Hei....hmmm joo on vissiin tosi epätoivone ku tuun tänne kirjottaa mut ihansama, en mä täs kai menetä mitää.
Niin joo olin 3 viikkoa sitten osastolla, ku tilanne oli se että olin vaaraksi itselleni.
Olin osastolla vajaa kuukauden, olin nuorisopuolel mut täytin 18 ja päätettiin et mut kotiutetaan ku oli paljon parempi. Avohoito kontakti jatkuu edelleen.
Mut nyt sitten tila on alkanu huononee jokseekin samal taval ku aikasemmi.....ja mua pelottaa. Päivystykseen en mielellään haluis mennä ja en tiiä uskallanks kertoo avohoidos et ajattelen taas kuolemaa ja suunittelen sitä.
Pelottaa et joudun aikuisten puolel, koska se on sit ihan erilaista ku nuorten!!
Nii ja en tiiä mitä mä äitil sanoisin, ku se ei oikeen ymmärrä.
Mitä mun kannattais tehä?
Pahoittelut et itken tänne teille
Niin joo olin 3 viikkoa sitten osastolla, ku tilanne oli se että olin vaaraksi itselleni.
Olin osastolla vajaa kuukauden, olin nuorisopuolel mut täytin 18 ja päätettiin et mut kotiutetaan ku oli paljon parempi. Avohoito kontakti jatkuu edelleen.
Mut nyt sitten tila on alkanu huononee jokseekin samal taval ku aikasemmi.....ja mua pelottaa. Päivystykseen en mielellään haluis mennä ja en tiiä uskallanks kertoo avohoidos et ajattelen taas kuolemaa ja suunittelen sitä.
Pelottaa et joudun aikuisten puolel, koska se on sit ihan erilaista ku nuorten!!
Nii ja en tiiä mitä mä äitil sanoisin, ku se ei oikeen ymmärrä.
Mitä mun kannattais tehä?
Pahoittelut et itken tänne teille
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei ! Kirjoita vain tänne, jos se yhtään helpottaa ! Sun ei tartte pahoitella sitä ollenkaan.
Äitisi voi ymmärtää enemmän kuin luulet ja hän on sentään äitisi. Oletan, että äidit haluaa tietää, jos lapsilla on paha olo. Sellaista asiaa ei olekaan mitä ei puhumalla voi selvittää.
Miksi et uskaltaisi päivystyksessä kertoa tuntemuksistasi ? Mitä mieltä olet itse, olisiko parempi kuitenkin kertoa, niin sinua voitaisiin paremmin auttaa ?
Mikä elämässäsi on mennyt niin tolaltaan, että olet tässä tilanteessa ?
Onko sitä jatkunut kauan ? Kirjoittele tänne, jos se yhtään helpottaa ja yritä tehdä mitä vain muuta kuin hautoa tuskaa päässäsi. Päivä kerrrallaan eteenpäin, pieni askelin, kohti parempaa huomista !
Usko siihen ! Usko itseesi ! Olen hengessä mukana tsemppaamassa sinua !
Annathan kuulua itsestäsi !
Mun tilanne on ollu äitil vähän sokki :( jotenki pystyn hänel ilmasemaan mut se n vaikeeta.
Haluaisin kertoo ja varmaa kerronkin jotain, tai ainaki yritän kertoo et oon itsetuhonen ja niist ajatuksist. Ja om tapahtunu tosi paljon kaikkee....enimmäkseen traumoja
Ja kiitos paljon kommentista ja hyvista sanoista!!
Alussa on ollut äidillesi uusi asia, kun sinusta ei ole huomannut ulkoisesti että voit huonosti. Aina ottaa aikansa sopeutua uuteen tilanteeseen. Se että saat ammatillista apua ja hoitoa ajoissa ja riittävän pitkään on myös äidillesi hyvä asia. Se että tarvitset apua ei ole enää sokki hänelle.
Jos itsetuhoiset ajatukset piinaavat, niin olet ammattiavun tarpeessa vieläkin.
Hei
Komppaan edellisiä. Sinun on hyvä ottaa nyt kaikki mahdollinen apu vastaan ja kertoa rehellisesti tuntemuksistasi ja ajatuksistasi heille, jotka hoitavat sinua.
Eikä todellakaan tarvitse pahoitella tänne kirjoittamista. Täälläkin on hyviä ihmisiä, jotka haluavat tsempata sinua. Ja äitisi haluaa ihan varmasti olla kartalla asioistasi. Vaikkei hän täysin ymmärtäisikään mielesi sisältöjä, hän haluaa parastasi.
Olet nuori ja elämäsi on kliseisesti sanottuna vielä edessä. Haluan luoda toivoa ja uskoa paranemiseesi, siihen, että jonain päivänä katsot näitä aikoja taaksepäin ja toteat, että selvittiinpä niistäkin. Kun vaan olet nyt sitkeä ja arvostat itseäsi niin paljon että otat kaiken avun vastaan. Ja teet itse töitä hyvinvointisi eteen. Niin uskon, että se palkitsee sinua jatkossa. Rakennat vahvan minuuden, johon ei itsetuhoiset ajatukset ja kuolemankaipuut kuulu.
Valon pilkahduksia elämääsi.
Lämmöllä,
pappi Elisabet
Jooo, tuntuu vaa kauheen syylliseltä ja pahalt äitin puolesta ku must on tullu tälläne....ja tuntuu vaan et kaikki muutki ajattelee et oon ihan sekasin.
Ja itsetuhoset ajatukset pyörii päässä ja kuolemaa ajattelen joka päivä.
Hei
Kuka tahansa meistä voi olla joskus sekaisin. Silloin tarvitaan apua. Ja koeta ajatella vain, että äitisi kyllä kestää. Hän on huolissaan sinusta ja haluaa sinulle hyvää. Hän tahtoo olla perillä siitä, mitä hänen lapselleen kuuluu. Millainen se avohoidon kontakti on, kuinka usein pääset juttelemaan asioistasi?
pappi Elisabet
kuulen myös ääniä, en nyt vähän aikaan ollut mutta kuulin eilen.
Pelkään et alan taas kuulla niitä jatkuvasti :(
Tarvitset apua ja hoivaa. Äänten kuuleminen ei ole kiva, mutta ei ole mitenkään sanottue, että kuulisit niitä lopun ikääsi tai jatkuvasti. Se avohoito on hyvä asia, ole rehellinen niille ihmisille. Tarvittaessa lääkitystäsi voidaan muuttaa jollei olosi helpotu.
Selviät tästä, haluan uskoa niin!
Lämmöllä
pappi Elisabet