Rikausongelmia

Loose on siinä mielessä parempi että löytyy rikien viritysohjeita venemallien miukaan suoraan Loosien arvoilla. Tosin jos mennään pelkästään kiloilla eikä hiota säätöjä kelien mukaan kuten luokkaveneilla niin silloin muutkin välineet ajavat asian.

Teoriaa ja vinkkejä löytynee perhepurjehtijan tarpeisiin linkistä:
http://www.seldenmast.com/files/1416926327/595-540-E.pdf

Jos taas on kiinostunut kisavirityksestä niin esimerkiksi käynee seuraava linkki:
http://www.onedesign.com/Portals/106/docs/Tuning Guides/north-melges24-tuningguide.pdf

Kiitos parannusyrityksistä. Vieterivaaka kuulostaa hankalalta ja mikäli vene kelluu vähänkään kallellaan niin näyttö maston painosta on pielessä. Epäilen, ettei toimi parin sadan kilon maston kanssa. Onko jollakin kokemusta vieterivaakaa käytettäessä?. Fallilla mitatessa painavan kanisterin otan käyttöön äppikireyden sijaan.
Dyform vaijereita mitattaessa mittareiden paksuusskaalan ylärajoilla, ei taida Loose eikä Spinlock antaa absoluuttisia arvoja.

Tekniikallahan saa maston keskitettyä . Alavantit vaan löysälle ja ylävantit käsikireyteen sitten topin keskitys ylävanttien avulla kun masto on keskitetty niin lisätään ylävantteihin lisää kierroksia. Seuraavaksi alavantit hiemen kireämmälle ja katsotaan että masto pysyy suorana mastouran avaulla.

Jos ei usko omia silmiään, niin toki voi maston keskiosan keskityksen tehdä myös samalla tavalla kuin topin. Kiepauttaa vaan ison nostimen saalingin alta toiselle puolelle ja katsoo tuloksen jousivaaasta ja sama toiselle puolelle. Kiristää sitten alavantteja niin että vaa' an arvot on samat.

Näin on päästy maston keskittämisestä ja vantit ovat yhtä kireällä ja päästään säätämään lopullinen vanttien kireys. Kiristämällä saman verran kierroksia tarpeen mukaan molemmin puolin.

Sitten tietenkin toimitaan venekohtaisesti. Perusvinkki tietysti on että vedetään ensin takastaagi todella kireälle ja kiritään ylävantit (samoilla määrillä kierroksia) . Kun näin tehden ei vantit leikkaa kiinni ja saadaan haluttu tiukkuus helposti.

Seuraavaksi löysätään takastaagi ja nostetaan iso ylös katsotaan minkälainen vekki isoon on syntynyt. Kiritään alavantit niin että saadaan maston esitaivutus kohdalleen niin että purje istuu .

Rodivanteista varmaan voi saada paremmin mitatuksi 15m matkalla pituuseron, eli ovatko yhtä pitkät. Vaijerivanteista rohkenen epäillä. Vantteja uusiessa vantti on pistetty maahan ja venytelty mahdollisimman suoraksi. Mitan oton jälkeen puristuspäätteen puristus tai päätehelan kokoaminen ja kiristäminen. Todellisuudessa vaijeri on mitattaessa loivilla mutkilla. Valitettavasti ei ole tullut mitatuksi, kuinka paljon on tullut pituusvirhettä vanttien uusinnassa. Millitarkkuuteen tuskin päästään.

Ei ole kokemusta uusituista vanteista, mutta edellisessa veneessä oli vaijerivantit ja myös siinä oli identtiset vanttiruuvisäädöt eri puolilla. Maston kallistumassa muutaman millin ero vantin pituudessa on varsin olematon. Ei sellaiseen tarkkuuteen pääse helpolla.

