MAP-kirkon piirissä (kuten muidenkin kirkkojen ja lahkojen, mutta pysyn nyt tämän palstan otsikon alla)esiintyy paljon tarinoita, jotka kulkevat ympäri maailman jäsenten keskuudessa. Näillä tarinoilla ei ole virallista asemaa, mutta niitä käytetään "todisteina" kirkon oikeellisuudesta. Tarinoita, joihin viittaan, esitetään useimmiten jäsenten välisissä keskusteluissa, ei esim. sakramenttikokousten puheissa (vaikka joskus näinkin). Annan esimerkin yhdestä omalta nuoruusajaltani, ja ihan näin kalevalaisen tarinankerronnan hengessä kuulisin mielelläni teidän muidenkin kuulemia tarinoita.
Erityisen mieleenpainuva (siis silloin teini-ikäisenä) oli minulle tarina, jonka opetuksena oli että mormonikirkossa olevan pappeuden kanssa ei tule pelleillä. Siinä (minun kuulemassani ja sitten toki itse levittämässäni versiossa) oli 2 amerikkalaista lähetyssaarnaajaa Japanissa lähetystyössä. Eräänä iltana ollessaan menossa asunnolleen, nämä lähkärit (turhautuneena etteivät olleet saaneet kasteita ja käännynnäisiä, ja osittain ihan vaan huumorimielessä vitsinä) asettivat kätensä katulampun päälle ja antoivat lyhtypylväälle pappeuden (siis sanoivat aivan oikeat pappeuteenasettamis-sanat jotka ovat ihmisellekin tehdyssä "toimituksesa") Sitten nämä lähkärit menivät asuntoonsa. Toinen tovereista meni asunnon kylpyhuoneeseen. Sitten sieltä alkoi kuulua huutoa ja kovia tömähdyksiä. Toinen tovereista astui huoneeseen ja näki kuinka näkymätön voima sinkosi toveriaan kylpyhuoneen seinästä seinään. Paniikissa tämä toinen toveri soitti lähetysjohtajalle kertoi mitä kylpyhuoneessa tapahtuu ja mitä he tekivät aiemmin katulampulle, eli antoivat sille pappeuden.
Lähetyspresidentti meni apulaistensa kanssa asunnolle, mutta siinä vaiheessa molemmat lähetyssaarnaajat olivat jo kuolleita. Presidentti totesi että mitään ei ollut tehtävissä koska he olivat pilkanneet jumalan pappeutta.
Eräässä versiossa samasta tarinasta presidentti sanoi jo puhelimessa lähetyssaarnaajalle että mitään ei ole tehtävissä. Tämä versio tietysti oli huomattavasti dramaattisempi, saihan se ajatukset siihen kauhuun joka oli tuolloin puhelimessa olevalla lähkärillä joka tiesi että hänkin joutuisi tuon näkymättömän voiman uhriksi, eikä saisi apua presidentiltään. Tässäkin versiossa presidentti tulee asunnolle ja toteaa molempien lähetyssaarnaajien kuolleen.
Varsinkin nuorten temppelimatkoilla iltanuotion ääressä ja teltoissa taskulamppujen valossa tämä tarina oli ihan oiva "kummitusjuttu".
Muistaakos kukaan vastaavia tarinoita?
Millaisia tarinoita tänäpäivänä kirkossa liikkuu?
Tämä ei ole mikään anti-kirjoitus, pikemminkin tällaista kiinnostusta mormonismin folkloristiikkaan. Kuten sanoin alussa tätä esiintyy (toivottavasti ainakin!) kaikissa yhteisöissä, minua vaan oman taustani vuoksi kiinnostaa juuri mormonismi.
Erityisen mieleenpainuva (siis silloin teini-ikäisenä) oli minulle tarina, jonka opetuksena oli että mormonikirkossa olevan pappeuden kanssa ei tule pelleillä. Siinä (minun kuulemassani ja sitten toki itse levittämässäni versiossa) oli 2 amerikkalaista lähetyssaarnaajaa Japanissa lähetystyössä. Eräänä iltana ollessaan menossa asunnolleen, nämä lähkärit (turhautuneena etteivät olleet saaneet kasteita ja käännynnäisiä, ja osittain ihan vaan huumorimielessä vitsinä) asettivat kätensä katulampun päälle ja antoivat lyhtypylväälle pappeuden (siis sanoivat aivan oikeat pappeuteenasettamis-sanat jotka ovat ihmisellekin tehdyssä "toimituksesa") Sitten nämä lähkärit menivät asuntoonsa. Toinen tovereista meni asunnon kylpyhuoneeseen. Sitten sieltä alkoi kuulua huutoa ja kovia tömähdyksiä. Toinen tovereista astui huoneeseen ja näki kuinka näkymätön voima sinkosi toveriaan kylpyhuoneen seinästä seinään. Paniikissa tämä toinen toveri soitti lähetysjohtajalle kertoi mitä kylpyhuoneessa tapahtuu ja mitä he tekivät aiemmin katulampulle, eli antoivat sille pappeuden.
