitteineen, huoltokirjan (jonka pito on toki loppunut jotain vuonna -95) ja laatikollisen varaosia. Vaikka armaani onkin hyvästä perheestä, oli siihenkin päässyt kajoamaan joku "kylmänraudanseppä". Takajarrut oli kasattu voimalla ja väärin. Onneksi seikka huomattiin, ennenkuin palat irtosivat ihan kokonaan ja levyt vaurioituivat. Twin spark oli myös alkuun single spark, kun eivät olleet huomanneet, että toinen pyörijä oli hajonnut. Tietämättömät ja taitamattomat asentajat tuohoavat Alfoja! Viikon pähkäilyn ja tinkaamisen jälkeen maksoin omastani (1,5 vuotta sitten) 25 000 mk. Halvempiakin oli tarjolla, mutta päädyin mielestäni hyvään yksilöön.
Olemme vierekkäin vertailleet tätä uudempaa mallia ja omaani. Ruostevauriot (alkavat sellaiset) ovat aivan identtiset, eli en oikein usko siihen sinkkijuttuun, tai sitten sinkittyä on vaan alusta. Pientä faceliftiä toki on, mutta kumpaa pitää parempana, se on makuasia. Uudessa on mielestäni tyylikkäämpi takavalohässäkkä, se kun on heijastinlista mukaanlukien punainen. Vanhemmassa se on halvan (Talmun) oranssi. Vanhan mallin mittaristo on enemmän minun mieleen. Musta tausta ja oranssit numerot istuvat paremmin ympäristöönsä, kuin valkeat numerot.
Hyvän yksilön metsästykseen kannattaa todellakin tuhrata aikaa, sillä se säästää rahaa ja hermoja. Kun se oikea sitten sattuu kohdalle, ei tarvi epäröidä. Vastaavalla rahalla saa suurinpiirtein saman ikäisen Corollan tai Astran. Siinäpä sitten koeajon jälkeen puntaroi:)