mistä sen kuunnellessa sitten tietää, kumpaa se on. Progea vai ei?
Mikä ero rokilla ja progressiivisella?
ukulele.ja.perkele
993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toinen noista perustuu kolmeen tahtiin ja toisessa käytetän vaihtelevasti nelitahtisia ja kolmitahtisia sointuja. Rock-musiikin teorian osaava ammattilainen erottaa muutamassa sekunnissa progen ja tavallisen rokin toisistansa.
Jaha..kiitoksia... meikäläinen ei korvakuulolta tosiaan erota 3- tai 4-tahtisia,..mutta enhän minä piru olekaan mikään rock-teorian osaaja, kun lähinnä Georg Ots ym. ovat lähellä sydäntä:)
Minäkään en ymmärrä nelitahtisia. Pappa-tunturini on kaksitahtimoottorilla varustettu.
Arvaamalla. 50-50 chäänssi.
Progebiisi ei kuulosta yhtenäiseltä. Se on usein normaalia 3:30 minuutin biisiä pidempi ja jakaantuu erilaisiin osiin jotka kuulostavat siltä kuin ne olisivat eri biiseistä yhdisteltyjä. On hidasta osiota jota seuraa nopeampi, on instrumentaaliosiota jota seuraa lauluosuus, on pitkiä kitara- tai kosketinsooloja, ja on usein mukana huilu, jota ei muussa rockissa käytetä. Kuuntele:
http://www.progarchives.com/
ite pidän enempi stonerista
Minkä tahansa rokkikappaleen voi soittaa ns. tavallisena tai sitten progressiivisena rokkina. Tavallinen sokki menee perinteisillä akustisilla kitaroillakin, mutta progressiiviselle se on mahdotonta, elektroniikkaa tarvitaan aina.
Mikä tahansa rokkikappale kääntyy progressiivsieksi rokiksi kun väännetään toiston volyymisäätimet kaakkoon, esiintyjälle tuikataan 120 ml adrenaliinipiikki peffaan ennen esitystä ja sanotaan että nyt laitat attityydiä mukaan niin paljon kuin kotelostas irtoo. Siitä syntyy progressiivinen rokkiesitys.
progen tahdissa luontevampi pössytellä poikkitaiteellisesti vihervasemmistolaiseen malliin
Progressiivinen biisi nykypäivänä on se nytkyttelevä ja epäsuoraviivainen biisi, joka alkaa ärsyttämään jo hetki alkamisensa jälkeen ja johon ei pääse sisälle ennenkuin olet sen kuunnellut vähintään muutaman kerran - mitä taas et halua ikinä tehdä.