Sietokyvystä

Onpa hyvä kirjoitus, kiitos. Aivan samoja asioita olen itse pohdiskellut ja lopputulos käy yksiin kirjoittamasi kanssa. Tuo on tärkeä kohta, joka valaisee paljon : "Asioiden siloittelijat eivät kykene keskustelemaan narsismista, koska he kieltävät ongelman olemassa olon tai eivät ole kohdanneet ongelmaa, joten heillä ei ole mistä keskustella. " Oma mielipiteeni on, että huonoin neuvonantaja tässä narsismiasiassa on sellainen henkilö, joka ei ole kohdannut oikeaa ongelmaa. Kun sisäinen kokemus puuttuu, niin se on sellaista tuuleen huutelua, ettei annetut ohjaukset ja opastukset voi mitenkään toimia.
Alistettuna voi olla myös muiden kuin narsistien kanssa, mainittakoon nyt vaikka henkinen väkivalta, Jos on suhteessaan kokenut alistetuksi tulon ja ei enää koskaan halua toisen alistamaksi tulla, niin ei silloin aina ole vastapuoli automaattisesti narsisti. Toisaalta ihmettelen, miksi ihmiset, jotka eivät alistetuiksi halua enää tulla ylipäänsä hakeutuvat tilanteisiin tarjoutumalla alistettavaksi liiallisella mielistelyllä - tuossa voidaan olla kaukana narsismista, vaikka nyt jostakin luettelosta muutama kohta täsmäisikin.

"Alistettuna voi olla myös muiden kuin narsistien kanssa, mainittakoon nyt vaikka henkinen väkivalta, Jos on suhteessaan kokenut alistetuksi tulon ja ei enää koskaan halua toisen alistamaksi tulla, niin ei silloin aina ole vastapuoli automaattisesti narsisti"

Niin, mainitsinkin jo ettei kummassakaan laittamani jutussa ny mainittu narsistia ollenkaan, mutta toki tuo vertaus "sammakonkeittämisestä"" sopinee myös näihin narsisti juttuihinkin siinä kuin tuo toisen jutun käyttämä nimitys henkinen saalistaja.

Enkä ny itse ny ajatellut tätä asiaa pelkästään narsistijuttujen kautta vaan ihan yleisimminkin tuon sietokyvyn mukaan, mikä joillakin saattaa tosiaan venyä siihen mittaan, että voima ja erityisesti toivo paremmasta loppuu. Oli ny se varsinainen pointti tässä jutussa.

Edelleen kummassakaan jutussa ny mun mielestä ei myöskään puhuttu alistamisesta vaan enemmänkin asiaa lähestytttiin kokijan oman sietokyvyn näkökulmasta, jonka toin esille jo otsikossakin.

Tätäkin asiaa voi tarkastella niin monesta näkökulmasta, kukaan tuskin ehdoin tahdoin haluaa tulla alistetuksi, mutta itsessä saattaa olla tämmönen tekijä, että semmoseen tilanteeseen tavallaan ikäänkuin huomaamattaan joutuu jos ajattelee, tyyliin antaa tulla lunta tupaan, kyllä mä kestän mitä vaan, eikä huomaa, että voisi olla muukin vaihtoehto kuin kestää mitä vaan..

Tosiaan mitä ihmisiä on joka lähtöön ja suhteetkin ovat erilaisia, mutta lähtökohtaisesti ny tarkoitin jutun jollekkin sellaiselle, joka sietää ja sietää sitä huonoa kohtelua loputtomiin jopa vuosien ajan ja asiaan liittyvä stressi on päivittäistä ja alkaa vaikuttamaan ihmisen hyvinvointiin, jopa fyysiseen terveyteen.

Eikä tosiaankaan näissä asioissa ny tarvitse olla aina kyse narsistista, vaan juurkin omaa sietokykyään voi pohtia ilman että toinen leimataan narsistiksi . Onko minun aivan pakko sietää kyseistä henkilöä/tilannetta loputtomiin, kun useimmiten ne oman elämän asioiden "ratkaisun avaimet" on ny kuitenkin omissa käsissä kun harvemmin se toinen tai tilanteet muuttuvat ilman sitä omaakin panosta asiaan.

"Muista, että hän joka ylittää sietorajansa usein, on harvemmin kykeneväinen muuttamaan tilannettaan."

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Alistettuna voi olla myös muiden kuin narsistien kanssa, mainittakoon nyt vaikka henkinen väkivalta, Jos on suhteessaan kokenut alistetuksi tulon ja ei enää koskaan halua toisen alistamaksi tulla, niin ei silloin aina ole vastapuoli automaattisesti narsisti"

Niin, mainitsinkin jo ettei kummassakaan laittamani jutussa ny mainittu narsistia ollenkaan, mutta toki tuo vertaus "sammakonkeittämisestä"" sopinee myös näihin narsisti juttuihinkin siinä kuin tuo toisen jutun käyttämä nimitys henkinen saalistaja.

Enkä ny itse ny ajatellut tätä asiaa pelkästään narsistijuttujen kautta vaan ihan yleisimminkin tuon sietokyvyn mukaan, mikä joillakin saattaa tosiaan venyä siihen mittaan, että voima ja erityisesti toivo paremmasta loppuu. Oli ny se varsinainen pointti tässä jutussa.

Edelleen kummassakaan jutussa ny mun mielestä ei myöskään puhuttu alistamisesta vaan enemmänkin asiaa lähestytttiin kokijan oman sietokyvyn näkökulmasta, jonka toin esille jo otsikossakin.

Tätäkin asiaa voi tarkastella niin monesta näkökulmasta, kukaan tuskin ehdoin tahdoin haluaa tulla alistetuksi, mutta itsessä saattaa olla tämmönen tekijä, että semmoseen tilanteeseen tavallaan ikäänkuin huomaamattaan joutuu jos ajattelee, tyyliin antaa tulla lunta tupaan, kyllä mä kestän mitä vaan, eikä huomaa, että voisi olla muukin vaihtoehto kuin kestää mitä vaan..

Tosiaan mitä ihmisiä on joka lähtöön ja suhteetkin ovat erilaisia, mutta lähtökohtaisesti ny tarkoitin jutun jollekkin sellaiselle, joka sietää ja sietää sitä huonoa kohtelua loputtomiin jopa vuosien ajan ja asiaan liittyvä stressi on päivittäistä ja alkaa vaikuttamaan ihmisen hyvinvointiin, jopa fyysiseen terveyteen.

Eikä tosiaankaan näissä asioissa ny tarvitse olla aina kyse narsistista, vaan juurkin omaa sietokykyään voi pohtia ilman että toinen leimataan narsistiksi . Onko minun aivan pakko sietää kyseistä henkilöä/tilannetta loputtomiin, kun useimmiten ne oman elämän asioiden "ratkaisun avaimet" on ny kuitenkin omissa käsissä kun harvemmin se toinen tai tilanteet muuttuvat ilman sitä omaakin panosta asiaan.

"Muista, että hän joka ylittää sietorajansa usein, on harvemmin kykeneväinen muuttamaan tilannettaan."

Lue lisää

Sinulla on siis ikäänkuin ajatuksissa joku, jolle haluat asiasi viestittää? Voi olla , että ymmärrän väärin, mutta sellainen ajatus vain tuli mieleen tuosta, kun haluat kohdentaa tuon ajatuksen, ettei pidä sietää ja sietää. Olisiko mahdollista, että ihan henkilökohtaisesti auttaisit tietämääsi?

Olkoon ihminen nyt hyvä tai paha, tosikko tai narsisti, niin kaiken ydin kahdenvälisessä kanssakäymisessä on vuorovaikutus eli sanat ja se kaikki muu viestintä, joka jää tulkitsijan taitojen varaan. Pakko sanoa, ettei aina kaikkia kuulemiaan juttuja voi ilman suodatusta ajatella totena ja kuinka paljon mahtaa olla sellaista, että viestitetään valituksena vain sitä ikävää puolta, joka todellisuudessa voi olla muutama lausahdus. Kaikenlaisia juksaajia liikuskelee, niin se vaan elämässä on, halusi sitä itse tai ei. Kaikenlaisia hyötyjiä, jotka haluavat vain makoisimmat palaset puraista.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Alistettuna voi olla myös muiden kuin narsistien kanssa, mainittakoon nyt vaikka henkinen väkivalta, Jos on suhteessaan kokenut alistetuksi tulon ja ei enää koskaan halua toisen alistamaksi tulla, niin ei silloin aina ole vastapuoli automaattisesti narsisti"

Niin, mainitsinkin jo ettei kummassakaan laittamani jutussa ny mainittu narsistia ollenkaan, mutta toki tuo vertaus "sammakonkeittämisestä"" sopinee myös näihin narsisti juttuihinkin siinä kuin tuo toisen jutun käyttämä nimitys henkinen saalistaja.

Enkä ny itse ny ajatellut tätä asiaa pelkästään narsistijuttujen kautta vaan ihan yleisimminkin tuon sietokyvyn mukaan, mikä joillakin saattaa tosiaan venyä siihen mittaan, että voima ja erityisesti toivo paremmasta loppuu. Oli ny se varsinainen pointti tässä jutussa.

Edelleen kummassakaan jutussa ny mun mielestä ei myöskään puhuttu alistamisesta vaan enemmänkin asiaa lähestytttiin kokijan oman sietokyvyn näkökulmasta, jonka toin esille jo otsikossakin.

Tätäkin asiaa voi tarkastella niin monesta näkökulmasta, kukaan tuskin ehdoin tahdoin haluaa tulla alistetuksi, mutta itsessä saattaa olla tämmönen tekijä, että semmoseen tilanteeseen tavallaan ikäänkuin huomaamattaan joutuu jos ajattelee, tyyliin antaa tulla lunta tupaan, kyllä mä kestän mitä vaan, eikä huomaa, että voisi olla muukin vaihtoehto kuin kestää mitä vaan..

Tosiaan mitä ihmisiä on joka lähtöön ja suhteetkin ovat erilaisia, mutta lähtökohtaisesti ny tarkoitin jutun jollekkin sellaiselle, joka sietää ja sietää sitä huonoa kohtelua loputtomiin jopa vuosien ajan ja asiaan liittyvä stressi on päivittäistä ja alkaa vaikuttamaan ihmisen hyvinvointiin, jopa fyysiseen terveyteen.

Eikä tosiaankaan näissä asioissa ny tarvitse olla aina kyse narsistista, vaan juurkin omaa sietokykyään voi pohtia ilman että toinen leimataan narsistiksi . Onko minun aivan pakko sietää kyseistä henkilöä/tilannetta loputtomiin, kun useimmiten ne oman elämän asioiden "ratkaisun avaimet" on ny kuitenkin omissa käsissä kun harvemmin se toinen tai tilanteet muuttuvat ilman sitä omaakin panosta asiaan.

"Muista, että hän joka ylittää sietorajansa usein, on harvemmin kykeneväinen muuttamaan tilannettaan."

Lue lisää

"mutta itsessä saattaa olla tämmönen tekijä, että semmoseen tilanteeseen tavallaan ikäänkuin huomaamattaan joutuu jos ajattelee, tyyliin antaa tulla lunta tupaan, kyllä mä kestän mitä vaan, eikä huomaa, että voisi olla muukin vaihtoehto kuin kestää mitä vaan.. "
Niin, tai joutuu huomaamattaan, vaikkei ajattelisikaan kestävänsä mitä vaan. Aika yleinen ihmismalli lienee sellainen, joka kuvittelee ikäänkuin voittavansa mitkä vaikeudet tahansa, voivansa muuttaa sen ongelmaisen paremmaksi ihmiseksi... Jonka muuttumisen jälkeen sitten alkaisi se varsinainen kuviteltu onni... jossa sitten pystyisikin elämään onnellista tai tavallista elämää. Ja siinä kun aika kuluu sitä toista muuttaessa ja onnen alkua odotellessa se narsisti kaivaakin kunnon kuopan uhrilleen, johon se uhriparka sitten putoaa omaksi yllätyksekseen.

eimitääneiketään kirjoitti:

Sinulla on siis ikäänkuin ajatuksissa joku, jolle haluat asiasi viestittää? Voi olla , että ymmärrän väärin, mutta sellainen ajatus vain tuli mieleen tuosta, kun haluat kohdentaa tuon ajatuksen, ettei pidä sietää ja sietää. Olisiko mahdollista, että ihan henkilökohtaisesti auttaisit tietämääsi?

Olkoon ihminen nyt hyvä tai paha, tosikko tai narsisti, niin kaiken ydin kahdenvälisessä kanssakäymisessä on vuorovaikutus eli sanat ja se kaikki muu viestintä, joka jää tulkitsijan taitojen varaan. Pakko sanoa, ettei aina kaikkia kuulemiaan juttuja voi ilman suodatusta ajatella totena ja kuinka paljon mahtaa olla sellaista, että viestitetään valituksena vain sitä ikävää puolta, joka todellisuudessa voi olla muutama lausahdus. Kaikenlaisia juksaajia liikuskelee, niin se vaan elämässä on, halusi sitä itse tai ei. Kaikenlaisia hyötyjiä, jotka haluavat vain makoisimmat palaset puraista.

Lue lisää

No ihan kirjoittelen tänne nettiin ajatuksella että jos sattuu joku lukisi noita mun laittamiani linkkejä ja kokisi jonkun asian omakseen, ts. elää vaikka ny tuommosessa "kiehuvan sammakon" tilanteessa ja aiheen esille ottaminesta hänelle jäisi joku asia itämään, että voisiko se muutos jonain päivänä olla mahdollinen myös kohdallani.

Mitä tulee tuohon kysymykseesi
"Olisiko mahdollista, että ihan henkilökohtaisesti auttaisit tietämääsi?"

Niin en ihan tiedä mitä tuolla tarkoitat. Mutta henk. koht. lähipiirissä en ny tiedä tällä hetkellä olevan ketään tuonkaltaisessa suhteessa elävää ja muutenkin on aikoinaan vähän niinku kantapään kautta joutunut oppimaan sen asian, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, toista ei voi muuttaa jos hän ei itse koe siihen tarvetta.

Että nykyään enemmänkin jos ja kun sellainen asia eteen tulisi, voisin hyvinkin lähestyä asiaa tähän tapaan hieman kauempaa ja jos joku asian myöntäisi, kehoittaisin kyllä apua ja tukea hakemaan niin niiltä omilta lähi ihmisiltä kuin ammatti ihmisiltäkin. Esimerkiksi turvakoti on yks sellainen paikka, jonne voi mennä ja sitä kautta asiat lähtevät ns. "rullamaan"

Aikoinaan luonani on kyllä joskus silloin tällöin yöpynytkin muuan väkivaltaista miestään paennut nainen, että tuskin nykyäänkään kieltäytyisin akuutista avun tarjoamisesta hätätilanteissa siitäkään huolimatta vaikka ko. ihmisen tilanne sinällään miksikään muuttuisi. Se vaan on sellaista, että kun itselläkin asiasta on kokemusta, niin kun itsekin on apua saanut, niin vastavuoroisesti sitä tajuu myös antaa, jos ja kun sellainen tilanne eten tulee.

Perheväkivalta on verrattain yleistä Suomessa, että siellä kuliseissa sattuu ja tapahtuu monenlaista ja tilanteita siedetään syystä tai toisesta monesti liian kauan. Liian moni nainen, nykyään joku mieskin menettää henkensä lähisuhde väkivallan seurauksena, puhumattakaan niistä henkistä haavoista, jotka jättää ikuisen jäljen.

Joskus voi sille "sammakolle" käydä niinkin, että jonain päivänä se kamelin selkä katkeaa, painekattila täyttyy ja sisältö purkautuu hallitsemattomasti ulos ja vuosien piina saa sillä tavalla onnettoman lopun, että kiusattu hyökkää kiusaajansa kimppuun kohtalokkain seurauksin.

Mutta joo, tässä ny tätä asiaa lähestytty enemmänkin parisuhteen kautta, mutta vastaavanlaista "kiehuttamista"/ vuosikausien piinaa saattaa esiintyä kyllä työpaikoillakin.

Oli ny kenenkäkin tilanne ny mitä lajia tahansa niin lopputulemana tosiaan saattaa käydä niin, että tuo jatkuvassa "kiehuttamisen tilassa" oleminen altistaa sen kohteen monille niin fyysisille kuin psyykkisille sairauksille.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No ihan kirjoittelen tänne nettiin ajatuksella että jos sattuu joku lukisi noita mun laittamiani linkkejä ja kokisi jonkun asian omakseen, ts. elää vaikka ny tuommosessa "kiehuvan sammakon" tilanteessa ja aiheen esille ottaminesta hänelle jäisi joku asia itämään, että voisiko se muutos jonain päivänä olla mahdollinen myös kohdallani.

Mitä tulee tuohon kysymykseesi
"Olisiko mahdollista, että ihan henkilökohtaisesti auttaisit tietämääsi?"

