Kun nainen soittaa ja kysyy mitä ruokaa haluan syödä ja nainen sitten valmistaa sen ruuan. Ei mies tarvii muuta kun hyvän ruuan.
Se on rakkautta
56
725
Vastaukset
Suominaisen rakkaus:
- Mä en laita ruokaa
- Mä en leivo
- Mä en kudo mitään villasukkia
- Mihin sä viet mut syömään?
- Tarjootko?
- Mä tykkään matkustella
- Nyt mä haluun nussia
- Mä en...
- Mä haluan...
- jne.- erika.mestarikokki
No jaa, Jutta mikä-lie-onkaan-ei-ainakaan-ravitsemuksen-ammattilainen-vaikka-bisnestä-tekee-neuvomalla-ihmisiä-syömisten-suhteen, seurustelee komean bachelor-Juhan kanssa, mikäli on iltapäivälehtiin uskominen.
Jutta ei osaa valmistaa ruokaa. Muistan nähneeni jonkun tv-ohjelman, missä hän ihan itse myönsi, että ei osaa keittiöhommista yhtikäs mitään.
Mutta ehkäpä vakka on löytänyt kantensa?
Ei nämä asiat ihan niin yksinkertaisia ole. Itse en ruokavammaista huolisi, mutta moni huolii.
Ruokavammaisiksi lasken henkilöt:
- joilla ei ole perustaidot, tai edes perustietämys hallussa
- joilla on jotain kummallisia ja järjettömiä itsekeksittyjä rajoitteita
- joiden makuaisti on pilattu
Ruokavammaisen kanssa on todella kiusallista olekella pidempään. Vertaankin asiaa mielessäni lukutaitoon: ruokavammainen on yhtä säälittävä kuin lukutaidoton moukka.
Mutta kuten sanoin, vakat tuppaavat löytämään kantensa. Monille ihmisille ei tuota mitään ongelmaa syödä vaikkapa pahanmakuisia eineksiä joka päivä. He eivät tiedä paremmasta, ja heidän makuaistinsa on varmaan jo lapsesta asti tottunut (pilattu)...Ei lukutaidoton reppanaakaan maailmasta tai maailmanmenosta tiedä paljon mitään, ja voi olla silti ihan tyytyväinen. - Juupajuutaas
Millä tavalla villasukan tekeminen vaikuttaa parisuhteeseen?? On noita samanlaisia listoja miehilläkin, itse laitan hylkyyn kaikki listojen laatijat. Sellaiset ei normaalista elämästä tiedä yhtään mitään, vaan eletään vaan niitten omien vaatimuslistojen varassa. No kauppalistan teko on ihan ok.
- murtzi
erika.mestarikokki kirjoitti:
No jaa, Jutta mikä-lie-onkaan-ei-ainakaan-ravitsemuksen-ammattilainen-vaikka-bisnestä-tekee-neuvomalla-ihmisiä-syömisten-suhteen, seurustelee komean bachelor-Juhan kanssa, mikäli on iltapäivälehtiin uskominen.
Jutta ei osaa valmistaa ruokaa. Muistan nähneeni jonkun tv-ohjelman, missä hän ihan itse myönsi, että ei osaa keittiöhommista yhtikäs mitään.
Mutta ehkäpä vakka on löytänyt kantensa?
Ei nämä asiat ihan niin yksinkertaisia ole. Itse en ruokavammaista huolisi, mutta moni huolii.
Ruokavammaisiksi lasken henkilöt:
- joilla ei ole perustaidot, tai edes perustietämys hallussa
- joilla on jotain kummallisia ja järjettömiä itsekeksittyjä rajoitteita
- joiden makuaisti on pilattu
Ruokavammaisen kanssa on todella kiusallista olekella pidempään. Vertaankin asiaa mielessäni lukutaitoon: ruokavammainen on yhtä säälittävä kuin lukutaidoton moukka.
Mutta kuten sanoin, vakat tuppaavat löytämään kantensa. Monille ihmisille ei tuota mitään ongelmaa syödä vaikkapa pahanmakuisia eineksiä joka päivä. He eivät tiedä paremmasta, ja heidän makuaistinsa on varmaan jo lapsesta asti tottunut (pilattu)...Ei lukutaidoton reppanaakaan maailmasta tai maailmanmenosta tiedä paljon mitään, ja voi olla silti ihan tyytyväinen.mun mielestä kaikkein ärsyttävimpiä ruokavammasia on ne joiden mielestä kaikkien pitäisi syödä samaa ruokaa ku ne ite. ja ne jotka ylipäänsä ovat niin saatanan kiinnostuneita siitä mitä joku toinen syö ja varsinkin mitä se ei syö. ja sit on tietysti ne märisevät lihansyöjät ku eivät niinku voi mitään kaninruokaa syödä ja jumalauta jos kouluihin tai päiväkoteihin ehdotetaan edes yhtä kasvisruokapäivää..
ku kyllä ny saatana ihmisen pitää syödä joka päivä ja joka aterialla LIHAAAA!!! RAAKAA LIHAAAA!!! VERRRTA!!! IHRAAAAAAH!!1
(tällaisella äänellä minä kuulen nuo isolla kirjoitetut mielessäni)
https://www.youtube.com/watch?v=LinSpcltfJE
("jauhonakit ei käy pitää olla tofu"..)
https://www.youtube.com/watch?v=CrWvkFNAU_w - erika.mestarikokki
murtzi kirjoitti:
mun mielestä kaikkein ärsyttävimpiä ruokavammasia on ne joiden mielestä kaikkien pitäisi syödä samaa ruokaa ku ne ite. ja ne jotka ylipäänsä ovat niin saatanan kiinnostuneita siitä mitä joku toinen syö ja varsinkin mitä se ei syö. ja sit on tietysti ne märisevät lihansyöjät ku eivät niinku voi mitään kaninruokaa syödä ja jumalauta jos kouluihin tai päiväkoteihin ehdotetaan edes yhtä kasvisruokapäivää..
ku kyllä ny saatana ihmisen pitää syödä joka päivä ja joka aterialla LIHAAAA!!! RAAKAA LIHAAAA!!! VERRRTA!!! IHRAAAAAAH!!1
(tällaisella äänellä minä kuulen nuo isolla kirjoitetut mielessäni)
https://www.youtube.com/watch?v=LinSpcltfJE
("jauhonakit ei käy pitää olla tofu"..)
https://www.youtube.com/watch?v=CrWvkFNAU_wMinä olen jonkinasteiseksi ruokanatsiksi palstalla leimattu. Nyt olen sitten kai ruokavammainenkin. Kysyn nimittäin aina, kun saan ruokavieraan/vieraita, mitä hän ei syö, ja onko jotain allergioita :)
Kokkailen sitten sen mukaan. Nöyrästi teen, vaikka vieraan toiveista puuttuisi järki ja logiikka. Kaikkein rasittavimpiä ruokavieraita ovat ne, joilla nämä sallitut ja kielletyt, pystyy-syödä-ei-pysty-syödä-listat muuttuvat turhan usein.
Jahas, alkoikin tekemään nakkeja mieli..Nakki on nakki, ja soija on soijaa. Kyllä se on ekoteko, kun porsaasta syödään myös kärsät, kamara ja korvat! Nakkeina siis. Viikon päästä olisi vuoden virallinen nakkipäivä lähellä. Ehkä kestän sinne asti.
Tuota kasvisruoan vastustamista en myöskään oikein ymmärrä. Enkä kyllä sitäkään, miksi kasvisraaka-aineista pitäisi saada jotenkin "lihaisa" tuntuma. Kasvikset ovat maukkaita ja hyviä, eikä ainakaan minun makuaistini vaadi, että niiden tulisi tuntua tai maistua suussa lihalta. Olen kyllä maistanut soijanakkeja, soijaleikkeleitä, seitania, kvinoajutskia ym. teollista vegehypetystä, eikä ne sinänsä aivan karmeimpia esimerkkejä ruokateollisuuden tuotteista olleet...mutta silti...koen ne mielikuvituksettomiksi ja aika pliisuiksi tuotteiksi. Ja tofu on itsessään kaikkein pliisuin, ei oikein mitään makua, ja tuoksuu jotenkin spermalle, ainakin sellainen pehmeä tofu...(Pitäisiköhän vaihtaa alaa, ja ryhtyä suunnittelemaaJÄNNÄÄ kasvisruokaa teollisuudelle?)
Ja jos ihan tosijännän äärelle uskaltaudun, niin sanonpa että ilman kasviksia pelkkä liha on syötävänä aika tylsää. Ihan sama miten sen valmistaa. Kasvikunnan tuote se on pippurikin :)
Sinänsä minulla ei ole mitään lihaa, verta tai ihraakaan vastaan. Paahtunut ihra, siis läski, on itse asiassa hyvän makuista. Mutta ei sitä voi syödä niin paljon, että mahansa sillä täyttäisi. Veripalttu on namia, ja raakaa lihaakin voisin syödä, vaikka se onkin maultaan ilman kasvikunnasta saatuja lisukkeita ja mausteita melko mitäänsanomatonta. Tar-tar maistuu ihan hyvältä, samaten carpaccio. Kypsennettynä liha kyllä antaa enemmän makua, energiaa ja hivenaineita.
Nyt kun tätä omaa ruokavammaisuuttani pohdin, niin löytyypä minultakin niitä juttuja, joita en syö. Oikein piti pinnistellä, mutta pari ruokaa on, mitä olen maistanut enkä toista kertaa maista.