Esimerkiksi minun tapauksessa rustit ovat n. 1 m sivussa. Jos vantin mitta muuttuu 1 mm siirtyy vantin yläpää 1,5 cm sivulle, mikä vastaa 0,06 asteen kulmaeroa mastolle. 1 cm ero on jo helppo havaita vetämällä vantit maston kylkeä pitkin. Siitä tulisi 0,6 asteen kulmaero. Olisikohan silläkään vielä mitään käytännön merkitystä? Aika moni vene kelluu jo tuon verran tai enemmänkin vinossa.

Joakim1 kirjoitti:

Ei ole kokemusta uusituista vanteista, mutta edellisessa veneessä oli vaijerivantit ja myös siinä oli identtiset vanttiruuvisäädöt eri puolilla. Maston kallistumassa muutaman millin ero vantin pituudessa on varsin olematon. Ei sellaiseen tarkkuuteen pääse helpolla.

Esimerkiksi minun tapauksessa rustit ovat n. 1 m sivussa. Jos vantin mitta muuttuu 1 mm siirtyy vantin yläpää 1,5 cm sivulle, mikä vastaa 0,06 asteen kulmaeroa mastolle. 1 cm ero on jo helppo havaita vetämällä vantit maston kylkeä pitkin. Siitä tulisi 0,6 asteen kulmaero. Olisikohan silläkään vielä mitään käytännön merkitystä? Aika moni vene kelluu jo tuon verran tai enemmänkin vinossa.

Lue lisää

Nämä numerot rauhoittaa mieltä. Veneet tosiaan tuppa kellumaan vinossa ja kulkevat toista hallsia paremmin.

Vai kulkevatko toista halssia huonommin maston vinouden vuoksi? Olisiko maston kallistumasta tuulen puolelle hyötyä tai leehen kallistumasta haittaa?

Joakim1 kirjoitti:

Ei ole kokemusta uusituista vanteista, mutta edellisessa veneessä oli vaijerivantit ja myös siinä oli identtiset vanttiruuvisäädöt eri puolilla. Maston kallistumassa muutaman millin ero vantin pituudessa on varsin olematon. Ei sellaiseen tarkkuuteen pääse helpolla.

Esimerkiksi minun tapauksessa rustit ovat n. 1 m sivussa. Jos vantin mitta muuttuu 1 mm siirtyy vantin yläpää 1,5 cm sivulle, mikä vastaa 0,06 asteen kulmaeroa mastolle. 1 cm ero on jo helppo havaita vetämällä vantit maston kylkeä pitkin. Siitä tulisi 0,6 asteen kulmaero. Olisikohan silläkään vielä mitään käytännön merkitystä? Aika moni vene kelluu jo tuon verran tai enemmänkin vinossa.

Lue lisää

Jos vene kelluu useamman asteen vinossa, tulisiko masto trimmata suoraksi veden pintaan nähden vai veneeseen nähden ?

Ei ne veneet sentään useampia asteita vinossa kellu. Pahimmillaan kellunta-asento on ollut 1-2 astetta vinossa. Se tietysti riippuu tankkien sijannista, täyttöasteesta ja veneen lastauksesta. Edellinen veneeeni oli tyhjänä lähes 2 astetta vinossa (varsin silmiinpistävää), mutta vesitankki täytenä se kellui melkein suorassa.

Masto laitetaan ehdottamasti suoraan veneeseen nähden. Vinossa kelluminen sitten tarkoittaa vain sitä, että toisella halssilla samalla kallistumalla on hiukan enemmän oikaisevaa momenttia kuin toisella. Periaatteessa siis toisella halsilla veneen pitäisi kulkea paremmin, mutta en tuollaista havainnut.

Kyllä minä olen vetänyt laiturissa vantit lopulliseen kireyteen. Ensin päävantit hekki pohjassa ja sitten alavantit hekki auki. Huomaa, että päävantit pitää jättää vajaiksi, koska ne kiristyvät lisää päästettäessä hekki ja kiristettäessä alavantit. Minulla hekki on vaikuttanut n. 2 mm.

