Minkä tuneen haluaisit elämääsi

Onneksi olkoon.

Ja toisaalta uskon että nämä tunteet puuttuivat minulta nyt vaikka miten olisin elämäni tähän asti elänyt, viisaasti tai vähemmän viisaasti.

Mikä on sellainen asia mikä pitää olla valmiina ennen kuin lähtö tulee?

siilenä kirjoitti:

Mikä on sellainen asia mikä pitää olla valmiina ennen kuin lähtö tulee?

elämä ja ne tavoitteet mitkä itse on itselleen asettanut.

Paloma.se.co kirjoitti:

elämä ja ne tavoitteet mitkä itse on itselleen asettanut.

Juu ymmärsin mutta sano joku esimerkki tavoitteesta.
Itse voisin kuvitella että tavoite voisi olla se että tekee itsensä muille tarpeettomaksi tavallaan.

siilenä kirjoitti:

Juu ymmärsin mutta sano joku esimerkki tavoitteesta.
Itse voisin kuvitella että tavoite voisi olla se että tekee itsensä muille tarpeettomaksi tavallaan.

No esimerkiksi mulla se kirjan kirjoittaminen :))
Ja se että näkee lapset omilla jaloillaan ja onnellisina. Vakituinen työ ja omistusasunto.
Lapsenlapset aikuisina ja opiskelemassa.

(Vai onko kysymys nyt kuitenkin siitä, että kun olen kuollut olen menettänyt kontrollin? Tai siitä että en ole läheskään yhtä tarpeellinen muille kuin itse kuvittelen? )

Paloma.se.co kirjoitti:

No esimerkiksi mulla se kirjan kirjoittaminen :))
Ja se että näkee lapset omilla jaloillaan ja onnellisina. Vakituinen työ ja omistusasunto.
Lapsenlapset aikuisina ja opiskelemassa.

(Vai onko kysymys nyt kuitenkin siitä, että kun olen kuollut olen menettänyt kontrollin? Tai siitä että en ole läheskään yhtä tarpeellinen muille kuin itse kuvittelen? )

Lue lisää

Jossain runossa oli näin äidistä et
"hän vielä hautansa paaden alta, pois ohjaa lastansa maailmalta"
:). Tuon mukaan hallintahan ois vaikka maallinen kontrolli on menetetty.

Minäkin tarkoitin sitä että on nähnyt lapsensa aikuistuvan ja pärjäävän omillaan. Ja mahdolliset vanhemmat on huolehdittu hyvään loppuelämään.

Minä olen jo joutunut luopumaan tuosta että omat tavoitteeni, edes ne vähäiset, toteutuisivat elinaikanani (vaikka en uskokaan vielä olevani finaalissa)...

Lasten/lastenlasten kohdalla on pakko uskoa, että elämä kantaa heitä - onhan se kantanut minuakin, vaikka lähtökohta ei ollut kovin häävi.
Senkin olen hyväksynyt, että omat projektini, siis nämä arkiset, jäävät kesken.
Monta kaatopaikkakeikkaa joutuvat nuoret tekemään, ennenkuin joku tänne asettuu minun jälkeeni..))
Luopumisista vaikein taitaa omalla kohdallani olla lupua omavoimaisuudesta, siitä kuvasta, minkä on itsestään antanut ja minkä lumoissa on ehkä itsekin ollut:: että olisi jokin matriarkka, keskushenkilö, joka pitää langat käsissään loppuun saakka, eikä tarvitse muiden apua. Ei tarvinnut tulla kuin tämä noidannuoli selkään niin oli turha uskotella, että tästä selvitään minnekään omin avuin...

Tuo siilen siteeraus pitää minusta paikkansa. Ainakin minun äitini elää minussa ja uskon itsekin eläväni ja vaikuttavani sieltä "hautani paaden takaa" kuten jokainen meistä vaikuttaa. Kaikista meistä jälki jää.

demeter1 kirjoitti:

Minä olen jo joutunut luopumaan tuosta että omat tavoitteeni, edes ne vähäiset, toteutuisivat elinaikanani (vaikka en uskokaan vielä olevani finaalissa)...

Lasten/lastenlasten kohdalla on pakko uskoa, että elämä kantaa heitä - onhan se kantanut minuakin, vaikka lähtökohta ei ollut kovin häävi.
Senkin olen hyväksynyt, että omat projektini, siis nämä arkiset, jäävät kesken.
Monta kaatopaikkakeikkaa joutuvat nuoret tekemään, ennenkuin joku tänne asettuu minun jälkeeni..))
Luopumisista vaikein taitaa omalla kohdallani olla lupua omavoimaisuudesta, siitä kuvasta, minkä on itsestään antanut ja minkä lumoissa on ehkä itsekin ollut:: että olisi jokin matriarkka, keskushenkilö, joka pitää langat käsissään loppuun saakka, eikä tarvitse muiden apua. Ei tarvinnut tulla kuin tämä noidannuoli selkään niin oli turha uskotella, että tästä selvitään minnekään omin avuin...