Niin en ihan tiedä mitä tuolla tarkoitat. Mutta henk. koht. lähipiirissä en ny tiedä tällä hetkellä olevan ketään tuonkaltaisessa suhteessa elävää ja muutenkin on aikoinaan vähän niinku kantapään kautta joutunut oppimaan sen asian, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, toista ei voi muuttaa jos hän ei itse koe siihen tarvetta.

Että nykyään enemmänkin jos ja kun sellainen asia eteen tulisi, voisin hyvinkin lähestyä asiaa tähän tapaan hieman kauempaa ja jos joku asian myöntäisi, kehoittaisin kyllä apua ja tukea hakemaan niin niiltä omilta lähi ihmisiltä kuin ammatti ihmisiltäkin. Esimerkiksi turvakoti on yks sellainen paikka, jonne voi mennä ja sitä kautta asiat lähtevät ns. "rullamaan"

Aikoinaan luonani on kyllä joskus silloin tällöin yöpynytkin muuan väkivaltaista miestään paennut nainen, että tuskin nykyäänkään kieltäytyisin akuutista avun tarjoamisesta hätätilanteissa siitäkään huolimatta vaikka ko. ihmisen tilanne sinällään miksikään muuttuisi. Se vaan on sellaista, että kun itselläkin asiasta on kokemusta, niin kun itsekin on apua saanut, niin vastavuoroisesti sitä tajuu myös antaa, jos ja kun sellainen tilanne eten tulee.

Perheväkivalta on verrattain yleistä Suomessa, että siellä kuliseissa sattuu ja tapahtuu monenlaista ja tilanteita siedetään syystä tai toisesta monesti liian kauan. Liian moni nainen, nykyään joku mieskin menettää henkensä lähisuhde väkivallan seurauksena, puhumattakaan niistä henkistä haavoista, jotka jättää ikuisen jäljen.

Joskus voi sille "sammakolle" käydä niinkin, että jonain päivänä se kamelin selkä katkeaa, painekattila täyttyy ja sisältö purkautuu hallitsemattomasti ulos ja vuosien piina saa sillä tavalla onnettoman lopun, että kiusattu hyökkää kiusaajansa kimppuun kohtalokkain seurauksin.

Mutta joo, tässä ny tätä asiaa lähestytty enemmänkin parisuhteen kautta, mutta vastaavanlaista "kiehuttamista"/ vuosikausien piinaa saattaa esiintyä kyllä työpaikoillakin.

Oli ny kenenkäkin tilanne ny mitä lajia tahansa niin lopputulemana tosiaan saattaa käydä niin, että tuo jatkuvassa "kiehuttamisen tilassa" oleminen altistaa sen kohteen monille niin fyysisille kuin psyykkisille sairauksille.

Lue lisää

Voisin kuvitella että minä en painekattilassa kauvaa viihtyisi, vaan akuutisti impulsiivisesti varmaan jonkin sortin attentaatin tekisin kiusaajiani kohtaan. Lakkaan olemasta kohtelias vissisti jossain aikataulussa ja silloin on kiusaajilla viisainta olla hyvät vastaukset valmiina tai seuraa yhden ihmisen ulosmarssi työpaikalta, pomon kautta tietenkin, jos se pomo ei auta.
On tapahtunutkin kauvan sitten, iäkkäämpi auktoriteettia omannut pomo laittoi pullikoijat järjestykseen.
Noita attentaatteja tein myös narsistiani kohtaan myöhemmin, kun mikään järkilähestyminen ei tietenkään hänelle sopinut. Noista kiusaaja-narsisti sai tietenkin aiheen nimitellä minua kiusaajaksi aina sopivan paikan tullen, vaikka sitten kahden kesken taas nauroikin minun impulsiivilleni makeasti, kun se oli hänelle kuitenkin tärkeä huvi ja ohjelmanumero... ;

Mutta voin tietenkin kuvitella aloituksen kohderyhmää. Osalla noista itsellä ehkä päihdeongelmaa myös, jolloin itsetunto alhaalla jo senkin vuoksi. Itsetuntohan se avainsana on tuollaisessa tapauksessa, jos muuten ei jostain syystä ole ikäänkuin sidottu jostain tärkeästä syystä itseään kiusaaviin ihmisiin tai nämä ovat niin pelottavia, että ikäänkuin ei uskalla heitä häätää, tai heille heidän ansaitsemaansa palautetta antaa.

Voisin_kuv kirjoitti:

Voisin kuvitella että minä en painekattilassa kauvaa viihtyisi, vaan akuutisti impulsiivisesti varmaan jonkin sortin attentaatin tekisin kiusaajiani kohtaan. Lakkaan olemasta kohtelias vissisti jossain aikataulussa ja silloin on kiusaajilla viisainta olla hyvät vastaukset valmiina tai seuraa yhden ihmisen ulosmarssi työpaikalta, pomon kautta tietenkin, jos se pomo ei auta.
On tapahtunutkin kauvan sitten, iäkkäämpi auktoriteettia omannut pomo laittoi pullikoijat järjestykseen.
Noita attentaatteja tein myös narsistiani kohtaan myöhemmin, kun mikään järkilähestyminen ei tietenkään hänelle sopinut. Noista kiusaaja-narsisti sai tietenkin aiheen nimitellä minua kiusaajaksi aina sopivan paikan tullen, vaikka sitten kahden kesken taas nauroikin minun impulsiivilleni makeasti, kun se oli hänelle kuitenkin tärkeä huvi ja ohjelmanumero... ;

Mutta voin tietenkin kuvitella aloituksen kohderyhmää. Osalla noista itsellä ehkä päihdeongelmaa myös, jolloin itsetunto alhaalla jo senkin vuoksi. Itsetuntohan se avainsana on tuollaisessa tapauksessa, jos muuten ei jostain syystä ole ikäänkuin sidottu jostain tärkeästä syystä itseään kiusaaviin ihmisiin tai nämä ovat niin pelottavia, että ikäänkuin ei uskalla heitä häätää, tai heille heidän ansaitsemaansa palautetta antaa.

Lue lisää

"Mutta voin tietenkin kuvitella aloituksen kohderyhmää. Osalla noista itsellä ehkä päihdeongelmaa myös, jolloin itsetunto alhaalla jo senkin vuoksi. "

Niin monellakin ihmisellä on hyvin streotyyppinen näkemys tästä aiheesta, mutta todellisuus on paljon laajakirjoisempi ja asia koskettaa hyvinkin monenlaisia ihmisiä. Minun mielestäni tämänkaltaisia asioita ei saisi koskaan leimata vain tietyntyyppisten ihmisten ongelmiksi.

"Mielikuvissamme mies hakkaa naisen sotkuisessa ja ahtaassa lähiöasunnossa. Mies ajaa perheen lumihankeen syrjäkylillä. Nainen mätkii miestä huumeluukussa. Todellisuudessa väkivaltaan ja alistamiseen syyllistyvät yhtälailla varakkaat ja hyvin koulutetut, rikkaat ja yhteiskunnan huipulla olevat."

http://yle.fi/uutiset/3-9594943

Tuossa artikkelista puhutaan myös sisusta, perisuomalaisesta piirteestä, joka koetaan tavallaan positiivisena ominaisuutena, siinä kuin sietokykykin, mutta ns. hyväkin ominisuus saattaa toisissa olosuheissa koitua ihmisen turmioksi jos se johtaa tuohon "sammakonkeittämis" tyyppiseen tilanteeseen. Siedetään loputtomiin huonoa kohtelua, tilannetta hävetään ja salaillaan, pidetään kulisseja yllä, eikä kehdata tunnustaa, että asiat ovat huonosti, eikä haluta, uskalleta, kehdata pyytää apua.

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/84349/gradu06549.pdf?sequence=1
"ihmisen elämään ja sen kulkuun vaikuttaa lukuisa joukko erilaisia ulkoisia tekijöitä, joiden asettamissa rajoissa ihmisen on elettävä elämäänsä
(Jokinen & Saaristo 2006, 204).
Jokaisen yksilön ja hänen lähiyhteisöjensä elämään vaikuttavat myös yhteiskunnan rakenne, sen arvot ja toimintamallit
(Launonen 2007, 11).
Päihderiippuvaisen äidin ja vauvan suhdetta voi vaikeuttaa osaltaan vaikea
elämäntilanne. Suuret taloudelliset vaikeudet, asunnottomuus, työttömyys, koulutustason alhaisuus, tukiverkoston heikkous tai puute ja psyykkinen oireilu luonnehtivatkin usein näiden äitien elämää.
(Savonlahti, Pajulo & Piha 2003, 327-328.) "

http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-12-10_012.html
"Sosiaalinen kiinnittyminen tuo turvaa ja tunnustust
Sosiaalinen kiinnittyminen antaa turvaa eri elämänvaiheissa ja riskitilanteissa. Ihmissuhteiden lisäksi myös instituutioihin kiinnittyminen toimii turvan lähteenä. Koulutus avaa polun työhön, joka puolestaan takaa toimeentulon. Kansalaisuus taas antaa mahdollisuuden turvautua hyvinvointivaltion muodostamaan turvaverkkoon. (Paugam 2008.)"

Mitä tulee päihteiden käyttöön ja päihteiden käytön luomaan alustaan kun puhutaan perheväkivallasta, niin päihteiden ongelmakäyttöä esiintyy tietenkin kaikissa sosiaalisissa kerrostumissa.

Väkivalta on alistamista, ja alistavat käyttäytymiset ja roolit kulkevat sekä sukupolvelta toiselle että yhteiskunnan rakenteissa sen lisäksi, että väkivaltainen käyttäytyiminen on yksilön ominaisuus.

http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe
"Paitsi että perheväkivalta ei ole vain syrjäytyneiden duunareiden ongelma, viina ei ole sen ainoa tai edes pääasiallinen syy. Vaikka väkivalta olisikin rajuinta silloin, kun tekijä on humalassa, useimmiten mies alistaa naista myös selvin päin."

https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
"Naisiin kohdistuva väkivalta määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi siksi, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy sukupuolten epätasa-arvoisiin valtasuhteisiin: niihin rakenteisiin jotka aiheuttavat naisen alisteisen aseman perheessä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa."

Mitä_tulee kirjoitti:

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/84349/gradu06549.pdf?sequence=1
"ihmisen elämään ja sen kulkuun vaikuttaa lukuisa joukko erilaisia ulkoisia tekijöitä, joiden asettamissa rajoissa ihmisen on elettävä elämäänsä
(Jokinen & Saaristo 2006, 204).
Jokaisen yksilön ja hänen lähiyhteisöjensä elämään vaikuttavat myös yhteiskunnan rakenne, sen arvot ja toimintamallit
(Launonen 2007, 11).
Päihderiippuvaisen äidin ja vauvan suhdetta voi vaikeuttaa osaltaan vaikea
elämäntilanne. Suuret taloudelliset vaikeudet, asunnottomuus, työttömyys, koulutustason alhaisuus, tukiverkoston heikkous tai puute ja psyykkinen oireilu luonnehtivatkin usein näiden äitien elämää.
(Savonlahti, Pajulo & Piha 2003, 327-328.) "

http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-12-10_012.html
"Sosiaalinen kiinnittyminen tuo turvaa ja tunnustust
Sosiaalinen kiinnittyminen antaa turvaa eri elämänvaiheissa ja riskitilanteissa. Ihmissuhteiden lisäksi myös instituutioihin kiinnittyminen toimii turvan lähteenä. Koulutus avaa polun työhön, joka puolestaan takaa toimeentulon. Kansalaisuus taas antaa mahdollisuuden turvautua hyvinvointivaltion muodostamaan turvaverkkoon. (Paugam 2008.)"

Mitä tulee päihteiden käyttöön ja päihteiden käytön luomaan alustaan kun puhutaan perheväkivallasta, niin päihteiden ongelmakäyttöä esiintyy tietenkin kaikissa sosiaalisissa kerrostumissa.

Väkivalta on alistamista, ja alistavat käyttäytymiset ja roolit kulkevat sekä sukupolvelta toiselle että yhteiskunnan rakenteissa sen lisäksi, että väkivaltainen käyttäytyiminen on yksilön ominaisuus.

http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe
"Paitsi että perheväkivalta ei ole vain syrjäytyneiden duunareiden ongelma, viina ei ole sen ainoa tai edes pääasiallinen syy. Vaikka väkivalta olisikin rajuinta silloin, kun tekijä on humalassa, useimmiten mies alistaa naista myös selvin päin."

https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
"Naisiin kohdistuva väkivalta määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi siksi, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy sukupuolten epätasa-arvoisiin valtasuhteisiin: niihin rakenteisiin jotka aiheuttavat naisen alisteisen aseman perheessä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa."

Lue lisää

Niin tutustuin jonkin verran laittamiisi linkkeihin ihan vaan sillä silmällä, että pyritkö leimaamaan nuo ihmiset joita asia koskee tietynlaisiksi syrjätyneiksi ja päihdeongelmaisiksi.

Mutta löytyi sieltä hyvääkin, riippuen siitä millaisia asioita itsekukin haluaa painottaa. Paria ensimmäistä linkkiäsi linkkiäsi en ny sen kummemmin kommentoi kun niiden anti painottuu juurkin heikkoon sosiaaliseen asemaan ja sosiaalisiin ongelmiin, enkä ny halua että tästä asiasta tehdään vain tietynlaisten ihmisten ongelma, koska ongelma koskettaa hyvinkin erilaisissa oloissa eläviä ihmisiä ja kaikkia yhteiskuntaluokka ja kulttuureita.

Mutta tuo "aivan tavallinen perhe" linkkisi sisälsi paljon hyvää asiaa siltä osin, että sinä kuvattiin juurkin tuota "sammakon kiehuttamista", miten asiat etenee vuosien saatossa, että kyseessä on pidempiaikainen prosessi, joka alkaa vähättelystä, haukkumisesta, eristämisestä, kiristämisestä jne. jolla pyritään murtamaan sen kohteen itsetunto. Kunnes kuvaan astuu fyysinen väkivalta

Mitä taas tulee tuohon Amnestyn linkkiin, niin valitsemasi kohta ny koski asiaa yleismaailmallisemmin, vaikka epäkohtia tuon tasa arvon suhteen on Suomessakin, mutta tähän aiheeseen liittyen olisin itse tuonut esille tuon lähisuhdeväkivallan yleisyyden Suomessa ja tähän teemaan liittyen, miten pieni osa vakavimmistakin väkivallan teoista tulee poliisin tietoon.

Jos vielä palaan tuohon "aivan tavallinen perhe" linkkiin, ja siinä käytettyyn kaava nimitykseen ja tähän sietokyky aiheseen siltä osin, että "Kaava ei suinkaan koostu yhtäkkisestä pimahduksesta tai hetken mielenhäiriöstä. Kaava koostuu vuosista ja lukuisista teoista, joista vain osa on fyysistä väkivaltaa" joka hyvinkin kuvaa tuota aloituksen tarkoittamaa "sammakon kiehuttamista"

Loppuun niinikään lainaus laittamastasi linkistä juttua varten haastateltavan kommentti tuohon sietokykyyn liittyen

"Mutta sen voin kertoa, ettei mikään ole niin surullista, kuin kuulla suomalaisten naisten tarinoita heidän väkivaltaisista parisuhteistaan, eikä mikään ole niin ihailtavaa, kuin naisten jaksaminen jatkuvan ahdistuksen keskellä."

http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe

Että ollaan me naiset sitkeää lajia,
mutta valittevan usein siitä maksettu hinta saattaa olla liian kallis

"että pyritkö leimaamaan nuo ihmiset joita asia koskee tietynlaisiksi syrjätyneiksi ja päihdeongelmaisiksi."
????
Entä mikälaisiksi pyrkisi leimaamaan syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin tutustuin jonkin verran laittamiisi linkkeihin ihan vaan sillä silmällä, että pyritkö leimaamaan nuo ihmiset joita asia koskee tietynlaisiksi syrjätyneiksi ja päihdeongelmaisiksi.

Mutta löytyi sieltä hyvääkin, riippuen siitä millaisia asioita itsekukin haluaa painottaa. Paria ensimmäistä linkkiäsi linkkiäsi en ny sen kummemmin kommentoi kun niiden anti painottuu juurkin heikkoon sosiaaliseen asemaan ja sosiaalisiin ongelmiin, enkä ny halua että tästä asiasta tehdään vain tietynlaisten ihmisten ongelma, koska ongelma koskettaa hyvinkin erilaisissa oloissa eläviä ihmisiä ja kaikkia yhteiskuntaluokka ja kulttuureita.