35-jalkaisessa veneessä edellinen sujuu helposti käyttäen normaaleja lenkkiavaimia. Vanttiruuvia väännän 19 mm avaimella ja vantin pyörimisen estän 12 mm avaimella. Viimeiset kierrokset vuorotahtiin eli ensin kierretään sekä vanttia että ruuvia puoli kierrosta ja sitten vanttia takaisin puolikierrosta. Tällöinhän vantti kiristyy ensin puolet ja sitten toisen puolen eli vääntövoima pienempi. Vanttiiruuvit pitää olla puhtaat ja hyvin voidellut (käytän mustaa molybdeenirasvaa). Puolen tunnin homma, jos tietää vanttiruuvien mitat edelliseltä vuodelta ja haluaa saman trimmin.

Joakim1 kirjoitti:

Kyllä minä olen vetänyt laiturissa vantit lopulliseen kireyteen. Ensin päävantit hekki pohjassa ja sitten alavantit hekki auki. Huomaa, että päävantit pitää jättää vajaiksi, koska ne kiristyvät lisää päästettäessä hekki ja kiristettäessä alavantit. Minulla hekki on vaikuttanut n. 2 mm.

35-jalkaisessa veneessä edellinen sujuu helposti käyttäen normaaleja lenkkiavaimia. Vanttiruuvia väännän 19 mm avaimella ja vantin pyörimisen estän 12 mm avaimella. Viimeiset kierrokset vuorotahtiin eli ensin kierretään sekä vanttia että ruuvia puoli kierrosta ja sitten vanttia takaisin puolikierrosta. Tällöinhän vantti kiristyy ensin puolet ja sitten toisen puolen eli vääntövoima pienempi. Vanttiiruuvit pitää olla puhtaat ja hyvin voidellut (käytän mustaa molybdeenirasvaa). Puolen tunnin homma, jos tietää vanttiruuvien mitat edelliseltä vuodelta ja haluaa saman trimmin.

Lue lisää

Mulla proseduuri ja menettelytavat ovat Joakimin kanssa identtiset. Ja ne toimivat. Sen verran sentään eroa, ettei hekin kanssa tarvitse pelata, kun saalingit ovat lähes in-line.

Teen samoin. Vene seisoo talvella kölillään ja kesällä köli roikkuu vetäen pohjaa alaspäin. Veneen muoto muuttuu tällöin hieman. Veneen muoto muuttuu mastoa kiristettäessä enemmän tai vähemmän banaaniksi.

Sama homma myös minulla, vaatii jälkikiristyksen. Kierretty materiaali menee kasaan talvenaikana, eli staagit kutistuu vapaana ollessaan, kunnes taas kiristyksessä lähtee löysät pois. Sama ilmiö kuin kierretyssä köydessä verrattuna punottuun, venymä on iso.

Täysin vieras ilmiö minulle! Olisiko kuitenkin runko, joka antaa periksi? Minulla on jännitykset vanteissa aivan samat masto nostettaessa ja laskettaessa enkä säädä välillä. Mitään eroa en tuossa huomannut edellisen veneen 1x19 vanttien ja nykyisen rodien välillä. Sama juttu myös 606:ssa, tosin siinä ei pidetä kunnon jännitystä rikissä kuin purjehdittaessa. Siinä on Dyform-vantit.

Siis olen mitannut viivotinmenetelmällä molempiin suuntiin eli keväällä rikiä kiristettäessä ja syksyllä löystettäessä.

Joakim1 kirjoitti:

Täysin vieras ilmiö minulle! Olisiko kuitenkin runko, joka antaa periksi? Minulla on jännitykset vanteissa aivan samat masto nostettaessa ja laskettaessa enkä säädä välillä. Mitään eroa en tuossa huomannut edellisen veneen 1x19 vanttien ja nykyisen rodien välillä. Sama juttu myös 606:ssa, tosin siinä ei pidetä kunnon jännitystä rikissä kuin purjehdittaessa. Siinä on Dyform-vantit.

Siis olen mitannut viivotinmenetelmällä molempiin suuntiin eli keväällä rikiä kiristettäessä ja syksyllä löystettäessä.

