Muistutus: pakkoruotsi on ETUISUUKSIEN hankinta

Vuoden 1968 poliittisen lehmänkaupan seurauksena pakkoruotsi-kusetus on saanut jatkua kohta kahden sukupolven ajan.
Vuonna 1968 Neuvostoliiton panssarit vyöryivät Tshekkoslovakiaan ja Suomeen saatiin pakkoruotsi.

SDP:n Koiviston luopiohallitus jujutti vaivihkaa pakkoruotsin uuteen peruskoululakiin. Edellinen hallitus oli valmistellut peruskoululakia huolellisesti ja siihen ei sisältynyt pakkoruotsia. Suomessa ei ollut pakkoruotsia aikaisemmin. - Siis uusi keksintö.

Vanha instituutio, joka on aika purkaa sellaisena, kuin se valtakunnantasoisesti esiintyy.

Kieli itsessään kyllä säilyy ruotsinkielisillä alueilla ja palvelut siellä samaten - olettaen toki, että ruotsinkielisilläkin säilyy motivaatiota tuottaa palveluja äidinkielellään. Valinnanvapaus kun on, mikään ei estä ruotsinkielistä muuttamasta esim. Lappiin tai Kainuuseen, jolloin yksi potentiaalinen palvelun tuottaja on pois alkuperäiseltä alueeltaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että samalal pitäisi olla kainuulaiselle velvoite siirtyä ruotsinkieliselle alueelle palveluntuottajaksi.

Tietyt kriittiset toiminnat (terveydenhuolto, päiväkodit ja peruskoulu) on syytä säilyttää monikielisinä.

Sen sijaan eri pääsykoelinjat pitäisi purkaa pikaisesti - mitään positiivisen syrjinnän kaltaisia perusteita ei ole olemassa.

Samaten kannattaa ottaa oppia yhdestä parhaiten voivasta kunnasta, Ahvenanmaan maakunnasta, joka on tullut toimeen ilman toista kotimaista kieltä ties kuinka kauan. Eikä jostain syystä Manner-Suomessa synny mitään tuskaa siitä, että Linda tai Erik opiskelee ruotsia, englantia ja espanjaa, vailla suomen osaamista.

Kansainvälisen viennin vuoksi kielivalikoima pitää monipuolistaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Ruotsi yksi joukossa muita. Sen on jo osa 4.x% kansan elämää, ja veikkaan, että tupla-tripla -määrä valitsee sen vapaaehtoisenakin, kunhan kielelle on käyttöä (esim. työskentely skandinaavisissa maissa). Mielestäni sen opiskelu sopisi hyvin ajoitettavaksi lukion jälkeisiin opintoihin. Hyvin moni arkikokemukseni kertoo, että ruotsalaisten kollegojen kanssa ajatuksia vaihdetaan nykyisin englanniksi.

Ruotsi on toki eläköityvien vahvempi kieli.