Mutta tuo "aivan tavallinen perhe" linkkisi sisälsi paljon hyvää asiaa siltä osin, että sinä kuvattiin juurkin tuota "sammakon kiehuttamista", miten asiat etenee vuosien saatossa, että kyseessä on pidempiaikainen prosessi, joka alkaa vähättelystä, haukkumisesta, eristämisestä, kiristämisestä jne. jolla pyritään murtamaan sen kohteen itsetunto. Kunnes kuvaan astuu fyysinen väkivalta

Mitä taas tulee tuohon Amnestyn linkkiin, niin valitsemasi kohta ny koski asiaa yleismaailmallisemmin, vaikka epäkohtia tuon tasa arvon suhteen on Suomessakin, mutta tähän aiheeseen liittyen olisin itse tuonut esille tuon lähisuhdeväkivallan yleisyyden Suomessa ja tähän teemaan liittyen, miten pieni osa vakavimmistakin väkivallan teoista tulee poliisin tietoon.

Jos vielä palaan tuohon "aivan tavallinen perhe" linkkiin, ja siinä käytettyyn kaava nimitykseen ja tähän sietokyky aiheseen siltä osin, että "Kaava ei suinkaan koostu yhtäkkisestä pimahduksesta tai hetken mielenhäiriöstä. Kaava koostuu vuosista ja lukuisista teoista, joista vain osa on fyysistä väkivaltaa" joka hyvinkin kuvaa tuota aloituksen tarkoittamaa "sammakon kiehuttamista"

Loppuun niinikään lainaus laittamastasi linkistä juttua varten haastateltavan kommentti tuohon sietokykyyn liittyen

"Mutta sen voin kertoa, ettei mikään ole niin surullista, kuin kuulla suomalaisten naisten tarinoita heidän väkivaltaisista parisuhteistaan, eikä mikään ole niin ihailtavaa, kuin naisten jaksaminen jatkuvan ahdistuksen keskellä."

http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe

Että ollaan me naiset sitkeää lajia,
mutta valittevan usein siitä maksettu hinta saattaa olla liian kallis

Lue lisää

Mitä sanot tuosta kansainvälisestä, niin koen että nimenomaan Suomessa käytetään nimellistä sukupuolten välistä tasa-arvoa keppihevosena kun keskustellaan naisiin kohdistuvasta sukupolvien perintönä jatkuvasta alistuksesta ja sen synnyttämästä väkivallasta. Linkissä mainittiinkin nämä miehet, jotka hyppäävät esiin joka kerta kun keskustelua käydään.

http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe
"Suomessa on viime vuosina suorastaan innostuttu miesten auttamisesta. Auttaminen on tietysti aina hyvä asia, mutta innostuksessa on ongelmansa. Arvostelijoiden mielestä miesten auttamista pidetään helppona ratkaisuna ongelmaan, mitä se ei todellisuudessa ole. Prosessit ovat pitkiä ja niiden kuluessakin miehet saattavat pahoinpidellä naisystäviään.

Hautamäen mukaan miesten osalta muutos parempaan on kuitenkin se, että nykyisin monet miehet jatkavat linjalla käymistä, vaikka parisuhde päättyisikin. On hyvä oivallus, ettei väkivalta liity tiettyyn naiseen. Se on miehen ongelma, joka miehen pitää hoitaa."

-Ja tässä mainitaan tämän linkin aihekin.

"Entä voiko lyöminen loppua?
”Voi”, vakuuttaa Hautamäki. ”Ja on loppunutkin, kyllä se on meillä nähty.”
Muuttuminen vie kuitenkin aikaa, ja ennen kaikkea se vaatii, että mies katuu tekoaan aidosti. Linjalla nähdään myös miehiä, jotka eivät koe lainkaan tehneensä väärin ja jotka tulevat linjalle täysin laskelmoivasti, jotta vaimo rauhoittuisi hetkeksi. Tunnekylmiä ja manipuloivia psykopaatteja on oikeasti olemassa."

https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
"Yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ylläpitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ovat syvälle juurtuneita. Vaikka keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa on lisääntynyt, väkivalta tulkitaan yhä liian usein yksityisasiaksi."

Entä_minkä kirjoitti:

"että pyritkö leimaamaan nuo ihmiset joita asia koskee tietynlaisiksi syrjätyneiksi ja päihdeongelmaisiksi."
????
Entä mikälaisiksi pyrkisi leimaamaan syrjäytyneet ja päihdeongelmaiset?

Lue lisää

"Mutta voin tietenkin kuvitella aloituksen kohderyhmää. Osalla noista itsellä ehkä päihdeongelmaa myös, jolloin itsetunto alhaalla jo senkin vuoksi. "

Niin kerroit yllä olevan lainauksen mukaan, että voit kuvitella aloituksen kohderyhmää ja toit esille, että noilla itsellä ehkä päihdeongelmaa.

Ihan varma en ny tokikaan ole että kumpaanko osastoon nuo "ehkä päihdeongelmaa ihmiset " liitit. Noihin sitkeisiin joilla sietokyky on korkealla vaiko noihin "kiehuttajiin" väkivallan tekijöihin. Edelleen liitit kommenttisi tueksi puhetta päihdeäideistä ja sosiaalisen aseman heikkoudesta.

Mutta joo, kuten jo mainitsin, yksi hyvä linkkikin joukossa oli, josta olit lainannut kohdan, jossa mainittiin ettei viina ole ainoa eikä pääasiallinen syy.

Tämä ny vaan siitä syystä, että kuten jo aiemmin mainitsin "ongelma koskettaa hyvinkin erilaisissa oloissa eläviä ihmisiä ja kaikkia yhteiskuntaluokka ja kulttuureita. "

Ymmärrän kyllä, ettet ihan ehkä osaa asettua sillä tavalla tuollaisen "kiehuttamisen kohteen" asemaan, kun kerroit ettet kovin kauaa "painekattilassa" viihtyisi vaan vastaisit samalla mitalla, eikä tarkoituksesi ollut lähteäkkään ja vastapuolikin piti attentaattiasi lähinnä huvittavana, kun taas näissä tapauksissa se pelottavin kohta voi olla se lähdön hetki

Mutta joo, me ihmiset ollaan erilaisia näidenkin asioiden suhteen ja kyseessä on tosiaankin pitkäaikainen prosessi, joka alkaa pikkuhiljaa, huomaamatta ja johtaa sitten ajan kanssa mihin johtaakin, usein ainakin kohdehenkilön sairastumiseen joko fyysisesti tai psyykkisesti.

Tosiaan tämmöstäkin "sammakon kiehutusta"/vuosikausien piinaa ny on vaan oikeastikin olemassa, vaikka sellaista voikin olla vaikea ymmärtää, jos ei lähipiirissäkään ole tuollaista henkilöä joka sietää ja sietää loputtomiin.
Pelko ja häpeähän ne on ne avainasiat näissä asioissa.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mutta voin tietenkin kuvitella aloituksen kohderyhmää. Osalla noista itsellä ehkä päihdeongelmaa myös, jolloin itsetunto alhaalla jo senkin vuoksi. "

Niin kerroit yllä olevan lainauksen mukaan, että voit kuvitella aloituksen kohderyhmää ja toit esille, että noilla itsellä ehkä päihdeongelmaa.

Ihan varma en ny tokikaan ole että kumpaanko osastoon nuo "ehkä päihdeongelmaa ihmiset " liitit. Noihin sitkeisiin joilla sietokyky on korkealla vaiko noihin "kiehuttajiin" väkivallan tekijöihin. Edelleen liitit kommenttisi tueksi puhetta päihdeäideistä ja sosiaalisen aseman heikkoudesta.

Mutta joo, kuten jo mainitsin, yksi hyvä linkkikin joukossa oli, josta olit lainannut kohdan, jossa mainittiin ettei viina ole ainoa eikä pääasiallinen syy.

Tämä ny vaan siitä syystä, että kuten jo aiemmin mainitsin "ongelma koskettaa hyvinkin erilaisissa oloissa eläviä ihmisiä ja kaikkia yhteiskuntaluokka ja kulttuureita. "

Ymmärrän kyllä, ettet ihan ehkä osaa asettua sillä tavalla tuollaisen "kiehuttamisen kohteen" asemaan, kun kerroit ettet kovin kauaa "painekattilassa" viihtyisi vaan vastaisit samalla mitalla, eikä tarkoituksesi ollut lähteäkkään ja vastapuolikin piti attentaattiasi lähinnä huvittavana, kun taas näissä tapauksissa se pelottavin kohta voi olla se lähdön hetki

Mutta joo, me ihmiset ollaan erilaisia näidenkin asioiden suhteen ja kyseessä on tosiaankin pitkäaikainen prosessi, joka alkaa pikkuhiljaa, huomaamatta ja johtaa sitten ajan kanssa mihin johtaakin, usein ainakin kohdehenkilön sairastumiseen joko fyysisesti tai psyykkisesti.

Tosiaan tämmöstäkin "sammakon kiehutusta"/vuosikausien piinaa ny on vaan oikeastikin olemassa, vaikka sellaista voikin olla vaikea ymmärtää, jos ei lähipiirissäkään ole tuollaista henkilöä joka sietää ja sietää loputtomiin.
Pelko ja häpeähän ne on ne avainasiat näissä asioissa.

Lue lisää

Minulla tutuissa jos jonkinlaista tapausta jo näin vuosikymmeniä kestäneen aikuisuuden seurauksena. Tunnenpa oikein hyvinkin painekattilassa eläneitä. Jonkinlaista voimakkuutta minun tutuillani yleensä on. Tietenkin liika on liikaa jokaiselle.
Tarkoitin, että usein painekattiloissa elää päihdeongelmaisia, jolloin se oma elämä ei kestä vaikka lähtisikin. Ja lähtö merkitsee usein painekattilasta toiseen hyppäämistä.
Enpä nyt osaa väheksyä linkkejä, joissa kerrotaan yhteiskunna varjopuolista ja siellä elävistä ja heidän ongelmistaan. Liian vähän noita minun mielestäni esiin nostetaan!!
Mutta eikö siellä "hyvässä linkissä" juuri kuvattu vastaus sinun aloituksesi kysymykseenkin. Selitetään juurta jaksain miksi siellä painekattilassa ollaan.
Olen minäkin ehtinyt nuoruudessani yhdenlaisessa painekattilassa vuosia viettämään, kun en ymmärtänyt vain lähteä. Niitä väheksynnän elementtejä oli läsnä kyllä. Puoleni pidin minkä kerkesin ja jaksoin mutta mitä elämää se sellainen puoliensa pitäminen on? Voimat menee elämisen oikeutuksen pyytelemiseen vieraalta tyypiltä, joka on ottanut paikan siinä vieressä itselleen... Huh-huh. Ei ehkä ihan narsisti ollut, mutta piirteitä joitakin oli.
Kas kun elämäänkin tässä hetteikössä oppii usein vasta ajan kanssa.

Korostan vielä että se tyyppi siinä vierelläni asui hyvin edullisesti minun asunnossani ja minä tein työtä siinä kuin sekin.

Hienoja sanoja totuuksineen. Muistutan, että lapsi ei esimerkiksi voi valita vanhempiaan.

Minulla_ kirjoitti:

Minulla tutuissa jos jonkinlaista tapausta jo näin vuosikymmeniä kestäneen aikuisuuden seurauksena. Tunnenpa oikein hyvinkin painekattilassa eläneitä. Jonkinlaista voimakkuutta minun tutuillani yleensä on. Tietenkin liika on liikaa jokaiselle.
Tarkoitin, että usein painekattiloissa elää päihdeongelmaisia, jolloin se oma elämä ei kestä vaikka lähtisikin. Ja lähtö merkitsee usein painekattilasta toiseen hyppäämistä.
Enpä nyt osaa väheksyä linkkejä, joissa kerrotaan yhteiskunna varjopuolista ja siellä elävistä ja heidän ongelmistaan. Liian vähän noita minun mielestäni esiin nostetaan!!
Mutta eikö siellä "hyvässä linkissä" juuri kuvattu vastaus sinun aloituksesi kysymykseenkin. Selitetään juurta jaksain miksi siellä painekattilassa ollaan.
Olen minäkin ehtinyt nuoruudessani yhdenlaisessa painekattilassa vuosia viettämään, kun en ymmärtänyt vain lähteä. Niitä väheksynnän elementtejä oli läsnä kyllä. Puoleni pidin minkä kerkesin ja jaksoin mutta mitä elämää se sellainen puoliensa pitäminen on? Voimat menee elämisen oikeutuksen pyytelemiseen vieraalta tyypiltä, joka on ottanut paikan siinä vieressä itselleen... Huh-huh. Ei ehkä ihan narsisti ollut, mutta piirteitä joitakin oli.
Kas kun elämäänkin tässä hetteikössä oppii usein vasta ajan kanssa.

Lue lisää

"Enpä nyt osaa väheksyä linkkejä, joissa kerrotaan yhteiskunna varjopuolista ja siellä elävistä ja heidän ongelmistaan. Liian vähän noita minun mielestäni esiin nostetaan!!"

Kyllä joo, mutta minun mielestäni ne eivät ihan tähän kohtaan sovi kun puhutaan ns. sietokyvystä, joka tarkoittaa tällaisessa tuommosessa tilanteessa enemmänkin jatkuvan stressin sietokykyä jolloin ihminen pyrkii huomaamattaan sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin ja sitä myöden ajaa itsensä tilanteeseen josta tulee sietämätön (vesi on jo liian kuumaa, eikä siltikään pysty hyppäämään pois) ja tuo veden kuumeneminen johtuu toisesta ihmisestä tai vallitsevasta tilanteesta joka ei ole itseaiheutettua.

Päihdeongelmat kuuluvat taas osaksi tuohon ns. itseaiheutettuun ongelmaan ja tunnetusti päihdeongelmaisilla on lyhyt pinna ja he ovat oppineet hoitamaan stressiään alkoholilla jolloin stressaavissa/vaikeissa elämäntilanteissa tilanteissa he hyvinkin helposti turvautuvat alkoholiin, koska eivät kestä ongelmia selvinpäin. Mielestäni heidän kohdallaan ei nyt voi puhua stressin/vaikeiden elämäntilantilanden sietokyvystä sillä tavalla kuin tuossa aloituksessa tarkoitetaan...

Toki on mahdollista, että pitkään vaikeassa elämäntilanteessakin eläväkin ns. luovuttaa ja alkaa lääkitsemään itseään alkoholilla ja alkoholista tulee ongelma, mutta silloin jo ollaan siinä tilanteessa jolloin ollaan sairastuttu ja luovutettu

Mutta joo, vaikka ny tosiaan ei noissa aloitukseen laittamassina linkeissä ei sanaa narsisti mainittukaan, niin kyllähän niissä hyvinkin kuvattiin myös narsistin uhrin tilannetta.

En tiedä sitten missä määrin esim. narsistien kumppaneina on noita mainitsemiasi päihdeäitejä ja sosiaalisesti heikossa asemassa olevia, kun tiedetään, että narsisti hyvinkin pyrkii valitsemaan kumppaninsa omasta mielestään itsensä alapuolelta.

Sitäkään en tiedä ovatko he todellisuudessa noita "alapuolisia" vai käykö noissä tapauksissa sitten niin, että se vuosien piina sairastutta heidät , kun he eivät kykene lähtemään ja sivulliset näkevät vain sen surkean uhrin siinä kun narsisti porskuttaa vaan eteenpäin.

Oli kuinka oli, niin itse en ny ainakaan lähtökohtaisesti lähtisi ajattelemaan näitä asioita ensisijaisesti siltä kannalta, että se "sammakko" olisi jo alkuperäisesti "viallinen", kun nää asiat ny koskettaa hyvin monenlaisia ihmisiä.

Ennemminkin tuota "kiuhutusjuttua" ajattelisin siltä kannalta, että hyvin monet ovat alunperinkin sitä sitkeää lajia, jotka uskovat voittavansa vaikeudet ja heissä on ollut jokin ominaisuus jota narsisti kadehtii, josta syystä hän aloittaa narsistille tyypillisen alaspainamisen.

Jotkut tosiaan hyppäävät ennenkuin voimat loppuvat, mutta joidenkin kohtaloksi saattaa tulla, että he sairastuvat syystä että he luulevat että he kykenevät sietämään vaikeita olosuhteita loputtomiin jolloin he pyrkivät sopeutumaan niihin tavalla tai toisella ja pelko ja häpeä estää avun hakemisen, kun kukaan ei tiedä mitä siellä kodin seinien sisällä todellisuudessa tapahtuu vaikka ulospäin näyttääkin hyvältä.

Tuskin.
Minulla pitkä erosuunnitelma koko elämänmuutoksineen ja kokonaan uudistuen.
Stategia on toteutettu erittäin pitkälle. Vuosi -17 piti olla jo kokonaan narsistiton, eli annoin itselleni vuosia aikaa selviytyä.
Moneen vuoteen en ole häntä enää lähtenyt minnekään tapaamaan. Parina vuotena olen vastannut puhelimeen ehkä pari kolme kertaa. Minulla puhelimessa ÄV-nimi! El Älä Vastaa-muistutus.
Toimii aika hyvin. Uskon narsistin kuitenkin tavoittelevan minua elämänsä/elämämme/minun elämäni loppuun asti. Aktiivisuus kuitenkin voi vaihtua pitkäjännitteisyydeksi ja odotteluksikin. Kyllä me vielä näemme. En usko ollenkaan että maa häntä olisi niellyt.

