Iäkäs mies kaatuu kotona, saa pakkoliikkeitä, oireet uusia. Tilataan ambulanssi, eivät meinaa ottaa kyydille. Puolison vaatiessa vievät vanhuksen terveyskeskuksen vuodeosastolle, missä ei lääkäriä viikonloppuna. Mitään tutkimuksia uusien oireiden syyn selvittämiskesi ei tehdä. Pakkoliikkeisiin ja levottomuuteen puhelimitse määräyksellä saatuja rauhoittavia lääkkeitä kunnes nukkuu kiikkustuolissa haaravöissä.
Omaiset soittavat osastolle. Hoitaja kertoo ettei heillä ole lupaa antaa potilaasta tietoja ennen kuin maanantaina. Omaisissa sattuu olemaan hoitoalan ihmisiä, ja kyllähän sen tiedon selvittyä alkaa tietoja irtoamaan. Hoitaja sanoo että ovat olleet yhteyksissä lääkäriin, koska eivät koe pärjäävänsä potilaan kanssa tämän akuutin levottomuuden ja pakkoliikkeiden kanssa. Kyseessä ei ollut muistisairas vanhus tai diagnoosia ei oltu tehty.
Omaiset kysyvät että voisiko potilaan siirtää keskussairaalaan, johon puhelimen päässä ollut lääkäri oli sanonut että ei kannata kuvata viikonloppuna. Maanantaina sitten käytettiin naapurikunnassa kuvissa, josta lausuntona se että kuvat olivat niin huonolaatuiset ettei niistä saanut selvää.
Eikö iäkkäällä ihmisellä ole enää minkäänlaisia potilasoikeuksia saada tutkimusta ja sen mukaan yksilöllistä hoitoa. Ja voiko omaisille syöttää mitä vaan shittiä siitä, ettei muka ole oikeutta antaa voinnista tietoa tai tutkimustulokset ovat niin huonoja ettei niistä näy mitään. Haloo. Onko priorisointi jo näin pitkällä?
Mies pääsi lopulta taivaan kotiin, sai onneksi olla hyvässäkin hoidossa loppuaikanaan. Vaimolla löyti patti pakaravaon yläpuolelta, kananmunan kokoinen. Sitä ihmeteltiin tk:ssa parinkin koepalan verran. Patti jäi auki. Se ei umpeutunut ja mummo kävi hoidattamassa ja vaihdattamassa haavaan siteet joka toinen päivä. Odotetiin nelisen viikkoa jolloin tk:n hoitaja oli alkanut ihmettelemään ettei patista ja koepalasta ole kuulunut mitään. Tk:n lääkäri oli alkanut soitella vastauksen perään ja sieltähän se sarkooma dg oli löytynyt unohdettuna ja jumiutuneena minne liekkään. Nyt sitten kuukausien ihmettelyn jälkeen odotellaan aikaa yliopistosairaalaan ja toivotaan ettei noiden repimisten ja unohduksen jälkeen tauti ole jo pitkälle levinnyt. Kyseessä kuitenkin täysin asiallinen ja ikäisekseen hyväkuntoinen vanhus.
Tahatonta vai tarkoituksellista hoidon priorisointia informoimatta omaisia ja potilasta.
Omaiset soittavat osastolle. Hoitaja kertoo ettei heillä ole lupaa antaa potilaasta tietoja ennen kuin maanantaina. Omaisissa sattuu olemaan hoitoalan ihmisiä, ja kyllähän sen tiedon selvittyä alkaa tietoja irtoamaan. Hoitaja sanoo että ovat olleet yhteyksissä lääkäriin, koska eivät koe pärjäävänsä potilaan kanssa tämän akuutin levottomuuden ja pakkoliikkeiden kanssa. Kyseessä ei ollut muistisairas vanhus tai diagnoosia ei oltu tehty.
Omaiset kysyvät että voisiko potilaan siirtää keskussairaalaan, johon puhelimen päässä ollut lääkäri oli sanonut että ei kannata kuvata viikonloppuna. Maanantaina sitten käytettiin naapurikunnassa kuvissa, josta lausuntona se että kuvat olivat niin huonolaatuiset ettei niistä saanut selvää.