Oi voi. Oj smör. - murtzi
erika.mestarikokki kirjoitti:
Minä olen jonkinasteiseksi ruokanatsiksi palstalla leimattu. Nyt olen sitten kai ruokavammainenkin. Kysyn nimittäin aina, kun saan ruokavieraan/vieraita, mitä hän ei syö, ja onko jotain allergioita :)
Kokkailen sitten sen mukaan. Nöyrästi teen, vaikka vieraan toiveista puuttuisi järki ja logiikka. Kaikkein rasittavimpiä ruokavieraita ovat ne, joilla nämä sallitut ja kielletyt, pystyy-syödä-ei-pysty-syödä-listat muuttuvat turhan usein.
Jahas, alkoikin tekemään nakkeja mieli..Nakki on nakki, ja soija on soijaa. Kyllä se on ekoteko, kun porsaasta syödään myös kärsät, kamara ja korvat! Nakkeina siis. Viikon päästä olisi vuoden virallinen nakkipäivä lähellä. Ehkä kestän sinne asti.
Tuota kasvisruoan vastustamista en myöskään oikein ymmärrä. Enkä kyllä sitäkään, miksi kasvisraaka-aineista pitäisi saada jotenkin "lihaisa" tuntuma. Kasvikset ovat maukkaita ja hyviä, eikä ainakaan minun makuaistini vaadi, että niiden tulisi tuntua tai maistua suussa lihalta. Olen kyllä maistanut soijanakkeja, soijaleikkeleitä, seitania, kvinoajutskia ym. teollista vegehypetystä, eikä ne sinänsä aivan karmeimpia esimerkkejä ruokateollisuuden tuotteista olleet...mutta silti...koen ne mielikuvituksettomiksi ja aika pliisuiksi tuotteiksi. Ja tofu on itsessään kaikkein pliisuin, ei oikein mitään makua, ja tuoksuu jotenkin spermalle, ainakin sellainen pehmeä tofu...(Pitäisiköhän vaihtaa alaa, ja ryhtyä suunnittelemaaJÄNNÄÄ kasvisruokaa teollisuudelle?)
Ja jos ihan tosijännän äärelle uskaltaudun, niin sanonpa että ilman kasviksia pelkkä liha on syötävänä aika tylsää. Ihan sama miten sen valmistaa. Kasvikunnan tuote se on pippurikin :)
Sinänsä minulla ei ole mitään lihaa, verta tai ihraakaan vastaan. Paahtunut ihra, siis läski, on itse asiassa hyvän makuista. Mutta ei sitä voi syödä niin paljon, että mahansa sillä täyttäisi. Veripalttu on namia, ja raakaa lihaakin voisin syödä, vaikka se onkin maultaan ilman kasvikunnasta saatuja lisukkeita ja mausteita melko mitäänsanomatonta. Tar-tar maistuu ihan hyvältä, samaten carpaccio. Kypsennettynä liha kyllä antaa enemmän makua, energiaa ja hivenaineita.
Nyt kun tätä omaa ruokavammaisuuttani pohdin, niin löytyypä minultakin niitä juttuja, joita en syö. Oikein piti pinnistellä, mutta pari ruokaa on, mitä olen maistanut enkä toista kertaa maista.
Oi voi. Oj smör.Tarkoitin tuossa yllä kuvailemillani "ärsyttävillä ruokavammaisilla" niitä, jotka esims. ravintolan pöytäseurueissa, työpaikkaruokaloissa ja varsinkin omia eväitä lounastauolla syödessä kyttäävät ja kommentoivat mitä toinen syö.. "Etsää syö mitään muuta? Enkyllä minä pelkällä voileivällä/salaatilla/whatever jaksais koko päivää! Ootsää joku vegaani/karppaaja/joku muu dieettihirmu? Ekkönää syö mittään?!" jne...
(Ite oon siis enimmäkseen koko työpäivän syömättä, tai syön vain jonku pienen välipalan, ku oon melko hidas syömään nii mulle ei tahdo se puoli tuntia riittää, varsinki jos siinä samalla joutuu vastailemaan typeriin kysymyksiin. Enkä halua hotkia ruokaani lähes pureskelematta ku siitä seuraa vain ikävän turpea olo ja olen sen verran ruoasta nautiskelija et haluan ehtiä maistaa mitä syön, enkä vaan lapioida ääntä kohti..)
Tietysti on kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista kysyä ruokavierailta mitä ne voi/ei voi syödä, ku nää allergiat (ja muutkin ruokarajoitteet) on niin yleisiä nykypäivänä. Ei se vielä ruokavammaseksi tee. Että en mää sitä tarkottanu, ja ymmärrän kyllä tuon tuulella käyvän dieetistä toiseen vaihtamisen rasittavuuden, ku oma äitini on sellainen. Eikä ole omena kauas puusta pudonnu, olen minäkin mm. kokeillut karppaamista sekä gluteenittomuutta ja tällä hetkellä pohdin tosissani tuota lihansyönnin jättämistä..
Periaatteessahan mun kilpirauhasvajiksena pitäisikin vältellä gluteenia, soijatuotteita sekä kaalikasveja, tai vähintäänkin syödä niitä rajoitetusti, mikäli nettitietoihin on uskominen.. Mut jos mut nyt joku kutsuis kylään syömään tai vaikka vaan pullakaffeille, nii en mää kyl alkais marmattaan et en mää voi tätä syödä ku tässä on "sitä, tätä tai tota".. ku mitään allergiaa tai yliherkkyyttä ei oo ja kilppariarvot on ollu parilla viime mittauksella, viitearvojen mukaan, pikkasen liikatoiminnan puolella jopa.. Niin ja siis ellei kutsuja aio tarjota jotain _todella_ eksoottistaomituistaällöä "mad cook" -henkistä ruokaa...
Ja vaikken ihan hirveesti välitä perunasta, enkä ite potturuokia tee, satunnaisia viikonloppujen lohtumättö-pottumuuseja tai -ranskiksia kaikilla mausteilla lukuunottamatta.. nii porukoilla käydessä kyllä syön isäni tekemät "pula-ajan pottukeitot" sun muut kiltisti ja hyvällä ruokahalulla, koska se kuitenki tekee kaikki ruuat sillä mitoituksella et varmasti kaikille "vieraileville tähdillekin" riittää ja mielestäni ruuan pois heittäminen olis tässä tapauksessa isompi synti ku omista tottumuksista poikkeaminen.
Mää en oo muistaakseni tofua koskaan maistanutkaan, soijarouhetta oon käyttäny joskus jauhelihan jatkeena. Männä viikolla ostin uteliaisuuttani näitä uusia "kasvisjauhis" tms. -pihvejä, mitkä ulkonäöltään ja koostumukseltaan muistuttivat kanapihvejä (kosk kananugetit on yks mun suosikkieinesruoka). Eihän ne tietenkään ihan kanalle maistuneet, mut ihan kelvollisia ne oli makean chilikastikkeen kera. Soijatuotteisiin suhtaudun varauksella tän kilpparivajiksen vuoksi, samoin ku seitaniin.. et jos ny meinaan enempi vegaanimpaan suuntaan siirtyä nii en ehkä ihan jokapäiväseen käyttöön kuitenkaan ottais niitä.
Mun mielestä ehkä nuilla "lihankorvikkeilla" olis paikkansa helpottamaan mielitekoja (ainakin siinä vaiheessa jos on vasta siirtymässä lihattomaan ruokavalioon. Sekä tavallisimpiin lihaa sisältäviin arkiruokiin sen lihan tilalle, ku aina ei välttämättä jaksa työpäivän jälkeen väsyneenä alkaa kokeilemaan mitään uusia reseptejä..).
Niin ja sen verran oon jo kokoaikaisesti "ruokavammanen" et margariinia en käytä (leivällä enkä muutenkaan), enkä juo maitoa (muita maitotuotteita kyllä menee) ja tästähän sain ripitystä kerran työterveyslääkäriltä työhöntulotarkistuksessa ku "Kyllä sitä nyt pittää maitua juua, ja ehottomasti rasvatonta, tullee osteoporoosi jossei juo! Mää sulle kirjotan reseptin kalkkitapleteista ettei sun luut hajoa, hyvänen aika ja omg..."
Oj smör totta tosiaan,
voita ei mikään voita. - murtzi
veripaltusta ja pula-ajan pottukeitoista puheenollen, mulla rupes nyt tekemään mieli rössypottuja.
- näin.meillä
murtzi kirjoitti:
Tarkoitin tuossa yllä kuvailemillani "ärsyttävillä ruokavammaisilla" niitä, jotka esims. ravintolan pöytäseurueissa, työpaikkaruokaloissa ja varsinkin omia eväitä lounastauolla syödessä kyttäävät ja kommentoivat mitä toinen syö.. "Etsää syö mitään muuta? Enkyllä minä pelkällä voileivällä/salaatilla/whatever jaksais koko päivää! Ootsää joku vegaani/karppaaja/joku muu dieettihirmu? Ekkönää syö mittään?!" jne...
(Ite oon siis enimmäkseen koko työpäivän syömättä, tai syön vain jonku pienen välipalan, ku oon melko hidas syömään nii mulle ei tahdo se puoli tuntia riittää, varsinki jos siinä samalla joutuu vastailemaan typeriin kysymyksiin. Enkä halua hotkia ruokaani lähes pureskelematta ku siitä seuraa vain ikävän turpea olo ja olen sen verran ruoasta nautiskelija et haluan ehtiä maistaa mitä syön, enkä vaan lapioida ääntä kohti..)
