No hei vielä, jos ootte selvin päin.
Kysyisin tuosta patriarkalisesta siunauksesta. sehän on siis patriarkan antama henkilökohtainen siunaus kirkon jäsenelle. Hän laitta kädet pään päälle ja rukoilee, toistelee elämänvaiheita ja ennustaa tulevaa, kuinka voimallinen mahdollisesti kyseinen henkilö on Jumalan työssä, solmiiko temppeliavioliiton, pääseekö selestiseen valtakuntaan jne. Lisäksi tärkeää on se, että patriarkka ilmoittaa, mihin Israelin sukukuntaan siunattava kuuluu, jos nyt kuuluu johonkin.
Siunaus tietenkin "toimii" vain siinä tapauksessa, että henkilö pysyy aktiivisena mormonina.
Koko toimitus nauhoitetaan ja kirjoitetaan paperille jonka siunattava saa itselleen ja sitä voi lukea itsekseen.
Tämä sukukunta asia kiinnostaa. Siinä siis patriarkka rukoillessa saa ylhäältä tiedon, mihin sukukuntaan henkilö kuuluu. Onkohan tämä nyt aivan totta, että näin vain ylhäältä tieto tulee? Ja minkä takia sukukunta täytyy saada selville?
Näistä siunauksista jäsenet keskustelevat keskenään, vertailevat sukukuntia ja siunauksen määrää ja laatua.
Kerran muuan nainen käännytettiin. Hänestä tuli aktiivinen kirkon jäsen, samoin hänen lapsistaan, mutta aviomies ei hyväksynyt mormoneja. Ei sitten millään, vaikka hänen kanssaan tehtiin ankarasti "työtä".
Niinpä heille tuli avioero. Tästä naisesta, siis sisaresta, puhuttiin paljon, kuinka hän joutui kestämään vastustusta tämän miehen takia mutta kuinka uskollinen nainen oli: hän ei evankeliumista luopunut, vaikka avioliitto meni.
Olisiko kuitenkin ollut ennen virallista avioeroa, että nainen kävi patriarkalla ja hänelle povattiin temppeliavioliittoa. Miestä kai tämänkin nojalla vielä käännytettiin, mutta turhaan.
Sitten nainen lähti temppelimatkalle ja tapasi siellä uuden miehen. Hän oli heti rakastunut. Nyt kaikki kysymään johtajilta, hengellisiltä johtajilta ja melkisedekin pappeuden haltijoilta, että voiko patriarkan siunauksessa mainittu temppeliavioliitto tarkoittaa kenties tätä uutta miestä, eikä sitä vanhaa. Ja pappeuden haltijat vastasivat, että kyllä se voi tarkoittaa tätä uutta miestä.
Kaikki loksahti paikoilleen. Näin siunaus toimi. Siinä tarkoitettiinkin tätä uutta miestä.
Kysyisin tuosta patriarkalisesta siunauksesta. sehän on siis patriarkan antama henkilökohtainen siunaus kirkon jäsenelle. Hän laitta kädet pään päälle ja rukoilee, toistelee elämänvaiheita ja ennustaa tulevaa, kuinka voimallinen mahdollisesti kyseinen henkilö on Jumalan työssä, solmiiko temppeliavioliiton, pääseekö selestiseen valtakuntaan jne. Lisäksi tärkeää on se, että patriarkka ilmoittaa, mihin Israelin sukukuntaan siunattava kuuluu, jos nyt kuuluu johonkin.
Siunaus tietenkin "toimii" vain siinä tapauksessa, että henkilö pysyy aktiivisena mormonina.
Koko toimitus nauhoitetaan ja kirjoitetaan paperille jonka siunattava saa itselleen ja sitä voi lukea itsekseen.
Tämä sukukunta asia kiinnostaa. Siinä siis patriarkka rukoillessa saa ylhäältä tiedon, mihin sukukuntaan henkilö kuuluu. Onkohan tämä nyt aivan totta, että näin vain ylhäältä tieto tulee? Ja minkä takia sukukunta täytyy saada selville?