Tuo siilen siteeraus pitää minusta paikkansa. Ainakin minun äitini elää minussa ja uskon itsekin eläväni ja vaikuttavani sieltä "hautani paaden takaa" kuten jokainen meistä vaikuttaa. Kaikista meistä jälki jää.

Lue lisää

Mulla on vähän tuon itse selviämisen kanssa sama ajatus. Tai niin että muut ensin ja minä sitten jos jää :).

Pikkasen on alkanut ajatuksissa elää siemen et jos en selviäkkään ilman muiden apua. Olenko valmis ottamaan sitä apua vastaan ja jos niin keltä ja miltä taholta. Tai ylipäätään tarjoaako kukaan apua tai onko sitä mistään saatavissa.

Minunkin äitini elää minussa ja se että hänellä ei ollut juurikaan äitiä sekin näkyy. Nyt varsinkin kun äitini voimat alkaa heiketä asiasta on tullut ajankohtainen.

"demeter1"
Mitäpäs tuohon lisäämän.
Koska en kykene pistämään peukkua pystyyn, niin tällään sen tähän kirjoituksella:
"Peukku Pystyyn Ponnahti"

Tyydyttävä on vaikkei haluaisikaan mutta aina voi asiasta heittää aloituksen :).
Intohimoa ei enää jaksa mutta kokka kohti rauhan ja huolettomuuden tyyssijaa on ajankohtainen, ainaki mulla. Mutta totta tuokin että sekin vaihe tulee jos on tullakseen. Siihen ainakin on pyrkimys.

Heikunkeikku kirjoitti:

"demeter1"
Mitäpäs tuohon lisäämän.
Koska en kykene pistämään peukkua pystyyn, niin tällään sen tähän kirjoituksella:
"Peukku Pystyyn Ponnahti"

Kiitos heikku. Jospa minä kopioinkin sinua..))

siilenä kirjoitti:

Tyydyttävä on vaikkei haluaisikaan mutta aina voi asiasta heittää aloituksen :).
Intohimoa ei enää jaksa mutta kokka kohti rauhan ja huolettomuuden tyyssijaa on ajankohtainen, ainaki mulla. Mutta totta tuokin että sekin vaihe tulee jos on tullakseen. Siihen ainakin on pyrkimys.

Lue lisää

Niin siilenä ja kivahan se on ruokkia itseään vanhoilla muistoilla..))
Tarkennetaan nyt vielä, että käytin tuota "intohimo"- sanaa yleismerkityksessä, en sukupuolisuuteen liittyvänä. Sitä ei totisesti jaksaisi enää.
Rauha ja huolettomuus kelpaisi, vaan ovatko nekään saavutettavissa - tällä luonnolla ? Rauhaan sotkeutuu apatiaa, huolettomuuteen pelkoja tulevasta.
Näin ainakin tänään, tässä kohtaa elämää.

demeter1 kirjoitti:

Niin siilenä ja kivahan se on ruokkia itseään vanhoilla muistoilla..))
Tarkennetaan nyt vielä, että käytin tuota "intohimo"- sanaa yleismerkityksessä, en sukupuolisuuteen liittyvänä. Sitä ei totisesti jaksaisi enää.
Rauha ja huolettomuus kelpaisi, vaan ovatko nekään saavutettavissa - tällä luonnolla ? Rauhaan sotkeutuu apatiaa, huolettomuuteen pelkoja tulevasta.
Näin ainakin tänään, tässä kohtaa elämää.

Lue lisää

Totta. Oisko sitten näin että sitä kaipaa aina sitä mitä ei ole :). Siis kun kaipaa rauhaa ja se tuntuu nyt arvokkaalta, jonkin ajan kuluttua kun se on toteutunut se tuntuu tylsältä ja apatialtakin ehkä. Toisaalta sitten rauhan voi täyttää mieluisilla asioilla.

Huolettomuudella minä tarkoitin juuri tuota että ei olisi pelkoa tulevasta :), omasta tai läheisten. Mutta ei kai siitä koskaan enää pääse eroon. Ei kai ihmisen elämää ole huolettomaski tarkoitettukaan. täysin.

siilenä kirjoitti:

Totta. Oisko sitten näin että sitä kaipaa aina sitä mitä ei ole :). Siis kun kaipaa rauhaa ja se tuntuu nyt arvokkaalta, jonkin ajan kuluttua kun se on toteutunut se tuntuu tylsältä ja apatialtakin ehkä. Toisaalta sitten rauhan voi täyttää mieluisilla asioilla.