Tietysti on kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista kysyä ruokavierailta mitä ne voi/ei voi syödä, ku nää allergiat (ja muutkin ruokarajoitteet) on niin yleisiä nykypäivänä. Ei se vielä ruokavammaseksi tee. Että en mää sitä tarkottanu, ja ymmärrän kyllä tuon tuulella käyvän dieetistä toiseen vaihtamisen rasittavuuden, ku oma äitini on sellainen. Eikä ole omena kauas puusta pudonnu, olen minäkin mm. kokeillut karppaamista sekä gluteenittomuutta ja tällä hetkellä pohdin tosissani tuota lihansyönnin jättämistä..
Periaatteessahan mun kilpirauhasvajiksena pitäisikin vältellä gluteenia, soijatuotteita sekä kaalikasveja, tai vähintäänkin syödä niitä rajoitetusti, mikäli nettitietoihin on uskominen.. Mut jos mut nyt joku kutsuis kylään syömään tai vaikka vaan pullakaffeille, nii en mää kyl alkais marmattaan et en mää voi tätä syödä ku tässä on "sitä, tätä tai tota".. ku mitään allergiaa tai yliherkkyyttä ei oo ja kilppariarvot on ollu parilla viime mittauksella, viitearvojen mukaan, pikkasen liikatoiminnan puolella jopa.. Niin ja siis ellei kutsuja aio tarjota jotain _todella_ eksoottistaomituistaällöä "mad cook" -henkistä ruokaa...
Ja vaikken ihan hirveesti välitä perunasta, enkä ite potturuokia tee, satunnaisia viikonloppujen lohtumättö-pottumuuseja tai -ranskiksia kaikilla mausteilla lukuunottamatta.. nii porukoilla käydessä kyllä syön isäni tekemät "pula-ajan pottukeitot" sun muut kiltisti ja hyvällä ruokahalulla, koska se kuitenki tekee kaikki ruuat sillä mitoituksella et varmasti kaikille "vieraileville tähdillekin" riittää ja mielestäni ruuan pois heittäminen olis tässä tapauksessa isompi synti ku omista tottumuksista poikkeaminen.
Mää en oo muistaakseni tofua koskaan maistanutkaan, soijarouhetta oon käyttäny joskus jauhelihan jatkeena. Männä viikolla ostin uteliaisuuttani näitä uusia "kasvisjauhis" tms. -pihvejä, mitkä ulkonäöltään ja koostumukseltaan muistuttivat kanapihvejä (kosk kananugetit on yks mun suosikkieinesruoka). Eihän ne tietenkään ihan kanalle maistuneet, mut ihan kelvollisia ne oli makean chilikastikkeen kera. Soijatuotteisiin suhtaudun varauksella tän kilpparivajiksen vuoksi, samoin ku seitaniin.. et jos ny meinaan enempi vegaanimpaan suuntaan siirtyä nii en ehkä ihan jokapäiväseen käyttöön kuitenkaan ottais niitä.
Mun mielestä ehkä nuilla "lihankorvikkeilla" olis paikkansa helpottamaan mielitekoja (ainakin siinä vaiheessa jos on vasta siirtymässä lihattomaan ruokavalioon. Sekä tavallisimpiin lihaa sisältäviin arkiruokiin sen lihan tilalle, ku aina ei välttämättä jaksa työpäivän jälkeen väsyneenä alkaa kokeilemaan mitään uusia reseptejä..).
Niin ja sen verran oon jo kokoaikaisesti "ruokavammanen" et margariinia en käytä (leivällä enkä muutenkaan), enkä juo maitoa (muita maitotuotteita kyllä menee) ja tästähän sain ripitystä kerran työterveyslääkäriltä työhöntulotarkistuksessa ku "Kyllä sitä nyt pittää maitua juua, ja ehottomasti rasvatonta, tullee osteoporoosi jossei juo! Mää sulle kirjotan reseptin kalkkitapleteista ettei sun luut hajoa, hyvänen aika ja omg..."
Oj smör totta tosiaan,
voita ei mikään voita.Hahahahhh, samoja kokemuksia on mullakin lääkäreistä! (Kun en maitoa juo.)
Hiljensin viimeksi maidosta marmattavan lääkärin esittämällä hänelle kiperän kysymyksen: Miten on mahdollista, että vaikkapa Japanissa, jossa maitotuotteita ei käytetä juuri lainkaan, on maailman alhaisimmat osteoporoosiluvut? Ja samaan aikaan Yhdysvalloissa on maailman korkeimmat osteoporoosiluvut, vaikka siellä käytetään maitotuotteita ylivoimaisesti eniten maailmassa per nuppi?
En saanut vastausta. Mutta eipä kirjoitellut kalkkitablettejakaan :)
Ahaa, hyvä tietää. Yleensä kyllä ilmoitan että olis tätä tai tätä, kumpaako haluat. Ja vastaus on yleensä aina, ei väliä tee kumpaa haluat. Onko sekin rakkautta, kun menee kauppaan ja kysyy haluatko sä jotain kaupasta? Ja sitten ostaa sen mitä mies pyytää?
- pärjää.jo.pitkälle
nyt on oikeaa meininkiä ja joskus voi ihan omatoimisinkin tuoda kaupasta jotakin mutta kai kaapissa aina on kylmää kaljaa nakkeja ja lihaa yms hyvää ja tupakkia kaapissa ja kortsuja ettei lopu kesken
Niin, te naiset pääsette helpolla. Suomalaisissa liitoissahan on juurikin se ongelma että miehelle riittää tuollaiset ihan arkiset jutut pitämään tyytyväisenä ja tuntemaan itsensä kelvolliseksi mutta naiselle taas pitäisi jatkuvasti olla puhumassa pehmoisia, järkkäillä loma- ja kylpylämatkoja, ostella lahjoja jne jotta se tuntisi olevansa vielä haluttu. Kyse lienee naisten huonosta itsetunnosta ja kun se sitten saavuttaa kliimaksinsa "meidän pitäis jutella" -hetkenä on mies aina aidosti ihmeissään kun nainen haluaa erota ja mies on luullut koko ajan että heillä menee ihan hyvin.
pärjää.jo.pitkälle kirjoitti:
nyt on oikeaa meininkiä ja joskus voi ihan omatoimisinkin tuoda kaupasta jotakin mutta kai kaapissa aina on kylmää kaljaa nakkeja ja lihaa yms hyvää ja tupakkia kaapissa ja kortsuja ettei lopu kesken
Heh, joo mä yleensä kaupassa aina mietin kaikkien meidän mieltymyksiä ruoan suhteen. Jokaiselle jotakin minkä tietää, että maittaa. Mutta joskus kysyn varmuuden vuoksi, jos toisella olis vaikka tullut jotain mieleen mitä tarvitsis. Ettei tarvi sen takia toisen enää kauppaan lähteä, kun minä siellä kerran muutenkin olen jo menossa käymään.
Tää toimii meillä puolin ja toisin samalla tavalla. Kumpikin kysyy ja tuo muutenkin sitä mitä tykätään mussuttaa.
Tuo sitten taas on ittestään selvää, että kun olen kotona teen ruoat ja hoidan huushollin siivoukset ja pyykit jne. Kotihommat. Se on tavallaan mun "työtäni", nyt kun kotona vielä olen. Sitten kun molemmat töissä, voidaan enempi jakaa resurssien mukaan. Mutta tää käytäntö sopii mulle ihan kuin luonnostaan. Ei ole tarvinut ees asiasta neuvotella.
Meillä tupakkia polta kumpikaan, kaljaa isäntä joskus juo kyllä. Yleensä ostaa itse kaljansa, kun kokee tarvetta juoda. :)
Nakkeja popsii lähinnä muksut, no nakkisopassa ja kastikkeessa muutkin toki. Kortsuja , joo ei tarvita. :)- kumeja.tarvitaan
zönggö kirjoitti:
Heh, joo mä yleensä kaupassa aina mietin kaikkien meidän mieltymyksiä ruoan suhteen. Jokaiselle jotakin minkä tietää, että maittaa. Mutta joskus kysyn varmuuden vuoksi, jos toisella olis vaikka tullut jotain mieleen mitä tarvitsis. Ettei tarvi sen takia toisen enää kauppaan lähteä, kun minä siellä kerran muutenkin olen jo menossa käymään.
Tää toimii meillä puolin ja toisin samalla tavalla. Kumpikin kysyy ja tuo muutenkin sitä mitä tykätään mussuttaa.
Tuo sitten taas on ittestään selvää, että kun olen kotona teen ruoat ja hoidan huushollin siivoukset ja pyykit jne. Kotihommat. Se on tavallaan mun "työtäni", nyt kun kotona vielä olen. Sitten kun molemmat töissä, voidaan enempi jakaa resurssien mukaan. Mutta tää käytäntö sopii mulle ihan kuin luonnostaan. Ei ole tarvinut ees asiasta neuvotella.