Loppuu, haudassa.
Minulla oli narsistivanhemmat, ja oikeasti olen onnellinen nyt, kun voin sanoa, että OLI.
Koska kaikesta huolimatta, narsistivanhemmat vaikuttavat aina lapsensa elämään jotenkin.

tytär-1 kirjoitti:

Loppuu, haudassa.
Minulla oli narsistivanhemmat, ja oikeasti olen onnellinen nyt, kun voin sanoa, että OLI.
Koska kaikesta huolimatta, narsistivanhemmat vaikuttavat aina lapsensa elämään jotenkin.

Lue lisää

Eiköhän se nyt ole niin, että jokainen elämässämme kohtaama ihminen vaikuttaa meihin ja jättää jäljen, eikä siinä tarvitse olla edes narsisti. Ihmiselle, osalle meistä, on vain kovin luonnollista alkaa tätä ymmärtämättä kaivelemaan vikaa usein siitä toisesta. Lopulta kun kysymys ei ole mistään vioista, vaan siitä, että niin kohtaamamme ihmiset kuin ympäristökin muokkaavat meitä. Ehkä se on myös omista kyvyistä kiinni osoittaa toiselle rajat siitä, mikä on se oma reviiri ja ehkä toisaalta vanhempien kohdalla kysymys on siitä, että jostain syystä jälkeläisen itsenäistymisprosessi on jollaintavalla epäonnistunut. On aika selvää, että jos lapsuuden kodissa on alkoholisti, huonolla hoitotasolla oleva mielenterveyskuntoutuja tai vaikkapa henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttävä vanhempi, niin se väistämättä vaikuttaa itsenäistymisprosessin onnistumiseen. Jos lapsena on joutunut olemaan omassa perheessään se aikuinen ja huolehtija, niin sillä on vain vaikutustä myös tulevaisuudessa tuolle yksilölle, joka voi näkyä vasta, kun on saanut omia lapsia ja kaikenlaisia kriisejä tulee eteen.

vainmielipiteeni kirjoitti:

Eiköhän se nyt ole niin, että jokainen elämässämme kohtaama ihminen vaikuttaa meihin ja jättää jäljen, eikä siinä tarvitse olla edes narsisti. Ihmiselle, osalle meistä, on vain kovin luonnollista alkaa tätä ymmärtämättä kaivelemaan vikaa usein siitä toisesta. Lopulta kun kysymys ei ole mistään vioista, vaan siitä, että niin kohtaamamme ihmiset kuin ympäristökin muokkaavat meitä. Ehkä se on myös omista kyvyistä kiinni osoittaa toiselle rajat siitä, mikä on se oma reviiri ja ehkä toisaalta vanhempien kohdalla kysymys on siitä, että jostain syystä jälkeläisen itsenäistymisprosessi on jollaintavalla epäonnistunut. On aika selvää, että jos lapsuuden kodissa on alkoholisti, huonolla hoitotasolla oleva mielenterveyskuntoutuja tai vaikkapa henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttävä vanhempi, niin se väistämättä vaikuttaa itsenäistymisprosessin onnistumiseen. Jos lapsena on joutunut olemaan omassa perheessään se aikuinen ja huolehtija, niin sillä on vain vaikutustä myös tulevaisuudessa tuolle yksilölle, joka voi näkyä vasta, kun on saanut omia lapsia ja kaikenlaisia kriisejä tulee eteen.

Lue lisää

Kiitos mielipiteestäsi, olen hyvinkin samoilla linjoilla sinun kanssasi.

Lapsuus ja sen olosuhteet ny ovat hyvinkin merkittäviä sen suhteen millaisia ihmisiä meistä on tullut ja hyvinkin usein käy noin kun tuossa mainitsit, että sen vaikutus hyvinkin tulee esiin kun elämään tulee kriisejä joiden vuoksi joutuu miettimään, että mitkä tekijät ovat vaikuttanet siihen, millainen ihminen minusta on ollut.

Omat vanhempani ovat kuolleet jo aikoja sitten, isäni jo ennen ensimmäistä syntymäpäivääni, mikä sekin/isättömyys on varmaan vaikuttanut osaltaan siihen millainen minusta on tullut.
Äidin kuolemasta on jo reilut 10 vuotta, mutta ei se vanhempien kuolemakaan poista heidän vaikutustaan siihen millaisia aikuisia meistä on tullut ja omien vanhempien kautta tulleet asiat saattavat taustalla vaikuttaa vielä seuraaviinkin sukupolviin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Kiitos mielipiteestäsi, olen hyvinkin samoilla linjoilla sinun kanssasi.

Lapsuus ja sen olosuhteet ny ovat hyvinkin merkittäviä sen suhteen millaisia ihmisiä meistä on tullut ja hyvinkin usein käy noin kun tuossa mainitsit, että sen vaikutus hyvinkin tulee esiin kun elämään tulee kriisejä joiden vuoksi joutuu miettimään, että mitkä tekijät ovat vaikuttanet siihen, millainen ihminen minusta on ollut.

Omat vanhempani ovat kuolleet jo aikoja sitten, isäni jo ennen ensimmäistä syntymäpäivääni, mikä sekin/isättömyys on varmaan vaikuttanut osaltaan siihen millainen minusta on tullut.
Äidin kuolemasta on jo reilut 10 vuotta, mutta ei se vanhempien kuolemakaan poista heidän vaikutustaan siihen millaisia aikuisia meistä on tullut ja omien vanhempien kautta tulleet asiat saattavat taustalla vaikuttaa vielä seuraaviinkin sukupolviin.

Lue lisää

Tuli tässä mieleen sekin asia, miten monesti olen toivonut, että tämmösillä keskustelu palstoillakin voisi olla mahdollisuus jälkikäteen muokata omaa kommenttiaan.

Tässä kohtaa voisin muokata tuon viimeisen lauseeni johonkin sellaiseen muotoon, että tavallaan se vanhempi elää meissä vielä kuolemansa jälkeenkin niin hyvässä kuin pahassakin ja vaikutus ulottuu vielä seuraaviinkin sukupolviin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Tuli tässä mieleen sekin asia, miten monesti olen toivonut, että tämmösillä keskustelu palstoillakin voisi olla mahdollisuus jälkikäteen muokata omaa kommenttiaan.

Tässä kohtaa voisin muokata tuon viimeisen lauseeni johonkin sellaiseen muotoon, että tavallaan se vanhempi elää meissä vielä kuolemansa jälkeenkin niin hyvässä kuin pahassakin ja vaikutus ulottuu vielä seuraaviinkin sukupolviin.

Lue lisää

Tuo on hyvin mielenkiintoinen ajatus että vanhempi elää meissä. Eikö ole mielenkiintoista, että vain ne ihmiset, jotka suoraan ylenevässä polvessa ovat esivanhempiamme, ovat ainoat joila olemme elämämme saaneet. Kaikki muu on sivussa eikä vaikuta eikä koskaan ole vaikuttanut siihen että esim. juuri sinä elät. Miten paljas puu siiitä tuleekaan, kuin pitkä oksa menneisyyteen.

Tai paremminkin, pitkä käärme menneisyydestä. En rohjennut käyttää tuota mielestäni osuvampaa kuvausta, kun käärmeellä on niitä muita symbolisia ja raamatullisia merkityksiä, eikä se eläimenä ole yleensä pidetyimpiä...
Tuossa yhteydessa ajattelen sitä vain jatkumona, jossa on vain yksi elämä...

Tuo_on kirjoitti:

Tuo on hyvin mielenkiintoinen ajatus että vanhempi elää meissä. Eikö ole mielenkiintoista, että vain ne ihmiset, jotka suoraan ylenevässä polvessa ovat esivanhempiamme, ovat ainoat joila olemme elämämme saaneet. Kaikki muu on sivussa eikä vaikuta eikä koskaan ole vaikuttanut siihen että esim. juuri sinä elät. Miten paljas puu siiitä tuleekaan, kuin pitkä oksa menneisyyteen.

Lue lisää

Niin, eiköhän meissä ny aina jotain samaa ole kuin vanhemissammekin, kun heidän soluistaan elämämme olemme saaneet ja siinä samalla geenimme perimme heiltä, että siltä osin joitain osia vanhemmistamme tavallaan elää meissä.

Tiedä sitte voiko narsismikin perityä geeneissä vai onko se ympäristön tuote, mikä geenit vs. kasvatus on hyvinkin kiistelty aihe aina välillä, että kumpiko vaikuttaa enemmän kasvatus vaiko geenit. Käsittääkseni enemmistö ajattelee että sen fiftyfifty

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, eiköhän meissä ny aina jotain samaa ole kuin vanhemissammekin, kun heidän soluistaan elämämme olemme saaneet ja siinä samalla geenimme perimme heiltä, että siltä osin joitain osia vanhemmistamme tavallaan elää meissä.

Tiedä sitte voiko narsismikin perityä geeneissä vai onko se ympäristön tuote, mikä geenit vs. kasvatus on hyvinkin kiistelty aihe aina välillä, että kumpiko vaikuttaa enemmän kasvatus vaiko geenit. Käsittääkseni enemmistö ajattelee että sen fiftyfifty

Lue lisää

Minä olen ainoastaan vanhemmistani ja siitä taaksepäin esivanhemmistani. Kaikki muu on ohutta pintaa, joka muuttuminen ja mukautuminen ympäristössä ei yllä elämän syviin saloihin, vaan on pelkkää ajan tuotetta, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Vain se oleellinen jatkuu lasteni kautta...

"Ei ole mitenkään harvinaista että narsistin puolison terveys romahtaa vuosien paineen alla. Voi olla että ei yksikertaisesti ole voimia erota"

Niinhän tuossa "sammakon kiuhutus" jutussa kuvataan, että lopulta käy niin ettei enää pysty lähtemään, ei ole voimia lähteä. Että pitäisi uskaltaa hypätä silloin kun vielä voimia on, eikä ole vielä ajautunut siihen pisteeseen, että on sairastunut.

Ymmärrän kyllä hyvinkin nuo lähtemiseen liittyvät vaikeudet. Itsellänkin aikoinaan eroon liittyvä prosessi kesti kauan ja vasta kolmas lähtö oli lopullinen. Itsehän sitä joutuu kuitenkin ne valinnat tekemään, mikä milloinkin tuntuu parhaalta ratkaisulta missäkin tilanteessa, kun on niin monia asioita siellä taustalla vaikuttamassa.

Tuo isien asemaan liittyvä kommenttisi on varmasti totta vielä tänäkin päivänä. "pyhä äiti" myytti elää vielä vahvana. Monenkin saattaa olla vaikea uskoa, että nimenomaan äiti tekisi lapsilleen pahaa varsinkin jos päällisinpuolin asiat tuntuu olevan kunnossa ja muiden ihmisten seurassa ko. ihminen käyttäytyy normaalisti.

Omaan tarinaani liittyen minut aikoinaan lopulta herätti kaksi ihmistä.

Toinen oli silloinen naapurini ja hyvä ystäväni , joka kerran sanoi, että naapurustossa oli juteltu meidän perheemme tilanteesta ja hän heitti minulle ajatuksen siitä, että olenko koskaan miettinyt sitä, että minulle saattaa huonosti "tässä leikissä", että miten lasten sitten käy jos he tavallaan menettäisivät molemmat vanhempansa. Enhän minä ollut vaan enemmänkin ajatukset pyörii jatkuvasti sellaisten asioiden ympärillä, että miten käyttätyisin, mitä teksisin että saisin parannettua se toisen.

Toinen ihminen oli oma silloin hieman toisella kymmenellä oleva tyttäreni, joka itkien kysyi että miksi meillä on aina tämmöstä, kun olimme jälleen kerran paenneet humalaista puolisoani naapuriin. Tuo jälkimmäinen oli ny minun kohdallani se ns. viimeinen niitti jolloin päätin,/lupasin itselleni ettei enää koskaan meillä ole tämmöstä.

Mutta joo, kunkin ihmisen tilanne on henkilökohtainen ja itse ne valinnat joutuu tekemään, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta ratkaisulta siinä tilanteessa niin itsen kuin lasten kannalta.

Lähtemiseen liittyen kannattaa muistaa, että apua on kyllä saatavissa, yksin ei ole pakko jaksaa. Esim. turvakoti saattaa olla hyvä vaihtoehto jos pelkää väkivaltaa. Siellä saa alkuun levätä, itkeä ja puhua ja puhua. Lapsillekkin järjestetään tekemistä. Edelleeen asunnon hakemiseen ja muihin käytännön järjestelyihin saa kyllä apua

Tulevaisuuttahan, sitäkään mitä sitten tapahtuu jos lähden tai jään on vaikea etukäteen tietää. Kyllähän minunkin tapauksessani tuli tappo uhkauksia joiden vuoksi hyvinkin pitkään rajoitin elämääni ja olin varuillani.

Pelkohan se on millä pyritään hallitsemaan kun ei enää muuta voida. Tuonkin asian joutuu sitten itse arvoimaan miten todellinen se vaara on. Henkensä ja terveytensa voi menettää niin jäädessään kuin lähtiessään.

Jatkoksi vielä tämmönen juttu, jonka äsken luin. Sopinee aihepiiritään tähän samaan teemaan. http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005204255.html

Niin lempeä on kaunis sana ja luja/lujuus sanallakin on enimmäkseen positiivinen kaiku. Tarkoittaa kestävää, vahvuutta, horjumatonta, periksi antamatonta yms.

Tuos, ku noita sanoja ja niiden merkityksiä makustelin ja googleltakin kävin kysymäs , löytyi hauska assosiaatiokin tähän sietokykyky teemaan ja näihin narsisti juttuihin liittyen.

Kun jossain narsisteissa kertovissa linkeissä mainitaan , että narsistit kohtelevat ihmisiä kuin esineitä niin substantiivina lujuus tarkoittaa Wikisanakirjan mukaan

"esineen kyky vastustaa siihen kohdistuvien voimien pyrkimystä muuttaa esineen muotoa tai rikkoa se"

https://fi.wiktionary.org/wiki/lujuus

Että toivoa sopii, että meillä ihmisilläkin on kykyä vastustaa sen narsistin pyrkimyksiä muuttaa meitä itsensä kaltaisiksi empatiakyvyttömiksi ihmisiksi

Kerranki mä olen sinun kanssa samaa mieltä jostakin :)

Mä koen sen ettei anna narsistille anteeksi juuri lujuudeksi lempeydessä, en vihaksi tai katkeruudeksi. Itseasiassa olen väitelly täällä siitä että ihmisten tunnemaisemat on erilaisia, eikä samat sanat kokemuksellisesti tarkoita ihan tarkalleen samaa eri ihmisille. Se tekee kommunikaation monimutkaiseksi asiaksi.
Mä koen, että jos mä annan anteeksi narsisti pystyy muuttamaan mun muotoa, niinkuin on jonkin verran pystynytkin ainakin väliaikaisesti pintapuolisesti.

En anna anteeksi on mulle melkein kuin synonyymi: En mukaudu mukaasi

Siis se tarkottaa mulle: En hyväksy kulkea samaa tietä kanssasi.
Koska jotenkin tää kuulostaa niin löpsylle: "Ei käy! Mutta anteeksi toki saat ..."
Kuka sitä nyt ottaa ees tosissaan ?

poiuytrdsdf kirjoitti:

Siis se tarkottaa mulle: En hyväksy kulkea samaa tietä kanssasi.
Koska jotenkin tää kuulostaa niin löpsylle: "Ei käy! Mutta anteeksi toki saat ..."
Kuka sitä nyt ottaa ees tosissaan ?

Lue lisää

Jotkut ihmiset käyttää sitä toisten anteeksiantoa vain helpotuksena hoitaa asioita väärin valheellisesti ja epäoikeudenmukaisesti ja jatkaa toimimista niin loputtomasti, ja joissain olosuhteissa: "En anna anteeksi" on mielestäni lujaa rakkautta mitä ympäriltämme puuttuu....
Kenties jopa epäitsekästä rakkautta koska siinä on uhrattu oma mukavuus jonkin toisen arvon tähden ?

Se että kaikki antaa vaan anteeksi: "Kato sun oman etusi vuoksi ".
Eikö siinä vähän huijata ihmistä narsismiin. Ajattelemaan vain omaa etuaan yleisen oikeudenmukaisuuden sijaan ? Kun kaikki vääryyksien kohteet antaa itsekkäistä syistä anteeksi, toisillekin tehdään todennäköisemmin samaa vääryyttä.