Huolettomuudella minä tarkoitin juuri tuota että ei olisi pelkoa tulevasta :), omasta tai läheisten. Mutta ei kai siitä koskaan enää pääse eroon. Ei kai ihmisen elämää ole huolettomaski tarkoitettukaan. täysin.

Lue lisää

Niin, siilenä. Mulle on ainakin ominaista pyrkimys harmoniaan. Sitä tahtoo itselleen ja läheisilleen ja jotenkin luulen, että se kuluu naisenelämän keskeisiin tavoitteisiin, tai sitten se on vain tällaisen traumatisoituneen sielun tavoite..))
Huolista ei varmasti pääse, mutta kun pääsisi edes turhista huolista...

demeter1 kirjoitti:

Niin, siilenä. Mulle on ainakin ominaista pyrkimys harmoniaan. Sitä tahtoo itselleen ja läheisilleen ja jotenkin luulen, että se kuluu naisenelämän keskeisiin tavoitteisiin, tai sitten se on vain tällaisen traumatisoituneen sielun tavoite..))
Huolista ei varmasti pääse, mutta kun pääsisi edes turhista huolista...

Lue lisää

Juu, turhat pois. Joskus sitä miettii että keksiiköhän sitä itse huolen jos sitä ei ole ja huolestuu jos sitä ei ole :D

Minä taas olen huomannut nauttivani siitä kun intohimo laantuu ja tulee sellaiseksi leppoisammaksi ja sitä myöten yksinkertaiseksikin. On vielä pyörteitä jotka vie mukanaan halusit tai et mutta jospa niiden jälkeen tulee suvanto. Siitä tykkäisin :).

Minusta intohimo liittyy luovuuteen, a.i.a. Jos sitä ihmisessä on ollut, en usko sen katoavan mihinkään. Ehkä se löytää vain uuden ilmaisuväylän. Ja voihan se kääntyä "sisäänpäinkin", vähän kuin toiselle tasolle, palvelemaan omaa rakentumista.

Itse ajattelen vähän siilin tavoin, että intohimo myös kuluttaa ihmistä. Jokin aika sitten täällä listattiin nuorena kuolleita taiteilijoita. Eino Leinohan on sitä kuvannut riipaisevasti Elegiassaan..."Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat, mies olen köyhä, kalliit on laulujen lunnaat" jne

demeter1 kirjoitti:

Minusta intohimo liittyy luovuuteen, a.i.a. Jos sitä ihmisessä on ollut, en usko sen katoavan mihinkään. Ehkä se löytää vain uuden ilmaisuväylän. Ja voihan se kääntyä "sisäänpäinkin", vähän kuin toiselle tasolle, palvelemaan omaa rakentumista.

Itse ajattelen vähän siilin tavoin, että intohimo myös kuluttaa ihmistä. Jokin aika sitten täällä listattiin nuorena kuolleita taiteilijoita. Eino Leinohan on sitä kuvannut riipaisevasti Elegiassaan..."Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat, mies olen köyhä, kalliit on laulujen lunnaat" jne

Lue lisää

Just näin. Intohimo kuluttaa ja jopa uuvuttaa silloin kun intohimon kohteita on liikaa tai liian paljon. Jossain kohti tule ähky ja toivomus rauhasta :). Siis hiljaisesta intohimosta :).

siilenä kirjoitti:

Just näin. Intohimo kuluttaa ja jopa uuvuttaa silloin kun intohimon kohteita on liikaa tai liian paljon. Jossain kohti tule ähky ja toivomus rauhasta :). Siis hiljaisesta intohimosta :).

Lue lisää

Vaikken kyllä itse koe koskaan mikään luova erityisemmin olleenikaan tai voisi jopa sanoa että lupa luovuuteen on joissain kohti ollut toisten taskussa.

siilenä kirjoitti:

Vaikken kyllä itse koe koskaan mikään luova erityisemmin olleenikaan tai voisi jopa sanoa että lupa luovuuteen on joissain kohti ollut toisten taskussa.