Lue lisää

Voi olla että on runkokin, tosin saman olen huomannut kolmessa aika erilaisessa veneessä. Purjemaakari ( ja sm tason purjehtija ) asiaa minulle joskus valoitti nimenomaan vanttien venymisessä, kehoitti aina kiristämään ensimmäisten reissujen jälkeen. Puheeksi asia tuli kun olin kevään ensimmäisen reissun tehnyt kolmevarttitonnarilla kovassa kelissä ja loppumatkasta tuntui että riki oli löystynyt oleellisesti alkukireydestä.

Seldenin ohjeesta poimittua:

• All 1 x 19 stainless wire stretches under load, but returns to its
original length when the load is removed. 1 mm stretch per
2 m wire is equivalent to 5% of the breaking load, irrespective
of the diameter of the wire.
• A grp hull, on the other hand, changes its shape permanently
when the rig is put under load. This makes it necessary to set
up the rigging again after some time. This applies particularly
to new yachts.

Eli mahdollinen uusintakiristystarve tulee rungon virumisesta eikä vanttien muutoksista. Minulla ei ole uutta venettä koskaan ollut, mutta näissä kahdessa viimeisessä olen varsin tarkasti seurannut rikijännitystä eikä se ole miksikään muuttunut. Edellisessä oli rustit kannen ja rungon saumassa varsin jäykässä kerrosrakenteisessa rungossa. Nykyisessä on erittäin tukeva teräskaari, joka menee mastojalalta rustien vetotankoihin.

Joakim1 kirjoitti:

Seldenin ohjeesta poimittua:

• All 1 x 19 stainless wire stretches under load, but returns to its
original length when the load is removed. 1 mm stretch per
2 m wire is equivalent to 5% of the breaking load, irrespective
of the diameter of the wire.
• A grp hull, on the other hand, changes its shape permanently
when the rig is put under load. This makes it necessary to set
up the rigging again after some time. This applies particularly
to new yachts.

Eli mahdollinen uusintakiristystarve tulee rungon virumisesta eikä vanttien muutoksista. Minulla ei ole uutta venettä koskaan ollut, mutta näissä kahdessa viimeisessä olen varsin tarkasti seurannut rikijännitystä eikä se ole miksikään muuttunut. Edellisessä oli rustit kannen ja rungon saumassa varsin jäykässä kerrosrakenteisessa rungossa. Nykyisessä on erittäin tukeva teräskaari, joka menee mastojalalta rustien vetotankoihin.

Lue lisää

Väitän, ettei asia ole noin mustavalkoinen. Teräsvaijereissa esiintyy sekä venymistä että virumista. Ja rungoissa sekä taipumista että (ehkä) virumista.
Itse en ole tosin havainnut pysyvää lujitemuovirungon virumista neljän eri veneen historian aikana, mutta ei liene mahdotonta. Harvat taitavat kuitenkin tehdä niin tarkkoja mittauksia rungosta, että parin cm:n viruminen todennettaisiin.
Rod- vanteissa viruminen on liki olematonta ja venyminenkin vähäisempää.

kryssari kirjoitti:

Väitän, ettei asia ole noin mustavalkoinen. Teräsvaijereissa esiintyy sekä venymistä että virumista. Ja rungoissa sekä taipumista että (ehkä) virumista.
Itse en ole tosin havainnut pysyvää lujitemuovirungon virumista neljän eri veneen historian aikana, mutta ei liene mahdotonta. Harvat taitavat kuitenkin tehdä niin tarkkoja mittauksia rungosta, että parin cm:n viruminen todennettaisiin.
Rod- vanteissa viruminen on liki olematonta ja venyminenkin vähäisempää.

Lue lisää

Parin sentin rungon taipuminen vanteista on mahdottoman suurta eli onnistuneeseen rakenteeseen ei sellaista voi tulla. Muutama milli ehkä.