Meillä tupakkia polta kumpikaan, kaljaa isäntä joskus juo kyllä. Yleensä ostaa itse kaljansa, kun kokee tarvetta juoda. :)
Nakkeja popsii lähinnä muksut, no nakkisopassa ja kastikkeessa muutkin toki. Kortsuja , joo ei tarvita. :)no eikö välillä ole kiva esim ottaa kaapista pikku suolaista esim nakkin tai nakkeja ja kyllä välillä voi vaikka tehdä höyrynakkeja mutta tämä kortsu juttu mitä peliä tämä on ettei muka kumeja tarvita niin haluatko vielä lapsille siskon tai veljen niin kumeja on aina oltava
Harmaaritari kirjoitti:
Niin, te naiset pääsette helpolla. Suomalaisissa liitoissahan on juurikin se ongelma että miehelle riittää tuollaiset ihan arkiset jutut pitämään tyytyväisenä ja tuntemaan itsensä kelvolliseksi mutta naiselle taas pitäisi jatkuvasti olla puhumassa pehmoisia, järkkäillä loma- ja kylpylämatkoja, ostella lahjoja jne jotta se tuntisi olevansa vielä haluttu. Kyse lienee naisten huonosta itsetunnosta ja kun se sitten saavuttaa kliimaksinsa "meidän pitäis jutella" -hetkenä on mies aina aidosti ihmeissään kun nainen haluaa erota ja mies on luullut koko ajan että heillä menee ihan hyvin.
Voipi olla. Niin mullekin riittää arkiset jutut. Ei ole lahjoja tai matkoja tarvittu tässä vuosien saatossa ostella pitääkseen tyytyväisenä. Ne matkat mitä on tehty on yhdessä maksettu puokkiin. Pehmoisia varmaan voipi puhua, jos semmonen ylipäänsä mieheltä luonnistuu. Kaikilta ei luonnistu ja silloin semmosen odottaminen on aikalailla turhaa. :)
Mä ootan lähinnä pehmosien puheiden sijaan, että halaa ja paijaa edes kerran päivässä. Se on mun juttuni toi halaaminen. Se kertoo enemmän kun tuhat sanaa.
On mun seurassa, vaikka olis hiljaakin. Kunhan tulee meidän luokse kotiin eikä ole aina maailmalla. Onneksi tämä asia menee meillä ongelmitta, kun mieskin on kotona viihtyvää sorttia. Ei oo tarvinut koskaan asiasta esimerkiksi riidellä tai vääntää.
Mielestäni olen onnistunut löytämään semmoisen ihmisen jolle riittää samanlainen arki kun mullekin. Ja miehissä joita olen joskus tuntenut on suurin osa ollut niitä, joille tavallinen arki ei ole riittänyt. Pitäs olla juhlahumua ja menoa joka suuntaan, ettei vaan kyllästy olemaan kotona ja yhdessä. Pikemminkin näin päin olen kokenut asian menevän. :)kumeja.tarvitaan kirjoitti:
no eikö välillä ole kiva esim ottaa kaapista pikku suolaista esim nakkin tai nakkeja ja kyllä välillä voi vaikka tehdä höyrynakkeja mutta tämä kortsu juttu mitä peliä tämä on ettei muka kumeja tarvita niin haluatko vielä lapsille siskon tai veljen niin kumeja on aina oltava
Ei olla pahemmin makkaran syöjiä. Harvemmin tulee syötyä makkaraa. Kesällä grillattuna joskus, mutta ei mitenkään säännölliseen ruokavalioon kuulu. :)
Ei vaan maistu.
Onhan sitä muutakin ehkäisyä olemassa. Vakituisessa parisuhteessa mukavempi ratkaisu, kun kondomit on esimerkiksi kierukka tms. :)
Ei meille enempää lapsia tehdä. Joku tolkku siinäkin oltava, semmonen että varmasti kykenee huolehtimaan ne aikuiseksi, ehkä vielä aikuisenakin jelppimään tarvittaessa. Esimerkiksi opiskelujen ajan asuttamaan kotona jne. Mäkin olen jo sen ikäinen, etten enää jaksa olla tiineenä ja alottaa vauvarumbaa, vaikka vauvat ihan ihania onkin. <3
Ihailen muiden vauvoja, jos vauvattaa.zönggö kirjoitti:
Voipi olla. Niin mullekin riittää arkiset jutut. Ei ole lahjoja tai matkoja tarvittu tässä vuosien saatossa ostella pitääkseen tyytyväisenä. Ne matkat mitä on tehty on yhdessä maksettu puokkiin. Pehmoisia varmaan voipi puhua, jos semmonen ylipäänsä mieheltä luonnistuu. Kaikilta ei luonnistu ja silloin semmosen odottaminen on aikalailla turhaa. :)
Mä ootan lähinnä pehmosien puheiden sijaan, että halaa ja paijaa edes kerran päivässä. Se on mun juttuni toi halaaminen. Se kertoo enemmän kun tuhat sanaa.
On mun seurassa, vaikka olis hiljaakin. Kunhan tulee meidän luokse kotiin eikä ole aina maailmalla. Onneksi tämä asia menee meillä ongelmitta, kun mieskin on kotona viihtyvää sorttia. Ei oo tarvinut koskaan asiasta esimerkiksi riidellä tai vääntää.
Mielestäni olen onnistunut löytämään semmoisen ihmisen jolle riittää samanlainen arki kun mullekin. Ja miehissä joita olen joskus tuntenut on suurin osa ollut niitä, joille tavallinen arki ei ole riittänyt. Pitäs olla juhlahumua ja menoa joka suuntaan, ettei vaan kyllästy olemaan kotona ja yhdessä. Pikemminkin näin päin olen kokenut asian menevän. :)Joo, sinä oletkin aika hyvä ja täysipäinen noin niin kuin naiseksi ja vaimoksi, niin olen jutuistasi ymmärtänyt :) Hienoa että löysit sopivanlaisen miehen itsellesi, likikään kaikilta ei onnistu mutta monestihan niillä epäonnistujilla itsellään sitten taitaa olla odotukissaan vähän liikoja. No nyt täytynee lähtä nukkumaan, hyvää yötä.
- scania-linjuri
zönggö kirjoitti:
Ei olla pahemmin makkaran syöjiä. Harvemmin tulee syötyä makkaraa. Kesällä grillattuna joskus, mutta ei mitenkään säännölliseen ruokavalioon kuulu. :)
Ei vaan maistu.
Onhan sitä muutakin ehkäisyä olemassa. Vakituisessa parisuhteessa mukavempi ratkaisu, kun kondomit on esimerkiksi kierukka tms. :)
Ei meille enempää lapsia tehdä. Joku tolkku siinäkin oltava, semmonen että varmasti kykenee huolehtimaan ne aikuiseksi, ehkä vielä aikuisenakin jelppimään tarvittaessa. Esimerkiksi opiskelujen ajan asuttamaan kotona jne. Mäkin olen jo sen ikäinen, etten enää jaksa olla tiineenä ja alottaa vauvarumbaa, vaikka vauvat ihan ihania onkin. <3
Ihailen muiden vauvoja, jos vauvattaa.niin nyt sanotaan mutta muutaman vuoden päästä teille ei riitäkkään 9h bussi vaan pihaan ilmestyy linja auto ja sitten kaikki tietää että olet kaupassa kun linja auto on parkissa ja ainakin 17 lasta mukanasi niin vähän biltti ruoka ostoksilla ja miehesi kaupan nurmella 2-55 koiran kanssa ja sitten mietit kun 5 lasta villiintyy kaupassa niin miksi ei käytetty kumeja tai haluattekin lisää
Harmaaritari kirjoitti:
Joo, sinä oletkin aika hyvä ja täysipäinen noin niin kuin naiseksi ja vaimoksi, niin olen jutuistasi ymmärtänyt :) Hienoa että löysit sopivanlaisen miehen itsellesi, likikään kaikilta ei onnistu mutta monestihan niillä epäonnistujilla itsellään sitten taitaa olla odotukissaan vähän liikoja. No nyt täytynee lähtä nukkumaan, hyvää yötä.
Kiitos kehuistasi. :)
Hyvää yötä sullekin.- kaasu.hella
scania-linjuri kirjoitti:
niin nyt sanotaan mutta muutaman vuoden päästä teille ei riitäkkään 9h bussi vaan pihaan ilmestyy linja auto ja sitten kaikki tietää että olet kaupassa kun linja auto on parkissa ja ainakin 17 lasta mukanasi niin vähän biltti ruoka ostoksilla ja miehesi kaupan nurmella 2-55 koiran kanssa ja sitten mietit kun 5 lasta villiintyy kaupassa niin miksi ei käytetty kumeja tai haluattekin lisää
piti olla 2-5 koiraa niin teettekö linja auton perä osasta asunto auton kun retkelle menette
scania-linjuri kirjoitti:
niin nyt sanotaan mutta muutaman vuoden päästä teille ei riitäkkään 9h bussi vaan pihaan ilmestyy linja auto ja sitten kaikki tietää että olet kaupassa kun linja auto on parkissa ja ainakin 17 lasta mukanasi niin vähän biltti ruoka ostoksilla ja miehesi kaupan nurmella 2-55 koiran kanssa ja sitten mietit kun 5 lasta villiintyy kaupassa niin miksi ei käytetty kumeja tai haluattekin lisää
Höpsistä, mieli ei muutu. :)
Kahdessa on ihan tarpeeksi työnsarkaa näinkin itsekriittiselle ihmiselle, kun minä. Jos saan edes heille jotenkin taattua hyvät eväät elämään, niin olen erittäin onnellinen ja mielissäni. Suurperheiden arkea minä en vaan jaksaisi. :)kaasu.hella kirjoitti:
piti olla 2-5 koiraa niin teettekö linja auton perä osasta asunto auton kun retkelle menette
Ei tuu lemmikkejäkään. Nekin vaatii huomiota ja hoivaa. Enkä koe olevani nyt ruuhkavuosissani yhdellekään koiralle paras emäntä. Parempi koirienkin mennä niille, joilla on enemmän aikaa ja resursseja huolehtia niistä lemmikeistä kunnolla. Rakkaudella ja rapsuttaen. Ettei ne ole vaan nurkassa lojumassa, eikä kukaan jaksa touhuta niiden kanssa mitä tarvis. :)
Minä voi rapsutella muiden koiria kyllä, mutta omia en ota. Ihan vaan koirankin ainuata elämää kunnioittaen.zönggö kirjoitti:
Voipi olla. Niin mullekin riittää arkiset jutut. Ei ole lahjoja tai matkoja tarvittu tässä vuosien saatossa ostella pitääkseen tyytyväisenä. Ne matkat mitä on tehty on yhdessä maksettu puokkiin. Pehmoisia varmaan voipi puhua, jos semmonen ylipäänsä mieheltä luonnistuu. Kaikilta ei luonnistu ja silloin semmosen odottaminen on aikalailla turhaa. :)
Mä ootan lähinnä pehmosien puheiden sijaan, että halaa ja paijaa edes kerran päivässä. Se on mun juttuni toi halaaminen. Se kertoo enemmän kun tuhat sanaa.