Näistä siunauksista jäsenet keskustelevat keskenään, vertailevat sukukuntia ja siunauksen määrää ja laatua.
Kerran muuan nainen käännytettiin. Hänestä tuli aktiivinen kirkon jäsen, samoin hänen lapsistaan, mutta aviomies ei hyväksynyt mormoneja. Ei sitten millään, vaikka hänen kanssaan tehtiin ankarasti "työtä".
Niinpä heille tuli avioero. Tästä naisesta, siis sisaresta, puhuttiin paljon, kuinka hän joutui kestämään vastustusta tämän miehen takia mutta kuinka uskollinen nainen oli: hän ei evankeliumista luopunut, vaikka avioliitto meni.
Olisiko kuitenkin ollut ennen virallista avioeroa, että nainen kävi patriarkalla ja hänelle povattiin temppeliavioliittoa. Miestä kai tämänkin nojalla vielä käännytettiin, mutta turhaan.
Sitten nainen lähti temppelimatkalle ja tapasi siellä uuden miehen. Hän oli heti rakastunut. Nyt kaikki kysymään johtajilta, hengellisiltä johtajilta ja melkisedekin pappeuden haltijoilta, että voiko patriarkan siunauksessa mainittu temppeliavioliitto tarkoittaa kenties tätä uutta miestä, eikä sitä vanhaa. Ja pappeuden haltijat vastasivat, että kyllä se voi tarkoittaa tätä uutta miestä.
Kaikki loksahti paikoilleen. Näin siunaus toimi. Siinä tarkoitettiinkin tätä uutta miestä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
hän kuitenkin teki väärin... sehän nähdään sitten myöhemmin.
Usein vastaavanlaisessa tilanteessa etenkin mies alkaa käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa höystettynä rahakraanan sulkemisella, seksistä kieltäytymisestä ainakin avioparin kanssa puhumattakaan.
Olen tuntenut niin monta tapausta elämäni aikana niissä on useimmissa sama kaava. Harvempi avioliitto kestää jos toinen on eri uskonmtokuntaa varsinkin jos uskonto kunta kiinnostaa siinä olevaa niin paljon että tämä haluaa käyttää aikaansa siihen.
Tiedän ainakin neljä vastaavanlaista tapausta yksi heistä vielä sinnittelee. Yhteinen suunta on aviopareille tuiki tärkeä.
Ei-mormonin avioliitto mormonin kanssa käy yleensä hankalaksi tai sitten mormoni itse jättäytyy epäaktiiviseksi. Tunnen molempia tapauksia.
Puolison käännyttäminen on aktiivimormonilla aina mielessä, vaikka ei siitä joka päivä puhuttaisikaan. Sellainen on puolisolle henkisesti raskasta, eikä tilannetta ainakaan helpota se, jos hänellä on oma vahva uskonnollinen näkemys.
Näin oli omassa kodissani. Mutta meillä isästä ei ollut rahahanoja sulkemaan, sen sijaan hän antoi kaiken liikenevän rahansa kirkolle ja yritti vielä antaa äidinkin rahat. Käytännössä äiti joutui käyttämään kaiken oman rahansa perheen ja osin isänkin elatukseen eikä Suomessa naisen palkalla viedä eteenpäin miestä ja isoa lapsikatrasta ja vielä makseta asuntoa Helsingissä.
Isä käännytti, moitti, painosti, pihtasi seksiä pitempiä ja lyhempiä jaksoja, oli kaikki illat ja viikonloput kirkon tilaisuuksissa ja jätti kaiken äidin hoidettavaksi. Välillä hän taas yritti olla hyvää isää ja kasvatti lapsia ylenmäärin innokkaasti niin että itku ja parku pirtissä raikasivat.
Hienoa olisi, jos puolisot pystyisivät kunnioittamaan toisiaan yksilöinä ja suomaan toisilleen uskonnon vapauden.
