Tietoisuus tai sielu jatkaa elämää?

Minuuten kopiointi ei tuo ihmiselle mitään etuuksia kuoleman jälkeen,synnin alaisuuteen syntyneelle.

tammi23 kirjoitti:

Minuuten kopiointi ei tuo ihmiselle mitään etuuksia kuoleman jälkeen,synnin alaisuuteen syntyneelle.

Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät koskaan huku.

Minuuksia ei ole kopioitu ainuttakaan, eikä siihen edes pystytä. Laitteet mittaa vain SÄHKÖsignaaleja, joita ihmisaivot tuottaa.

Jotta minuuden pystyisi tallentamaan ja siirtämään, ensin pitäisi tuntea aivotoiminnat täydellisesti ja erityisesti sen, miten tietoisuus syntyy.

Kun haluat esittää mutu-juttuja, niin varmista ensin, ettei oma aivokapasiteettisi tuota sammakoita.

syöppääs kirjoitti:

Minuuksia ei ole kopioitu ainuttakaan, eikä siihen edes pystytä. Laitteet mittaa vain SÄHKÖsignaaleja, joita ihmisaivot tuottaa.

Jotta minuuden pystyisi tallentamaan ja siirtämään, ensin pitäisi tuntea aivotoiminnat täydellisesti ja erityisesti sen, miten tietoisuus syntyy.

Kun haluat esittää mutu-juttuja, niin varmista ensin, ettei oma aivokapasiteettisi tuota sammakoita.

Lue lisää

Autuaita ovat edelleenkin puupäät, sillä he eivät koskaan huku.

Paperituloste kirjoitti:

Autuaita ovat edelleenkin puupäät, sillä he eivät koskaan huku.

Kituvia ovat idiootit, joiden elämä on kuin tyhjä paperituloste. Revippä siitä sisältöä, kun itket itsesi uneen. Ehkä ainoa sisältö, mitä elämäsi tyhjään paperitulosteeseen voit saada aikaan on runkkutahra. Ehkä. Toistaiseksi näyttää surkealta.

syöppääs kirjoitti:

Kituvia ovat idiootit, joiden elämä on kuin tyhjä paperituloste. Revippä siitä sisältöä, kun itket itsesi uneen. Ehkä ainoa sisältö, mitä elämäsi tyhjään paperitulosteeseen voit saada aikaan on runkkutahra. Ehkä. Toistaiseksi näyttää surkealta.

Lue lisää

Sarkastiseksi vitsiksi tarkoitettu huumoriheitto ei tainnut tulla ainakaan kaikkien ymmärtämäksi.

Ai sä olet lukenut tuon teoksen. Nisargadatta käytti Ramanan ohella suoraa menetelmää sydämen läsnäoloon, jolloin tuloksena on usein eksentrinen tyyppi. Tällaiset porautuvat suoraan ytimeen meditatiivisesti ilman kognitiivisia välivaiheita.

Paul Bruntonilta voi lukea epäsuorien ja suorien menetelmien eroista ja että miten niitä voidaan käyttää vuoronperäänkin. Suora menetelmä painottaa läsnäoloa esim. sydänkeskuksessa, jota sielun istuimensa sanotaan. Epäsuora menetelmä mm. kasvattaa hyveitä, jolloin aikanaan saavutetaan sama tulos.

Buddhalaiset tuppaavat usein varoittamaan ramanan ja nisargadattan suorasukaisista tekniikoista ja etenevät varovaisemmin.

Tässä on vaan sellainen ongelma, että kun tieto lisääntyy, niin ymmärrys vähenee. Ihminen tulee käyttämään aivoistaan ainoastaan rationaalisen ajattelun alueita ja se alue mikä vastaa hengellisyydestä surkastuu lopullisesti. Ihmisestä tulee entistä sietämättömämpi, vain toista aivopuoliskoaan käyttävä robottimainen hirviö, joka ei kestä edes itseään. Tähän suuntaan tiede meitä on ajanut, mutta vastustusta löytyy myös. Älykkyys ja viisaus on eri asia.

Tuohon voisi lisätä, että jos tietoisuus ei ole yksi kokonaisuus, niin silloin se ei ole vielä riittävän kypsä elämään kehottomama. Tietoisuuden yhtenäisyys ns. kuoleman jälkeen perustuu näet siihen, että se on yksi integroitunut kokonaisuus jo maan päällä eläessä. Jos se on pirstaloitumisen kynnyksellä, voi se fragmentoitua kunnolla kuoleman jälkeen. Jos tietoisuus ei säily yhtenäisenä, on se vielä kypsymättömän tietoisuuden merkki tai merkki sairaudesta.