On mun seurassa, vaikka olis hiljaakin. Kunhan tulee meidän luokse kotiin eikä ole aina maailmalla. Onneksi tämä asia menee meillä ongelmitta, kun mieskin on kotona viihtyvää sorttia. Ei oo tarvinut koskaan asiasta esimerkiksi riidellä tai vääntää.
Mielestäni olen onnistunut löytämään semmoisen ihmisen jolle riittää samanlainen arki kun mullekin. Ja miehissä joita olen joskus tuntenut on suurin osa ollut niitä, joille tavallinen arki ei ole riittänyt. Pitäs olla juhlahumua ja menoa joka suuntaan, ettei vaan kyllästy olemaan kotona ja yhdessä. Pikemminkin näin päin olen kokenut asian menevän. :)"Ja miehissä joita olen joskus tuntenut on suurin osa ollut niitä, joille tavallinen arki ei ole riittänyt. Pitäs olla juhlahumua ja menoa joka suuntaan, ettei vaan kyllästy olemaan kotona ja yhdessä. Pikemminkin näin päin olen kokenut asian menevän. :)"
Jeps, ei johdu sukupuolesta, mutta kyllä tuota taitaa oikeasti esiintyä enemmän naisissa ja sellaista, että jos sitä ei ole "tarpeeksi", niin se voi ilmentyä erillaisina "ongelmina" jne.. Tai sitten musta vain tuntuu siltä.. ;PNuuskaMuikkune kirjoitti:
"Ja miehissä joita olen joskus tuntenut on suurin osa ollut niitä, joille tavallinen arki ei ole riittänyt. Pitäs olla juhlahumua ja menoa joka suuntaan, ettei vaan kyllästy olemaan kotona ja yhdessä. Pikemminkin näin päin olen kokenut asian menevän. :)"
Jeps, ei johdu sukupuolesta, mutta kyllä tuota taitaa oikeasti esiintyä enemmän naisissa ja sellaista, että jos sitä ei ole "tarpeeksi", niin se voi ilmentyä erillaisina "ongelmina" jne.. Tai sitten musta vain tuntuu siltä.. ;POnhan se mahdollista, että naisilla esiintyy enemmän. En ole kyllä kauheasti tässä asiassa seuraillut muiden naisten tilannetta. Ehkä semmoista alituista uudistamisen tarvetta olen huomannut kyllä. Joillain tuntuu aina olevan jokin uudistumisriitti käynnissä. Koti uusiksi, vaatteet uusiksi, ulkonäkö osittain ainakin uusiksi. :)
Miehillä ei ehkä ole näitä tarpeita niin paljon, mitä naisilla on havaittavissa ollut. Mutta jotakin messuja, tapahtumia ja baareja monet tahtoo kierrellä aika säännöllisesti. Ostella uusia työkaluja nurkkiin, vaikkei koskaan koko vempainta tarvitsisi. Joillain taas on alituinen uusimman tekniikan hamstraaminen mielessä. Pitää olla kaikenmaailman kotiteatteria, videotykkiä, haistajaa ja maistajaa joka nurkassa. x)
Mä olen aika tylsä kuluttajana, ostelen aika vähän mitään ja jos uudistusta haluan koskee lähinnä mun hiustenväriä tai hiusteni pituutta. Jonkun huonekalun siirtämistä eri nurkkaan, uuden verhoparin hankkimista. Semmosta kohtuullisen halpaa ja arkista kuitenkin. Ei mitään suuria ja valtaisia mooveja jatkuvasti. Jatkuva hötkyminen on rasittavaa. Ja jatkuva asioiden muuttelu on rasittavaa, mä tykkään rutiineista aika paljon.
Siksi luulen, että monen entisen kumppanin mielestäkin olen ollut tavattoman tylsä nainen ja kumppani. Mun kanssa eläminen on kuin istuisi kasassa tervaa ja kyyti on samoissa maisemissa tapahtuvaa arkista lätinää. :D
Eikä olla maailman suurissa karuselleissa vattanpohja kutinasta kankeena, ripotella lahjoja ja yllätyksiä ympäriinsä. Juosta aina jonkun uuden asian perään. Monet tuntemistani meihistä on olleet enemmän "eläviä" ja halunneet liikkua, ei ehkä ulkomailla kukaan mutta muuten alvariinsa jotain äksöniä.
En ole bilehile ja sanottava taaskin, että terveyshistorialla on suuri merkitys tässä asiassa, kuinka spontaania elämää on ylipäänsä kyennyt elämään. Ei kovin, pikemminkin hyvinkin rajoittunutta ja seesteistä. Siihen on siis kasvanut jo lapsesta. Pitää asiat mahdollisimman tuttuina, niin arjesta selviää huonomassakin kunnossa.zönggö kirjoitti:
Onhan se mahdollista, että naisilla esiintyy enemmän. En ole kyllä kauheasti tässä asiassa seuraillut muiden naisten tilannetta. Ehkä semmoista alituista uudistamisen tarvetta olen huomannut kyllä. Joillain tuntuu aina olevan jokin uudistumisriitti käynnissä. Koti uusiksi, vaatteet uusiksi, ulkonäkö osittain ainakin uusiksi. :)
Miehillä ei ehkä ole näitä tarpeita niin paljon, mitä naisilla on havaittavissa ollut. Mutta jotakin messuja, tapahtumia ja baareja monet tahtoo kierrellä aika säännöllisesti. Ostella uusia työkaluja nurkkiin, vaikkei koskaan koko vempainta tarvitsisi. Joillain taas on alituinen uusimman tekniikan hamstraaminen mielessä. Pitää olla kaikenmaailman kotiteatteria, videotykkiä, haistajaa ja maistajaa joka nurkassa. x)
Mä olen aika tylsä kuluttajana, ostelen aika vähän mitään ja jos uudistusta haluan koskee lähinnä mun hiustenväriä tai hiusteni pituutta. Jonkun huonekalun siirtämistä eri nurkkaan, uuden verhoparin hankkimista. Semmosta kohtuullisen halpaa ja arkista kuitenkin. Ei mitään suuria ja valtaisia mooveja jatkuvasti. Jatkuva hötkyminen on rasittavaa. Ja jatkuva asioiden muuttelu on rasittavaa, mä tykkään rutiineista aika paljon.
Siksi luulen, että monen entisen kumppanin mielestäkin olen ollut tavattoman tylsä nainen ja kumppani. Mun kanssa eläminen on kuin istuisi kasassa tervaa ja kyyti on samoissa maisemissa tapahtuvaa arkista lätinää. :D
Eikä olla maailman suurissa karuselleissa vattanpohja kutinasta kankeena, ripotella lahjoja ja yllätyksiä ympäriinsä. Juosta aina jonkun uuden asian perään. Monet tuntemistani meihistä on olleet enemmän "eläviä" ja halunneet liikkua, ei ehkä ulkomailla kukaan mutta muuten alvariinsa jotain äksöniä.
En ole bilehile ja sanottava taaskin, että terveyshistorialla on suuri merkitys tässä asiassa, kuinka spontaania elämää on ylipäänsä kyennyt elämään. Ei kovin, pikemminkin hyvinkin rajoittunutta ja seesteistä. Siihen on siis kasvanut jo lapsesta. Pitää asiat mahdollisimman tuttuina, niin arjesta selviää huonomassakin kunnossa.On mullakin kyllä haluja matkustella, mutta ei ne mitenkään piinaa niin, että niistä pitäisi joku riita kehitellä aikaan. Tai että olisi pakko jatkuvasti olla menossa jonnekin päin oli rahaa, aikaa tai ei. Tämän matkailusta kiinnostumisenkin aikaan sai mies, joka ehdotti ensimmäisenä jotakin ulkomaan matkaa. Mä olen ollut aina nihkeä menemään ulkomaille, ei vaan ole jotenkin kiinnostanut mikään mitä on markkinoitu.
Vasta ensimmäisen matkan jälkeen tuli sellainen tietynlainen maailman avartuminen, että alkoi kiinnostaa mitä muualla maailmassa on. Lähinnä se kulttuurien erilisuus ja maisemien erilaisuus kiinnostaa. Ei mikään rantaelämä tai juhliminen reissussa. Mieluusti kierrän tutustumassa lomapaikan ympäristöön ja maisemiin. Nähtävyyksiin ja keksimällä itse ohjelmaa, vaikka käppäillen päivän ympäri turuja ja toreja.
