Kristityn sydämen tunteita ristin juurella

"Karitsa pyhä, syytön,
sait surman ristinpuulla!"

"Tällä ilmaisemme ensimmäisen tunteemme kärsivää Vapahtajaamme katsellessamme, nimittäin sydämellisen säälimme. Sydämellisen säälimme viattomasti kärsivää kohtaan. Jumalan palvelijaksi, vanhurskaaksi sanotaan tekstissämme kärsijää, joka ei kenellekään vääryyttä tehnyt, ja jonka suussa ei petosta ollut. Ja toden totta, jos kukaan ihminen maan päällä on ansainnut tuon nöyrän, mutta samalla niin kauniin Jumalan palvelijan nimen, niin on sen ansainnut Hän, jonka ruokana alusta loppuun asti oli Hänen tahtonsa tekeminen, joka hänet oli lähettänyt; joka oli kuuliainen kuolemaan, jopa hamaan ristin kuolemaan asti. Jos ketään vaimosta syntynyttä saattaa sanoa vanhurskaaksi, niin on se Hän, joka ei ole yhtään syntiä tehnyt, jonka suussa ei ole petosta ollut, joka empimättä saattoi vihollisiltaan suoraan kysyä; kuka tiestä voi nuhdella minua synnistä? Niinpä tosiaankin, katsellessamme Hänen tahratonta viattomuuttansa, Hänen pyhää elämäänsä, kärsimystänsä ja kuolemaansa, nousee varmaan sielustamme huudahdus: Karitsa pyhä, syytön!! Sinä viaton, kuuliainen, sävyisä , nöyrä karitsa! Ja hyvä meille, jos oikein ahkerasti katselemme tätä sävyisyyttä ja nöyryyttä, tätä viattomuutta ja kuuliaisuutta, tätä Jumalan palvelijaa ja karitsaa. Joka kerta kun käymme Herranehtoolliselle, katsomme Häneen kuin kuvastimeen, jossa näemme oman ylpeytemme ja uhmailumme, syyllisyytemme ja tottelemattomuutemme, katsomme Häneen esikuvanamme, jonka askeleita meidän on seurattava, oppiaksemme sitä mieltä, joka Jeesuksella Kristuksella oli. "

(Karl Gerokin kirjasta Paimenääniä, vuodelta 1910)

Tuossa on taas niin hyviä ajatuksia, että näihin ajatuksiin haluan jättää teidät kaikki tänä iltana. Jeesuksen Kristuksen nimessä, Aamen.