Hän sanoi muun muassa näin, että ”minkä kuohuva elämä on tuominnut väistymään, se aikansa taisteltuaan hiljaa ja meluttomasti asettuu lepomättäälleen. Mikä elää, sitä vauhti vie eteenpäin, mielessä ainaisen edistymisen ajatus. Taantumus on varma siveellisen ja kansallisen kuolema. Edistyksen pitää joskus kulkea raunioiden läpi vanhaa murskaten ja sulattaen, mutta kun se on tapahtunut, nousee uudet tekijät ja luovat uutta sulaneiden lumiukkojen sijalle kenties kukkatarhoja”, Sipilä siteerasi Alkiota....
Juha Sipilä, Alkio oli myös uudistaja..
Tunteikasta
593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sipilä on varsinainen pukki kaalimaan vartijana. Raunioitti itse suomen ilmoittamalla maailmalle, että täällä saa jokainen 2000 Euroa kuukaudessa ja asunnon tervetuloa vaan tänne. Nyt on sitten kansa jaettu jyrkästi kahtia eikä herra kanna siitä vastuutaan vaan syyttää kansaa.
se ollut itse Halonen joka kävi sanaa levittämässä, jopa yksityiskoneella..
Santeri Alkio Pimeyden ytimestä?
Ksenofobi ja populisti aikaansa seuraamassa
Profeetta 1914-1918, 533 s. Valtiomies 1919-1921, 634. Santeri Alkion päiväkirjat, Edita. Helsinki 2012.
Maalaisliiton ideologi ja ”Laihian profeetta” Santeri Alkio näyttää monesta itsenäistymisen alkuaikojen Mustalta Pekalta. Eduskunnassa hän oli kiivaasti ajamassa kaikkia ”ryssiä” pois Suomesta, armeijan hän halusi puhdistettavan ”ryssänupseereista” ja ”ruotsikoista”. Itä-Karjala piti liittää Suomeen.
Alkion aitosuomalainen nationalismi ja ”värisokea venäläisviha” näyttävät, ainakin äkkiä katsoen, kumpuavan aidosta talonpoikaisesta typeryydestä, provinsiaalisesta uskonnollisuudesta ja ummehtuneesta nurkkakuntaisuudesta.
Kun AKS:n perustajiin ja ideologeihin kuulunut Elmo E. Kaila 1920-luvulla vehkeili armeijan puhdistamiseksi ”ryssänupseereista” eli Venäjällä palvelleista suomalaisista, oli Alkio hänen paras liittolaisensa. Myös Suur-Suomi-aate oli Alkiolle läheinen. Alkion poliittinen hahmo näytti siis itse asiassa sitten Suurlakon päivien siirtyneen keskustasta äärioikealle. ”Kolmannen tien” etsijänä kapitalismin ja sosialismin välissä hän ei tässä suhteessa olisi mitenkään poikkeuksellinen tapaus. Sukulaisuudesta Saksan natseihin voisi kertoa myös maalaiselämän ihannointi.
Kun tähän lisätään, että Alkio vuonna 1918 vielä kannatti punavankien lähettämistä Saksan kaivoksiin jopa kymmeneksi vuodeksi ja pohdiskeli, että sotilasdiktatuuri saattaisi joksikin aikaa olla Suomelle välttämätön, tulee mieleen ajatus, että nykyinen Suomen keskusta taitaa itse asiassa ihannoida oppi-isänään varsinaista obskuranttia ja demokratian vihollista.
Toisaalta Suomen äärioikeistolle oli aina ominaista uskonnollisuus, mikä erotti sen esimerkiksi saksalaisista aatetovereista. Ehkä Alkionkin piti säädyllisyyden rajoissa vain hänen uskonnollinen traditionalisminsa?
Alkio halusi karkottaa Suomen uudesta armeijasta vanhan ”ruotsalais-ryssäläisen” herrashengen, korruption, juopottelun ja muun siveettömyyden ja tehdä siitä nuorison kasvatuslaitoksen, eräänlaisen nuorisoseurojen jatkoluokan.
Millaista oli Alkion russofobia? Kirjallisuudessa on sanottu, että se oli ”värisokeaa”. Kaikki ”ryssät” niin oikealla kuin vasemmalla olivat vihattavaa ainesta, jotka oli karkotettava Suomea saastuttamasta.
-
Alkiokin oli pohjimiltaan hurri.
Nyt oli yksi kolikko Orvolle liikaa orpojen tekijöistä.
Alkoi oli hieno sanoja ja niin Sipiläkin on. Sipilältä on muun muassa livahtanut suusta niinkin hienoja sammak... ei kun sanontoja kuten "Epätoivon kehä on kääntynyt", "Kaikki mittarit osoittavat oikeaan suuntaan", "Ei se ole keneltäkään pois" (tarkoittaen mamuille annettavia ilmaisia miljardeja), "Vatulointikori on tyhjä" (ja saman tien alkoi entistäkin pahempi vatulointi), jne.