Joskus sitten, kun on semmoiseen aikaa ja enemmän varaakin. Kotona on kuitenkin vielä keskeneräisiä hommia, jotka vaatii rahaa että ne saa tehtyä (lainaa ei haluta ottaa). Joten ensin ne ja sitten kun ne on reilassa voi alkaa suunnitteleman jonkinlaista matkakassaa. Tässä vierähtää helposti muutama vuosi. Ehtii lapsetkin kasvaa sen verran, että hekin jotain muistavat ja tajuavat matkustelustaan perheen kanssa. :)
Tiedän ettei kumppani ole mikään innokas maailmanmatkaaja, joten ihan lukuisia matkoja on turhaa haaveilla tekevänsä. Tai sitten ne matkat joutuu tekemään ittekseen.zönggö kirjoitti:
On mullakin kyllä haluja matkustella, mutta ei ne mitenkään piinaa niin, että niistä pitäisi joku riita kehitellä aikaan. Tai että olisi pakko jatkuvasti olla menossa jonnekin päin oli rahaa, aikaa tai ei. Tämän matkailusta kiinnostumisenkin aikaan sai mies, joka ehdotti ensimmäisenä jotakin ulkomaan matkaa. Mä olen ollut aina nihkeä menemään ulkomaille, ei vaan ole jotenkin kiinnostanut mikään mitä on markkinoitu.
Vasta ensimmäisen matkan jälkeen tuli sellainen tietynlainen maailman avartuminen, että alkoi kiinnostaa mitä muualla maailmassa on. Lähinnä se kulttuurien erilisuus ja maisemien erilaisuus kiinnostaa. Ei mikään rantaelämä tai juhliminen reissussa. Mieluusti kierrän tutustumassa lomapaikan ympäristöön ja maisemiin. Nähtävyyksiin ja keksimällä itse ohjelmaa, vaikka käppäillen päivän ympäri turuja ja toreja.
Joskus sitten, kun on semmoiseen aikaa ja enemmän varaakin. Kotona on kuitenkin vielä keskeneräisiä hommia, jotka vaatii rahaa että ne saa tehtyä (lainaa ei haluta ottaa). Joten ensin ne ja sitten kun ne on reilassa voi alkaa suunnitteleman jonkinlaista matkakassaa. Tässä vierähtää helposti muutama vuosi. Ehtii lapsetkin kasvaa sen verran, että hekin jotain muistavat ja tajuavat matkustelustaan perheen kanssa. :)
Tiedän ettei kumppani ole mikään innokas maailmanmatkaaja, joten ihan lukuisia matkoja on turhaa haaveilla tekevänsä. Tai sitten ne matkat joutuu tekemään ittekseen.Moni asia vaikuttaa noihin juttuihin esim. luonnetyyppi (ekstro, ambi, intro) ja varsinkin nykypäivänä vertailu-, kilpailu- ja suorittamiskulttuurit.. Eli kuinka pahasti noi vaikuttaa itse kuhunkin.. ;P
Monelle ihmiselle voi olla ja on myös syystä tai toisesta (liian?) raskasta ja/tai vaikeaa pysähtyä ja rauhoittua kuuntelemaan itseään ja tutustumaan itseensä.. Tästä syystä jotkut (monet) yrittävät täyttää aikansa ja/tai väsyttää itsensä kaikella muulla jne. esim. keräämällä materiaa ja suorittamalla mahdollisimman paljon yms.. ;P
"Tai sitten ne matkat joutuu tekemään ittekseen."
AiJai.. Pientä hälytysmerkkiä ilmassa.. Tai sitten musta vain tuntuu taas siltä.. ;DNuuskaMuikkune kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa noihin juttuihin esim. luonnetyyppi (ekstro, ambi, intro) ja varsinkin nykypäivänä vertailu-, kilpailu- ja suorittamiskulttuurit.. Eli kuinka pahasti noi vaikuttaa itse kuhunkin.. ;P
Monelle ihmiselle voi olla ja on myös syystä tai toisesta (liian?) raskasta ja/tai vaikeaa pysähtyä ja rauhoittua kuuntelemaan itseään ja tutustumaan itseensä.. Tästä syystä jotkut (monet) yrittävät täyttää aikansa ja/tai väsyttää itsensä kaikella muulla jne. esim. keräämällä materiaa ja suorittamalla mahdollisimman paljon yms.. ;P
"Tai sitten ne matkat joutuu tekemään ittekseen."
AiJai.. Pientä hälytysmerkkiä ilmassa.. Tai sitten musta vain tuntuu taas siltä.. ;DToki vaikuttaa joo. Tuo onkin mehukas ajatus, on liian raskasta tai liian vaikeaa pysähtyä tutustumaan itseensä. Niin se saattaa ollakin.
Mmm, mäkin teen välillä hullunlailla hommia, suoritan suorittamasta päästyäni. Mutta on mulla aina ollut aikaa tutkiskella itseäni, pääni sisältöä. Miksi teen mitäkin jne. Minusta on mukavaa käydä keskustelua itsensä kanssa (pään sisällä hiljaa) elämästä ja kaikenmaailman asioista. :D
Tunnenkin itteni paremmin, kun muut sattuneesta syystä. ;)
Emmä nyt sanois hälyytysmerkiksi. Voihan sitä yksinäänkin matkustaa tai lasten kanssa, jos ihan hirveä hinku on eikä millään saa toisesta kaveria mukaan. Ehkä menen äitini ja isäni kanssa joskus. Voisi heitäkin joskus rohkaista lentokoneeseen. Tai otan anoppini ja lapset mukaan.
Mä nyt en ole stereotyyppinen kiukkupussi, joka saa sukkahousuraivareita kaikesta, oikeastaan mistään. Joten en olis kauheen huolissani, etteikö matkalle pääse, jos oikeen kovasti haluaa mennä ilman kiukuttelua.- Muija.maalta
Harmaaritari kirjoitti:
Niin, te naiset pääsette helpolla. Suomalaisissa liitoissahan on juurikin se ongelma että miehelle riittää tuollaiset ihan arkiset jutut pitämään tyytyväisenä ja tuntemaan itsensä kelvolliseksi mutta naiselle taas pitäisi jatkuvasti olla puhumassa pehmoisia, järkkäillä loma- ja kylpylämatkoja, ostella lahjoja jne jotta se tuntisi olevansa vielä haluttu. Kyse lienee naisten huonosta itsetunnosta ja kun se sitten saavuttaa kliimaksinsa "meidän pitäis jutella" -hetkenä on mies aina aidosti ihmeissään kun nainen haluaa erota ja mies on luullut koko ajan että heillä menee ihan hyvin.
Kyllä mun parisuhteessa riittää, että mies korjaa autoni siltäosin kuin pystyy tai hoitaa talven polttopuut liiteriin. Minä teen hänelle ruuan ja hieron kipeitä hartioita. Ei minulla ole tarvetta vaatia mieheltä lahjoja tai viemään risteilylle tai kylpylään, arki hoituu yhteistyöllä. Minä tapailin joskus hetken miestä, joka kiikutti lahjoina halpoja tuikkukuppeja, tarjousteetä tai parin euron rihkamakoruja. Kun tuli riitaa jostakin, hän alkoi huutamaan mulle, että onpa kiva saada aina paskaa niskaan, kun mä tuon sulle lahjojakin. Lopulta käskin keräämään lahjansa ja viemään jonnekin muualle.
zönggö kirjoitti:
Toki vaikuttaa joo. Tuo onkin mehukas ajatus, on liian raskasta tai liian vaikeaa pysähtyä tutustumaan itseensä. Niin se saattaa ollakin.
Mmm, mäkin teen välillä hullunlailla hommia, suoritan suorittamasta päästyäni. Mutta on mulla aina ollut aikaa tutkiskella itseäni, pääni sisältöä. Miksi teen mitäkin jne. Minusta on mukavaa käydä keskustelua itsensä kanssa (pään sisällä hiljaa) elämästä ja kaikenmaailman asioista. :D
Tunnenkin itteni paremmin, kun muut sattuneesta syystä. ;)
Emmä nyt sanois hälyytysmerkiksi. Voihan sitä yksinäänkin matkustaa tai lasten kanssa, jos ihan hirveä hinku on eikä millään saa toisesta kaveria mukaan. Ehkä menen äitini ja isäni kanssa joskus. Voisi heitäkin joskus rohkaista lentokoneeseen. Tai otan anoppini ja lapset mukaan.
Mä nyt en ole stereotyyppinen kiukkupussi, joka saa sukkahousuraivareita kaikesta, oikeastaan mistään. Joten en olis kauheen huolissani, etteikö matkalle pääse, jos oikeen kovasti haluaa mennä ilman kiukuttelua.No hyvä juttu, jos oli "väärä häly".. ;D
Jeps, eikä vain "tutustumaan" itseensä, vaan myös "kuuntelemaan" itseään, eli olotilaa/mielialaa (huolet, murheet jne.) ja ajatuksia joita se synnyttää jne.. ;P
"Tästä syystä jotkut (monet) yrittävät täyttää aikansa ja/tai väsyttää itsensä kaikella muulla jne. esim. keräämällä materiaa ja suorittamalla mahdollisimman paljon yms.."