Paljonko se masto puristuu kasaan. Eikö sitä voi arvioida maston ja vanttien EA suhteilla? Toisaalta mitä väliä.

kryssari kirjoitti:

Väitän, ettei asia ole noin mustavalkoinen. Teräsvaijereissa esiintyy sekä venymistä että virumista. Ja rungoissa sekä taipumista että (ehkä) virumista.
Itse en ole tosin havainnut pysyvää lujitemuovirungon virumista neljän eri veneen historian aikana, mutta ei liene mahdotonta. Harvat taitavat kuitenkin tehdä niin tarkkoja mittauksia rungosta, että parin cm:n viruminen todennettaisiin.
Rod- vanteissa viruminen on liki olematonta ja venyminenkin vähäisempää.

Lue lisää

Teräkset eivät viru vanttien lämpötiloissa. Viruminen on pysyvä muodonmuutos. Jos pysyvää muodonmuutosta tapahtuu, se johtuu myötörajan ylittämisestä. Tällöin jotain on pahasti pielessä, sillä vantit pitää olla valittu reilulla turvakertoimella myötörajaan eli eivät käytössä voi saavuttaa myötörajaa.

1 cm viruminen olisi erittäin helppo todeta mittaamalla vanttien jännitys samalla vanttiruuvisaetuksella vuodesta toiseen tai keväästä syksyyn. Omissa veneissä tuollaista ei ole havaittu. 1 cm löystymä vanteissa aiheuttaisi minun veneessä jo D2:sten täydellisen löystymän, mikä olisi erittäin helppo havaita.

Rustirautojen osalta tuollainen 1 cm ero aiheuttaa jo rakenteellisia ongelmia rustirautojen kohdalla (paikallinen muodonmuutos) tai selkeitä muutoksia ovien ja luukkujen välyksissä (koko rungon muodonmuutos). Jälkimmäinen on monessa veneessä arkipäivää eli "ylikiristämällä" rikin voi jumittaa luukkuja tai ovia. Samalla noista saa "hyvän" jännitysmittarin, joka kertoo muutoksista.

Pituussuunnassa voi olla vaikeampi havaita muutoksia, varsinkin rikeissä, joissa etustaagin ja vanttien kiereydellä ei ole suoraa yhteyttä. Jos hekkitalja/hydraulipummpu on merkitty tietyille kireysarvoille, voi tuostakin jo jotain päätellä. Senttiluokkaan on kuitenkin jo haasteellista päästä. Omassa veneessä 48x taljaa vedetään 8,5 m eli hekki liikkuu 18 cm. Huomaisin ehkä 20% eron tuossa eli 4 cm muutoksen, sillä viimeistä 1-2 m vetoa saa vetää tosissaan. En ole havainnut muutosta kauden aikana ja talja on mennyt keväästä 2012 saakka täsmällisesti samanlaisena veneeseen (sakkeleilla kiinni, köydet pleissattu). Säätöalue on myös helppo havaita, koska viimeinen kaskadi liikkkuu maksimimatkansa (edellisen kaskadin plokista viimeisen taljan plokista plokiin).

Jos tuossa hekissä sitten havaitsisi muutoksia, olisi kyllä vaikea tietää mistä ne tulevat. Ensi kertaa (siis 2012) kiristettäessä dyneema "virui" huomattavasti. Oikeasti tuo "viruma" lieni vain pleissien asettumista. Sen jälkeen muutosta ei ole ollut. Jos olisi itse epäilisin ensimmäiseksi dyneemaköyden virumaa. Sehän on tunnettu virumisongelmastaan. Dyneema on ensimmäisessä kaskadissa 5 mm paksua eli murtolujuus 2,5 tn paikkeilla. Vetoa tuohon tulee staattisesti vain hiukan yli 10% tuosta ja sitäkin vain ne muutamat kymmenet tunnit vuodessa kovassa tuulessa, joten viruminen pitäisi olla olematonta.

TS36 kirjoitti:

Parin sentin rungon taipuminen vanteista on mahdottoman suurta eli onnistuneeseen rakenteeseen ei sellaista voi tulla. Muutama milli ehkä.