Mutta näinhän homma ei mormonin kanssa toimi. Tai en ole ainakaan koskaan sellaista pariskuntaa tavannut.
sarkasmia jota aina viljelen näissä viesteissä, valitettavasti.
Näin jälkikäteen ajateltuna tuo kaikki on jotenkin kolkkoa meininkiä, mutta kaikkea sitä toki tuli tehtyä innokkaana mormonina.
Eri uskonnoista avioliitossa minullakin on kosolti kokemuksia. Myös omakohtaisia. Joissakin tapauksissa se voi toimia, mutta jos toinen osapuoli on aktiivimormoni, niin silloin ei toimi mikään. Toinen yrittää käännyttää ja toinen yrittää olla siinä välissä jotenkin, ei haluaisi kuullakaan uskonnosta ja rakastaakin kai vielä...se on kauhea tilanne.
käännyttääkään vaan toivoisi hieman kunnioitusta omaa uskontoaan kohtaan. Tunnen monia sekaavioliittoja jotka toimivat hyvin jos vain molemmat jaksavat olla positiivisia. Vaikeus on vaan siinä että jos mies on positiivinen ja jopa tulee mukaan joihinkin seurakunnanjärjestämiin pilpaloihin niin usein semmoinen mies liittyykin kirkkoon. Eli siis on oltava negatiivinen ja ilkeä niin ei vahingossakaan muutu mormoniksi!
mitä tarkoitit, mutta jos on mormoni, niin taka-ajatuksena on AINA käännyttäminen, myös oman aviopuolison kohdalla, eli siis ainakin sellainen toive, että kunpa tuon nyt saisi mukaan jne...Eikä sitä tarvitse olla mitään negatiivista tai ilkeää, ei hyvänen aika. Itse esimerkiksi vein aviopuolisoni aina mukana kaiken maailman tilaisuuksiin map-kirkkoon, vuosikausia sitä jatkui. Virallisista sunnuntain kokouksista kaikkiin vapaa-ajan juhliin ym. ja sitten lähetyssaarnaajat olivat vielä vakiovieraita kotonamme. Yritin antaa hyvän kuvan kirkosta. Yritin selittää aina kaiken parhain päin, kuten mormoneilla on tapana. Mormonihan on selittelyn mestari, mitä vanhempi ja ryvettyneempi mormoni, sitä paremmat selitykset on oltava, muuten omakaan usko ei kanna. Aviopuolisoni oli aivan ystävällinen ja myötämielinen, mutta mutta.
Kun erosin kirkosta ja "tulppa" irtosi, kun pystyin kertomaan ääneen, miltä minusta tuntuu, myös hän kertoi, yllätys yllätys, että oli tuntenut AINA suurta HÄPEÄÄ siitä kirkossa kulkemisesta. En ollut tiennyt mitään tästä. Koskaan hän ei siitä puhunut aikaisemmin, koska ei ollut halunnut loukata minua. Hänestä oli ollut aivan hirveää esim. mennä kirkon ovesta sisälle, oli pitänyt aina ensin katsoa, näkikö kukaan, että hän tämmöiseen paikkaan menee.
Vuosien varrella kirkon jäsenet tottuivat aviopuolisooni, joka oli aina mukana kaikessa ja ystävällinen. "Eikö tuo pitäs kastaa", sanottiin tämän tästä. Kun maailman aikoihin ei ketään ulkopuolista käynyt seurakunnan tilaisuuksissa, sanottiin, että "on meillä yksi tutkija", siis aviopuolisoni.
Aviopuolisoni ei koskaan kuitenkaan käynyt mitään keskusteluja lähetyssaarnaajien kanssa läpi, luotettiin, että ilman muuta minä opetan häntä ja että se on velvollisuuteni tuoda hänet kirkkoon.
Jälkeen päin selvisi, ettei hän ollut koskaan ollut kiinnostunut mormoneista, oli pitänyt koko uskontoa ja kirkkoa humpuukina ja oli eroamisestani huojenttunut, ettei tarvinnut enää hävetä.
