Useat kristityt vaikuttajat ovat määritelleet ateismin tiedoksi siitä, että Jumalaa ei ole olemassa. Sitten tätä määritelmää vastaan hyökätään ja sanotaan, että sitä ei voi todistaa.
Minä henkilökohtaisesti koen ateismin uskon puutteeksi, yliluonnollisten tekijöiden tarpeettomuudeksi omassa elämässä ja maailman ymmärtämisessä ja selittämisessä.
Pidän itseäni siis ateistina määritelmäni mukaisesti. Sen sijaan, että Jumala pitäisi todistaa olemassaolemattomaksi, Jumala on nykyisin tarpeeton oletus maailman historian (kehityksen) ja universumin kehityksen selityksissä. Lisäksi ateistina itseään pitävä ei tarvitse henkilökohtaisessa maailmassaan uskoa Jumalaan tarpeellisena välineenä; Jumalaa ei tarvita selviytymään vaikeista hetkistä, Jumalasta ei haeta turvaa tilanteissa, joissa täytyy tehdä erityyppisiä ratkaisuja, esimerkiksi moraalisia.
Arvot ja moraali eivät ole uskontosidonnaisia, mutta uskonnot ottavat osaksi rituaalejaan erilaisia arvoja.
Minä henkilökohtaisesti koen ateismin uskon puutteeksi, yliluonnollisten tekijöiden tarpeettomuudeksi omassa elämässä ja maailman ymmärtämisessä ja selittämisessä.
Pidän itseäni siis ateistina määritelmäni mukaisesti. Sen sijaan, että Jumala pitäisi todistaa olemassaolemattomaksi, Jumala on nykyisin tarpeeton oletus maailman historian (kehityksen) ja universumin kehityksen selityksissä. Lisäksi ateistina itseään pitävä ei tarvitse henkilökohtaisessa maailmassaan uskoa Jumalaan tarpeellisena välineenä; Jumalaa ei tarvita selviytymään vaikeista hetkistä, Jumalasta ei haeta turvaa tilanteissa, joissa täytyy tehdä erityyppisiä ratkaisuja, esimerkiksi moraalisia.
Arvot ja moraali eivät ole uskontosidonnaisia, mutta uskonnot ottavat osaksi rituaalejaan erilaisia arvoja.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olen kanssasi, ja hyvin asiat kerrot. Silti pari sanaa, ei uskonnollsesti vaan sisäisestä tarpeesta.
-Yliluonnolliset tekijät on indexissä uskontoon.
-Määritelmä asioiden tarpeettomuudesta.
-Maailman ymmärtäminen ja selittäminen.
Jos kaikkiin kolmeen yllämainittuun laitan leiman "tarpeeton", kuten kirjoitat, hyväksyt elämän yllätyksettömyyden.
Tässä en suoraan puhu uskonnoista vaan siitä että jotain pitäis tai ei voi todistaa joten se on uskonto tai ei ole.
Uskonto-sanana on hyvin väärinkäytetty ja sanoessani "uskonnollisuus" kuvaan sisäistä tunnetta jossa jumalia eikä poikia tai niiden kieltäjiä tai myöntäjiä voi olla. Moraalit ja arvot ovat mielestäni kaikki ihmisen mielen tuotetta kuten uskonnotkin.
Mitä haluan sanoa et voi ymmärtää päälläsi vaan omasta kokemuksesta.
oma käsitykseni alusta on että haluat ymmärtää oman mielenkulkusi yhteydessä kaikkeen mitä olet oppinut, myöntänyt tai kieltänyt.
"Jos kaikkiin kolmeen yllämainittuun laitan leiman "tarpeeton", kuten kirjoitat, hyväksyt elämän yllätyksettömyyden."
En nyt oikein ymmärrä, että miten elämä muuttuu yllätyksettömäksi kun ei tarvitse yliluonnollisia tekijöitä omassa elämässään tai tieteen piirissä?
itse käytit sanaa yliluonnollinen.
minä sanoin yliluonnollinen suhteessa uskontoon.
Uskonto sanana on väärinkäytetty vuosituhansia ja se siitä. yliluonnollinen indexissä tarkoittaa uskontojen vääristelemää "mitä tahansa", jota me ei voida tieteellisesti (vielä) selittää. En näe luultavasti päivää jolloin tiede täysin koko maailmankaikkeuden on selittänyt. Yllättävää?
Niin kauan kuin vaikka jokapäiväisella tasolla huomenna vaikka sinut yllättäen tapaan elämässä on yllätyksellisyyttä.
Jos kaikki tieteen tutkijat etukäteen kaiken tietäisi, elämä heille olisi yllätyksetöntä.
Ehkäpä vastapainona tälle tylsyydelle he etsisivät piristettä elämäänsä yliluonnollisista sinulle tarpeettomista tapahtumista.
