Viharikosta 2000 vuoden takaa
Kun seuraamme uutisointia tapahtumista, saatamme törmätä tavan takaa ilmiöön, jota leimaa ns. viharikos. Sen keskeinen sisältö on äärimmäiseksi edennyt vihamielisyys, kostonhalu, silmitön aggression arsenaali.
Viharikokset tuottavat mm. terrori-iskuja, järjettömiä hyökkäyksiä suojattomia siviilejä vastaan (kuten ajamalla autolla ihmisten sekaan), sekä itsemurhaiskuja, joiden viesti on totaalinen ihmisyyden kadottamisen tunne. Oma elämä on koettu yhdentekevänä, niinpä toistenkaan elämällä ei ole arvoa! (?)
Viha on käyttövoimana hirmuinen asearsenaali. Kun viha täyttää ihmisen mielen, se sokaisee realiteetit, ihmisyys hämärtyy, katoaa vihan sumuun. Viha pimentää mielen maiseman, ihmisestä tulee eläinpetoakin pahempi. Ja sen me tämän ajan ihmiset tiedämme, kun uutisointi käy ylitsemme globaalien tekojen näyttämisessä!
Mutta onko tämä uutta? ”Ei ole mitään uutta auringon alla” - toteaa vanha viisas lause. Niin kauan kuin ihmiset ovat tallanneet tämän Telluksen pintaa, on viha näytellyt osaansa. Ensimmäinen murha, veljesmurha - kun Kain tappoi veljensä Aabelin - aloitti viharikosten historiikin. Kainin viha nousi kateudesta. Ja eikö tämänkin päivän viha nouse monilla siitä kateudesta, että ”toisilla on paremmin” - minulla- meillä – on kovin huonosti. Kuilu hyvinvoinnin ja köyhyyden välillä. Kateus, katkeruus, kostonhalu. Siinä aineksia moneen ”iskuun”. Tunne siitä, että vallassa vahvemmat sortavat ja riistävät köyhiä, köyhiä maita, alisteisia tahoja.
Viharikosten ja vihatekojen historia on pitkä ja surullinen. Eikä se kierre millään hymistelyllä korjaudu. Jos yksi tekijä saadaan rautoihin ja säilöön, nousee tilalle helposti kymmenen uutta yrittäjää. Realistisesti katsellen tilanne on toivoton. Kukaan ei voi ennalta arvata, missä seuraava vihan liekkien leimahdus näkyy? Jos koetetaan suojata jotakuta paikkaa, se ei ulotu kaikkeen.
Tietysti yhteiskuntien on koetettava suojata kansalaisiaan, mutta aukotonta turvaa ei ole mahdollista järjestää – resurssitekijät huomioiden. Jäljelle siis jää enemmän taikka vähemmän turvattomuutta ja pelkoa.
Eikö siis ole mitään keinoa, lääkettä, tepsivää ratkaisua? Valitettavasti keinovalikoima on kovin köyhä, inhimillisesti tarkastellen. Vihaamista on. Se tuntuu vain lisääntyvän. Viharikosten määrä pompahti kovasti v. 2015 – Suomessakin. Kuka voi – ja miten – sammuttaa roihuvan vihan liekit?
Vihan vastakohta on agape-rakkaus, altruistinen asenne, jossa toisesta – toisesta- välittäminen on epäitsekästä, toisen etua ajattelevaa. Sellainen välittäminen on kuin vastatuli, joka sammuttaa vihan tulen. Tiedämmehän, että esimerkiksi maastopalossa, ruohikkopalossa - tuli sammuuu kun se etenee paikkaan – jossa vastatuli on polttanut kaiken. Ei ole enää poltettavaa, tulen ruokaa!
Siis mahdollisuus on, että vihan tuli sammuu, kun vihaa suurempi Rakkaus sen sammuttaa!
Koston kierre – vihan vastustaminen samanlaisilla vihan aseilla on loppumaton ketju. Se on toivotonta ottelua, jossa syntyy vain kärsimystä ja ruumiita. . .
Nyt, kun kristikunnan suuri juhla on käsillä - on kovin hyvä katsella sitä vihanäytelmää, jossa liki 2000 vuotta sitten ihmiset saivat vihan vimmansa tyydytettyä. Pelkkä huutosakin äänestys, huutamisen voima - jossa viha oli kollektiivista tuotetta - riitti teloituksen perusteeksi! Kyseessä oli mielivaltainen laajapohjainen murhahanke... Mutta miten kävi? Vastasiko totaalisen vihan kohteeksi pantu uhri vihaan vihalla? Kostolla? Ei.
Totaalinen viha sai luvan ja paikan. Vihan liekit sammuivat siinä Jumalan agape-rakkauden voimassa, jota runneltu, häväisty, hyljätty ja pilkattu Jumalan Poika Jeesus edusti ristillä.
Vihaaaminen johti murhaan, ihmisoikeusrikokseen, syyttömän tuomitsemiseen. Mitä jäi?
Jeesus suostui osaansa; olemaan se objekti, johon ihmiskunnan viha, pahuus, synnit, sairaudet sälytettiin. Se kaikki koitui Hänen kuolemakseen. Mutta kaiken täytettyään, suostumalla vikauhriksi, Hän voitti. Jumalan ikuista rakkautta ei viha voinut tuhota. Elämä nousi tuhon keskeltä kuin uusi verso, vapaa lintu, vihan mustien raunioiden keskeltä! Se oli pääsiäsiaamu!
Sitä ennen, katselkaamme tätä vihanäytöstä. . .