Tämä on monella pitkälti tiedostamatonta toimintaa ainakin siihen saakka, jos/kun sen itse hoksaa ja sisäistää mistä on oikein kyse ja sen myös itselleen tunnustaa.. Itselleen tuon asian tunnustaminen ei ole monelle varmaan se helpoin asia sekään.. ;P
Asian tunnustamisen ja havaitsemisen jälkeen on helpompi tiedostaa missä milloinkin mennään ja miksi, eli sen jälkeen se on enemmän tai vähemmän tiedostettua toimintaa, jopa silloin kun se toiminta ei ole käynnistynyt täysin tietoisesti, koska tällöin pystyt havaitsemaan ja tiedostamaan asian.. Jotkut luultavasti nopeammin kuin toiset.. ;P
Jos asian tiedostaa, niin silloin ainakin useammin tietää mitä asiaa ei esim. jaksa/pysty/halua käsitellä "just nyt" ja pystyy valitsemaan tietoisesti/tietoisemmin siihen sopivan "työkalun", jolla asian käsittelyä voi siirtää "parempaan hetkeen" ja/tai saa asian käsittelemiseen lisä aikaa, että saa rauhassa pureskella sitä pienemmissä paloissa.. ;P
Esim. Tekemällä tietoisesti jotain jolla saa siirrettyä ajatuksia muihin juttuihin väliaikaisesti.. ;P
Jos taas asiaa ei ole kunnolla tiedostanut ja tunnustanut itselleen, niin homma ei ole ainakaan kauhean hyvin omissa käsissä.. Voi olla jopa ihan väärä lääke ja/tai väärä vaiva(an), kun ei välttämättä edes tiedä miksi oikeasti tekee mitäkin jne.. ;PNuuskaMuikkune kirjoitti:
No hyvä juttu, jos oli "väärä häly".. ;D
Jeps, eikä vain "tutustumaan" itseensä, vaan myös "kuuntelemaan" itseään, eli olotilaa/mielialaa (huolet, murheet jne.) ja ajatuksia joita se synnyttää jne.. ;P
"Tästä syystä jotkut (monet) yrittävät täyttää aikansa ja/tai väsyttää itsensä kaikella muulla jne. esim. keräämällä materiaa ja suorittamalla mahdollisimman paljon yms.."
Tämä on monella pitkälti tiedostamatonta toimintaa ainakin siihen saakka, jos/kun sen itse hoksaa ja sisäistää mistä on oikein kyse ja sen myös itselleen tunnustaa.. Itselleen tuon asian tunnustaminen ei ole monelle varmaan se helpoin asia sekään.. ;P
Asian tunnustamisen ja havaitsemisen jälkeen on helpompi tiedostaa missä milloinkin mennään ja miksi, eli sen jälkeen se on enemmän tai vähemmän tiedostettua toimintaa, jopa silloin kun se toiminta ei ole käynnistynyt täysin tietoisesti, koska tällöin pystyt havaitsemaan ja tiedostamaan asian.. Jotkut luultavasti nopeammin kuin toiset.. ;P
Jos asian tiedostaa, niin silloin ainakin useammin tietää mitä asiaa ei esim. jaksa/pysty/halua käsitellä "just nyt" ja pystyy valitsemaan tietoisesti/tietoisemmin siihen sopivan "työkalun", jolla asian käsittelyä voi siirtää "parempaan hetkeen" ja/tai saa asian käsittelemiseen lisä aikaa, että saa rauhassa pureskella sitä pienemmissä paloissa.. ;P
Esim. Tekemällä tietoisesti jotain jolla saa siirrettyä ajatuksia muihin juttuihin väliaikaisesti.. ;P
Jos taas asiaa ei ole kunnolla tiedostanut ja tunnustanut itselleen, niin homma ei ole ainakaan kauhean hyvin omissa käsissä.. Voi olla jopa ihan väärä lääke ja/tai väärä vaiva(an), kun ei välttämättä edes tiedä miksi oikeasti tekee mitäkin jne.. ;PSä teet perusteellisen selonteon. Seikkaperäisesti, thanks. Mä vähän tiivistelen. No mä niputan kuuntelun ja tutustumisen yhteen. Miten voi tutustua mihinkään, jos ei osaa kuunnella? kaikki menis ohi, jos ei osais kuunnella. ;)
Joo ja mä luulen, ettei kaikkia ihmisiä myöskään kiinnosta tehdä syväluotaavaa analyysia, kaikesta mitä liikkuu oman tai toisten pään sisällä. Ehkä ihmistyyppi sanelee siis myös aika paljon? Mutta joo, ehkä vähemmän sattuu ja tapahtuu kömmähdyksiä, kun vaivautuu funtsimaan juttuja. :)
Voitaisko sanoa, että osa ihmisistä tykkää kulkea pussi päässä ja kulkeutua paikasta toiseen, enemmän asioita miettimättä? Ehkei aina ole tiedostettua ja tiedostamatonta, vaan hällävälitöntä menoa. Pystyis jos tahtois, tahtois jos pystyis.
Älä jätä huomiseen mitään minkä voit tehdä jo tänään! Mulla on jotain pullanmuruja näppiksen alla ja ei meinaa kirjaimet painua pohjaan. Muksu söi keksiä eilen koneella ja sille näyttää, että se keksi on tällä näppäimistöllä ja pitkin...zönggö kirjoitti:
Sä teet perusteellisen selonteon. Seikkaperäisesti, thanks. Mä vähän tiivistelen. No mä niputan kuuntelun ja tutustumisen yhteen. Miten voi tutustua mihinkään, jos ei osaa kuunnella? kaikki menis ohi, jos ei osais kuunnella. ;)
Joo ja mä luulen, ettei kaikkia ihmisiä myöskään kiinnosta tehdä syväluotaavaa analyysia, kaikesta mitä liikkuu oman tai toisten pään sisällä. Ehkä ihmistyyppi sanelee siis myös aika paljon? Mutta joo, ehkä vähemmän sattuu ja tapahtuu kömmähdyksiä, kun vaivautuu funtsimaan juttuja. :)
Voitaisko sanoa, että osa ihmisistä tykkää kulkea pussi päässä ja kulkeutua paikasta toiseen, enemmän asioita miettimättä? Ehkei aina ole tiedostettua ja tiedostamatonta, vaan hällävälitöntä menoa. Pystyis jos tahtois, tahtois jos pystyis.
Älä jätä huomiseen mitään minkä voit tehdä jo tänään! Mulla on jotain pullanmuruja näppiksen alla ja ei meinaa kirjaimet painua pohjaan. Muksu söi keksiä eilen koneella ja sille näyttää, että se keksi on tällä näppäimistöllä ja pitkin...Juuh, luin aluksi liian hätäseen vastauksesi.. Valuttelin sitten jotain siltä pohjalta palstalle.. ;D
"Joo ja mä luulen, ettei kaikkia ihmisiä myöskään kiinnosta tehdä syväluotaavaa analyysia, kaikesta mitä liikkuu oman tai toisten pään sisällä."
Riippuu varmaan hieman, mutta riippuu myös monesta muusta seikasta ja vähintään pitää tiedostaa asia ensin itse, että voisi tehdä "valinnan", että onko se vain kiinnostuksesta kiinni vai ei.. Eli asia pitää ensin tiedostaa, ennen kuin valita kiinnostaako vai eikö kiinnosta.. ;P
Mut joo, kai tätä on nyt pureskeltu tarpeeksi.. ;D
Aurinkoista päivän jatkoa.. =)NuuskaMuikkune kirjoitti:
Juuh, luin aluksi liian hätäseen vastauksesi.. Valuttelin sitten jotain siltä pohjalta palstalle.. ;D
"Joo ja mä luulen, ettei kaikkia ihmisiä myöskään kiinnosta tehdä syväluotaavaa analyysia, kaikesta mitä liikkuu oman tai toisten pään sisällä."
Riippuu varmaan hieman, mutta riippuu myös monesta muusta seikasta ja vähintään pitää tiedostaa asia ensin itse, että voisi tehdä "valinnan", että onko se vain kiinnostuksesta kiinni vai ei.. Eli asia pitää ensin tiedostaa, ennen kuin valita kiinnostaako vai eikö kiinnosta.. ;P
Mut joo, kai tätä on nyt pureskeltu tarpeeksi.. ;D
Aurinkoista päivän jatkoa.. =)Jees I got it. :)
Täällä sataa, mutta aurinkoista mieltä silti sullekin.
- kuneikelpaa
sitten kun laittaa sen paremman ruoan, niin.. en syö. Ei ole nälkä. Ei sovi mun dieettiin. Kävin juuri työpaikan sihteerin kanssa syömässä jne..syön sitten itse parempiin suihin.
- Muija.maalta
Mun ex-mies oli just tuommonen. Kaikkee piti saada, mutta mikään ei ollut mieleen. Kun tein ruokaa, niin naurettavin valitus oli, että teen liian hyvää ruokaa, tulee syötyä liikaa ja sitten lihoo. Akkamaisin mies, johon ikinä olen törmännyt!!
- parisuhdemies-
Meillä on helppoo koska syön vain perunaa ja kanaa tai kalaa. Kanaa useammin koska kala on kallista. Lopetin leivän syömisen, juuston jätin pois, makkaraa en syö enää. Toki vihanneksia syön ja päärynöitä. Oon ollut laihiksella viime syksystä. Oluesta en ole luopunut mutta vähentänyt.
- siitässaitt
Kun se ruoka on valmiina odottamassa miestä reissuiltaan, kun mies tulee kotiin:
- mitä paskaa olet tehnyt
- en kyllä tuollaista syö
- kyllä olis taas pitänyt mennä ravintolaan naistyökaverin kanssa syömään päivällä
- etkö osaa edes kokata, no ei yllätä ethän mitään osaa, edes virkata
- naapurin rouva se kyllä osaa hyvää ruokaa tehdä
- lähdenpä tästä ulos syömään, vietä ilta keskenäs soppas kanssa
Tämä sitä suomimiehen rakkauttaMitäs otit jännämiehen? Kiltti & kunnollinen mies ei olisi noin kiittämätön. Syy ei siis ole kollektiivisesti miehissä vaan vain naisten valitsemissa miehissä.