Paljonko se masto puristuu kasaan. Eikö sitä voi arvioida maston ja vanttien EA suhteilla? Toisaalta mitä väliä.

Lue lisää

Masto puristuu kasaan melko vähän. Minulla on Selden C211-profiili, jolle ilmoitetaan 5,34 kg/m paino. Alumiinia on siis melko tarkasti 2000 mm2 poikkipinnassa. Rodia on ensimmäisestä saalingista alaspäin 4 kpl 7,1 mm vantit ja 6,4 mm etustaagi sekä 6 mm vaijeri hekki. Siis yhteensä n. 220 mm2. Teräksen E on n. 3 kertainen, joten maston puristuma on n. 1/3 vanttien venymästä. Tuossa pitää tosin ottaa vielä huomioon, että kannen läpi menevässä mastossa mastoprofiilia on n. 25% enemmän kuin matka rusteista 1. saalinkeihin. Tuo huomioiden puristuma on n. 40% vanttien venymästä.

1. ja 2. saalinkien välissä on sitten enää 5 mm D2 ja 6.4 mm V2 sekä samat etustaagi ja hekki. Tuolloin pinta-alaa on enää 160 mm2 eli maston puristuma on 1/4 vanttien venymästä.

SItten 2. saalingin yläpuolella on 6.4 mm D3 sekä samat etustaagi ja hekki, yhteensä 120 mm2 eli maston puristuma 1/5 vanttien venymästä.

Vaijerivanteilla pitää huomioida vanttien efektiivinen E, joka on selvästi pienempi, koska halkaisijalla lasketusta poikkipinta-alasta osa on tyhjää ja vaijerin rakenne mahdollistaa muutakin joustoa kun puhdasta materiaalin pituussuuntaista venymää. Toisaalta murtolujuus on myös selvästi alempi samalla halkaisijalla, joten halkaisjat ovat merkittävästi suurempia. Minun tapauksessa D1 ja V1 olisivat 10 mm 1x19 Seldenin mitoittamana 7,1 mm rodien sijaan. Nuo veneyisivät 20% vähemmän samalla voimalla.

Joakim1 kirjoitti:

Teräkset eivät viru vanttien lämpötiloissa. Viruminen on pysyvä muodonmuutos. Jos pysyvää muodonmuutosta tapahtuu, se johtuu myötörajan ylittämisestä. Tällöin jotain on pahasti pielessä, sillä vantit pitää olla valittu reilulla turvakertoimella myötörajaan eli eivät käytössä voi saavuttaa myötörajaa.

1 cm viruminen olisi erittäin helppo todeta mittaamalla vanttien jännitys samalla vanttiruuvisaetuksella vuodesta toiseen tai keväästä syksyyn. Omissa veneissä tuollaista ei ole havaittu. 1 cm löystymä vanteissa aiheuttaisi minun veneessä jo D2:sten täydellisen löystymän, mikä olisi erittäin helppo havaita.

Rustirautojen osalta tuollainen 1 cm ero aiheuttaa jo rakenteellisia ongelmia rustirautojen kohdalla (paikallinen muodonmuutos) tai selkeitä muutoksia ovien ja luukkujen välyksissä (koko rungon muodonmuutos). Jälkimmäinen on monessa veneessä arkipäivää eli "ylikiristämällä" rikin voi jumittaa luukkuja tai ovia. Samalla noista saa "hyvän" jännitysmittarin, joka kertoo muutoksista.

