Nyt on sitten äänestetty ja mitenkään paljon se ei näy vaalituloksessa, että olisi matuja vastusteltu. Tietysti sama hallitus jatkaa ja se on tiukin, mitä eduskuntapuolueista saa aikaan. Seuraavat vaalit ovat presidentinvaalit 2018 ja eduskuntavaalit 2019. Toivottavasti Halla-aho valitaan puheenjohtajaksi ja muut suostuvat yhteistyöhön eivätkä kränkkää. Se voi tiukentaa linjaa jonkin verran. Ja Suomi ensin saadaan eduskuntavaaleihin puolueeksi.
### Mutta miten elää näin terrori-iskun jälkeen? Elää niin kuin normaalia elämää vai varautua tai koittaa estää terroritekoja ja miten? Kukkien raahaaminen tuntuu vähän kornilta, se ei estä uusia tekoja ja on vain hurskastelua ja tuudittautumista ritualistiseen massakäytökseen vai sanoisinko -psykoosiin. Vai pitäisikö sanoa, että miten elää näin ennen terrori-iskua? Suoraan sanottuna sitä on käynyt päässään läpi erilaisia skenaarioita ja lähitaistelutilanteita. Pommi-iskuista, kaasuhyökkäyksestä aseen kanssa riehumiseen ja rekkaiskuihin. Ehkä pitäisi pitää yllä hyvää kuntoa, että jaksaa juosta etc. hyvin. Syödä hyvin, että on voimissaan. Nukkua hyvin, että on skarppina. Ehkä terveet elämäntavat. En aio itse jäädä komeroon jämähtämään, vaan menen rohkeasti sinne kuin ennenkin. Voihan tietysti liikkumisen vähentäminen ja väkijoukkojen välttäminen olla toisten ratkaisu suojautua väkivallalta. Ennen ehkä tein itsekin sitä. Ehkä olen hyökkäävä luonne ja kävisin mieluummin terroristin kimppuun kuin pakenisin. En tiedä onko se fiksua tai toimisiko se. ;>
Mutta tähän pelon välttämiseen; miksi poliitikot hokevat sitä, onko se vain klisee, koska eivät muutakaan osaa sanoa vai tarkoittavatko he sitä ja onko se järkevää? Että eletään niinkuin ennenkin ja asettaudutaan terrorismille alttiiksi kuin lampaat, pistetään pää pensaaseen. Terroristit haluavat sitä ja terroristit haluavat tätä… Terroristit haluavat tappaa meidät tai orjuuttaa. Ihmeellisiä tunne- ja käytösmalleja meille asetetaan. Mutta mitä sitten tuntea tai tehdä? Tietääkö sitä enää itsekään kun ylhäältäpäin annetaan käskyjä? Entä, jos ihminen tunteekin vihaa tai peräti raivoa? Raivoa siitä, että me istumme kuin lampaat emmekä suostu puolustautumaan. Poliitikkojen pitäisi sulkea rajat, karkottaa kielteisen päätöksen saaneet ja mielellään pitää heidät eristyksissä ennen karkoitusta. Olemassa olevia turviksia pitäisi palauttaa, mikäli mahdollista, jos olot ovat rauhoittuneet. Ei kaikkia voi oikein heittää maasta ulos kuin väkivalloin ja kansannousulla. Ei missään nimessä suurmoskeijaa. Halal-liha kiellettävä, koska se tukee terrorismia. Lopetettava isis-jihadistien sosiaalituet. Eikä välttämättä ottaa heitä takaisin maahan. Valvottava näitä maan alle menneitä ja muita jihadisteja ja mielellään karkoitettava heidät. Ei enää turviksia ja pakolaisia autettava siellä missä ovat.
Auttaisiko tehokkaampi kotoutus; kasvohuivit kieltoon (tosin en ole kellään nähnyt niitä.) Kerrotaan kristinuskosta ja kultturista ja naisten asemasta. Lopetetaan mielistely ja palautetaan omat tapamme. Eivät muslimit ole täällä jäädäkseen, pidetään huoli tästä.
### Mutta miten elää näin terrori-iskun jälkeen? Elää niin kuin normaalia elämää vai varautua tai koittaa estää terroritekoja ja miten? Kukkien raahaaminen tuntuu vähän kornilta, se ei estä uusia tekoja ja on vain hurskastelua ja tuudittautumista ritualistiseen massakäytökseen vai sanoisinko -psykoosiin. Vai pitäisikö sanoa, että miten elää näin ennen terrori-iskua? Suoraan sanottuna sitä on käynyt päässään läpi erilaisia skenaarioita ja lähitaistelutilanteita. Pommi-iskuista, kaasuhyökkäyksestä aseen kanssa riehumiseen ja rekkaiskuihin. Ehkä pitäisi pitää yllä hyvää kuntoa, että jaksaa juosta etc. hyvin. Syödä hyvin, että on voimissaan. Nukkua hyvin, että on skarppina. Ehkä terveet elämäntavat. En aio itse jäädä komeroon jämähtämään, vaan menen rohkeasti sinne kuin ennenkin. Voihan tietysti liikkumisen vähentäminen ja väkijoukkojen välttäminen olla toisten ratkaisu suojautua väkivallalta. Ennen ehkä tein itsekin sitä. Ehkä olen hyökkäävä luonne ja kävisin mieluummin terroristin kimppuun kuin pakenisin. En tiedä onko se fiksua tai toimisiko se. ;>
Mutta tähän pelon välttämiseen; miksi poliitikot hokevat sitä, onko se vain klisee, koska eivät muutakaan osaa sanoa vai tarkoittavatko he sitä ja onko se järkevää? Että eletään niinkuin ennenkin ja asettaudutaan terrorismille alttiiksi kuin lampaat, pistetään pää pensaaseen. Terroristit haluavat sitä ja terroristit haluavat tätä… Terroristit haluavat tappaa meidät tai orjuuttaa. Ihmeellisiä tunne- ja käytösmalleja meille asetetaan. Mutta mitä sitten tuntea tai tehdä? Tietääkö sitä enää itsekään kun ylhäältäpäin annetaan käskyjä? Entä, jos ihminen tunteekin vihaa tai peräti raivoa? Raivoa siitä, että me istumme kuin lampaat emmekä suostu puolustautumaan. Poliitikkojen pitäisi sulkea rajat, karkottaa kielteisen päätöksen saaneet ja mielellään pitää heidät eristyksissä ennen karkoitusta. Olemassa olevia turviksia pitäisi palauttaa, mikäli mahdollista, jos olot ovat rauhoittuneet. Ei kaikkia voi oikein heittää maasta ulos kuin väkivalloin ja kansannousulla. Ei missään nimessä suurmoskeijaa. Halal-liha kiellettävä, koska se tukee terrorismia. Lopetettava isis-jihadistien sosiaalituet. Eikä välttämättä ottaa heitä takaisin maahan. Valvottava näitä maan alle menneitä ja muita jihadisteja ja mielellään karkoitettava heidät. Ei enää turviksia ja pakolaisia autettava siellä missä ovat.
Auttaisiko tehokkaampi kotoutus; kasvohuivit kieltoon (tosin en ole kellään nähnyt niitä.) Kerrotaan kristinuskosta ja kultturista ja naisten asemasta. Lopetetaan mielistely ja palautetaan omat tapamme. Eivät muslimit ole täällä jäädäkseen, pidetään huoli tästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän muslimit tee muuta kuin raiskauksia ja kunniakulttuuririkoksia niin kauan kun me emme suututa heitä...