Esim. jotkut ihmiset on ilmaisseet mulle ettei he osaa auttaa mua koska ovat itsekin päätyneet alistumaan vastaavassa tilanteessa, mutta enkö MINÄ olisikin hyötynyt siitä jos he eivät olisi alistuneet. Siten se olisi nähdäkseni ollut epäitsekästä olla alistumatta, epäitsekkäämpää kuin se kaiken anteeksianto...

Mä väitän että ihmisen sopeuttaminen valeisiin avun nimissä ei ole mitään oikeaa apua, vaan erittäin tuhoisaa.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Jotkut ihmiset käyttää sitä toisten anteeksiantoa vain helpotuksena hoitaa asioita väärin valheellisesti ja epäoikeudenmukaisesti ja jatkaa toimimista niin loputtomasti, ja joissain olosuhteissa: "En anna anteeksi" on mielestäni lujaa rakkautta mitä ympäriltämme puuttuu....
Kenties jopa epäitsekästä rakkautta koska siinä on uhrattu oma mukavuus jonkin toisen arvon tähden ?

Lue lisää

Juuri noin! Tuota olen kokenut ihan mahdottoman määrän. Kukaan ei ole asettunut puolelleni ihan järkyttävän hirvittävissä altavastaajan tilanteissa. Koska oma mukavuus. Minulla ei olisi oikeudentunto antanut periksi näin räikeissä tilanteissa mihin minut on asetettu. Inhottavan löysien ihmisten keskelle sitä onkin joutunut.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Kerranki mä olen sinun kanssa samaa mieltä jostakin :)

Mä koen sen ettei anna narsistille anteeksi juuri lujuudeksi lempeydessä, en vihaksi tai katkeruudeksi. Itseasiassa olen väitelly täällä siitä että ihmisten tunnemaisemat on erilaisia, eikä samat sanat kokemuksellisesti tarkoita ihan tarkalleen samaa eri ihmisille. Se tekee kommunikaation monimutkaiseksi asiaksi.
Mä koen, että jos mä annan anteeksi narsisti pystyy muuttamaan mun muotoa, niinkuin on jonkin verran pystynytkin ainakin väliaikaisesti pintapuolisesti.

En anna anteeksi on mulle melkein kuin synonyymi: En mukaudu mukaasi

Lue lisää

Jaaa no voi sitä kai joskus noinkin tapahtua, että jotain vähän samanmielisyyttäkin löytyy.

Mutta laitan tähän ny vielä jatkoksi yhden linkin jossa puhutaan narsismista tottakai, mutta siellä puhutaan myös lujuudesta ja lempeydestä.

"Äärimmäisen lujat ovat alistajia ja julkinarsisteja. Heidän selviytymiskeinonaan on ajaa omaa etua kyynärpäätaktiikalla. Keskellä oleva lujanlempeys on tervettä narsismia, jolloin voidaan sanoa välillä kyllä ja välillä ei tilanteen mukaan. Äärimmäisen lempeät ovat uhreja, alistujia ja piilonarsisteja"

https://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Jaaa no voi sitä kai joskus noinkin tapahtua, että jotain vähän samanmielisyyttäkin löytyy.

Mutta laitan tähän ny vielä jatkoksi yhden linkin jossa puhutaan narsismista tottakai, mutta siellä puhutaan myös lujuudesta ja lempeydestä.

"Äärimmäisen lujat ovat alistajia ja julkinarsisteja. Heidän selviytymiskeinonaan on ajaa omaa etua kyynärpäätaktiikalla. Keskellä oleva lujanlempeys on tervettä narsismia, jolloin voidaan sanoa välillä kyllä ja välillä ei tilanteen mukaan. Äärimmäisen lempeät ovat uhreja, alistujia ja piilonarsisteja"

https://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/

Lue lisää

Miksi jätit tuosta sen jatkon pois lainatessasi?

" Mitä enemmän olet akselilla oikealla, sitä suurempi riski sinulla on ottaa kumppaniksesi julkinarsisti, Salomaa kertoo. ...." alkava kappale saa minut ajattelemaan jotakin myös itsessäni.

"Sekä julki- että piilonarsismia on eriasteista. Salomaan mukaan sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi." Alkava kappale antaa erkoisen käsityksen, jos siis olet uhri, niin voit olla myös narsisti.

Mitä mieltä olette?

Sitten vielä alussa oli kerrottu narsismin synnystä seuraavaa:
"Narsisti ei ole kasvanut aikuiseksi, eikä hän ole irtautunut vanhemmistaan"
"Narsistin vanhempi on voinut olla kaikkinielevä"
"Vanhempi voi myös jättää lapsen huomiotta"
"vanhemman ylihemmottelevuus,"

Rohkeasti nyt pohtimaan sitä omaa lapsuutta ja mahdollisesti puolisonsa lapsuutta, jos on siihen ollut mahdollisuus jollakin tavalla tutustua.

Luosta listauksesta terveen ja epäterveen narsismin tein havainnon, etä kuulun terveelle puolelle, miten teille muille kävi?

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Jotkut ihmiset käyttää sitä toisten anteeksiantoa vain helpotuksena hoitaa asioita väärin valheellisesti ja epäoikeudenmukaisesti ja jatkaa toimimista niin loputtomasti, ja joissain olosuhteissa: "En anna anteeksi" on mielestäni lujaa rakkautta mitä ympäriltämme puuttuu....
Kenties jopa epäitsekästä rakkautta koska siinä on uhrattu oma mukavuus jonkin toisen arvon tähden ?

Lue lisää

" "En anna anteeksi" on mielestäni lujaa rakkautta mitä ympäriltämme puuttuu...."
Keneltä meiltä puuttuu? Keistä puhut? Minun ympärilläni on ollut riittävän lujaa rakkautta runsaasti.
Anteeksiantamattomuus voi olla julmuutta.
Mahdatkohan nyt sekoitta anteeksiantomattomuuden ja periksiantamattomuuden keskenään. Periksiantamattomuuskin voi koitua kohtaloksi, jos ei osaa hellittää silloin kun oikeasti pitäisi.
Minä ymmärrän narsistini sairaaksi ihmiseksi, ja näen, että voin omalta osaltani antaa anteeksi hänelle sen, ettei hän ymmärtänyt minua, kun hän ei voi ymmärtää koskaan ketään muutakaan oman sisäisen luonnottoman tilansa takia, mitä tilaa ei voi kukaan koskaan hänessä muuttaa ja mille tilalle hän ei itsekään mitään voi.
Mitä pahaa siinä on, että oman itsensä takia antaa jollekin anteeksi? Minä pidän itseäni riittävä syynä siihen että olen oikeutettu helpottamaan omaa tilaani, jota tilaa narsisti on härinnyt...

Ei siinä ole mitään pahaa. Käsittämätöntä ettei pointtiani vieläkään ymmärretä. Joskus ihmiset tekevät vääryyttä ilman mitään rajaa. Tarkoitan sellaisia tapauksia.En minä nyt edes suutu semmosesta, ettei joku minua ymmärtänyt. tänään just hoksasin että joku on haukkunut minua hullunkurisesti ymmärtämättä minua, minulla on ollut hauskaa olen hihitellyt sitä koko päivän.

poiuytrfghj kirjoitti:

Ei siinä ole mitään pahaa. Käsittämätöntä ettei pointtiani vieläkään ymmärretä. Joskus ihmiset tekevät vääryyttä ilman mitään rajaa. Tarkoitan sellaisia tapauksia.En minä nyt edes suutu semmosesta, ettei joku minua ymmärtänyt. tänään just hoksasin että joku on haukkunut minua hullunkurisesti ymmärtämättä minua, minulla on ollut hauskaa olen hihitellyt sitä koko päivän.

Lue lisää

Luojan kiitos, kykenet nauramaan. Itselleen nauraminen on kaikkein vaikeinta, mutta alku se on sekin, että hihittelee toisille. Toivon kuitenkin, ettei siihen sisälly pilkallista tai ivallista hihittelyä, se kun vie vain ojasta allikkoon.

poiuytrfghj kirjoitti:

Ei siinä ole mitään pahaa. Käsittämätöntä ettei pointtiani vieläkään ymmärretä. Joskus ihmiset tekevät vääryyttä ilman mitään rajaa. Tarkoitan sellaisia tapauksia.En minä nyt edes suutu semmosesta, ettei joku minua ymmärtänyt. tänään just hoksasin että joku on haukkunut minua hullunkurisesti ymmärtämättä minua, minulla on ollut hauskaa olen hihitellyt sitä koko päivän.

Lue lisää

"Käsittämätöntä ettei pointtiani vieläkään ymmärretä."
Ehkä sinun ei kannata yhden kirjoittajan perusteella tehdä yleistävää johtopäätöstä että pointtiasi ei ymmärrettäsi.
Siksi toiseksi minäkin ainakin kuvittelen ymmärtäväni pointtisi. Kinaan vain sanojen sisällöstä, että olet käsittänyt anteeksiantamisen jotenkin väärin, jos väität anteeksiantamattomuutta lujaksi rakkaudeksi edes silloin kun on kyse narsistista.
Mielestäni voi pitää puolensa narsistia vastaan vaikka on antanutkin anteeksi. Järki riittää siihen plus se tunnetietoisuus, että ei kannata päästää lähelle.

Keneltä_ kirjoitti:

" "En anna anteeksi" on mielestäni lujaa rakkautta mitä ympäriltämme puuttuu...."
Keneltä meiltä puuttuu? Keistä puhut? Minun ympärilläni on ollut riittävän lujaa rakkautta runsaasti.
Anteeksiantamattomuus voi olla julmuutta.
Mahdatkohan nyt sekoitta anteeksiantomattomuuden ja periksiantamattomuuden keskenään. Periksiantamattomuuskin voi koitua kohtaloksi, jos ei osaa hellittää silloin kun oikeasti pitäisi.
Minä ymmärrän narsistini sairaaksi ihmiseksi, ja näen, että voin omalta osaltani antaa anteeksi hänelle sen, ettei hän ymmärtänyt minua, kun hän ei voi ymmärtää koskaan ketään muutakaan oman sisäisen luonnottoman tilansa takia, mitä tilaa ei voi kukaan koskaan hänessä muuttaa ja mille tilalle hän ei itsekään mitään voi.
Mitä pahaa siinä on, että oman itsensä takia antaa jollekin anteeksi? Minä pidän itseäni riittävä syynä siihen että olen oikeutettu helpottamaan omaa tilaani, jota tilaa narsisti on härinnyt...

Lue lisää

Ehkäpä poiuy.. tarkoitti meitä ketkä koemme tämän asian olevan yksi eksistenssimme ydinkysymyksistä. Ei taida olla sun juttu. SUOMME sen toki sinulle. Suothan sinäkin meille että koetamme tunnistaa omat hankaluutemme. Kiitos.

hdieyiew kirjoitti:

Ehkäpä poiuy.. tarkoitti meitä ketkä koemme tämän asian olevan yksi eksistenssimme ydinkysymyksistä. Ei taida olla sun juttu. SUOMME sen toki sinulle. Suothan sinäkin meille että koetamme tunnistaa omat hankaluutemme. Kiitos.

Lue lisää

Pidän kiinni kielemme keskeisten sisältöjen merkityksistä.
Saatte, sinä ja poiju, puhua minun puolestani vaikka konttikieltä toisena kieliparina siansaksa. Mutta pidätän itselläni oikeuden kaikille avoimella palstalla ottaa kantaa silloin kuin se minulle sopii.
Ja kuten jo sanoin, ymmärrän loistavasti pointtisi. Ei ole siitä kiinni.

kiinnostavaaon kirjoitti:

Miksi jätit tuosta sen jatkon pois lainatessasi?

" Mitä enemmän olet akselilla oikealla, sitä suurempi riski sinulla on ottaa kumppaniksesi julkinarsisti, Salomaa kertoo. ...." alkava kappale saa minut ajattelemaan jotakin myös itsessäni.

"Sekä julki- että piilonarsismia on eriasteista. Salomaan mukaan sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi." Alkava kappale antaa erkoisen käsityksen, jos siis olet uhri, niin voit olla myös narsisti.

Mitä mieltä olette?

Sitten vielä alussa oli kerrottu narsismin synnystä seuraavaa:
"Narsisti ei ole kasvanut aikuiseksi, eikä hän ole irtautunut vanhemmistaan"
"Narsistin vanhempi on voinut olla kaikkinielevä"
"Vanhempi voi myös jättää lapsen huomiotta"
"vanhemman ylihemmottelevuus,"

Rohkeasti nyt pohtimaan sitä omaa lapsuutta ja mahdollisesti puolisonsa lapsuutta, jos on siihen ollut mahdollisuus jollakin tavalla tutustua.

Luosta listauksesta terveen ja epäterveen narsismin tein havainnon, etä kuulun terveelle puolelle, miten teille muille kävi?

Lue lisää

No yleensäkin valitsen lainaukseni sitä silmällä pitäen, että se koskee kulloistakin asiaa mistä juuri on puhe. Tuossa tapauksessa nyt lainakseni koski tuota lujuutta ja lempeyttä, joista oli puhe kommentissa johon vastasin, joten jätin viimeisen osan pois koska se ei ny mun mielestä liittynyt enää siihen asiaan mihin vastasin vaan on sitten taas toinen juttu. Mulla ny vaan on tämmönen tapa, pyrin vastaamaan/kommentoimaan sitä asiaa mistä kulloinkin on puhe.

Mutta vielä tuohon nimimerkkiisi liittyen, katsoitko lähdeluettelosta että ko. henkilö , jonka ajatusten pohjalta ko. artikkeli oli laadittu on kirjoittanut narsistin tiedostaminen nimisen kirjankin jossa tuota tervettä/epätervettä narsismia käsitellään laajemminkin.
Sieltä löytyy myös laajemmin puhetta noista esille ottamistasi lapsuuteen liittyvistäkin asioista, millaisissa oloissa lapsesta saattaa kasvaa narsisti.

Laitan vielä jatkoksi yhden linkin artikkeliin tuohon esille ottamaasi lapsuus teemaan liittyen joka on hieman ei niin kevyttä luettavaa sisäistettäväksi, mutta jonkinlaisen selityksen sekin pyrkii tarjoamaan näille asioille.

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

Toki kaikenlaista luettavaa aiheesta löytyy paljon täältä netistä, kuin kirjallisuudestakin. Etsivä löytää, kannattaa lukea monenlaista jos aihe kerran kiinnostaa

Pidän_kiinni kirjoitti:

Pidän kiinni kielemme keskeisten sisältöjen merkityksistä.
Saatte, sinä ja poiju, puhua minun puolestani vaikka konttikieltä toisena kieliparina siansaksa. Mutta pidätän itselläni oikeuden kaikille avoimella palstalla ottaa kantaa silloin kuin se minulle sopii.
Ja kuten jo sanoin, ymmärrän loistavasti pointtisi. Ei ole siitä kiinni.

Lue lisää

Syvä huokaus. Saatkohan jotain jännäkutinaa tuommoisesta kiusasta. No huvinsa ja perversionsa kaikilla. Onneksi sentään palstoilla voi hyppiä yli niin pysyy rajat ja hygienia.

allikossarähmällään kirjoitti:

Luojan kiitos, kykenet nauramaan. Itselleen nauraminen on kaikkein vaikeinta, mutta alku se on sekin, että hihittelee toisille. Toivon kuitenkin, ettei siihen sisälly pilkallista tai ivallista hihittelyä, se kun vie vain ojasta allikkoon.

Lue lisää

Miksi kuvittelet tollasta olematonta pahaa ?
Minä olen aika humoristinen henkilö ja aina olen eniten vitsaillut itseni kustannuksella, en koskaan vitsaile pahalla. Mutta monet ei ymmärrä minun huumoria ja saavat raivokohtauksia siitä syyttä suotta.

poiuytrdfg kirjoitti:

Miksi kuvittelet tollasta olematonta pahaa ?
Minä olen aika humoristinen henkilö ja aina olen eniten vitsaillut itseni kustannuksella, en koskaan vitsaile pahalla. Mutta monet ei ymmärrä minun huumoria ja saavat raivokohtauksia siitä syyttä suotta.

Lue lisää

Itselleen nauraminen on helpointa eikä mielestäni millään tavalla vaikeaa vaan hupaisaa, tavanomainen harrastukseni läpi elämän. Minähän OLEN aika hullunkurinen, tämä suurehko pää kokoon nähden vielä...

(aivovammaantuneena ja halvaantuneena nauraminen on vaikeampaa, jos joku ei ole tiennyt)

Ehkä_sinun kirjoitti:

"Käsittämätöntä ettei pointtiani vieläkään ymmärretä."
Ehkä sinun ei kannata yhden kirjoittajan perusteella tehdä yleistävää johtopäätöstä että pointtiasi ei ymmärrettäsi.
Siksi toiseksi minäkin ainakin kuvittelen ymmärtäväni pointtisi. Kinaan vain sanojen sisällöstä, että olet käsittänyt anteeksiantamisen jotenkin väärin, jos väität anteeksiantamattomuutta lujaksi rakkaudeksi edes silloin kun on kyse narsistista.
Mielestäni voi pitää puolensa narsistia vastaan vaikka on antanutkin anteeksi. Järki riittää siihen plus se tunnetietoisuus, että ei kannata päästää lähelle.

