Sanoin pienelle pojalleni (6kk): "Sinä se et vielä osaa lainkaan teeskennellä." Ja kuinka totta olivat nuo sanat. Pieni mies on vielä täysin aito. Hän ei elä eilisessä, eikä odota huomista, vaan elää tässä ja nyt.
Pieni lapsi ei teeskentele. Hän iloitsee aidosti, suree aidosti, pelkää aidosti. Pienen lapsen tunne-elämä on vielä täysin avointa ja tervettä. Se on täynnä elämää.
Jeesus nuhteli ihmisiä teeskentelystä. Olemme kadottaneet lapsi-ominaisuutemme. Olemme kadottaneet yhteyden sisimpäämme. Tästä syystä teeskentelystä on tullut koko länsimaisen minuuden perustus.
Lapsi oppii teeskentelyn vanhemmiltaan. Teeskentelevillä vanhemmilla on teeskentelevät lapset.
Koulu suosii teeskentelyä. Sitä pidetään suotavana, mutta omana itsenä olemista tuomittavana. Siksi olemme kadottaneet sisimmän itsemme jo hyvin varhain.
Kaikki olemme kuitenkin olleet joskus ihmisiä. Jokainen meistä on ollut kerran vauva. Siksi jokaisella ihmisellä on itsessään tieto, so. muistijälki, siitä, mitä on olla ihminen. Tästä syystä jokaisella ihmisellä on myös kaipaus sisäiseen rauhaan ja tasapainoon. Jokainen ihminen kaipaa sisintä itseään, ja tavoittelee kokemusta siitä.
Siksi uskonnot ovat niin suosittuja. Niiden kautta tavoitellaan sitä, minkä menetimme jo lapsena. Niiden kautta jokainen tavoittelee sisintään, se on kokemusta Jumalasta.
Jeesus tunsi itsensä, sisäisen lapsensa, siksi hänellä oli myös isä. Hän opettaa, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä ja tultava lapsen kaltaiseksi.
Jo Nikodeemus ihmetteli tätä: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
Hän oli meidän tavoin kadottanut yhteyden sisimpäänsä. Nikodeemus oli vain juutalainen teeskentelijä, joka näki Jeesuksessa itsensä, ja kaipasi tätä. Sama kaipaus on myös meissä. Kaipaamme sisäistä lastamme. Kaipaamme tulla näkyväksi, se on syntyä uudelleen, ja olla totta.
Jos emme kätkisi sisintä itseämme, näkisimme toinen toisissamme Kristuksen, so. sisäisen lapsemme. Jos pois oppisimme teeskentelystä, ja tulisimme lasten kaltaisiksi, voisimme löytää taivasten valtakunnan.
Tämä valtakunta on sisäisesti meissä. Se ei tule näkyvällä tavalla. Se syntyy silloin, kun sinä synnyt uudesti, so. tulet näkyväksi ja olet totta.
Pieni lapsi ei teeskentele. Hän iloitsee aidosti, suree aidosti, pelkää aidosti. Pienen lapsen tunne-elämä on vielä täysin avointa ja tervettä. Se on täynnä elämää.
Jeesus nuhteli ihmisiä teeskentelystä. Olemme kadottaneet lapsi-ominaisuutemme. Olemme kadottaneet yhteyden sisimpäämme. Tästä syystä teeskentelystä on tullut koko länsimaisen minuuden perustus.
Lapsi oppii teeskentelyn vanhemmiltaan. Teeskentelevillä vanhemmilla on teeskentelevät lapset.
Koulu suosii teeskentelyä. Sitä pidetään suotavana, mutta omana itsenä olemista tuomittavana. Siksi olemme kadottaneet sisimmän itsemme jo hyvin varhain.
Kaikki olemme kuitenkin olleet joskus ihmisiä. Jokainen meistä on ollut kerran vauva. Siksi jokaisella ihmisellä on itsessään tieto, so. muistijälki, siitä, mitä on olla ihminen. Tästä syystä jokaisella ihmisellä on myös kaipaus sisäiseen rauhaan ja tasapainoon. Jokainen ihminen kaipaa sisintä itseään, ja tavoittelee kokemusta siitä.
Siksi uskonnot ovat niin suosittuja. Niiden kautta tavoitellaan sitä, minkä menetimme jo lapsena. Niiden kautta jokainen tavoittelee sisintään, se on kokemusta Jumalasta.
Jeesus tunsi itsensä, sisäisen lapsensa, siksi hänellä oli myös isä. Hän opettaa, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä ja tultava lapsen kaltaiseksi.
Jo Nikodeemus ihmetteli tätä: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
Hän oli meidän tavoin kadottanut yhteyden sisimpäänsä. Nikodeemus oli vain juutalainen teeskentelijä, joka näki Jeesuksessa itsensä, ja kaipasi tätä. Sama kaipaus on myös meissä. Kaipaamme sisäistä lastamme. Kaipaamme tulla näkyväksi, se on syntyä uudelleen, ja olla totta.
Jos emme kätkisi sisintä itseämme, näkisimme toinen toisissamme Kristuksen, so. sisäisen lapsemme. Jos pois oppisimme teeskentelystä, ja tulisimme lasten kaltaisiksi, voisimme löytää taivasten valtakunnan.
Tämä valtakunta on sisäisesti meissä. Se ei tule näkyvällä tavalla. Se syntyy silloin, kun sinä synnyt uudesti, so. tulet näkyväksi ja olet totta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekojen tie ei tehnyt ihmistä vapaaksi (Gal.2:16, 3:12). Niinpä Kristus-Logos tuli maailmaan Jeesuksena ja julisti: "Totuus tekee teistä vapaita" (Joh.8:32). Jeesus julisti maailmalle ällistyttävän totuuden. Oli nimittäin vain yksi tapa, jolla ihminen voisi saada Jumalalta kaikki velkansa anteeksi kertaheitolla. Tämä periaate kuuluu seuraavasti:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
(Matt. 6:14-15)
Näin yksinkertainen ja selkeä on Jeesuksen sanoma pähkinänkuoressa. Tähän yksinkertaiseen periaatteeseen sisältyy koko sovitus- ja lunastusoppi. Jokainen, joka ottaa lähimmäisiänsä kohtaan pysyvän ja jatkuvan anteeksiannon asenteen, on Jeesuksen vanhurskautettu opetuslapsi, jonka Isä on julistanut velattomaksi
veräjästä pellolle.
Liittyykö tähän myös se että lapsi ei vielä kyseenalaista mitään, myöskään oppimaansa?
Suututko lapsellesi kun tämä tulee murrosikään? Tehtiinkö sinullekin niin?
ja harhaanjohtaminen ovat kaksi eri asiaa.