Nyt kun ajattelen itse, mitä kaikkea olen mormonina tehnyt ja mitä ajatellut, kylmä hiki nousee otsalle, häpeän tunne on minullakin valtava. Tuskin tästä koskaan selviää.
Mutta tuosta patriarkalisesta siunauksesta olisin kiinnostunut ja siitä, miten patriarkka tosiaan saa tietää, mihin sukukuntiin kuulumme...ja että nuo siunauksen lupaukset...miten vapaasti niitä tulkitaan.
täällä palstalla kirjoitat??
Kun jäsen menee naimisiin ei-jäsenen kanssa.
Monet kyllä pystyvät jotekin elämään yhdessä mutta toive siitä että puolisokin uskoo samalla tavalla on aina taustalla (MOLEMMILLA puolisoilla - kuten omasta elämästäsi olet huomannut).
"Nyt kun ajattelen itse, mitä kaikkea olen mormonina tehnyt ja mitä ajatellut, kylmä hiki nousee otsalle, häpeän tunne on minullakin valtava. Tuskin tästä koskaan selviää."
Kyllä varmaankin selviää, vain elämästä ja veroista ei selviä hengissä ;-)
"Mutta tuosta patriarkalisesta siunauksesta olisin kiinnostunut ja siitä, miten patriarkka tosiaan saa tietää, mihin sukukuntiin kuulumme...ja että nuo siunauksen lupaukset...miten vapaasti niitä tulkitaan. "
Patriarkka saa tuon ilmoituksen hengen kautta. Siunauksen lupaukset ja jutut ovat oikeastaan ja ainoastaan siunauksen saajan tulkittavissa. Ja ko. siunaus koskee iankaikkista aikaa, joten kaiken ei tarvitse tapahtua tässä elämässä, MUTTA pitää muistaa että kaikkea ei myöskään voi tehdä "tuonpuoleisessa".
"Näistä siunauksista jäsenet keskustelevat keskenään, vertailevat sukukuntia ja siunauksen määrää ja laatua."
Oletpa oudossa seurakunnassa ollut. Patriarkan anatamia siunauksia ei ole pääsääntöisesti tarkoitettu muiden luettaviksi tai vertailtaviksi.
Esimerrkisi on tietysti surullinen, aviero pelkästään kirkon takia ei ole toivottavaa... Mutta johtuiko se pelkästään kirkosta?
Niin minäkin ymmärsin, ettei p-siunauksesta puhuta muille, mutta olen kuulunut useaan seurakuntaan Suomessa ja minulta ainakin on kysytty usein, mihin sukukuntaan kuulun ja olen kuullut muidenkin siitä puhuvan, samoin siitä, onko luvattu temppeliavioliittoa tms.
Tuossa toisessa viestissä joku taas epäili, että kirjoitan "satuja". Minusta tämä on tosiaan kiusallista, koska en varmaan rupeaisi tällaisia keksimään. En minä mitään mormonikirkkoa halua "vastustaa", niin kuin mormonit aina itse olettavat jokaisesta, joka jotakin kyselee.
Monia ihmettelyn aiheita vain on, ei voi mitään.
Avioero tuli kirkon vuoksi.
Voipi tietysti olla että olet juuri sattunut sellaisiin seurakuntiin joissa minä taas en ole ollut.
En epäile että satuilet, mutta minusta tuntuu vaan tosi oudolta että kysellään tuota sukukuntaa (kun se suurimmalla osalla on joka tauksessa sama).
Tiedän kyllä että on seurakuntia joissa on sisaria (ja jopa veljiä) jotka pyrkivät utelemaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman esille ihmisistä... Siitähän on aikoinaan jenkkilässäkin lähtenyt liikeelle legenda sisrista "juorukelloina" ... Mutta onneksi tilanne on parantunut (vai onko? - riippunee vieläkin seurakunnasta...)
kuin naiset. Voi olla että naisten juoruilu NÄKYY enemmän, mutta siitä huolimatta miehetKIN juoruilevat kylläkseen.