Lue lisää

En ole ymmärtänyt väärin sen enempää kuin sinäkään . Ne on kaksi erilaista ajatus- ja tunnerataa...

Ymmärrän molemmat mekaanisesti, mutta sun rata ei osu mun tunnemaiseman kanssa yksiin, joten se ei henk koht minua hyödytä mitenkään.

hjfdupoeu kirjoitti:

Syvä huokaus. Saatkohan jotain jännäkutinaa tuommoisesta kiusasta. No huvinsa ja perversionsa kaikilla. Onneksi sentään palstoilla voi hyppiä yli niin pysyy rajat ja hygienia.

Lue lisää

Niin ja saatte minun puolestani todellakin elää kaikessa rakkaudessa ja rakkaudellisuudessa, vaikka ette antaisikaan anteeksi. Anteeksiantamattomuus ei kaiken järjen mukaan poista rakkautta elämästä. Eri asia on, jos anteeksiantamattomuus jotenkin vaivaa mieltä paljon, kuten itselläni oli narsistini kanssa. Tunnepuoli vaihteli todella paljon voimakkaista masennuksen puuskista raivoisaan vahingoittavaan ja esille syöksähtelevään vihaan, joka haittasi minun koko elämääni ja olemassaoloani. Olin ikäänkuin kadoksissa hävityksen kauhistuksen keskellä. Vihan hallinnassa oli jonkinlaisia puutteita niinkin paljon, että katsoin välttämättömäksi mennä terapeutin vastaanotolle, jossa pystyinkin lopulta ilmaisemaan sanallisesti sen ajatuksen, että en pysty antamaan anteeksi. Anteeksiantamattomuuteni oli ongelman koko ydin siinä kohtaa.
Anteeksiantaminen vaati, että ymmärsin jutun juonen aika kattavasti. Kun olin saavuttanut ymmärryksen tilan narsismiin nähden, pystyin antamaan anteeksi, irroittamaan ja lopulta unohtamaan niin, että kykenin lupumaan pähkätoivottomasta ideasta saavuttaa narsistini kanssa yhdessä muuta kuin mitä olimme luopumiseni hetkeen mennessä saavuttaneet.
En tietenkään mitenkään voi sanoa, että olisin rakastanut narsistiani vähemmän silloin kun en ollut antanut anteeksi, mutta olin ymmärtänyt häntä vähemmän. Tunsin rakkauden kaltaisia tunteita häntä kohtaan niinä aikoina kun en häntä vihannut. Olin sillä tunnetulla tunteiden vuoristoradalla, jonne narsistin kanssa tapaa joutua. Olotila ei missään nimessä ollut sellainen, että sitä ihminen olisi voinut pitkään sietää, siitä oli päästävä pois. Anteeksianto oli minulle ainoa tapa päästä pois. Mutta niinkuin sanoin, se edellytti asiantilojen parempaa ja täydellisempää ymmärtämistä.
Narsistini on esittänyt minulle viimeisimmissä keskusteluissamme kysymyksen, -rakastanko häntä-. Ehkä hän tarkoittaa sen niin, että voisimme taas tavata jne, todennäköisesti. Minä kuitenkin ajattelen asian vähän toisin. Mietin tosissani, että rakastanko häntä mitenkään. Siis yhtään mitenkään, vai olenko aivan kylmä häntä kohtaan. En osaa sanoa. Äkkiä ajatellen minulla ei ole häntä kohtaan enää mitään tunteita, rakkaudesta puhumattakaan. Luulen että tunnen häntä kohtaan ennemminkin ällötystä. Mutta minkäänlaista kostonhimoa minulla ei ole. En enää piittaa mitään hänen tekemisistään. Toivon vain tiedonvaloa niille lähimmäisille, joita hän ehkä piinaa mielensä sairaudella.

hdieyiew kirjoitti:

Ehkäpä poiuy.. tarkoitti meitä ketkä koemme tämän asian olevan yksi eksistenssimme ydinkysymyksistä. Ei taida olla sun juttu. SUOMME sen toki sinulle. Suothan sinäkin meille että koetamme tunnistaa omat hankaluutemme. Kiitos.

Lue lisää

joo siis, kaikella on rajansa. Kun se narsisti on jo mennyt niin pitkälle, ettei kykene enää pitämään puoliaan, voi mahdollisesti saada voimansa takaisin, kun ei anna anteeksi yhtään mitään.

Niin_ja kirjoitti:

Niin ja saatte minun puolestani todellakin elää kaikessa rakkaudessa ja rakkaudellisuudessa, vaikka ette antaisikaan anteeksi. Anteeksiantamattomuus ei kaiken järjen mukaan poista rakkautta elämästä. Eri asia on, jos anteeksiantamattomuus jotenkin vaivaa mieltä paljon, kuten itselläni oli narsistini kanssa. Tunnepuoli vaihteli todella paljon voimakkaista masennuksen puuskista raivoisaan vahingoittavaan ja esille syöksähtelevään vihaan, joka haittasi minun koko elämääni ja olemassaoloani. Olin ikäänkuin kadoksissa hävityksen kauhistuksen keskellä. Vihan hallinnassa oli jonkinlaisia puutteita niinkin paljon, että katsoin välttämättömäksi mennä terapeutin vastaanotolle, jossa pystyinkin lopulta ilmaisemaan sanallisesti sen ajatuksen, että en pysty antamaan anteeksi. Anteeksiantamattomuuteni oli ongelman koko ydin siinä kohtaa.
Anteeksiantaminen vaati, että ymmärsin jutun juonen aika kattavasti. Kun olin saavuttanut ymmärryksen tilan narsismiin nähden, pystyin antamaan anteeksi, irroittamaan ja lopulta unohtamaan niin, että kykenin lupumaan pähkätoivottomasta ideasta saavuttaa narsistini kanssa yhdessä muuta kuin mitä olimme luopumiseni hetkeen mennessä saavuttaneet.
En tietenkään mitenkään voi sanoa, että olisin rakastanut narsistiani vähemmän silloin kun en ollut antanut anteeksi, mutta olin ymmärtänyt häntä vähemmän. Tunsin rakkauden kaltaisia tunteita häntä kohtaan niinä aikoina kun en häntä vihannut. Olin sillä tunnetulla tunteiden vuoristoradalla, jonne narsistin kanssa tapaa joutua. Olotila ei missään nimessä ollut sellainen, että sitä ihminen olisi voinut pitkään sietää, siitä oli päästävä pois. Anteeksianto oli minulle ainoa tapa päästä pois. Mutta niinkuin sanoin, se edellytti asiantilojen parempaa ja täydellisempää ymmärtämistä.
Narsistini on esittänyt minulle viimeisimmissä keskusteluissamme kysymyksen, -rakastanko häntä-. Ehkä hän tarkoittaa sen niin, että voisimme taas tavata jne, todennäköisesti. Minä kuitenkin ajattelen asian vähän toisin. Mietin tosissani, että rakastanko häntä mitenkään. Siis yhtään mitenkään, vai olenko aivan kylmä häntä kohtaan. En osaa sanoa. Äkkiä ajatellen minulla ei ole häntä kohtaan enää mitään tunteita, rakkaudesta puhumattakaan. Luulen että tunnen häntä kohtaan ennemminkin ällötystä. Mutta minkäänlaista kostonhimoa minulla ei ole. En enää piittaa mitään hänen tekemisistään. Toivon vain tiedonvaloa niille lähimmäisille, joita hän ehkä piinaa mielensä sairaudella.

Lue lisää

Mulla ei ole tuon tyyppisiä tunnevaikeuksia, mun on toisen tyyppisiä. Siinä on asian ydin. Ihmisten tunnemaailmat on erilaisia. Kaikki ei kamppaile samanlaisten olojen kanssa samantapaisissa tilanteissakaan¨

Väitän että on olemassa vaikeita tunnetiloja, kenties harvinaisempia, joista voi paremmin parantua, kun unohtaa kaikki anteeksiantamiset ja kehoitukset

Se maisema ja rata on varmasti todella erilainen lapsiuhreilla ja parisuhdeuhreilla. Siitä syystä olenkin ollut aika haluton osallistumaan näihin parisuhdekeskusteluihin, vaikka kyllähän nekin saattaa joiltain osilta rakentaa kokonaiskuvaa. Mutta kun pääkohde on nimenomaan lapsi, eikä edes siinä vanhemman sivussa traumatisoituva, niin todellakin maasto on eri.

Narsistin lapsi ei välttämättä ole oppinut edes suuttumaan. Sillon ihan turhaa puhua anteeksiantamisesta ja lisäksi suuttumaan opettaminenkaan ei ole järkevää ainakaan minun kohdallani. Joten ne suuttumiset ja anteeksiantamisen voi minun kohdalla jättää kokonaan sivuun.

poiuyfdfg kirjoitti:

Narsistin lapsi ei välttämättä ole oppinut edes suuttumaan. Sillon ihan turhaa puhua anteeksiantamisesta ja lisäksi suuttumaan opettaminenkaan ei ole järkevää ainakaan minun kohdallani. Joten ne suuttumiset ja anteeksiantamisen voi minun kohdalla jättää kokonaan sivuun.

Lue lisää

tämä voi haitata avunsaantiani, koska saatan kovissakin tuskissa vaan nauraa käkätellä, niin vaikka sydän olis pysähtymäs muut ei tajua.
Jotkut ihmiset nauraa järkytyksessä jne.

poiuytdfgh kirjoitti:

joo siis, kaikella on rajansa. Kun se narsisti on jo mennyt niin pitkälle, ettei kykene enää pitämään puoliaan, voi mahdollisesti saada voimansa takaisin, kun ei anna anteeksi yhtään mitään.

Lue lisää

No mä en ole koskaan kyennytkään. Tuota toista tavallaan aikoinaan "parempiluontoista", josta nyttemmin on kuoriutunut aikasta alhainen otus vastaan kyllä jonkin verran. Mutta tuo toinen todennäköisesti narsistipsykopaatti vetelän hännystelijänsä kanssa on jotain niin hirvittävää, ettei siihen ole keinoja eikä konsteja. Pelkkä mykkä kauhu on se pysyvä ja perustavaa laatua oleva kokemus, joka sitkeästi vain on ja pysyy. Mutta se ei mua enää kiusaa kun on saanut minut jo "eliminoitua". Vetelys päävastuullinen tietysti vaikuttelee ällöplösöllä tavallaan harvakseltaan.

poiuytrdfg kirjoitti:

tämä voi haitata avunsaantiani, koska saatan kovissakin tuskissa vaan nauraa käkätellä, niin vaikka sydän olis pysähtymäs muut ei tajua.
Jotkut ihmiset nauraa järkytyksessä jne.

Lue lisää

Joo mulla sama. Pääasiassa joko hihityttää tai sitten kylmän viileä ulos samalla kun sydän jäätyy ja halkeilee. Ja kaikki kyntensä katkaisseet itkuiitat kerää kaikki ymmärrykset sun muut tykkäykset.

khdupå kirjoitti:

Se maisema ja rata on varmasti todella erilainen lapsiuhreilla ja parisuhdeuhreilla. Siitä syystä olenkin ollut aika haluton osallistumaan näihin parisuhdekeskusteluihin, vaikka kyllähän nekin saattaa joiltain osilta rakentaa kokonaiskuvaa. Mutta kun pääkohde on nimenomaan lapsi, eikä edes siinä vanhemman sivussa traumatisoituva, niin todellakin maasto on eri.

Lue lisää

joo

koska toiset on ehkä kasvanu tavallisiin tunnereaktiohin, joita sitten tulee narsistista puolisosta, mutta lapset ei ole ehkä alkuunkaan kasvaneet sellaisiin, vaan sellaisiin millä pärjää pysytellen narsistin alaisuudessa. Lapsenhan pitää opetella reaktiot, tunteet ja ajatukset, joilla olo on ok tai siedettävä narsistin alaisuudessa. Ehkä pitää jopa kehittää ihan oma elämänfilosofia

osjhfpuru kirjoitti:

Joo mulla sama. Pääasiassa joko hihityttää tai sitten kylmän viileä ulos samalla kun sydän jäätyy ja halkeilee. Ja kaikki kyntensä katkaisseet itkuiitat kerää kaikki ymmärrykset sun muut tykkäykset.

Lue lisää

Mä vältän itkemistä koska kokemukseni mukaan heitä pidetään epäuskottavina myös ja seonneina ja itkeviin suhtaudutaan hysteerisesti.
Olen ollut tilanteissa joissa ei saa itkeä jos toivoo tulevansa kuulluksi ja sitten sanotaan että puhuu aiheesta kummallisen iloisesti ja se aiheuttaa epäluuloa

poiuyfdfg kirjoitti:

Narsistin lapsi ei välttämättä ole oppinut edes suuttumaan. Sillon ihan turhaa puhua anteeksiantamisesta ja lisäksi suuttumaan opettaminenkaan ei ole järkevää ainakaan minun kohdallani. Joten ne suuttumiset ja anteeksiantamisen voi minun kohdalla jättää kokonaan sivuun.

Lue lisää

Nii-in. Tavoitan tuosta jotain. Lapsiuhrien kohdalla vain tekee ulkopuolisena jotenkin kipeää ja kylmää syvältä sisältä se, että nämä ovat jotenkin vihaisen tuntuisia vähän kaikille ja syrjäytyvät juuri niiden "aivan omien" tunneratojensa vuoksi. Noin ongelmat kertaantuvat ja jatkuvat sukupolvien yli hamaan tulevaisuuteen. Näillä syrjäytyneillä on myös sitten omat uhrinsa tai he ovat itse lukemattomien tapausten uhreja itse jatkumossa.
Tämä ei ehkä toivottavasti koske kuitenkaan henkilökohtaisesti juuri sinua.
Voimakkaasti traumatisoituneet henkilöt, jotka eivät ole saaneet riittävästi apua ovat lähimmäisten joukossa kuin rikkinäisiä kohtia tuntemattomien ihmisten keskellä. He ovat tavallaan pelottavia ja aiheuttavat pahaa oloa pelkästään sillä että heitä on kohdeltu väärin.
Sinäkin sanot että sinua ei ole pystytty mitenkään auttamaan, vaan on käynyt ihan päinvastoin, kun olet hakenut apua, sinua on vahingoitettu.
Pystytkö ajattelemaan, että jossain kohtaa ihmisessä kuin ihmisessä on se pohja, josta alkaa hänen oma vastuunsa, vaikka häntä olisikin ulkopuolisten toimesta vahingoitettu. Sitä vahingoitetuksi tuloa ei vain pysty ojentamaan pois kuin esinettä josta ei pidä. Se on itsessä jonkinlaisena muistona.
Minua on kohdannut jossain kohtaa elämääni vahingontekoja, joita en myöskään halua unohtaa enkä antaa anteeksi. En niitä voi sinun tapaukseesi rinnastaa, mutta ehkä ajattelussani on jotain samaa. Pidän tiettyjä ihmisiä rottina, joille en ole kykenevä edes antamaan anteeksi. En kykene vajoamaan niin alas ajatusteni tasolla, että kykenisin heitä mitenkään ymmärtämään. Narsistini luonteestahan sain jollain mielikuvitukseni tasolla kiinni.
Olen pitänyt kuitenkin tärkeänä noiden ihmisyyteni kohdistuneiden loukkausten jälkeen päästä elämässäni eteenpäin tavalla tai toisella niin, että täydellinen irrottautuminen noiden hyväkkäiden piiristä on välttämätöntä. En elä niiden kanssa samaa elämää. Muiden ihmisten sopeuttaminen siihen kuvioon on myös välttämätöntä. En voi olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa kuin he ovat. Olen aiemmin myös ajatellut, että yhteiskunnan on oltava kauhean viallinen, kun sallii sellaisten roistojen elää yleensäkään. Näillä roistoilla on vielä lapsiakin ja luultavasti saavat asiaankuuluvina päivinä asiaankuuluvat huomionosoitukset. Olenkin pitkään pitänyt yhtenä tehtävänäni pitää huolta siitä, että tietynlainen pahuus huomattaisiin myös äiten- ja isienpäivinä, jolloin asia on ajankohtainen. Yleiseen hypeen voi hukuttaa hirmutekoja.
Nykyään olen yltämässä ulos kaikesta, enkä voi sanoin kuvata kuinka hunajaista onne tunnen tästä yltämisestä. Tässä on oltava ripaus vahingoniloa, tämä ei ole muuten mahdollista. Niin pikantti maku :)

jdouepywep kirjoitti:

No mä en ole koskaan kyennytkään. Tuota toista tavallaan aikoinaan "parempiluontoista", josta nyttemmin on kuoriutunut aikasta alhainen otus vastaan kyllä jonkin verran. Mutta tuo toinen todennäköisesti narsistipsykopaatti vetelän hännystelijänsä kanssa on jotain niin hirvittävää, ettei siihen ole keinoja eikä konsteja. Pelkkä mykkä kauhu on se pysyvä ja perustavaa laatua oleva kokemus, joka sitkeästi vain on ja pysyy. Mutta se ei mua enää kiusaa kun on saanut minut jo "eliminoitua". Vetelys päävastuullinen tietysti vaikuttelee ällöplösöllä tavallaan harvakseltaan.