Lähetyspresidentti meni apulaistensa kanssa asunnolle, mutta siinä vaiheessa molemmat lähetyssaarnaajat olivat jo kuolleita. Presidentti totesi että mitään ei ollut tehtävissä koska he olivat pilkanneet jumalan pappeutta.
Eräässä versiossa samasta tarinasta presidentti sanoi jo puhelimessa lähetyssaarnaajalle että mitään ei ole tehtävissä. Tämä versio tietysti oli huomattavasti dramaattisempi, saihan se ajatukset siihen kauhuun joka oli tuolloin puhelimessa olevalla lähkärillä joka tiesi että hänkin joutuisi tuon näkymättömän voiman uhriksi, eikä saisi apua presidentiltään. Tässäkin versiossa presidentti tulee asunnolle ja toteaa molempien lähetyssaarnaajien kuolleen.
Varsinkin nuorten temppelimatkoilla iltanuotion ääressä ja teltoissa taskulamppujen valossa tämä tarina oli ihan oiva "kummitusjuttu".
Muistaakos kukaan vastaavia tarinoita?
Millaisia tarinoita tänäpäivänä kirkossa liikkuu?
Tämä ei ole mikään anti-kirjoitus, pikemminkin tällaista kiinnostusta mormonismin folkloristiikkaan. Kuten sanoin alussa tätä esiintyy (toivottavasti ainakin!) kaikissa yhteisöissä, minua vaan oman taustani vuoksi kiinnostaa juuri mormonismi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta en tosin tiedä kuinka laajalle tämä on levinnyt.
Eräs äiti odotti toista lastaan. Hänen kolmevuotias pikkupoikansa tuli usei äidin luo ja halusi taputtaa pikku siskoa tai veljeään ja sitten hän taputti äidin pulleaa vatsaa jonka sisällä hänelle oli kerrottu oli pikkunen veli tai sisko valmistumassa. Hä alkoi laulaa äidin masulle. Hän lauloi "You are my sunshine, my only sunshine...."
Sitten eräänä päivänä äiti vietiin sairaalaan ja pojalle kerrottiin että kohta hänen pikku siskonsa tai veljsensä tulisi maailmaan. Pojasta oli vaikeata odottaa...
Synnytys alkoi, mutta ei mennyt ilman vaikeuksia. Äiti ja lapsi eivät päässeetkään kotiin heti kohta. Pieni poika halusi kovin nähdä sen pienen jota oøli niin kauan odottanut, mutta sairaalan henkilökunta ei päästänyt niin pieniä synnytysosastolle saati sitten akuutille jonne lapsi kiidätettiin. Lopulat Äiti tulikin yksin kotiin.
Eräänä päivänä soitettiin sairaalasta ja pyydettiin vauvan vanhempia sinne ... näytti siltä että pieni liekki piankin sammuisi.
âiti otti pienen poikansa mukaan sillä hänen mielestään isolla veljellä täytyi olla mahdollisuus nähdä pikkusiskonsa ennen kuin tämän elämän liekki sammuisi.
Poika tuli vauvan sängyn luo ja totoesi kuinka pieni vauva oli. Varovasti hän silitti vauvan pä¨tä ja käsiä. Hän hymyili äidilleen leveästi ja sanoi: "Minä rakastan pikkusiskoani, hän on kaunis". Sitten hän alkoi laulaa kolmevuotiaan kirkkaalla lapsen äänellä. "You are my sunshine.... (Olet aurinkoni, teet minut iloiseksi kun olen allapäin....)
Pienokainen alkoi hitaasti reagoida ja hänen tilansa parani huomattavasti ja muutaman päivän perästä sai perhe pienen tyttövauvan kotiin.
Siis kertomus siitä mitä perheen sisäinen rakkaus voi saada aikaan.
Kun lapseni oli vielä äitinsä kohdussa, nappasin monesti kitaran, sen nailonlielisen, hyppysiini ja aloin laulamaan Peppi Pitkätossun jäähyväislaulua ja tuleva tyttäreni reagoi lauluun rauhoittumalla, jos oli ollut riehakkaalla tuulella äitinsä vatsassa.
Sama laulu on vielä tänäpäivänäkin vielä se laulu, kun on aika tehdä "sovinto", jos on ollut erimielisyyksiä, mutta yhtä pientä asiaa olen aina ihmetellyt, mistä tyttäreni tietää, millä kitaralla olen säestänyt itseäni, hänen ollessa äitinsä vatsassa, koska kun hän aloitti kitaraopinnot ja valitsi hän juuri sen kitaran, neljän kitaran joukosta, millä hän tahtoo oppia.
muistaa... jossakin aivojen hämärässä on paljonkin muistoja sikiöajaltakin!
minulla on aivan ihana kuvakin yhdestä tapauksesta... sikiölle piti nimittäin tehdä pieni leikkaus hänen vielä ollessaan äidin kohdussa. Ennen kuin pieni leikkaus haava ommeltiin kiinni, sisältä tuli pieni käsi, joka otti aivan kuin kiittääkseen kiinni lääkärin etusormesta... käsi ei edes riittänyt etusormen ympäri. Se on aivan ihana kuva. Sai lääkärinkin kyyneliin.