Eikö iäkkäällä ihmisellä ole enää minkäänlaisia potilasoikeuksia saada tutkimusta ja sen mukaan yksilöllistä hoitoa. Ja voiko omaisille syöttää mitä vaan shittiä siitä, ettei muka ole oikeutta antaa voinnista tietoa tai tutkimustulokset ovat niin huonoja ettei niistä näy mitään. Haloo. Onko priorisointi jo näin pitkällä?
Mies pääsi lopulta taivaan kotiin, sai onneksi olla hyvässäkin hoidossa loppuaikanaan. Vaimolla löyti patti pakaravaon yläpuolelta, kananmunan kokoinen. Sitä ihmeteltiin tk:ssa parinkin koepalan verran. Patti jäi auki. Se ei umpeutunut ja mummo kävi hoidattamassa ja vaihdattamassa haavaan siteet joka toinen päivä. Odotetiin nelisen viikkoa jolloin tk:n hoitaja oli alkanut ihmettelemään ettei patista ja koepalasta ole kuulunut mitään. Tk:n lääkäri oli alkanut soitella vastauksen perään ja sieltähän se sarkooma dg oli löytynyt unohdettuna ja jumiutuneena minne liekkään. Nyt sitten kuukausien ihmettelyn jälkeen odotellaan aikaa yliopistosairaalaan ja toivotaan ettei noiden repimisten ja unohduksen jälkeen tauti ole jo pitkälle levinnyt. Kyseessä kuitenkin täysin asiallinen ja ikäisekseen hyväkuntoinen vanhus.
Tahatonta vai tarkoituksellista hoidon priorisointia informoimatta omaisia ja potilasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oliko kyseessä Suonenjoen tk?
NImittäin sieltä samantapaisia kokemuksia.
Ei ole Suonenjoki. Paikkakuntaa en voi paljastaa tämän mumman ja omaistensa takia.
Tämä tk kuitenkin kuuluu sellaiseen sh-piirin, oka on tahkonnut säästöjä eli siis tehnyt erinomaista taloudellista tulosta. Kenenkähän selkänahasta ja terveydestä, pikkasen epäilyttää.
Hyvinvointi suomi? Missä? Muuttakaa pois jo sieltä suomikoreasta kun voitte! Ei sinne kannata sijoittaa yhtään mitään,kaikista vähiten perustaa perhe ja ostaa kämppä! Täytyy olla hullu joka sijoittaa suomeen jotain.Yhtä isoa kuplaa kaikki joka romahtaa vielä kaikkien niskaan sikahintaisena velkana! Muuttakaa vaikka tänne ranskaan.Saksan ja ranskan rajalle...Englannilla pärjää hyvin.
Ikäihmiset viime vuosinaan eivät kotikonnuiltaan taida enää mihinkään muuttaa, ainakaan ulkomaille.
Todellisuutta hyvinvointivaltiossa nimeltään Suomi. Sairaanhoito on retuperällä, vanhusten hoito on retuperällä, kun ei ole vara ja halua huolehtia vanhuksista. Joka paikassa säästetään, on liian vähän hoitajia ja lääkäreitä ja on lopetettu hyvin toimineita terveyskeskuksia,perustettu tilalle suuryksikkö,jossa liukuhihnaperiaatteella hoidetaan potilaita. Mutt kaikkeen joutavaan rahaa löytyy kummasti, mieluummin rakennetaan jäähalli kuin pistetään rahaa vanhustenhoitoon. Pistää vihaksi tämä nykyinen meininki vanhustenhoitopuolella, lopetetaan hoivakoteja, huonokuntoiset vanhukset "hoidetaan" kotioloissa. Nyt jo on tilanne huono ja homma menee vielä huonommaksi, kun sodanjälkeinen sukupolvi vanhenee. Muistisairaiden vanhusten määräkin tulee kasvamaan, mites heidän hoito järjestetään, jätetäänkö heidät oman onnensa nojaan. Muistisairasta omaista hoitaessa olen huomannut miten huonossa jamassa vanhustenhoito Suomessa on, oman kotikaupunginkaan toiminnassa ei ole ollut hurraamista. Palveluohjausyksikössä asiat hoidetaan miten sattuu, mihinkään annettuihin lupauksiin ei voi luottaa, kaikkia tietoja ei ole kirjattu ylös niin kuin olis pitänyt. Itse on pitänyt soitella ja kysellä asioiden perään, muuten olis asia jäänyt hoitamatta. Ja kun omainen on ollut sairaalassa hoidettavana, niin siellä on oletettu, ett hänellä käy kotihoito auttelemassa kotona, mulle ei ole ilmoitettu mitään uusista lääkkeistä, onneks olen älynnyt soittaessa sairaalaan kysellä asioista, ett olen voinut sitten ennakkoon järjestellä asioita ja pyytää reseptin ennakkoon valmiiksi, ett olen voinut hakea tarvittavat lääkkeet ennenkuin omaiseni on kotiutunut sairaalasta.