- siitässaitt
Harmaaritari kirjoitti:
Mitäs otit jännämiehen? Kiltti & kunnollinen mies ei olisi noin kiittämätön. Syy ei siis ole kollektiivisesti miehissä vaan vain naisten valitsemissa miehissä.
"Suominaisen rakkaus:
- Mä en laita ruokaa
- Mä en leivo
- Mä en kudo mitään villasukkia
- Mihin sä viet mut syömään?
- Tarjootko?
- Mä tykkään matkustella
- Nyt mä haluun nussia
- Mä en...
- Mä haluan...
- jne."
Miksi olet ottanut/tutustunut/tutustut vain tuollaisiin naisiin? Olisit tutustunut kunnollisiin naisiin. Harmaaritari kirjoitti:
Mitäs otit jännämiehen? Kiltti & kunnollinen mies ei olisi noin kiittämätön. Syy ei siis ole kollektiivisesti miehissä vaan vain naisten valitsemissa miehissä.
No kyllähän minäkin aika pitkään valkkasin ja vatuloin ennen kuin olin mielestäni aivan varma että minun eksäni ei ole jännis, vaan juuri sellainen jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen ja viettää loppuelämänsä. Mutta niinpä vain kävi että sitten jossain vaiheessa suhdetta miehelle ei enää kelvannutkaan ne minun minun tekemäni ruuat, käyttämäni vaatteet tai vapaa-ajanviettotavat. Ja sivuhuomautuksena voisin mainita etten todellakaan plösähtänyt tai muutenkaan mitenkään hirmusti muuttanut tapojani suhteen aikana, eli ei pitäisi olla kyse siitä että minä olisin jotenkin erityisemmin muuttunut.
Luulisin että molemmissa sukupuolissa on näitä jotka vain yksinkertaisesti kyllästyvät nopeasti ja alkavat kuvitella että joku parempikin vielä löytyy. Kumppanin kanssa keskustelu, myötätunto ja syvempi tutustuminen on näillä ihmisille täysin turhaa, sillä ainahan on yksinkertaisempaa vain erota ja aloittaa alusta jonkun toisen kanssa.stellaria81 kirjoitti:
No kyllähän minäkin aika pitkään valkkasin ja vatuloin ennen kuin olin mielestäni aivan varma että minun eksäni ei ole jännis, vaan juuri sellainen jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen ja viettää loppuelämänsä. Mutta niinpä vain kävi että sitten jossain vaiheessa suhdetta miehelle ei enää kelvannutkaan ne minun minun tekemäni ruuat, käyttämäni vaatteet tai vapaa-ajanviettotavat. Ja sivuhuomautuksena voisin mainita etten todellakaan plösähtänyt tai muutenkaan mitenkään hirmusti muuttanut tapojani suhteen aikana, eli ei pitäisi olla kyse siitä että minä olisin jotenkin erityisemmin muuttunut.
Luulisin että molemmissa sukupuolissa on näitä jotka vain yksinkertaisesti kyllästyvät nopeasti ja alkavat kuvitella että joku parempikin vielä löytyy. Kumppanin kanssa keskustelu, myötätunto ja syvempi tutustuminen on näillä ihmisille täysin turhaa, sillä ainahan on yksinkertaisempaa vain erota ja aloittaa alusta jonkun toisen kanssa."Luulisin että molemmissa sukupuolissa on näitä jotka vain yksinkertaisesti kyllästyvät nopeasti ja alkavat kuvitella että joku parempikin vielä löytyy. Kumppanin kanssa keskustelu, myötätunto ja syvempi tutustuminen on näillä ihmisille täysin turhaa, sillä ainahan on yksinkertaisempaa vain erota ja aloittaa alusta jonkun toisen kanssa."
Hyvin sanottu, vaikka ei se oikeastaan parempi ole sekään välttämättä, että tämä tapahtuu hitaasti, jos/kun itse ei ole sellainen.. Tosin merkit on yleensä näkyvissä jo enemmän tai vähemmän selvästi jo aikaisemmin, mutta välttämättä syystä tai toisesta ei ole tarpeeksi vielä viisautta nähdä tätä (ainakaan nuorempana) ja/tai sitten itsepetostelee enemmän tai vähemmän itselleen ja sulkee silmänsä merkeiltä jne.. ;P
Tämä on kompastuskivi varsinkin monelle sinisilmäiselle, kiltille jne.. ;P
Sanoisin, että sitä parempi mitä nopeammin tuo tapahtuu.. Eli tässäkin tapauksessa parempi ennemmin, kuin myöhemmin.. ;P
- mies.ilahtuisi
sinkku ja varatuille naisille eikö ole hienoa leipoa yhtäkkiä esim ilta ja aamu kahveille vaikka omena piiraan tai jokin kuiva kakku
Mjoo, mutta kyllä siitä muutkin rohmuaa osansa. :)
Omatekoinen omppupiirakka on kyllä hyvää. Mustikkapiiras myös, nam. Taidankin tehdä huomenna, kun tuli vesi kiellelle. Harvoja makeita herkkuja, noi piirakat mitkä mullekin maistuu.- muut.ilahtuvat
zönggö kirjoitti:
Mjoo, mutta kyllä siitä muutkin rohmuaa osansa. :)
Omatekoinen omppupiirakka on kyllä hyvää. Mustikkapiiras myös, nam. Taidankin tehdä huomenna, kun tuli vesi kiellelle. Harvoja makeita herkkuja, noi piirakat mitkä mullekin maistuu.saanko tulla kylään niin syödään porukalla pois
muut.ilahtuvat kirjoitti:
saanko tulla kylään niin syödään porukalla pois
Harmin paikka, kun alkoi sullakin suu napsamaan. :I En viihti kuhtua vieraita kylään omin päin. Tarttisi yhteisymmärryksessä semmoset kutsuvieraat kuhtua. Pahoitellen.
Hyvä yöt tässä kohtaa. Tiuku repii jo noin paljon, eikä viimeyönä paljon saanut nukutuksi, pallero parkui tukkoista nenäänsä. Meinaa olla aika naattia. :I- hyvää.yötä
zönggö kirjoitti:
Harmin paikka, kun alkoi sullakin suu napsamaan. :I En viihti kuhtua vieraita kylään omin päin. Tarttisi yhteisymmärryksessä semmoset kutsuvieraat kuhtua. Pahoitellen.
Hyvä yöt tässä kohtaa. Tiuku repii jo noin paljon, eikä viimeyönä paljon saanut nukutuksi, pallero parkui tukkoista nenäänsä. Meinaa olla aika naattia. :Iolen kade mutta kysy mieheltäsi saanko tulla
hyvää.yötä kirjoitti:
olen kade mutta kysy mieheltäsi saanko tulla
Älä suotta ole kade. Jos jotain jää paitsi jonkun ilosta ja onnesta, niin se aina ole vain kaikkea kivaa mistä puhutaan. Jää murheistakin paitsi, mitkä kunkin elämässä on läsnä. :)
- outolempiseon
Onhan tuo outo rakkaus suhde. En ole kuullutkaan. Tiedän että omahyväiset lihavat ihmiset ovat rakkautta pullollaan ruokaan.
- laiskakokki
En ole innokas ruonlaittaja, että sitä onminulta turha odottaa.
- hyvinomaehtoinen
Eikä hän enää halua olla kodinhengetär millään tavalla. Käy mieluummmin töissä 80-vuotiaaksi asti osapäiväisesti. Eikä halua asua vieraiden ihmisten kanssa ja haluaa itse elättää itsensä.
- ghbhy
Samanlaista rakkautta ap on saanut äidiltään ja haluaa jatkoa siihen.
- tarpeeksiparisuhteesta
Teen mitä itse haluan syödä. Rakastan niin paljon itseäni etten halua jakaa itseäni kenenkään kanssa. Olen täysin onnellinen sinkkuna.
- japyh
Ei elämässä riitä pelkkä ruoka. Kyllä pariskunnan täytyy muutenkin sopia yhteen.
- avomies38
Minä teen viikolla ruokaa koska avovaimo on töissä, vaimo tekee viikonloppuisn ruokaa koska on vapaata. Käyn myös kaupassa useammin koska on aikaa enemmän.
- Karvamuna-
Hyvä ruoka on parempi mieli. Jos mies kokkaa naiselle niin kyllä nainen pimppaa antaa. Kannattaa aina pyytää naisia kotiin ja sanotte että kokkaatte sille.
- AvioATMies
Mä nyt vaan teen parempaa ruokaa kun vaimo, sori...
- murtzi
mää ylleensä laitan puoliskolle viestiä et "ketä tänään lyötäi... eikäku mitä tänään syötäisiin..?" jos oon menosa työpäivän jälkeen kauppaan, niin tietäis sit mitä tarvis ostaa.
jos sei oo ehtiny vastaamaan siihen mennesä ku oon kaupasa nii päätän ite mitä ruokaa laitan, eikäpä tuo oo tähän päivään mennesä kertaakaan märissy että on pahhaa ruokaa.
mut ossaa se tuo puolisko itekki kokkailla, nytki on syöty jo pari päivää sen tekemää soppaa,
(ylleensäkkin tehhään ruokaa sen verran että riittää usiammaksi päiväksi, ei tarvi joka päivä kokkailla ja laitella ja käydä kaupasa ja tiskata kattiloita ja pannuja ja)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 173886
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842439Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731577Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641157Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231057- 171894
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42872Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä73841- 100809
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72800