Lue lisää

Joo shokki ja kauhu on mullaki niitä tavallisimpia perustunteita ollu.
(ei viha tai katkeruus) vaan ne negatiiviset tunteet on ennen kaikkea jatkuva shokki.
Psykopaattini sanoi tietävänsä minun eläneen elämäni shokissa ja etta muut eivat tieda sita..(varsinkaan koska olen aina ollu hymyilevainen)

Nii-in kirjoitti:

Nii-in. Tavoitan tuosta jotain. Lapsiuhrien kohdalla vain tekee ulkopuolisena jotenkin kipeää ja kylmää syvältä sisältä se, että nämä ovat jotenkin vihaisen tuntuisia vähän kaikille ja syrjäytyvät juuri niiden "aivan omien" tunneratojensa vuoksi. Noin ongelmat kertaantuvat ja jatkuvat sukupolvien yli hamaan tulevaisuuteen. Näillä syrjäytyneillä on myös sitten omat uhrinsa tai he ovat itse lukemattomien tapausten uhreja itse jatkumossa.
Tämä ei ehkä toivottavasti koske kuitenkaan henkilökohtaisesti juuri sinua.
Voimakkaasti traumatisoituneet henkilöt, jotka eivät ole saaneet riittävästi apua ovat lähimmäisten joukossa kuin rikkinäisiä kohtia tuntemattomien ihmisten keskellä. He ovat tavallaan pelottavia ja aiheuttavat pahaa oloa pelkästään sillä että heitä on kohdeltu väärin.
Sinäkin sanot että sinua ei ole pystytty mitenkään auttamaan, vaan on käynyt ihan päinvastoin, kun olet hakenut apua, sinua on vahingoitettu.
Pystytkö ajattelemaan, että jossain kohtaa ihmisessä kuin ihmisessä on se pohja, josta alkaa hänen oma vastuunsa, vaikka häntä olisikin ulkopuolisten toimesta vahingoitettu. Sitä vahingoitetuksi tuloa ei vain pysty ojentamaan pois kuin esinettä josta ei pidä. Se on itsessä jonkinlaisena muistona.
Minua on kohdannut jossain kohtaa elämääni vahingontekoja, joita en myöskään halua unohtaa enkä antaa anteeksi. En niitä voi sinun tapaukseesi rinnastaa, mutta ehkä ajattelussani on jotain samaa. Pidän tiettyjä ihmisiä rottina, joille en ole kykenevä edes antamaan anteeksi. En kykene vajoamaan niin alas ajatusteni tasolla, että kykenisin heitä mitenkään ymmärtämään. Narsistini luonteestahan sain jollain mielikuvitukseni tasolla kiinni.
Olen pitänyt kuitenkin tärkeänä noiden ihmisyyteni kohdistuneiden loukkausten jälkeen päästä elämässäni eteenpäin tavalla tai toisella niin, että täydellinen irrottautuminen noiden hyväkkäiden piiristä on välttämätöntä. En elä niiden kanssa samaa elämää. Muiden ihmisten sopeuttaminen siihen kuvioon on myös välttämätöntä. En voi olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa kuin he ovat. Olen aiemmin myös ajatellut, että yhteiskunnan on oltava kauhean viallinen, kun sallii sellaisten roistojen elää yleensäkään. Näillä roistoilla on vielä lapsiakin ja luultavasti saavat asiaankuuluvina päivinä asiaankuuluvat huomionosoitukset. Olenkin pitkään pitänyt yhtenä tehtävänäni pitää huolta siitä, että tietynlainen pahuus huomattaisiin myös äiten- ja isienpäivinä, jolloin asia on ajankohtainen. Yleiseen hypeen voi hukuttaa hirmutekoja.
Nykyään olen yltämässä ulos kaikesta, enkä voi sanoin kuvata kuinka hunajaista onne tunnen tästä yltämisestä. Tässä on oltava ripaus vahingoniloa, tämä ei ole muuten mahdollista. Niin pikantti maku :)

Lue lisää

Minä en ole ollut vihaisen oloinen , vaan ylikiltin ja hymyilevän kaikki menneet 40 vuotta

Nii-in kirjoitti:

Nii-in. Tavoitan tuosta jotain. Lapsiuhrien kohdalla vain tekee ulkopuolisena jotenkin kipeää ja kylmää syvältä sisältä se, että nämä ovat jotenkin vihaisen tuntuisia vähän kaikille ja syrjäytyvät juuri niiden "aivan omien" tunneratojensa vuoksi. Noin ongelmat kertaantuvat ja jatkuvat sukupolvien yli hamaan tulevaisuuteen. Näillä syrjäytyneillä on myös sitten omat uhrinsa tai he ovat itse lukemattomien tapausten uhreja itse jatkumossa.
Tämä ei ehkä toivottavasti koske kuitenkaan henkilökohtaisesti juuri sinua.
Voimakkaasti traumatisoituneet henkilöt, jotka eivät ole saaneet riittävästi apua ovat lähimmäisten joukossa kuin rikkinäisiä kohtia tuntemattomien ihmisten keskellä. He ovat tavallaan pelottavia ja aiheuttavat pahaa oloa pelkästään sillä että heitä on kohdeltu väärin.
Sinäkin sanot että sinua ei ole pystytty mitenkään auttamaan, vaan on käynyt ihan päinvastoin, kun olet hakenut apua, sinua on vahingoitettu.
Pystytkö ajattelemaan, että jossain kohtaa ihmisessä kuin ihmisessä on se pohja, josta alkaa hänen oma vastuunsa, vaikka häntä olisikin ulkopuolisten toimesta vahingoitettu. Sitä vahingoitetuksi tuloa ei vain pysty ojentamaan pois kuin esinettä josta ei pidä. Se on itsessä jonkinlaisena muistona.
Minua on kohdannut jossain kohtaa elämääni vahingontekoja, joita en myöskään halua unohtaa enkä antaa anteeksi. En niitä voi sinun tapaukseesi rinnastaa, mutta ehkä ajattelussani on jotain samaa. Pidän tiettyjä ihmisiä rottina, joille en ole kykenevä edes antamaan anteeksi. En kykene vajoamaan niin alas ajatusteni tasolla, että kykenisin heitä mitenkään ymmärtämään. Narsistini luonteestahan sain jollain mielikuvitukseni tasolla kiinni.
Olen pitänyt kuitenkin tärkeänä noiden ihmisyyteni kohdistuneiden loukkausten jälkeen päästä elämässäni eteenpäin tavalla tai toisella niin, että täydellinen irrottautuminen noiden hyväkkäiden piiristä on välttämätöntä. En elä niiden kanssa samaa elämää. Muiden ihmisten sopeuttaminen siihen kuvioon on myös välttämätöntä. En voi olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa kuin he ovat. Olen aiemmin myös ajatellut, että yhteiskunnan on oltava kauhean viallinen, kun sallii sellaisten roistojen elää yleensäkään. Näillä roistoilla on vielä lapsiakin ja luultavasti saavat asiaankuuluvina päivinä asiaankuuluvat huomionosoitukset. Olenkin pitkään pitänyt yhtenä tehtävänäni pitää huolta siitä, että tietynlainen pahuus huomattaisiin myös äiten- ja isienpäivinä, jolloin asia on ajankohtainen. Yleiseen hypeen voi hukuttaa hirmutekoja.
Nykyään olen yltämässä ulos kaikesta, enkä voi sanoin kuvata kuinka hunajaista onne tunnen tästä yltämisestä. Tässä on oltava ripaus vahingoniloa, tämä ei ole muuten mahdollista. Niin pikantti maku :)

Lue lisää

Minulla on erilainen tunnekokemus

Nii-in kirjoitti:

Nii-in. Tavoitan tuosta jotain. Lapsiuhrien kohdalla vain tekee ulkopuolisena jotenkin kipeää ja kylmää syvältä sisältä se, että nämä ovat jotenkin vihaisen tuntuisia vähän kaikille ja syrjäytyvät juuri niiden "aivan omien" tunneratojensa vuoksi. Noin ongelmat kertaantuvat ja jatkuvat sukupolvien yli hamaan tulevaisuuteen. Näillä syrjäytyneillä on myös sitten omat uhrinsa tai he ovat itse lukemattomien tapausten uhreja itse jatkumossa.
Tämä ei ehkä toivottavasti koske kuitenkaan henkilökohtaisesti juuri sinua.
Voimakkaasti traumatisoituneet henkilöt, jotka eivät ole saaneet riittävästi apua ovat lähimmäisten joukossa kuin rikkinäisiä kohtia tuntemattomien ihmisten keskellä. He ovat tavallaan pelottavia ja aiheuttavat pahaa oloa pelkästään sillä että heitä on kohdeltu väärin.
Sinäkin sanot että sinua ei ole pystytty mitenkään auttamaan, vaan on käynyt ihan päinvastoin, kun olet hakenut apua, sinua on vahingoitettu.
Pystytkö ajattelemaan, että jossain kohtaa ihmisessä kuin ihmisessä on se pohja, josta alkaa hänen oma vastuunsa, vaikka häntä olisikin ulkopuolisten toimesta vahingoitettu. Sitä vahingoitetuksi tuloa ei vain pysty ojentamaan pois kuin esinettä josta ei pidä. Se on itsessä jonkinlaisena muistona.
Minua on kohdannut jossain kohtaa elämääni vahingontekoja, joita en myöskään halua unohtaa enkä antaa anteeksi. En niitä voi sinun tapaukseesi rinnastaa, mutta ehkä ajattelussani on jotain samaa. Pidän tiettyjä ihmisiä rottina, joille en ole kykenevä edes antamaan anteeksi. En kykene vajoamaan niin alas ajatusteni tasolla, että kykenisin heitä mitenkään ymmärtämään. Narsistini luonteestahan sain jollain mielikuvitukseni tasolla kiinni.
Olen pitänyt kuitenkin tärkeänä noiden ihmisyyteni kohdistuneiden loukkausten jälkeen päästä elämässäni eteenpäin tavalla tai toisella niin, että täydellinen irrottautuminen noiden hyväkkäiden piiristä on välttämätöntä. En elä niiden kanssa samaa elämää. Muiden ihmisten sopeuttaminen siihen kuvioon on myös välttämätöntä. En voi olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa kuin he ovat. Olen aiemmin myös ajatellut, että yhteiskunnan on oltava kauhean viallinen, kun sallii sellaisten roistojen elää yleensäkään. Näillä roistoilla on vielä lapsiakin ja luultavasti saavat asiaankuuluvina päivinä asiaankuuluvat huomionosoitukset. Olenkin pitkään pitänyt yhtenä tehtävänäni pitää huolta siitä, että tietynlainen pahuus huomattaisiin myös äiten- ja isienpäivinä, jolloin asia on ajankohtainen. Yleiseen hypeen voi hukuttaa hirmutekoja.
Nykyään olen yltämässä ulos kaikesta, enkä voi sanoin kuvata kuinka hunajaista onne tunnen tästä yltämisestä. Tässä on oltava ripaus vahingoniloa, tämä ei ole muuten mahdollista. Niin pikantti maku :)

Lue lisää

Minä en ainakaan ole juuri kuormaani kaadellut muille, ottanut kylläkin osaa toisten kantamuksiin. Tietysti joskus olen vuodattanut varmaan yli sopivuuden muutamille, mutta ei he minua ainakaan pelottavaksi ole kokeneet. Varmaan vähän rasittavaksi jossain vaiheessa. Ja sitten on tietysti niitä jotka ovat ihan oikeasti ilkkuneet vastoinkäymisilleni, vaikka eivät itse ole niistä kärsineet lainkaan, samalla kun minä olen tukenut ja kuunnellut heidän "normielämänsä" vaiheita, ja se on kyllä kelvannut.

Mutta joo se on kummallista etta ihmiset karttaa vaaryyksien kohteeksi joutuneita.
Mutta ei sekaan mua enaa haittaa.
Oikeestaan en tarvi semmosia mihinkaan

poiuytrsdfg kirjoitti:

Joo shokki ja kauhu on mullaki niitä tavallisimpia perustunteita ollu.
(ei viha tai katkeruus) vaan ne negatiiviset tunteet on ennen kaikkea jatkuva shokki.
Psykopaattini sanoi tietävänsä minun eläneen elämäni shokissa ja etta muut eivat tieda sita..(varsinkaan koska olen aina ollu hymyilevainen)

Lue lisää

Samaa minäkin koen. Syväjäätyinen shokki ja traumatisoituminen jähmettyneellä hymyllä. Nyttemmin vihaa ja katkeruutta, jota en ikimaailmassa ilmaisisi tai osoittaisi ketään henkilöä kohtaan, paitsi ehkä reaktiona joissain tilanteissa. Siitäkään en ole ihan varma.

ljdfop kirjoitti:

Minä en ainakaan ole juuri kuormaani kaadellut muille, ottanut kylläkin osaa toisten kantamuksiin. Tietysti joskus olen vuodattanut varmaan yli sopivuuden muutamille, mutta ei he minua ainakaan pelottavaksi ole kokeneet. Varmaan vähän rasittavaksi jossain vaiheessa. Ja sitten on tietysti niitä jotka ovat ihan oikeasti ilkkuneet vastoinkäymisilleni, vaikka eivät itse ole niistä kärsineet lainkaan, samalla kun minä olen tukenut ja kuunnellut heidän "normielämänsä" vaiheita, ja se on kyllä kelvannut.

Lue lisää

Joo mä nuoruuteni kans tuin muita. mä olin suosittu ku mä olin vähän kuin yleinen ilmainen avustaja.

poiuytdfg kirjoitti:

Mutta joo se on kummallista etta ihmiset karttaa vaaryyksien kohteeksi joutuneita.
Mutta ei sekaan mua enaa haittaa.
Oikeestaan en tarvi semmosia mihinkaan

No kun mua ei oikeastaan ole kauheasti kartettu. En vaan enää kertakaikkiaan jaksanut sovittautua siihen tarjolla olevaan paikkaan kaikkine sopivine aiheineen ja ilmaisuineen, johon jotkut ihan kumman vimmatusti yritti sovittaa. Se oli pelottavaa.

nyt on se suosio mennyttä :)

Sitäkin välillä hihittelen

Minusta ihmiselle ei saa koskaan tulla sellaista ikää, että tämän pitäisi olla muka kypsä vastaanottamaan täysin epäkelpoa asennetta omassa kodissaan, vaikka sinne kotiin olisikin päässyt livahtamaan joku joka oli pukeutunut paremmaksi kuin oli.
Minulle on ollut ainoa keino irrottautua varhaisessa aikuisuudessa tapahtuneesta niin, että en laske senaikaista kotiani kodiksi, vaan se oli joku harjoittelualusta, josta tuli täysi fiasko susi. Ainoa mitä tuosta ajasta on jäljellä on kaikki se mitä tein tuon harjoittelualustan ulkopuolella. Muu on deletoitava täysin.
Jos minun olisi valikoitava narsistini tai se aikainen fiasko, niin voisin jopa valita narsistin. Jos ei siis olisi muuta mahdollisuutta. Onneksi ei tarvitse valikoida ketään.

khfgirur kirjoitti:

No kun mua ei oikeastaan ole kauheasti kartettu. En vaan enää kertakaikkiaan jaksanut sovittautua siihen tarjolla olevaan paikkaan kaikkine sopivine aiheineen ja ilmaisuineen, johon jotkut ihan kumman vimmatusti yritti sovittaa. Se oli pelottavaa.

Lue lisää

Ennen kaikki juoksi mun perässä, nyt he kiertää kaukaa :)

ljdfop kirjoitti:

Minä en ainakaan ole juuri kuormaani kaadellut muille, ottanut kylläkin osaa toisten kantamuksiin. Tietysti joskus olen vuodattanut varmaan yli sopivuuden muutamille, mutta ei he minua ainakaan pelottavaksi ole kokeneet. Varmaan vähän rasittavaksi jossain vaiheessa. Ja sitten on tietysti niitä jotka ovat ihan oikeasti ilkkuneet vastoinkäymisilleni, vaikka eivät itse ole niistä kärsineet lainkaan, samalla kun minä olen tukenut ja kuunnellut heidän "normielämänsä" vaiheita, ja se on kyllä kelvannut.

