Ovatko luterilaiset yleensä "kalvinisteja"?

ns. luterilaisista 40% on ateisteja 50% liberaaleja ja 10% aitoja Jeesuksen seuraajia eli uskovaisia.

Ota hyvä ihminen itse ensin selvää - luterilaisuus on luterilaisuutta ja kalvinismi kalvinismia. Amerikkalainen evankelikaalisuus on kalvinismin pohjalle rakentunut uusi suutaus.

Luterilainen opetus on, ihan Raamatullinen, eli Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit ristillä: " Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." (1.Joh.2:2).

Calvinin teologinen merkitys perustuu siihen, että hän on protestanttisuuden vaikutusvaltaisin ajattelija. Toisen sukupolven uskonpuhdistajana Calvin oli Martin Lutherin (1483–1546) ”manttelinperijä”. Lutherin ja muiden varhaisten reformaattoreiden tuoreesti uudelleen löytämät evankeliset uskontotuudet säilyivät ja niiden vaikutus muodostui maailmanlaajuiseksi Calvinin ja kansainvälisen kalvinismin eli reformoidun teologian ja kirkollisuuden myötä. Calvinin vahva kirkkopolitiikka ja vertaansa vailla oleva systemaattisteologinen ja raamatunselityksellinen työ takasivat evankelisen uskon säilymisen roomalaiskatolisen vastareformaation ja reformaation vasemman siiven radikaalien lahkoliikkeiden paineesta huolimatta.

Teologisesti Calvin oli konservatiivi. Hän halusi palauttaa kirkon uskon johdonmukaisesti vanhakirkollisille juurilleen, Raamatun ja kirkkoisä Augustinuksen (354–430) perisyntiopin ja armonteologian mukaiseksi. Calvinin ja kalvinistisen teologian mukaan armollisen pyhä ja kaikkivaltias kolmiyhteinen Jumala on suvereenin tahtonsa nojalla ja oman kunniansa kirkastamiseksi luonut luomakunnan ja ihmisen. Ihminen on hyväksi luotu mutta sittemmin syntiin langennut olento, joka pelastuu vain Jumalan armosta ja Jumalan lahjoittaman uskon kautta, lain ja evankeliumin eroa korostavan ristinteologisen augustinolaisuuden mukaisesti.

Raamattu on Jumalan erehtymättömän virheetön erityinen ilmoitus, jonka sisällön punainen lanka on Kristus ja hänen Välittäjän työhönsä Profeettana, Pappina ja Kuninkaana perustuva Kristuksen ja Isän valittujen välille solmittu armonliitto. Kristuksen täydellisesti suoritetun lunastustyön hedelmät lahjoittaa uskoville Pyhä Henki armonvälineiden eli Sanan ja sakramenttien – kasteen ja ehtoollisen, armonliiton merkkien ja sinettien – välityksellä. Tällöin Kristuksen vieraan vanhurskauden ansiot luetaan uskovan hyväksi. Evankelisen Sanan saarnaamisen välityksellä Pyhä Henki kokoaa armonliiton yhteyteen kaikista kansoista peräisin olevista kaikista valituista koostuvan kristillisen kirkon ja varjelee ja pyhittää sen Isän tahdon mukaisesti.

Kulttuurillisesti Calvinin ajattelu on edistänyt ranskan kielen kehitystä, kansansivistystä ja luonnontiedettä. Hänen mukaansa Raamatun lukeminen ja jumaluusopillisista asioista selvillä olo kuuluvat myös maallikoiden arkielämään, ei vain teologeille. Siksi Calvin kirjoitti merkittävimmät teoksensa äidinkielellään muokaten näin ranskan sivistyskieleksi.

Calvin panosti korkeatasoisen julkisen koululaitoksen, lukutaidon ja Geneven akatemian kehittämiseen sekä suhtautui myönteisesti oman aikansa uusimpaan tekniikkaan kuten kirjapainoteknologiaan ja sen soveltamiseen kristillisen uskon palveluksessa. Calvin korosti Jumalan ihmiselle antaman kulttuurillisen tehtävän merkitystä, joka on säilynyt syntiinlankeemuksesta huolimatta.

Vahvan luomis- ja kaitselmususkon pohjalta Calvin piti luomakuntaa hyvänä ja Jumalan kunniaa kirkastavana. Tästä syystä Calvin tuki luonnontieteellistä tutkimusta, etenkin tähti- ja lääketiedettä. Kalvinistisen käsityksen mukaan luomakunta on säännönmukainen, harmoninen ja tarkoitushakuinen. Jumalan persoonallinen tahto ja kaikkivaltias kaitselmus ohjaavat luomakunnan pienimpiäkin yksityiskohtia. Yleinen ja erityinen ilmoitus sopivat siten yhteen ja täydentävät toisiaan. Modernin luonnontieteen syntyyn vaikuttivat ratkaisevasti tutkijat, jotka olivat sisäistäneet kalvinistisen luomisuskon. Myytti Kopernikusta (1473–1543) vastustaneesta Geneven fundamentalistidiktaattorista on täysin epähistoriallinen.

Epähistoriallinen on myös sosiologian klassikon Max Weberin (1864–1920) kalvinismi ja kapitalismi -teesin kansanomainen tulkinta. Calvin ei katsonut maallisesta menestyksestä voitavan päätellä armon tilaa. Kalvinistinen ennaltamääräämisoppi johtaa Kristuksessa ilmoitettujen armonlupausten turviin, ei epätoivoiseen tekojen vanhurskauteen. Calvin seuraajineen arvosti työntekoa kutsumuksena, Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Calvinin näkökulmasta työ ei koskaan voi olla itsetarkoitus eikä liioin pelastumisen väline.

Calvin kannatti vapaata markkinataloutta, mutta kaupankäynnin tuli tapahtua Jumalan asettamista luonnollisen lain ja sen sisällön kanssa yhtäpitävän kymmenen käskyn moraalilain eettisistä lähtökohdista, lähimmäisen ja oman yhteisön parhaaksi. Kalvinistinen yksilö on aina elimellinen osa luonnollista yhteisöään. Älä varasta -käskyä Institutio -teoksessaan selittäessään Calvin tuomitsee liiallisen koronkiskonnan, itsetarkoituksellisen rikastumispyrkimyksen sekä moraalittoman muista hyötymisen. Yksityisomistus on kuitenkin yhteiskunnan perustus ja menestyksellistä kauppaa tulee käydä vapailla markkinoilla. Mutta liikemieskin on velvollinen välttämään ahneutta ja pysymään oikeudenmukaisuudessa ja kohtuudessa.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/465/juha_ahvio_sunnuntaina_-_jean_calvinin_ja_kalvinismin_oleellinen_vaikutus_lansimaisen_kulttuurin_kehitykseen

Kaikki pääsevät taivaaseen koska jumala on annettava kaikki synnit anteeksi. Helvettiin joutuu kaikki syntiä tehneet mutta eivät joudukaan kun pääsevätkin taivaaseen kun katuvat syntejään.