Ihan vaan ihminen jää johonkin sanaan kiinni, joskus yllättäen.
Valitettavasti pidän viestejäsi täysin sekavina sisällöllisesti, enkä vieläkään ymmärrä. Jätän asian tähän. Luultavasti näet asian tavalla, jota minä en osaa kuvitella.
"sekavuuksistani" olisi ymmärrettävissäsi jos haluaisit, mutta miksi sen tekisit,onhan sulla kaikki elämässäsi hallinnassa, vai mitä?
Katsos, minä osaan kuvitella ja näen sun tilanteesi ja mielesi rakennelmat, eikä se vaikeata ole, päinvastoin. Aloitan lukemalla sua useamman kerran ja ensin näen sun pinnan, siis mitä sä muille näytät itsestäsi ja syventyessäni kirjoittamaasi näen sun sisäisen piilossa olevan.
kokeile, siitä oppii, eikä mikään ole enää sekavaa.
En ole uskova enkä ateisti enkä gnosti, en siis ole mitään ja olen kaikki, koska en erottele, vaan hyväksyn kaiken mitä koen ja en, täten myös tuntemattoman.
Olet rehellinen, se on hyvä.
ehkäpä joku murusen kirjoitin.
"Yliluonnolliset tekijät on indexissä uskontoon.
-Määritelmä asioiden tarpeettomuudesta.
-Maailman ymmärtäminen ja selittäminen.
Jos kaikkiin kolmeen yllämainittuun laitan leiman "tarpeeton", kuten kirjoitat, hyväksyt elämän yllätyksettömyyden."
En ole laittanut leimaa tarpeeton maailman ymmärtämiseen ja selittämiseen. En ole leimannut ylipäätään yhtään mitään. Olen todennut, että yliluonnollisille hypoteeseille ei ole käytännöllistä tarvetta maailman ja maailmankaikkeuden selittämisessä ja ymmärtämisessä.
Samoin olen todennut, että niille ei ole tarvetta henkilökohtaisessa elämässä. Tämä ei mitenkään vie elämän yllätyksellisyyttä pois, koska kukaan ei voi ennakoida mitä elämässä tapahtuu. Ennakoimattomuudella ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.
"Mitä haluan sanoa et voi ymmärtää päälläsi vaan omasta kokemuksesta."
Totta kai päällä voi ymmärtää, samoin kuin subjektiivisella tasolla. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
"En näe luultavasti päivää jolloin tiede täysin koko maailmankaikkeuden on selittänyt."
Se ei edellytä yliluonnollisiin tekijöihin turvautumista. Se ei myöskään oikeuta niiden olemassaoloa.
"Jos kaikki tieteen tutkijat etukäteen kaiken tietäisi, elämä heille olisi yllätyksetöntä."
Ei elämä olisi heille yllätyksetöntä. En ymmärrä tapaasi sotkea subjektiiviset kokemukset omasta elämästä ja tieteen teon. Jokaisella voi olla henkilökohtainen elämä työnsä/harrastuksensa ulkopuolella.
Toiseksi, tämä on spekulaatiota. Kukaan ei voi tietää mitä uusia haasteita ihmiskunnalla on kuvaamassasi kuvitteellisessa tilanteessa. Ja mitä taas tulee tieteen yllätyksellisyyteen, niin tieteen edistyminen on tarjonnut monia tosia ilmiöitä, joita hyödyntää tieteiskirjallisuudessa. Väittäisin, että totuus voi olla tarua ihmeellisempää. Totuus voi olla jotain sellaista, mitä sepitteitä kyhäävät ihmiset eivät ole osanneet kuvitella.
" "sekavuuksistani" olisi ymmärrettävissäsi jos haluaisit, mutta miksi sen tekisit,onhan sulla kaikki elämässäsi hallinnassa, vai mitä?"
En usko, että se on helposti ymmärrettävissä. Osa lauseistasi on omituisesti muodostettuja. Siihen viittasin sisällöllisillä sekavuuksilla. Eikä ole mitään syytä mennä henkilökohtaisuuksiin. Tässä ei ole kyse nyt minusta.
"Aloitan lukemalla sua useamman kerran ja ensin näen sun pinnan, siis mitä sä muille näytät itsestäsi ja syventyessäni kirjoittamaasi näen sun sisäisen piilossa olevan."
Aika tyhmänrohkeaa mennä väittämään toisesta tällaista lyhyen kirjoituksen perusteella. Tällä ei ole mitään tekemistä avauksen kanssa eli sen, miten koen ateismin määritelmän.
Olisikohan tämä sana "yliluonnollinen" jossa me ihmiset usein ehkä ymmärrysvirheen teemme?
Näen maailman siten että aisteillani voin tiettyyn tasoon "ymmärtää".