Lähtökohtaisesti siis säilyttääksemme tietoisuutemme seuraavaankin elämään tulisi sen olla erittäin integroitunut ja yhtenäinen.

Idän munkit ovat varmaan tiedostaneet yhtenäisen kokemuksen vaatimuksen, koska monissa meditaatioissa keskitytään yhteen pisteeseen, on se sitten yksi keho, kynttilä tai joku muu objekti. Jos ei keskitytä yhteen asiaan, niin vahvistetaan tavalla tai toisella yhtenäistä kokemusta ja toivotaan että tuo vahvistunut yhtenäinen kokemus (tietoisuus) säilyy mahdollisimman pitkään.

entsaku kirjoitti:

Tuohon voisi lisätä, että jos tietoisuus ei ole yksi kokonaisuus, niin silloin se ei ole vielä riittävän kypsä elämään kehottomama. Tietoisuuden yhtenäisyys ns. kuoleman jälkeen perustuu näet siihen, että se on yksi integroitunut kokonaisuus jo maan päällä eläessä. Jos se on pirstaloitumisen kynnyksellä, voi se fragmentoitua kunnolla kuoleman jälkeen. Jos tietoisuus ei säily yhtenäisenä, on se vielä kypsymättömän tietoisuuden merkki tai merkki sairaudesta.

Lähtökohtaisesti siis säilyttääksemme tietoisuutemme seuraavaankin elämään tulisi sen olla erittäin integroitunut ja yhtenäinen.

Lue lisää

Tietoisuus vaatii energiaa. Energia syntyy generoitumalla kehossa, joka samalla toimii sille säiliönä. Koska energia hajoaa ja siirtyy fysiikan lakien mukaisesti "säiliön" ulkopuolella, "sielu" ei voi jatkaa yhtenäisenä kehon ulkopuolella. Tässä kohdassa yleensä otetaan esille kvanttijuttuja tai muita tapoja, joissa energia onkin sellaista, että se pysyy keskittyneenä. Ja tietoisena. Toisessa ulottuvuudessa, tai kahden välissä. Tieteestä uskomuksiin hetkessä.

”Tietoisuus on vain luonnollinen prosessi, joka on syntynyt evoluution myötä.”

Todisteet sitten pöytään vaan.

”Kun aivosi ei saa happea, pyörryt, eli tietoisuutesi sammuu. Kun nukut syvää unetonta unta, ei tietoisuutta.”

Kun esität väitteitä, niin otat yllesi todistustaakan. Muistamattomuus jostakin voi selittyä tietoisuuden katoamisen sijasta myös muistinmenetyksellä. Joten kun julistat väitteitäsi, niin lataa todisteet pöytään vaan siitä tietoisuuden olemassaolemattomuudesta noina aikoina.

”Me emme kykene ymmärtämään tietoisuutta, koska emme tiedosta sen muodostumista.”

Todisteet sitten pöytään vaan, että tietoisuus ei esimerkiksi ole itsestään olemassaoleva, vaan muodostuu jostakin. Pelkkä julistus ei ole todistus.

”Jos suljemme pois uskomukset, niin on helppo ymmärtää, että tietoisuuden, ja itsetietousuuden, kehittyminen on vaatinut miljardeja vuosia.”

Uskomusten poissulkeminen ja kehittäminen taisivat mennä tässä keskenään sekaisin.

”Vanhan maailman ihmisillä ei ollut keinoja saada tietoja, siksi syntyi uskomuksellisia käsitteitä, kuten sielu.”

Nykyaikana ihmiset saavat enemmän kuin koskaan historian aikana todisteita siitä, että eivät ole pelkkä ruumis. Alkukantaiset eläinperäiset uskomukset pelkästä ruumiillisuudesta kumoutuvat tiedon myötä, mutta riittävän päättäväisiin uskovaisiin tietysti sellainenkaan ei tehoa, koska mikään määrä todisteita ei voi kumota dogmaattista ja päättäväistä uskoa.

Kun harjoitat seuraavia toimia: (a) Julistat useassa ketjussa samaa asiaa (b) nimeät uskosi niissä tiedoksi, vailla ainoatakaan todistetta (c) sivuutat kaiken empiirisen tutkimuksen niinkuin sitä ei olisi ikinä ollutkaan, niin alapa nyt vihdoin jo esittää sitä todistetta väitteillesi.

”Ihmisen luonteeseen kuuluu muodostaa käsitteitä. Se tapahtuu joko vaiston varaisesti tai sitten tiedon perusteella.”