Pituussuunnassa voi olla vaikeampi havaita muutoksia, varsinkin rikeissä, joissa etustaagin ja vanttien kiereydellä ei ole suoraa yhteyttä. Jos hekkitalja/hydraulipummpu on merkitty tietyille kireysarvoille, voi tuostakin jo jotain päätellä. Senttiluokkaan on kuitenkin jo haasteellista päästä. Omassa veneessä 48x taljaa vedetään 8,5 m eli hekki liikkuu 18 cm. Huomaisin ehkä 20% eron tuossa eli 4 cm muutoksen, sillä viimeistä 1-2 m vetoa saa vetää tosissaan. En ole havainnut muutosta kauden aikana ja talja on mennyt keväästä 2012 saakka täsmällisesti samanlaisena veneeseen (sakkeleilla kiinni, köydet pleissattu). Säätöalue on myös helppo havaita, koska viimeinen kaskadi liikkkuu maksimimatkansa (edellisen kaskadin plokista viimeisen taljan plokista plokiin).

Jos tuossa hekissä sitten havaitsisi muutoksia, olisi kyllä vaikea tietää mistä ne tulevat. Ensi kertaa (siis 2012) kiristettäessä dyneema "virui" huomattavasti. Oikeasti tuo "viruma" lieni vain pleissien asettumista. Sen jälkeen muutosta ei ole ollut. Jos olisi itse epäilisin ensimmäiseksi dyneemaköyden virumaa. Sehän on tunnettu virumisongelmastaan. Dyneema on ensimmäisessä kaskadissa 5 mm paksua eli murtolujuus 2,5 tn paikkeilla. Vetoa tuohon tulee staattisesti vain hiukan yli 10% tuosta ja sitäkin vain ne muutamat kymmenet tunnit vuodessa kovassa tuulessa, joten viruminen pitäisi olla olematonta.

Lue lisää

Onko sitten urbaani legenda, että teräsvaijerit pitenevät ikääntyessään? Kuten sanoin, rodi ei viru mutta vaijeri kylläkin. Ainakin aika monen lähteen mukaan, mukaan lukien teollisuuskäyttö, joka käyttää vaijereita ammatikseen.

"All wire ropes and strands stretch under load. The amount of stretch is determined by two components, permanent stretch and elastic stretch.
PERMANENT STRETCH is caused by settling of the wires in the rope or strand when the initial load is applied. DYFORM strand gives very little, if any, permanent stretch as this is removed during the manufacturing process.
ELASTIC STRETCH is typical of any metallic material under load and elastic stretch will be
proportional to the applied load (Hookes Law). "

Viruminen (creep) tarkoittaa jatkuvaa pyvyvää venymistä jännityksen alaisena. Näin tapahtuu dyneemalle. Myös teräkset kärsivät virumisesta, mutta vain korkeissa lämpötiloissa.

Tuon lainauksesi "PERMANEN STRETCH" ei ole virumista, vaan vaijeririn säikeiden kertaluontoista asettumista. Se siis koskee vain uutta vaijeria ensimmäisellä kiristyskerralla. Jos vaijeri on esivenytetty, tuo ensimmäinen kerta on tehty jo tehtaalla. En tiedä onko veneiden seisovan rikin vaijerit esivenytettyjä vai ei.

Joakim1 kirjoitti:

Viruminen (creep) tarkoittaa jatkuvaa pyvyvää venymistä jännityksen alaisena. Näin tapahtuu dyneemalle. Myös teräkset kärsivät virumisesta, mutta vain korkeissa lämpötiloissa.

Tuon lainauksesi "PERMANEN STRETCH" ei ole virumista, vaan vaijeririn säikeiden kertaluontoista asettumista. Se siis koskee vain uutta vaijeria ensimmäisellä kiristyskerralla. Jos vaijeri on esivenytetty, tuo ensimmäinen kerta on tehty jo tehtaalla. En tiedä onko veneiden seisovan rikin vaijerit esivenytettyjä vai ei.

Lue lisää

Tuossahan puhuttiin teräsvaijereista yleensä. Takuuvarmasti 7x19 tai vielä monisäikeisempi venyy rakenteensa takia paljon enemmän kuin vanttien 1x19. Dyformistakin todetaan, että venyy erittäin vähän tai ei ollenkaan. Ja Dyform on kuitenkin 1x19 vähän tiiviimmin pakattuna.

No, ei. Vantit ovat aina noin yhtäkireällä molemmilla puolilla.