Kun seuraamme uutisointia tapahtumista, saatamme törmätä tavan takaa ilmiöön, jota leimaa ns. viharikos. Sen keskeinen sisältö on äärimmäiseksi edennyt vihamielisyys, kostonhalu, silmitön aggression arsenaali.
Viharikokset tuottavat mm. terrori-iskuja, järjettömiä hyökkäyksiä suojattomia siviilejä vastaan (kuten ajamalla autolla ihmisten sekaan), sekä itsemurhaiskuja, joiden viesti on totaalinen ihmisyyden kadottamisen tunne. Oma elämä on koettu yhdentekevänä, niinpä toistenkaan elämällä ei ole arvoa! (?)
Viha on käyttövoimana hirmuinen asearsenaali. Kun viha täyttää ihmisen mielen, se sokaisee realiteetit, ihmisyys hämärtyy, katoaa vihan sumuun. Viha pimentää mielen maiseman, ihmisestä tulee eläinpetoakin pahempi. Ja sen me tämän ajan ihmiset tiedämme, kun uutisointi käy ylitsemme globaalien tekojen näyttämisessä!
Mutta onko tämä uutta? ”Ei ole mitään uutta auringon alla” - toteaa vanha viisas lause. Niin kauan kuin ihmiset ovat tallanneet tämän Telluksen pintaa, on viha näytellyt osaansa. Ensimmäinen murha, veljesmurha - kun Kain tappoi veljensä Aabelin - aloitti viharikosten historiikin. Kainin viha nousi kateudesta. Ja eikö tämänkin päivän viha nouse monilla siitä kateudesta, että ”toisilla on paremmin” - minulla- meillä – on kovin huonosti. Kuilu hyvinvoinnin ja köyhyyden välillä. Kateus, katkeruus, kostonhalu. Siinä aineksia moneen ”iskuun”. Tunne siitä, että vallassa vahvemmat sortavat ja riistävät köyhiä, köyhiä maita, alisteisia tahoja.
Viharikosten ja vihatekojen historia on pitkä ja surullinen. Eikä se kierre millään hymistelyllä korjaudu. Jos yksi tekijä saadaan rautoihin ja säilöön, nousee tilalle helposti kymmenen uutta yrittäjää. Realistisesti katsellen tilanne on toivoton. Kukaan ei voi ennalta arvata, missä seuraava vihan liekkien leimahdus näkyy? Jos koetetaan suojata jotakuta paikkaa, se ei ulotu kaikkeen.
Tietysti yhteiskuntien on koetettava suojata kansalaisiaan, mutta aukotonta turvaa ei ole mahdollista järjestää – resurssitekijät huomioiden. Jäljelle siis jää enemmän taikka vähemmän turvattomuutta ja pelkoa.
Eikö siis ole mitään keinoa, lääkettä, tepsivää ratkaisua? Valitettavasti keinovalikoima on kovin köyhä, inhimillisesti tarkastellen. Vihaamista on. Se tuntuu vain lisääntyvän. Viharikosten määrä pompahti kovasti v. 2015 – Suomessakin. Kuka voi – ja miten – sammuttaa roihuvan vihan liekit?
Vihan vastakohta on agape-rakkaus, altruistinen asenne, jossa toisesta – toisesta- välittäminen on epäitsekästä, toisen etua ajattelevaa. Sellainen välittäminen on kuin vastatuli, joka sammuttaa vihan tulen. Tiedämmehän, että esimerkiksi maastopalossa, ruohikkopalossa - tuli sammuuu kun se etenee paikkaan – jossa vastatuli on polttanut kaiken. Ei ole enää poltettavaa, tulen ruokaa!
Siis mahdollisuus on, että vihan tuli sammuu, kun vihaa suurempi Rakkaus sen sammuttaa!
Koston kierre – vihan vastustaminen samanlaisilla vihan aseilla on loppumaton ketju. Se on toivotonta ottelua, jossa syntyy vain kärsimystä ja ruumiita. . .
Nyt, kun kristikunnan suuri juhla on käsillä - on kovin hyvä katsella sitä vihanäytelmää, jossa liki 2000 vuotta sitten ihmiset saivat vihan vimmansa tyydytettyä. Pelkkä huutosakin äänestys, huutamisen voima - jossa viha oli kollektiivista tuotetta - riitti teloituksen perusteeksi! Kyseessä oli mielivaltainen laajapohjainen murhahanke... Mutta miten kävi? Vastasiko totaalisen vihan kohteeksi pantu uhri vihaan vihalla? Kostolla? Ei.
Totaalinen viha sai luvan ja paikan. Vihan liekit sammuivat siinä Jumalan agape-rakkauden voimassa, jota runneltu, häväisty, hyljätty ja pilkattu Jumalan Poika Jeesus edusti ristillä.
Vihaaaminen johti murhaan, ihmisoikeusrikokseen, syyttömän tuomitsemiseen. Mitä jäi?
Jeesus suostui osaansa; olemaan se objekti, johon ihmiskunnan viha, pahuus, synnit, sairaudet sälytettiin. Se kaikki koitui Hänen kuolemakseen. Mutta kaiken täytettyään, suostumalla vikauhriksi, Hän voitti. Jumalan ikuista rakkautta ei viha voinut tuhota. Elämä nousi tuhon keskeltä kuin uusi verso, vapaa lintu, vihan mustien raunioiden keskeltä! Se oli pääsiäsiaamu!
Sitä ennen, katselkaamme tätä vihanäytöstä. . .
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viharikosta+2000+vuoden+takaa+(jatkoa+aloitukseen)