Onhan eläimillä aistimuksia joita me emme voi tiedostaa. Sinä puhut yliluonnollisista hypoteeseista.
Itse en usko sanaan yliluonnollinen mutta en sulje meille tuntemattoman maailman, jolla ei mitään tekemistä uskontojuttujen kanssa ole, mahdollisuudesta.
Sanoessasi että "totta kai päällä voi ymmärtää",
riippumatta siitä kuinka älykäs olet, ymmärrätkö todella mitä sanot? Seisotko sanojesi takana huomenna, ensi vuonna? Vai onko se vain tämän hetken uskomus?
Minulle tiede on se oikea "uskonto", maustettuna
mystiikalla. Mystiikka ei ole yliluonnollista vaan tuntematonta, ilman pelkoa.
Tottakai totuus on tarua ihmeellisempää, koska tarut on alunperin sepitetty ihmisvoimin.
Henkilökohtaisuuksiin menet vääjäämättä jos et kaikkea toisen sanomisista ymmärrä ja silti koetat syventyä hänen persoonaansa.
Spekulaatio on hyvää aivovoimistelua, vaihde vapaalla.
Sisäisen näkemisestä; En väitä mitään, vaan näen mitä näen lyhyen kirjoituksen perusteella.
Tottakai kaikki mitä sanot vaikuttaa ulkopuolisen näkemykseen sinusta. Meillä ihmisillä on minäkäsite jossa osittain me ollaan sokeita, Kutsutaan Blind spot.
Pahoittelen kirjoitustyyliäni,en puhu suomea päivittäin.
"Henkilökohtaisuuksiin menet vääjäämättä jos et kaikkea toisen sanomisista ymmärrä ja silti koetat syventyä hänen persoonaansa."
Empä ole usein moiseen sanojeen pyörittelyyn törmännyt. Yhtä hyvin voisi sanoa, että aurinko paistaa, koska aurinko paistaa. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on argumentointivirhe, eikä oleellinen ateismin määritelmän tutkimisen kannalta.
"Näen maailman siten että aisteillani voin tiettyyn tasoon "ymmärtää"."
Minulle on ihan sama miten sinä maailman koet, maailmaa ei tarvitse kokea juuri sillä tavalla kuin sinä sen koet.
"Onhan eläimillä aistimuksia joita me emme voi tiedostaa."
Oooh, ihanko totta? Ja aurinko paistaa, koska aurinko paistaa. Se mitä tällä piti osoittaa jää täysin epäselväksi.
"Tottakai kaikki mitä sanot vaikuttaa ulkopuolisen näkemykseen sinusta"
"Sanoessasi että "totta kai päällä voi ymmärtää",
riippumatta siitä kuinka älykäs olet, ymmärrätkö todella mitä sanot? Seisotko sanojesi takana huomenna, ensi vuonna?"
Tässä ei ole kyse nyt minusta. Jos et osaa keskustella asiallisesti, niin lopeta keskustelu. Minä en vastaa henkilökohtaistettuihin kysymyksiin. Tässä avauksessa ei ole kyse minusta, vaan ateismin määritelmästä. Sanomiseni aiheen osalta ei liity mitenkään minuun, vaan ateismin määritelmään.
"Spekulaatio on hyvää aivovoimistelua"
Hienoa, silloin voit mennä spekuloimaan jonnekin muualle, koska et osaa asiallista keskustelua, ja kirjoittamattomien viestiesi tila jää muille käytettäväksi tässä ketjussa. =)
Siispä kun seuraavan kerran näet nimimerkkini, älä edes uteliaisuudessasi katso, silloinhan ongelma(si) on poissa päiväjärjestyksestä.
Älä todellakaan enää vastaa, koska tekstissäsi olet aivan "alasti", eikä se sovi sinun käsitykseesi ateismistasi.
Mutta älä vastaa, enkä mä myöskään sulle, ollaan kuin ei tunnettaisikaan.
Arvelinkin, että egosi on liian suuri luovuttaakseen viimeistä sanaa ja poistumalla kohteliaasti tuhlaamatta rajallista tilaa muilta keskusteluilta. Nyt voi esittää jo henkilökohtaisen kysymyksen, johon en odota vastausta: Mitä se kertoo sinusta?
kelle tahansa ateismipalstalla, ei erityisesti makelle:
Missä tahansa ajattelusuunnassa, muoti, taide, politiikka, uskonto, ateismi...
on hyvin tyhmää ottaa asetelma että tiedät enemmän kuin joku toinen. Miksi näin?
Koska sieltä voi tipahtaa. Mieti itse yksityiskohdat.
Tietty näin netin kautta voit kuvitella ihan mitä vain, ja yrittää saada jonkun kirjoittamaan sun odotustesi mukaan, toiset häipykööt.