Lue lisää

"Ja sitten on tietysti niitä jotka ovat ihan oikeasti ilkkuneet vastoinkäymisilleni, "
No tuo on kyllä uber-sairasta. Luultavasti ruuvit melkoisen löysällä.

Mä olin äärettömän kohtelias, viimeaikoina rääväsuuksi muuttunut

poiuytredfg kirjoitti:

Ennen kaikki juoksi mun perässä, nyt he kiertää kaukaa :)

Mulle sopii kans tuo asetelma ehkä nykyään paremmin.

No_tuo kirjoitti:

"Ja sitten on tietysti niitä jotka ovat ihan oikeasti ilkkuneet vastoinkäymisilleni, "
No tuo on kyllä uber-sairasta. Luultavasti ruuvit melkoisen löysällä.

Narsisteille ja psykopaateille tavallista vahingonilo ja kateellisille

poiuytresdfg kirjoitti:

Joo mä nuoruuteni kans tuin muita. mä olin suosittu ku mä olin vähän kuin yleinen ilmainen avustaja.

"Joo mä nuoruuteni kans tuin muita. mä olin suosittu ku mä olin vähän kuin yleinen ilmainen avustaja. "
Keitä muita? Jossain porukoissa? Mitä siellä porukoissa tehtiin? Kokemukset samantapaisia tai vielä pahempia?

No_tuo kirjoitti:

"Ja sitten on tietysti niitä jotka ovat ihan oikeasti ilkkuneet vastoinkäymisilleni, "
No tuo on kyllä uber-sairasta. Luultavasti ruuvit melkoisen löysällä.

Joo sitä(kin) oli vaikea uskoa todeksi.

Keitä_ kirjoitti:

"Joo mä nuoruuteni kans tuin muita. mä olin suosittu ku mä olin vähän kuin yleinen ilmainen avustaja. "
Keitä muita? Jossain porukoissa? Mitä siellä porukoissa tehtiin? Kokemukset samantapaisia tai vielä pahempia?

Lue lisää

Joo aika erikoisissa porukoissa, kun en itse tienny missä olin niissä ollessani.

poiuytrdfg kirjoitti:

Joo aika erikoisissa porukoissa, kun en itse tienny missä olin niissä ollessani.

Mutta mä olen aina ollut 100% raitis ja lainkuuliainen, eli ei siinä mieles mitään outoa

poiuytdfgh kirjoitti:

Narsisteille ja psykopaateille tavallista vahingonilo ja kateellisille

Voi olla. Itsellä on tapana nauttia pääosin muunlaisesta ilosta ja huumorista. Vahingoniloon tarvittaisiin jo jonkin verran kokemuksia henkilön taholta koetuista vääryyksistä ja niistä kertyneestä kaunasta.

joo mina en tunne semmosta. en ollenkaan

poiuytrdfgh kirjoitti:

joo mina en tunne semmosta. en ollenkaan

Minulla riemu saattaisi revetä muutamien kohdalla.

hdiupew kirjoitti:

Voi olla. Itsellä on tapana nauttia pääosin muunlaisesta ilosta ja huumorista. Vahingoniloon tarvittaisiin jo jonkin verran kokemuksia henkilön taholta koetuista vääryyksistä ja niistä kertyneestä kaunasta.

Lue lisää

Pitkään jatkunut alistaminen joidenkin henkilöiden taholta, ja nämä henkilöt jotenkin polleita omasta voimastaan saaden sen uhrin näyttämään jotenkin äärettömän paljon heikommalta kuin se oikeasti on. Saatika että ovat saaneet urhin kaikki kyvyt, lahjat ja hyvät puolet täydellisesti haudattua, joko tahallisesti tai todennäköisemmin tahtomattaan.
Nyt yhtäkkiä viittä vajaa iällä olevaksi luokiteltuna alkaa näkymään viimeinkin tuloksia.
Nyt toivon vain itselleni pitkää ikää ja terveyttä, niin en voi muuta kuin menestyä, sitä ei voi kertakaikkiaan enää estää.
Tämä on uskomatonta. Nytkin itsekseni naureskelen vähän. Onhan tämä huvittavaakin tavallaan.

poiuytresdfg kirjoitti:

Joo mä nuoruuteni kans tuin muita. mä olin suosittu ku mä olin vähän kuin yleinen ilmainen avustaja.

Mä niin toivoisin että joku avustais sua vuorostaan jossain asiassa. Sun on varmaan tosi vaikeeta löytää itselles vertaistyyppistä seuraa ikäisistäsi naisista.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No yleensäkin valitsen lainaukseni sitä silmällä pitäen, että se koskee kulloistakin asiaa mistä juuri on puhe. Tuossa tapauksessa nyt lainakseni koski tuota lujuutta ja lempeyttä, joista oli puhe kommentissa johon vastasin, joten jätin viimeisen osan pois koska se ei ny mun mielestä liittynyt enää siihen asiaan mihin vastasin vaan on sitten taas toinen juttu. Mulla ny vaan on tämmönen tapa, pyrin vastaamaan/kommentoimaan sitä asiaa mistä kulloinkin on puhe.

Mutta vielä tuohon nimimerkkiisi liittyen, katsoitko lähdeluettelosta että ko. henkilö , jonka ajatusten pohjalta ko. artikkeli oli laadittu on kirjoittanut narsistin tiedostaminen nimisen kirjankin jossa tuota tervettä/epätervettä narsismia käsitellään laajemminkin.
Sieltä löytyy myös laajemmin puhetta noista esille ottamistasi lapsuuteen liittyvistäkin asioista, millaisissa oloissa lapsesta saattaa kasvaa narsisti.

Laitan vielä jatkoksi yhden linkin artikkeliin tuohon esille ottamaasi lapsuus teemaan liittyen joka on hieman ei niin kevyttä luettavaa sisäistettäväksi, mutta jonkinlaisen selityksen sekin pyrkii tarjoamaan näille asioille.

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

Toki kaikenlaista luettavaa aiheesta löytyy paljon täältä netistä, kuin kirjallisuudestakin. Etsivä löytää, kannattaa lukea monenlaista jos aihe kerran kiinnostaa

Lue lisää

Taitaa tässä nyt olla tilanne, että muna opettaa kanaa, mutta mitäpä siitä, jokainen pätee taidoillaan. Olen kyllä narsismi kirjallisuuteen tutustunut uudestaan syvällisemmin myöhemmin elämässäni ja oikeastaan vain siksi, että voisin ymmärtää, miksi joku haluaa toista vahingoittaa. Omaan koulutukseeni kuului myös aikoinaan perehtyminen narsismiinkin, joten sikäli taustani on erilainen kuin sellaisen, joka vasta tehtyään bänät poikaystävänsä kanssa törmää narsismiin.

feuoueo kirjoitti:

Mä niin toivoisin että joku avustais sua vuorostaan jossain asiassa. Sun on varmaan tosi vaikeeta löytää itselles vertaistyyppistä seuraa ikäisistäsi naisista.

Joo kiitos :)
Mä jotenkin en enää haluakaan, kun ei mua halvaantuneenakaan autettu, ni mihin mä ketään vähemmän halvaantuneena tarvitsisin.

Ja mä en jaksa sitä ku ihmiset alkaa helposti pitää mua ylimielisenä vaikka mä olisin kuinka nöyrä ja kaiket päivät harjoittaisin nöyryyttä ja asketismia.
Sen takiahan mä nuorenakin lopulta opettelin tahallani huonoryhtiseksikin, ettei musta vaan tulis ylimielistä vaikutelmaa, jo oikein nöyristelin nöyristelemistäni.
Mutta nyt liikuntakyvyn menetettyäni mä seison niin hyväs ryhdis ku pystyn ja ei voi mitään että välil valokuvis mun naama näyttää jotenkin hitusen sellaselle minkä joku voi tulkita ylimieliseksi, vaikkei mulla ole yhtään semmosta tunnetilaa.
Yksinäni voin ees olla rennommin luonnollisesti.

Aion pitää nyt suuren pääni normaaliasennossa pystyssä, jos niska vaan kannattaa (eikä mee kieroon kuten halvauksen aikana), näytti miltä näytti...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Ja mä en jaksa sitä ku ihmiset alkaa helposti pitää mua ylimielisenä vaikka mä olisin kuinka nöyrä ja kaiket päivät harjoittaisin nöyryyttä ja asketismia.
Sen takiahan mä nuorenakin lopulta opettelin tahallani huonoryhtiseksikin, ettei musta vaan tulis ylimielistä vaikutelmaa, jo oikein nöyristelin nöyristelemistäni.
Mutta nyt liikuntakyvyn menetettyäni mä seison niin hyväs ryhdis ku pystyn ja ei voi mitään että välil valokuvis mun naama näyttää jotenkin hitusen sellaselle minkä joku voi tulkita ylimieliseksi, vaikkei mulla ole yhtään semmosta tunnetilaa.
Yksinäni voin ees olla rennommin luonnollisesti.

Lue lisää

Tää on kyl sairas kansa. Ei voi muuta sanoa :(

kiinnostavaaon kirjoitti:

Taitaa tässä nyt olla tilanne, että muna opettaa kanaa, mutta mitäpä siitä, jokainen pätee taidoillaan. Olen kyllä narsismi kirjallisuuteen tutustunut uudestaan syvällisemmin myöhemmin elämässäni ja oikeastaan vain siksi, että voisin ymmärtää, miksi joku haluaa toista vahingoittaa. Omaan koulutukseeni kuului myös aikoinaan perehtyminen narsismiinkin, joten sikäli taustani on erilainen kuin sellaisen, joka vasta tehtyään bänät poikaystävänsä kanssa törmää narsismiin.

Lue lisää

"Taitaa tässä nyt olla tilanne, että muna opettaa kanaa, mutta mitäpä siitä, jokainen pätee taidoillaan. "

No kun täällä kommentoi/vastailee, niin ei voi millään tietää sen toisen ihmisen statusta, sitäkään mitä hän tietää aiheesta jos hän itse ei omassa kommentissaan sitä erikseen tuo esille., eikä nimimerkkikään ole tuttu.

Että siltä osin pahoitteluni jos tuntui siltä, että ihan tavallinen ihminen on ny opettamassa itseään viisampaa ammattihenkilöä, sellainen ei ny tarkoitus, vaan tarkoitus ny oli vaan pelkästään tiedon jakaminen.

Mutta joo, tää on ny vaan tämmönen keskustelupalsta jossa tuiki tavalliset ihmiset keskustelee ja esittää omia mielipiteitään, kokemuksiaan , jakaa linkkejä yms. eikä tosiaan kommentoidessaan tiedä sen vastapuolen lukeneisuudesta yms. kun harvemmin täällä tämän aihepiirin ammattihenkilöitä esiintyy vaikka joku sellaista nimimerkkiäkin on joskus käyttänytkin.

Että vielä kerran pahoitteluni jos ny jotenkin loukkasin, sellainen ei ollut tarkoitus ja mieluusti toki lukisin sinun/tavallaan toisen ammattihenkilön mielipiteitä ja näkemyksiä mm. tuohon psykoterapia lehden artikkelin sisältöön liittyen. Olisi mielenkiintoista tietää on onko teidän ammattihenkilöiden näkemys suurinpiirtein yhtäläinen esim. tuon ns. narsismin syntyteorian suhteen.

Mutta joo, tää on tämmöstä, kun ei siitä vastapuolesta tiedä, mutta lopputulemana olin tosiaan havaitsevinani jonkinlaista loukaantumista ja ehkä siitä johtuvaa yritystä mitätöidä muiden kirjoittajien kokemuksia, millä tarkoitan viittausta tuohon poikaystävä esimerkkiin, että ihmisiä ne vaan on näköjään ammattihenkilötkin tunteineen tämmösillä palstoilla.

khdupå kirjoitti:

Se maisema ja rata on varmasti todella erilainen lapsiuhreilla ja parisuhdeuhreilla. Siitä syystä olenkin ollut aika haluton osallistumaan näihin parisuhdekeskusteluihin, vaikka kyllähän nekin saattaa joiltain osilta rakentaa kokonaiskuvaa. Mutta kun pääkohde on nimenomaan lapsi, eikä edes siinä vanhemman sivussa traumatisoituva, niin todellakin maasto on eri.

Lue lisää

"Siitä syystä olenkin ollut aika haluton osallistumaan näihin parisuhdekeskusteluihin, vaikka kyllähän nekin saattaa joiltain osilta rakentaa kokonaiskuvaa. "
Ja sama toisinpäin.
Minä työssäni joudun kosketuksiin kaikenlaisten ja ikäisten ihmisten kanssa, joten kiinnostukseni ulottuu oman tapaukseni ulkopuolelle jo tuostakin syystä. Mutta kuten monesti on todettu, vaikea tajuta sitä hyvin toisenlaisen taustan ihmistä silloin kun hänellä on tuollaisia hyvin vaikeita ongelmia.

AliMielinen kirjoitti:

Tää on kyl sairas kansa. Ei voi muuta sanoa :(

"Tää on kyl sairas kansa"
Et sinä ihan koko kansaa edusta. Ja sinulla taitaa olle ihan muusta kansasta peräsin oleva vaikea ongelma.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Taitaa tässä nyt olla tilanne, että muna opettaa kanaa, mutta mitäpä siitä, jokainen pätee taidoillaan. "

No kun täällä kommentoi/vastailee, niin ei voi millään tietää sen toisen ihmisen statusta, sitäkään mitä hän tietää aiheesta jos hän itse ei omassa kommentissaan sitä erikseen tuo esille., eikä nimimerkkikään ole tuttu.

Että siltä osin pahoitteluni jos tuntui siltä, että ihan tavallinen ihminen on ny opettamassa itseään viisampaa ammattihenkilöä, sellainen ei ny tarkoitus, vaan tarkoitus ny oli vaan pelkästään tiedon jakaminen.

Mutta joo, tää on ny vaan tämmönen keskustelupalsta jossa tuiki tavalliset ihmiset keskustelee ja esittää omia mielipiteitään, kokemuksiaan , jakaa linkkejä yms. eikä tosiaan kommentoidessaan tiedä sen vastapuolen lukeneisuudesta yms. kun harvemmin täällä tämän aihepiirin ammattihenkilöitä esiintyy vaikka joku sellaista nimimerkkiäkin on joskus käyttänytkin.

Että vielä kerran pahoitteluni jos ny jotenkin loukkasin, sellainen ei ollut tarkoitus ja mieluusti toki lukisin sinun/tavallaan toisen ammattihenkilön mielipiteitä ja näkemyksiä mm. tuohon psykoterapia lehden artikkelin sisältöön liittyen. Olisi mielenkiintoista tietää on onko teidän ammattihenkilöiden näkemys suurinpiirtein yhtäläinen esim. tuon ns. narsismin syntyteorian suhteen.

Mutta joo, tää on tämmöstä, kun ei siitä vastapuolesta tiedä, mutta lopputulemana olin tosiaan havaitsevinani jonkinlaista loukaantumista ja ehkä siitä johtuvaa yritystä mitätöidä muiden kirjoittajien kokemuksia, millä tarkoitan viittausta tuohon poikaystävä esimerkkiin, että ihmisiä ne vaan on näköjään ammattihenkilötkin tunteineen tämmösillä palstoilla.

Lue lisää

Ei liittyny minuun, mutta tuli mieleen...
Jotkut ihmiset pitää sitä itsekeskeisenä, että minä puhun monologia, mutta yksi syy siihen on aina ollut se, etten halua sanoa mitään väärää toisista ihmisista, kun ei heistä niin tarkkaan voi tietää siksi en yleensä koskaan kommentoi toisia vaan ainoastaan sitä miten he ovat kommentoineet minua.

poiuyfdfg kirjoitti:

Ei liittyny minuun, mutta tuli mieleen...
Jotkut ihmiset pitää sitä itsekeskeisenä, että minä puhun monologia, mutta yksi syy siihen on aina ollut se, etten halua sanoa mitään väärää toisista ihmisista, kun ei heistä niin tarkkaan voi tietää siksi en yleensä koskaan kommentoi toisia vaan ainoastaan sitä miten he ovat kommentoineet minua.

Lue lisää

Minä pidän vähän samaa linjaa.

dibbadaa kirjoitti:

"Tää on kyl sairas kansa"
Et sinä ihan koko kansaa edusta. Ja sinulla taitaa olle ihan muusta kansasta peräsin oleva vaikea ongelma.

Kiinnostavaa. Mistäköhän kansasta?

höhööhöö kirjoitti:

Kiinnostavaa. Mistäköhän kansasta?

Minusta poiuyn kirjoitelmien teemat ja kokemukset on monesti tunnistettavissa omaankin elämääni. Elämme varmaan saman kansan parissa.

:)
Mutta kiva, että joku täällä kokee minunkin suuntaisesti, kun enimmäkseen on sitä toista linjaa.