Myöhemmin kun lapsi syntyi oli hän ihan terve. Ilman leikkausta lapsi olisi kuollut.
Hyvää jatkoa sinulle ja "Pepillesi"
Voikaa hyvin.
Tuu takas. Ei se nii kaameeta oo!
Rukouksen voimasta:
Kerran eräs isä oli kovin sairas. Sairaus vain paheni eikä lääkäri voinut mitään. Kun hän oli aivan lopussa kutsuttiin veljet. Veljet tulivat antamaan hänelle siunauksen.
Istuessaan sängyn laidalla he yhtäkkiä kuulivat kirkkaan pojanäänen rukoilevan isänsä puolesta. He katselivat ympärilleen, mutta eivät nähneet ketään. Isä katsoi kyynelsilmin hymyillen tuskansa läpi veljiä kuullessaan poikansa äänen pyytävän että isä saisi vielä olla heidän luonaan.
Perheen pieni poika oli peloissaan ja tuskissaan mahdollisesta isänsä menetyksestä mennyt alakertaan ja polvistunut siellä takan viereen rukoilemaan. Takan avulla hänen äänensä vaelsi kirkkaana huoneeseen jossa isä makasi.
Sanomattakin selvää että isä parani.
Kertomus siitä kun intiaanipoppamiehet tietävät nimeltä kaikki Jeesuksen Amerikan mantereella kutsumat apostolit. Mutta eivä halua näitä tietoja levittää valkoihoisille. Mutta hämmästys oli suuri eräänkin intiaaniheimon vanhinten kokouksessa .... joka oli kutsuttu koolle jotta he voisivat kuulla mormonin kirjasta.... kun valkoihoiset nähtävästi jo tiesivät asiasta.
myös Ameeriikan hallituksen tiedustelupalvelu. Sanoisin, että sen kanssa ei koskaan olla kyllin varovaisia.
Toisaalta mitä ihmeelle todellakaan mahtaa.
Tännekin kirjoitettaessa proxy on välttämätön IP osoiteen peittämiseksi. Proxyttomat eivät tunnetusti pitkään tänne herjojansa heittele. Kuka häviää milläkin tavalla. Varmaa vaan on, että häviämisiä tapahtuu.
Valkoisilla ei toistaiseksi ole käytössään läheskään koko Mormonin kirjaa. Eikä tule, kun nefiläiset on tapettu.
enpä le kuullutkaan, enkä muuten uskokaan niihin.
Ja tuo en ollut minä. Minä voin uskoa kaikenlaista tapahtuvan monissakin piireissä.
Tässä yksi tarina. Tämä on siitä Jeesusta esittävästä kuvasta, joka siinä 80-luvun lopulla tuli kovin yleiseksi kirkon julkaisuissa, oli mm. lähetyssaarnaajienkin opetusmateriaalissa. Taitaapi olla vieläkin?? En muista kuvan tekijää, mutta se missä Jeesuksella on punertava viitta, semmoinen rintakuva.
Noin. Tarina kertoo, että kuvan tekijä näytti työtään jollekin johtavalle veljelle. Useimmissa versioissa tämä johtava veli oli apostoli. Tämä hylkäsi joitain taiteilija versioita ja sanoi ettei kuva ole oikea. Sitten tästä lopullisesta versiosta apostoli sanoi, nyt se on Hän. Tämä on miltä Hän näyttää.
Eli - kirkon apostolit juttelevat Jeesuksen kanssa kasvotusten ja tuo kirkon julkaisuista tuttu kuva esittää oikeaa Jeesusta. Tältä Herra siis näyttää.
Ihan yleinen tarina, joka pitää mormonit pihdissään on yksinkertaisesti seuraava:
"Jos jätät kirkon, niin menetät selestisen valtakunnan ja tulevan kruunusi."
Tämän pelon voimalla itse pysyin pihdeissä yli kolmekymmentä vuotta. Ja tämä tarina on tosi.
Itse kuulin usein mainittavan, että
"Se joka maksaa täydet kymmenykset
ei pala helvetin tulessa."
Hieman epäselväksi jäi, voivatko myös täydet kymmenykset maksaneet joutua helvettiin. Sikäli kuin joutuvat, ja miksei osa joutuisikin, ei helvettikään saa poltettua heitä poroksi. Helvetti kärventää heitä vaan loputtomiin - sillä he eivät pala. Näin luvataan.
Erään vanhimman törkeyksistä tytärtään kohtaan kävi kirkkoon kuuluvat sisar valittamassa seurakunnan johtajalle. Srk johtaja totesi, että ei ole mahdollista, koska veli on maksanut kymmenyksensä. Hetken tuumittuaan seurakunnanjohtaja "erotttelukykynsä" ohjaamana tulikin siihen tulokseen, että trökeyksiä oli tapahtunut. Mutta minkäs hän sellaiselle mahtaa, kirkko ei ole mikään tuomioistuin, hän totesi.
Tällaisissa tapauksissa helvetinkärvennys kestää loputtomiin? Olisiko heille parempi sittenkin, että eivät olisi maksaneet täysiä kymmenyksiä?