Mutta jos et kerro henkilökohtaisuuksistasi ja toisessa hetkessä nostat keskisormesi pystyyn, mitä se kertookaan sinusta?
Itse tiedän oman itsetuntoni ja -tuntemukseni määrän, sinä voit vain kuvitella, ole hyvä.
Voit tietää kaiken ateismista tai ehkä pystyt kertomaan raamatun lopusta alkuun, tai kirjoitat tekstejäni uudelleen lisäten omia kommenttejasi, mitä sitten?
Keksi jotain aivan uutta, kerro itsestäsi elämästäsi ateistina, suruista ja iloista. Eikö moraalisi anna lupaa?
Vai onko elämäsi vain harmaata töhnää?
Toivottavasti ei ole.
On ikävää, että jatkuvasti asiattomalla käyttäytymiselläsi syöt tämän keskustelun rajallista tilaa muilta avauksilta. Olet aikonut lopettaa, joten lopeta. Tämä avaus on minun avaukseni, sinä voit avata omasi ja jatkaa monologiasi siellä.
kyllä ajatuksia vaikka ajatus ei aina olekaan päässä. " ...jotain aivan uutta..." hokema on tullut ennekin tämän Sinärakas-kirjoittajan kynästä. Lapsi syntyy ja kehittyy, tietotieto, se tulee ulkoa. Tämä on kyllä aika yksinkertaista, te kaikki nerot siellä omassa maailmassanne.
Useat kristityt vaikuttajat ovat määritelleet ateismin tiedoksi (uskoksi?) siitä, että Jumalaa ei ole olemassa. Sitten tätä määritelmää vastaan hyökätään ja sanotaan, että sitä ei voi todistaa. (Niin, yhtä vaikeaa on todistaa - puolin ja toisin)
Minä henkilökohtaisesti koen ateismin uskon puutteeksi (ja minä teismin uskon olemassaoloksi), yliluonnollisten tekijöiden tarpeettomuudeksi omassa elämässä ja maailman ymmärtämisessä ja selittämisessä.
Pidän itseäni siis ateistina määritelmäni mukaisesti. Sen sijaan, että Jumala pitäisi todistaa olemassaolemattomaksi (ei pidä, mutta ei pidä todistaa olemassaolevaksikaan), Jumala on nykyisin tarpeeton oletus (tuo on sinun käsityksesi. Itse tarvitsen Jumalaa moniinkin asioihin elämässäni) maailman historian (kehityksen) ja universumin kehityksen selityksissä (Uskon tarkoitus EI ole antaa tieteellisiä selityksiä. Se on tieteen tarkoitus!!). Lisäksi ateistina itseään pitävä ei tarvitse henkilökohtaisessa maailmassaan uskoa Jumalaan tarpeellisena välineenä; Jumalaa ei tarvita selviytymään vaikeista hetkistä, Jumalasta ei haeta turvaa tilanteissa, joissa täytyy tehdä erityyppisiä ratkaisuja, esimerkiksi moraalisia (Tuo on aivan selvää, ateisti ei tarvitse).
Arvot ja moraali eivät ole uskontosidonnaisia, mutta uskonnot ottavat osaksi rituaalejaan erilaisia arvoja. (Koska aletaan puhua siitä, miksi usko on, mitä tarkoitusta varten?)
"(tuo on sinun käsityksesi. Itse tarvitsen Jumalaa moniinkin asioihin elämässäni)"
Ehkäpä, mutta minun esimerkkini osoittaa, että se ei ole välttämätön asia elämässä. Sinäkin voit päästä yli tarpeestasi. Luullakseni maailma olisi parempi paikka, jos saisimme kammettua paavin ym. uskonnolliset vaikuttajat pois vallasta. He edustavat käsityksineen liian usein arvoja, jotka loukkaavat ihmisten oikeuksia. Uskolle ei ole enää tarvetta, meidän pitää viedä loppuun "kaikkien arvojen uudelleenarviointi", Nietzscheä lainatakseni.
"(Uskon tarkoitus EI ole antaa tieteellisiä selityksiä. Se on tieteen tarkoitus!!)"
Tämä on sinun määritelmäsi. On monia uskovaisia, jotka kokevat, että uskonnon tehtävä on selittää ja antaa vastauksia kysymyksiin, jotka nykyisin tiede selittää; esimerkiksi kreationistit.
Muistuttaisin, että monien konservatiivisten uskovaisten mielestä tarvitaan ehdottomia moraalisia totuuksia, arvoja, jotka riippuvat nimenomaan uskonnoista ja ovat yleispäteviä, tätä linjaa edustaa Amerikassa esimerkiksi Bushia tukeva uskonnollinen oikeisto.
kerro yksi vaikuttaja, joka on ateismin näin määritellyt.