Näinhän se naisihmisten kanssa pakkaa olemaan, siilenä. Itseään joutuu typistämään kokonaisuuden hyväksi.
Toisaalta sanotaan, että sen tasoinen luovuus, joka pystytään tukahduttamaan, joutaakin tukahdutettavaksi. En kyllä ole ihan tuotakaan mieltä.
Mutta kai jonkinlaista luovuutta on tarvittu, että on tännekin saakka päästy ja suurin piirtein omin avuin...

demeter1 kirjoitti:

Näinhän se naisihmisten kanssa pakkaa olemaan, siilenä. Itseään joutuu typistämään kokonaisuuden hyväksi.
Toisaalta sanotaan, että sen tasoinen luovuus, joka pystytään tukahduttamaan, joutaakin tukahdutettavaksi. En kyllä ole ihan tuotakaan mieltä.
Mutta kai jonkinlaista luovuutta on tarvittu, että on tännekin saakka päästy ja suurin piirtein omin avuin...

Lue lisää

Niinpä, vähäisestä luovuudesta voisi jopa sanoa että tyhjän saa pyytämättäkin :D.

"siilenä"
Parempi hokata myöhään, kuin ei milloinkaan:)

Ei haittaa. Ei laisinkaan. Arvelen kyllä ja kyllä, että aloituksen otsikko meni perille ilman t-kirjaintakin.

Heikunkeikku kirjoitti:

"siilenä"
Parempi hokata myöhään, kuin ei milloinkaan:)

Ei haittaa. Ei laisinkaan. Arvelen kyllä ja kyllä, että aloituksen otsikko meni perille ilman t-kirjaintakin.

Lue lisää

Kiitos. Noista ystävällisistä sanoista saat ikioman erittäin kauniiksi koristellun virpomisoksan ja vielä virpomiset päälle. Ei muuta kuin virvon varvon.......................:).

siilenä kirjoitti:

Kiitos. Noista ystävällisistä sanoista saat ikioman erittäin kauniiksi koristellun virpomisoksan ja vielä virpomiset päälle. Ei muuta kuin virvon varvon.......................:).

Lue lisää

Kiitos virpomisoksasta:) Näin etukäteen. Toivottavasti saan jonkun oksan lisää vielä ensi lauantainakin.
Hyvä kun muuten muistutit virpomisesta. Oon piakkoin lähdössä kauppaan ja pitää muistaa ostaa varalle Trullimunia tai muuta karkkia.

Heikunkeikku kirjoitti:

Kiitos virpomisoksasta:) Näin etukäteen. Toivottavasti saan jonkun oksan lisää vielä ensi lauantainakin.
Hyvä kun muuten muistutit virpomisesta. Oon piakkoin lähdössä kauppaan ja pitää muistaa ostaa varalle Trullimunia tai muuta karkkia.

Lue lisää

Meilä päin virpojat kävivät viime viikonloppuna.

siilenä kirjoitti:

Meilä päin virpojat kävivät viime viikonloppuna.

Aijjjaaa, Jahas.
No ei ihme, kun niin innolla tryykäsit mulle virpomisoksaa.
Viikon vanhaa kuivettunutta käppyräoksaa. Koristeetkin varmaan räpäjäny pois:)

Täällä Vaasassa Trullit pyöriskelee vasta ylihuomenna.

Heikunkeikku kirjoitti:

Aijjjaaa, Jahas.
No ei ihme, kun niin innolla tryykäsit mulle virpomisoksaa.
Viikon vanhaa kuivettunutta käppyräoksaa. Koristeetkin varmaan räpäjäny pois:)

Täällä Vaasassa Trullit pyöriskelee vasta ylihuomenna.

Lue lisää

Ei kun mun tekemä oli ihan tuore ja uusi, vasta mielikuvin koristellutkin :).

Minusta taas tuntuu että jotkut tunteista ovat olleet liian pitkään poissa :). Mutta ne tulee takaisin.

Aivan. Kyllä meiltä kaikilta noita jorpakkoonheitettäviäkin tuntemuksia löytyy. Muta toisaalta positiivista jos ne itse tunnistaa ja on valmis luopumaan.

Rauhaa ja harmoniaa entistä enemmän minäkin toivin. Pitää vaan vielä hoitaa jokunen asia sen tieltä :).

Kerro niistä mitä toivoisit useammin :D.

siilenä kirjoitti:

Kerro niistä mitä toivoisit useammin :D.

Kumpikaan päällimmäisitä ei kuulu tälle palstalle.

flegmaatti kirjoitti:

Kumpikaan päällimmäisitä ei kuulu tälle palstalle.

Mut sun elämään kuuluu?

siilenä kirjoitti:

Mut sun elämään kuuluu?

Onneksi ja luojan kiitos! Vielä toistaiseksi kuuluu.

No pitäskös sun tehdä tuon eteen jotain. Kukaan ei tule kotoa hakemaan :).