Naiset vaan tuppaavat olla kovempiäänisiä ;-) (kotonakin) ....
...keskusteltiin siinä seurakunnassa jossa minä olin. Luonnollisesti kahdenkeskisissä keskusteluissa jäsenten kesken. Ainakin minä utelin kirkossa olevilta kavereiltani mitä heidän siunauksessaan sanottiin ja minulta kyseltiin myös. Etsittiin jotain ihmeellistä ja suurta ja mystistä...
Muistan muuten kun sain tuon p-siunauksen. Pettymyt oli suuri, kun ei siinä sanottu oikein yhtään mitään. En ole sitä nyt vuosiin lukenut. Pitäisiköhän kaivaa se jostain esiin ja katsoa näenkö siinä nyt nykyisessä tilassani jotain sellaista mitä en ennen ole nähnyt. Suosittelen muuten samaa kaikille. Tekstistä saattaa löytyä jotain, johon ei aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota.
Yksi on netissäkin suomeksi, siinä on niitä tavanmukaisia ehdollisia asioita. En usko että patriarkalla(kaan) mitään erityistä hengenlahjaa on sanellessaan tuollaista tekstiä.
http://www.mormonismi.net/kertomukset/patriarkallinen_siunaus.shtml
Kyllä me kaverukset ainakin vertailimme omiamme ja tuota sukukuntajuttua. Ihmeteltiin miksi yhdellä oli eri sukukunta. Ei siitä päässyt puusta pitkään. Loppu teksti oli lähinnä sitä samaa.
että saman perheen lapset voivat kuulua hengellisesti eri sukukuntiin? Siinäpä miettimistä! Olisiko kysymyksessä vallitsevat geenit tai perin asemamme Jumalan henkilapsina?
... Minulla taas on ihan erillainen siunaus. Mutta olenkin mies...
Mutta jos ei usko että tuo on mitenkään hengen innoittama, niin sitten ei usko.
"Kyllä me kaverukset ainakin vertailimme omiamme ja tuota sukukuntajuttua. Ihmeteltiin miksi yhdellä oli eri sukukunta. Ei siitä päässyt puusta pitkään."
Niin, ei noiden sukukuntien merkitystä ole misään sinällään selitelty laajemmin (ainakaan tietääkseni), paitsi Juudaan ja Efraimin.
No sitten kun ko. henkilöstä tehdään Suomen ensimmäinen apostoli, niin tuokin voisi avautua. :-) Tai mistä sitä tietää.
Ja tietysti tuossa siunauksesa on tietty kaava ja jotkin asiat voivat olla hyvin samanlaisia, tyyliin "jos olet uskollinen, niin sinua siunataan", mutta sitä uskonto on, vahvistamista.
Minusta tuo netissä oleva siunaus on aika hyvä esimerkki, vaikka tietysti teksti jonkin verran vaihtelee ja enemmän riippuen siitä onko mies- vai naispuolinen.
En vain tiedä oikein, mitä sillä tekstillä sitten tekisi, kun se on niin ylimalkainen.
Tajuaahan sen muutenkin, että jos on MAP-kirkossa niin temppeliavioliiton todennäköisyys on suurempi kuin muuten, ja että pari kasvattaa lapsensa ns. evankeliumissa. Ja että pojat varsinkin lähtee lähetystyöhön, mutta sanotaan sitä näköjään tytöillekin (ehkä ihan yhtä useinkin?).
Sukututkimuskin kuuluu jo jäsenenä olemisen kaavaan, miksi se pitää toistaa erityisesti. Ja niin edelleen.
Mulla ei esim. ole mitään sukututkimuksesta mainittu (ooops .. nyt mä kerroin jotakin siunauksestani :-)
Mutta tietysti temppeliavioliitto on todennäköistä uskollisella jäsenellä.