Joillekin eläimellisen vanha, esikäsitteellisen ajan aikainen aistin/vaistonvarainen uskovaisuus pelkkään omaan ruumiillisuuteen on niin syvässä, että he sivuuttavat myös kaiken tiedon päinvastaisesta. Tämä dogmaattinen uskomus on tunnetasolla heille niin tärkeä, että he eivät siitä milloinkaan luovu.

Mutta todisteet saa toki esittää.

”Vanha maailma vs tieteellinen tieto.”

Tästä juuri on kysymys.

”Mitä kauemmas/syvemmälle tiede pääsee, sitä enemmän uskomukset menettää asemaansa todellisuuskäsitteinä.”

Jossain määrin totta, mutta yltiöoptimistista kuitenkin, mistä vailla ainoatakaan todistetta harjoitettu ahkera julistustyö on elävä todiste.

”Vaikka osittain tietoisuus on vielä mysteeri, se jo voidaan päätellä, että kuolema on lopullinen.”

Niin, ei se ruumis sieltä enää haudasta nouse.

Mitäs jos väittelijät kertoisivat selkein sanoin mitä he tietoisuudella ymmärtävät. Jatkakaa sitten tappelua kun tiedetään mistä on kysymys.

Tulipa hiljaista. En pyytänyt määrittelemään tietoisuutta, mikä voisikin olla kinkkistä, vaan niinkin helppoa asiaa kuin mitä sanalla tietoisuus itse kukin ymmärtää. Tässä teille ehdotuksia:

i. Kahden elottoman objektin välinen vuorovaikutus, esimerkiksi vetyatomissa. Elekronin voidaan sanoa olevan tietoinen ytimen protonista ja päinvaston, jos tietoisuus halutaan tällaisena ymmärtää.
ii. Elävän olennon tietoisuus jostakin objektista. Esimerkiksi jos näkökentässä on koira, aistihavainnon ja sitä seuraavan kognitiotapahtuman tuloksena voimme tulla tietoiseksi, että näemme ruskean labradorinnoutajan. Mutta aistihavainto ja kognitio eivät ole tietoisuuden osia, jos näin haluaa ymmärtää.
iii. Tietoisuus itsestä erillisenä olentona. Tähän kognition tasoon kykenee vain kymmenkunta lajia.
iv. Elävän olennon kaikki fyysiset aistit ja psyykkiset omainaisuudet yhdessä = tietoisuus.
v. Koko universumin ja hypoteettiset rinnakkaiset universumit ja niitten olennot kattava hypoteettinen substanssi tai prosessi.
vi. Jumala.

Ehdotuksia-peliin kirjoitti:

Tulipa hiljaista. En pyytänyt määrittelemään tietoisuutta, mikä voisikin olla kinkkistä, vaan niinkin helppoa asiaa kuin mitä sanalla tietoisuus itse kukin ymmärtää. Tässä teille ehdotuksia:

i. Kahden elottoman objektin välinen vuorovaikutus, esimerkiksi vetyatomissa. Elekronin voidaan sanoa olevan tietoinen ytimen protonista ja päinvaston, jos tietoisuus halutaan tällaisena ymmärtää.
ii. Elävän olennon tietoisuus jostakin objektista. Esimerkiksi jos näkökentässä on koira, aistihavainnon ja sitä seuraavan kognitiotapahtuman tuloksena voimme tulla tietoiseksi, että näemme ruskean labradorinnoutajan. Mutta aistihavainto ja kognitio eivät ole tietoisuuden osia, jos näin haluaa ymmärtää.
iii. Tietoisuus itsestä erillisenä olentona. Tähän kognition tasoon kykenee vain kymmenkunta lajia.
iv. Elävän olennon kaikki fyysiset aistit ja psyykkiset omainaisuudet yhdessä = tietoisuus.
v. Koko universumin ja hypoteettiset rinnakkaiset universumit ja niitten olennot kattava hypoteettinen substanssi tai prosessi.
vi. Jumala.

Lue lisää

Tietenkin on vain väitteiden tekijän velvollisuus kertoa, mitä hän väitteellään tarkoittaa, ja todistaa sitten väitteensä. Jos joku määrittelee tietoisuuden täysin alta lipan esimerkiksi fysikaalisena vuorovaikutuksena, on hänen altistuttava kritiikille ja puolustettava määritelmäänsä vastaamalla kysymyksiin kuten "millä tavoin kahden objektin välinen vuorovaikutus on tietoisuutta?" Ei käy päinsä, että ensin esitetään komealta kalskahtavia todistamattomia väitteitä ja sitten vetäydytään jonkin sellaisen ala-arvoisen määritelmän taakse, joka puhuukin jostakin aivan muusta asiasta kuin mitä ihmiset käsitteellä yleensä ymmärtävät.

