Vanhus, isäni murhattiin ottamalla häneltä "letkut irti" joten siinä pikkuhiljaa parissa päivässä kuolee janoon kuka tahansa, mutta etenkin vanha ja sairas.
Olisi ollut armollisempaa iskeä hengiltä astalolla tai puukolla.
Isäni vastusti eläessään voimakkaasti eutanasiaa joten ei varmaan sitä olisi kohdalleen halunnut. Mutta puhumattomaksi halvaantuneena ei voinut väittää vastaankaan. Hän olisi kuollut joka tapauksessa piakkoin. En tiedä, miksi kiirehtiä kun kipulääkitys oli kohdallaan.
Tähän oli lupa kysytty toiselta lapselta ja hänen tyttärensä, vainajan lapsenlapsi, sairaanhoitaja ammatiltaan, oli ollut mukana huoneessa, hän on sairaanhoitajana työssä kyseisessä arvauskeskuksessa.
Minultakin olisi mielestäni pitänyt kysyä, mutta oli oletettu, että tuo sairaanhoitaja olen minä. Tästä oli päätöksen tehneen lääkärin epikriisiin tekemä kirjaus. Sen mukaan paikalla olin minä ja toinen lapsi. Minua ei kuulemma oltu saatu kiinni puhelimella. Oli siis otettu "sijainen" minulle antamaan lupa tappaa isä janoon. Mutta ei oltu kuitenkaan muutamaa tuntia odotettu ja yritetty uudelleen minua tavoittaa. Olin iltatyössä.
Äiti oli kehottanut heikkoluonteista sairaanhoitajatytärtään esiintymään minuna. Luulisi, että lääkäri tuntisi oman tk:n hoitajat ainakin ulkonäöltä. Sairaanhoitaja on lisäksi 20 vuotta minua nuorempi ja 20 kiloa painavampi. Hänellä ja minulla on erilaiset hiukset, toinen tumma ja toinen vaalea, toinen lyhyttykkainen toinen pitkätukkainen.
Kun vihdoin sain tiedon asiasta ja pääsin paikalle, oli tiputusletkut vedetty irti ja isä tuskaisena sängyssä haukkoen henkeä. Kysyin, miksi letkut on irti. Tytär sanoi, ne laitetaan takaisin aamulla. Pikkupimulta, yöhoitajalta kysyin samaa, hän sanoi kansliassa istuen, että noin on kivuttomampaa kuolla. Minusta hengen haukkominen näytti kivuliaalta. Lääkäri oli tämän tilanteen päättänyt.
Näin minua pidetään idioottina. Katseltiin siinä sitten pari tuntia kun tuli kuolema hengenhaukonnan jälkeen.
Kun näin epikriisin suutuin, koska minun väitettiin antaneen luvan letkujen irroittamiseen.
Valitin asiasta Tampereen Aluehallintovirastoon. Heidän mielestään asia sujui juuri niin kuin pitikin.
He eivät nähneet mitään outoa siinä, että sairaanhoitaja oli esiintynyt minuna ja että epikriisiin oli kirjoitettu valheellisesti minun antaneen luvan tappaa isäni janoon.
Suomessa saa tappaa kenet tahansa janoon koska tahansa ilman sen kummempia selvityksiä.
Olisi ollut armollisempaa iskeä hengiltä astalolla tai puukolla.
Isäni vastusti eläessään voimakkaasti eutanasiaa joten ei varmaan sitä olisi kohdalleen halunnut. Mutta puhumattomaksi halvaantuneena ei voinut väittää vastaankaan. Hän olisi kuollut joka tapauksessa piakkoin. En tiedä, miksi kiirehtiä kun kipulääkitys oli kohdallaan.
Tähän oli lupa kysytty toiselta lapselta ja hänen tyttärensä, vainajan lapsenlapsi, sairaanhoitaja ammatiltaan, oli ollut mukana huoneessa, hän on sairaanhoitajana työssä kyseisessä arvauskeskuksessa.
Minultakin olisi mielestäni pitänyt kysyä, mutta oli oletettu, että tuo sairaanhoitaja olen minä. Tästä oli päätöksen tehneen lääkärin epikriisiin tekemä kirjaus. Sen mukaan paikalla olin minä ja toinen lapsi. Minua ei kuulemma oltu saatu kiinni puhelimella. Oli siis otettu "sijainen" minulle antamaan lupa tappaa isä janoon. Mutta ei oltu kuitenkaan muutamaa tuntia odotettu ja yritetty uudelleen minua tavoittaa. Olin iltatyössä.
Äiti oli kehottanut heikkoluonteista sairaanhoitajatytärtään esiintymään minuna. Luulisi, että lääkäri tuntisi oman tk:n hoitajat ainakin ulkonäöltä. Sairaanhoitaja on lisäksi 20 vuotta minua nuorempi ja 20 kiloa painavampi. Hänellä ja minulla on erilaiset hiukset, toinen tumma ja toinen vaalea, toinen lyhyttykkainen toinen pitkätukkainen.
Kun vihdoin sain tiedon asiasta ja pääsin paikalle, oli tiputusletkut vedetty irti ja isä tuskaisena sängyssä haukkoen henkeä. Kysyin, miksi letkut on irti. Tytär sanoi, ne laitetaan takaisin aamulla. Pikkupimulta, yöhoitajalta kysyin samaa, hän sanoi kansliassa istuen, että noin on kivuttomampaa kuolla. Minusta hengen haukkominen näytti kivuliaalta. Lääkäri oli tämän tilanteen päättänyt.
Näin minua pidetään idioottina. Katseltiin siinä sitten pari tuntia kun tuli kuolema hengenhaukonnan jälkeen.
Kun näin epikriisin suutuin, koska minun väitettiin antaneen luvan letkujen irroittamiseen.
Valitin asiasta Tampereen Aluehallintovirastoon. Heidän mielestään asia sujui juuri niin kuin pitikin.
He eivät nähneet mitään outoa siinä, että sairaanhoitaja oli esiintynyt minuna ja että epikriisiin oli kirjoitettu valheellisesti minun antaneen luvan tappaa isäni janoon.
Suomessa saa tappaa kenet tahansa janoon koska tahansa ilman sen kummempia selvityksiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.