Tuo aloituksessa kerrottu tapaus on järkyttävää luettavaa. Sen olen huomannut ettei eri hoitoyksikköjen välillä tieto kulje, ei ole yhtenäistä tietoverkkoa käytössä. Ja onhan vikaa myös lääkäreiden tavassa hoitaa asioita, eivät aina kirjaa tietoa koneelle vaan paperit jumittavat pöydällä. Ehkä jatkuva kiire on osasyy laiminlyönteihin. Tai ei ole tiedossa kenen vastuulla joku tehtävä on ja siksi asia jää hoitamatta, kun joku oletttaa, ett asia on hoidettu vaikka sitä ei ole tehty. Mutt perseestä tämä nykyinen tilanne terveydenhoidossa ja vanhustenhoidossa on ja sote tulee sotkemaan asiat entisestään.
Eipä voi muuta sanoa kuin että omaiset menkää mukaan vanhustenne hoitopaikkaan, olkaa tarkkoina, kyselkää perään, valvokaa. On oikeus vaatia asiallista kohtelua ja saada tietoa, mitä tehdään ja miksi ja ennen kaikkea mitä jätetään tekemättä ja siihenkin on oltava perustelut. Tarvittaessa jos keskusteluyhteyttä hoitopaikkaan ei löydy tai tietoja ei heru, olkaa yhteydessä aluehallintovirastoon tai potilasasiamieheen.
Kiire ei ole syy hoitovirheisiin tai syöpädiagnoosin katoamiseen vanhan ihmisen ollessa kyseessä . Ainakaan sitä ei tarvitse hyväksyä.
Lisään vielä että tästä "huonolaatuisesta pään kuvauksesta" selvisi paljon myöhemmin että kyseessä oli ollut aivoinfarkti.
Todella ikävää että vanhukset nähdään terveydenhuollon piirissä pelkkänä rasitteena ja kuluja aiheuttamassa. Vanhuksia ei haluta tutkia ja kun vaatimalla vaaditaan niin usein se on jo liian myöhäistä eli moni sairaus on jo edennyt pitkälle jolloin hoitokulut, tutkimukset ja lääkkeet tulevat todella kalliiksi. Nykyään terveysasemilla hoidetaan vain yhtä ainoaa vaivaa vaikka vanhus pitäisi ottaa kokonaisvaltaisesti tutkittavaksi yhdellä käynnillä. Priorisoinnin kriteerit ovat entistä tiukemmat ja siitä kärsii vain ja ainoastaan vanhukset. Jos vaivat tutkittaisiin kunnolla jo heti alussa niin hoitokulutkin helposti pienenisivät kun saadaan ajoissa oikea hoito tai lääke oikeaan vaivaan.
Yeap, siinähän se länsimaisen lääketieteen kompastuskivi on: hoidetaan vain jotain vaivaa jossakin päin elimistöä vaikka ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Juuri siksi terveydenhuolto on siinä jamassa missä se on; suuri pluffi ja yhä vain suurenee ...