Mutta määritelköön asioita ne, jotka kokevat kutsumusta julistuksen harjoittamiseen jonkin asian suhteen, ja vastailkoon sitten määritelmiään koskeviin kysymyksiin ja kritiikkiin, sekä tietenkin todistakoon väitteensä. Suhteessa ala-arvoisiin määritelmiin on tietenkin helppo todistaa mitä tahansa. Jos tietoisuudesta väitteitä tekevä puhuukin tosiasiassa vain fysikaalisista perusvuorovaikutuksista, niin käyttäköön sitten selvästi juuri niitä sanoja (kaikkien ymmärtämällä tavalla, ilman kenenkään vedättämistä jollakin tarkoin salatulla monimerkityksellisyydellä), älköönkä puhuko tahallisen harhaanjohtavasti jostakin "tietoisuudesta".

Näistä kahdesta tässä ketjussa oli käsittääkseni kysymys:

Biologiassa tietoisuudella tarkoitetaan yleisesti kohtia ii-iii, eli yksilön tietoisuuden tunnetta ympäristöstä ja itsestään. Tämän on perusteltua olettaa syntyneen evoluution avulla, koska parempi tietoisuuden laatu antaa lajille yksilölle kilpailuetua.

Astraaliuskomuksissa tarkoitetaan usein kohtaa iv, eli keholla on jonkinlainen maaginen astraaliprojektio kaikkine aisteineen. Jos evoluutio on totta, niin kuinkas tämä on kehittynyt? Vai tuliko se jostakin?

Perusteluja saa esittää.

Evoluutio-totta kirjoitti:

Näistä kahdesta tässä ketjussa oli käsittääkseni kysymys:

Biologiassa tietoisuudella tarkoitetaan yleisesti kohtia ii-iii, eli yksilön tietoisuuden tunnetta ympäristöstä ja itsestään. Tämän on perusteltua olettaa syntyneen evoluution avulla, koska parempi tietoisuuden laatu antaa lajille yksilölle kilpailuetua.

Astraaliuskomuksissa tarkoitetaan usein kohtaa iv, eli keholla on jonkinlainen maaginen astraaliprojektio kaikkine aisteineen. Jos evoluutio on totta, niin kuinkas tämä on kehittynyt? Vai tuliko se jostakin?

Perusteluja saa esittää.

Lue lisää

Itse olen kirjoittanut tähän ketjuun vain nimimerkillä entsaku. Tietoisuuden tarkempi määrittely, miten sen ymmärrän, ei ole kovin helppoa. Kaikki mitä tällä hetkellä koen, ymmärrän tietoisuudeksi. Niin kauan kuin muistan, on ollut tietoisuutta. En tiedä milloin se olisi alkanut, olin tietoinen ennen ensimmäistä jälleensyntymääni tähän materiamaailmaan. En muista milloin olisi ollut tietoisuuden absoluuttinen alku. Se on kokemus elämästä, kaikesta koettavasta. Elämää oli ennen ensimmäistä syntymääni, on muistikuvana. Itse ainakin koen tulleeni kehoon toisesta maailmasta, jotta tietoisuuteni vähitellen karaistuisi eli olisin vahvempi kestämään elämän kolhuja. Syntymillä on ollut myös altruistinen motiivi, yleishyödyllinen tarkoitus. Kokemuksien kautta tietoisuus saa vähitellen voimaa eli voi joskus elää pysyvästi ilman minkäänlaista kehoa.

Ilmeisesti ymmärrän tietoisuuteni tuoksi kohdaksi iv ja käsitykseni lokeroidaan uskomusten pariin.

Evoluutio-totta kirjoitti:

Näistä kahdesta tässä ketjussa oli käsittääkseni kysymys:

Biologiassa tietoisuudella tarkoitetaan yleisesti kohtia ii-iii, eli yksilön tietoisuuden tunnetta ympäristöstä ja itsestään. Tämän on perusteltua olettaa syntyneen evoluution avulla, koska parempi tietoisuuden laatu antaa lajille yksilölle kilpailuetua.

Astraaliuskomuksissa tarkoitetaan usein kohtaa iv, eli keholla on jonkinlainen maaginen astraaliprojektio kaikkine aisteineen. Jos evoluutio on totta, niin kuinkas tämä on kehittynyt? Vai tuliko se jostakin?

Perusteluja saa esittää.

Lue lisää

Eli tiivistän oman juttuni. Koen, että tietoisuus on tullut jostain tähän materiamaailmaan ja se kehittyy/karaistuu edelleen.