en kuulu mihinkään kirkkoon, ortodoksisuudessa on viehätystä.
Löytyisikö täältä ketään, joka olisi kääntynyt
Ortodoksiksi
387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käännynnäiseen suhtaudutaan aina käännynnäisenä, vaikka olisi arkkipiispa.
Jos poikkeaa, tai epäillään poikkeavan, kenen tahansa synnynnäisen ortodoksin ajattelusta - ja aina poikkeaa jonkun - vedotaan käännynnäisyyteen. Tosiasiassa käännynnäiset ajattelevat sekä ortodoksisemmin että yhtenäisemmin kuin synnynnäiset. Kirkko suhtautuu käännynnäisiin suopeasti, kirkon jäsenet joskus hyvinkin pahantahtoisesti. He tahtovat selittää olevansa laadukkaampia. Näin ei kuitenkaan ole Jumalan silmissä.
Ortodoksinen kirkko edustaa alkuperäisintä kristinuskon muotoa. Kaikki ovat tervetulleita. Kirkko opettaa tulijoille oikeata oppia ja tarvittaessa kastaa kastamattoman.
Niin, olen kääntynyt. Vaimoni perhe, oma perheeni ja vielä lapsenlapsetkin ovat synnynnäisiä. Vaimoni kanssa joka ilta keskitämme rukouksemme ikonin ääressä ja kiitämme kaikesta, mitä Jumala on heille suonut.
On käännynnäisiä, tietenkin. Suomen ortodoksien määrä on kasvussa kahdesta syystä: Venäjältä muuttavien sekä aikuisena ortodokseiksi kääntyvien johdosta.
Jokainen uskova on yhtä arvokas Jumalalle. Älä häpeile käännynnäisyyttäsi. Muista Raamatun vertaus eksyneestä lampaasta.
Sitten mitä tulee suhteessa toisiin seurakuntalaisiin: Ainakin Helsingissä on niin paljon käännynnäisiä, ettei kukaan kyttää toisiaan. Jos kyttää, silloin on kaukana Herrasta. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Seurakuntalaisten tehtävä ei ole tuomita toisia.
Sitten jos kokee pelkoa ja häpeää muun seurakunnan edessä esim. jumalanpalveluksissa, kun miettii osaako toimia oikein, mitä muut ajattelevat. Tärkeämpää on hävetä syntejään Jumalan kasvojen edessä! Omien "sähläysten" häpeäminen seurakunnan tai vaikkapa papistonkin edessä on ylpeyden syntiä. Näihin mokiin tulee suhtautua Jumalan opetuksena ja opetella kääntämään katse ulkokohtaisista asioista sisäänpäin, sydämen rukoukseen. Ja rukoilla Herralta armoa ja nöyryyttä. Sen myötä vähitellen Herran armosta opit toimimaan "oikein" jumalanpalveluksissa, etkä kiinnitä pieniin virheisiin huomiotasi, etkä kiinnitä huomiota siihen että olet käännynnäinen.
Kaikkien uskovien pitäisi kääntyä! Elävä usko syntyy tietoisesta uskonratkaisusta, että päättää kuulua Jeesukselle ja antaa elämänsä hänelle. Se että tavasta ja tottumuksesta käy vuodesta toiseen kirkossa tai jopa suullaan rukoilee mutta jos usko ja rukous eivät tule sydämestä, se ei ole todellista uskoa.
Jumalan siunausta ja Herran armoa sinulle.
Oletettavasti puhuit minulle, koska neuvoit, ettei tarvitse hävetä käännynnäisyyttään.
En toki häpeäkään. Kerroin vain, ettei käännynnäinen koskaan voi päästä käännynnäisen maineestaan joidenkin silmissä. Vain miniosa ortodokseista uskoo olevansa näitä aidompia kristittyjä. Jumalan silmissä emme ole käännynnäisiä.
Ortodoksiseen ajatteluun ei yleensäkään kuulu, että on parempia ja huonompia kristittyjä, on vain kristittyjä. Ja ainostaan Jumala tuntee sydämet. Juuri siksi on niin vapauttavaa olla ortodoksi vaatimusten loputtomassa myllyssä, jota monet ryhmät ja uskoontulleet pyörittävät.
Kirjoituksestasi näkyy, että olet ymmärtänyt kristinuskon todellisen sisällön. Kiitos sinulle!