Raamattuun ei ole laitettu päivää tai edes vuotta, milloin Harmagedon tulee. Sitä on arvailtu ja hehkutettu eri tapahtumien johdosta vuosisadoista ja vuosikymmenistä toiseen. Sen on sanottu usein olevan lähellä, ja kuitenkaan se ei ole tullut. Koska tilanne on tuollainen, se on kuin roikkuisi löysässä hirressä. Miksi Raamattuun ei ole laitettu edes vuotta Harmagedonin tulemiseen?
Löysässä hirressä
Dtwp
12171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehkä kenelläkään ei ollut pokkaa ennustaa tarkemmin tai ainakaan näitä ei ole Raamattuun päätynyt. Ensimmäiset kristityt kuitenkin odottivat loppua aivan pian: kaiken loppu on lähellä, Herra on lähellä, tämä sukupolvi ei katoa. Mutta loppua ei tullut ja sukupolvi katosi. Tästä luonnollinen johtopäätös olisi ollut käyttää aika jatkossa johonkin muuhun kuin lopun odotteluun, mutta odottelu jatkui, selityksiä riitti ja kristinusko hiljalleen muuttui sorretusta sortajaksi.
Niin mutta sehän ON lähellä ;
aivan PIAN , On tässä varalla tuo -Vanha valo, Mutta Tässä on Uusi , puhtoinen ennustus , katsopas tätä ;
Aivan Pian
!
Dtwp 11.5.2017 17:34
"Raamattuun ei ole laitettu päivää tai edes vuotta, milloin Harmagedon tulee."
-Ei tosiaankaan. Mutta vartiotorniuskonto tarjoaa vuoden, jopa montakin.
Jos aloitetaan siitä 1914, se on monessakin vartiotornissa, aika lyhyen aikajakson numeroissa on vuosi 1915, sitten hiukan pitemmän ajanjakson numeroissa v. 1918
Päästään vuoteen 1925, jolloin uusi vartiotornipresidentti vietti harmagedoniaan, Rutherford.
Helppo varmaankin oli vuosimalli 1942, maailmansotahan oli alkanut, no, nimi on historioitsijoiden myöhemmin antama, mutta esim. suuret maat Saksa, Neuvostoliito, Japani ja USA valmistelivat vartiotornin mieliksi Harmagedonia. Sitä oli siis helpompi uskotella.
vuosimalli 1975 oli jo kai kymmenen vuoden vuoden aikana lukuisissakin vartiotorneissa tiedettynä.
Niistä voi saada valokopioita yliopistollisissa kirjastoissa, ensin kannattaa etsiä lahkoa käsittelevistä esityksistä mainintoja numeroista ja vuosista jotka on harmagedonille omistettu jotta osaa kirjastoneidiltä pyytää.
Vanhimmat numerot ovat todennäköiosesti mikrofilmattuna jolloin ne on omatoimisesti otettava esiin koneelle ja tulostettava, myöhemmät ovat varmaankin vielä sidottuina vuosikirjoina, jonka voi pyytää ja eikun valokopioautomaatille.
Yksittäisiä jekkuja on lahkon tuotannosta huomattu, että kun irtonumero julistaa varmaa harmaa kyseiselle vuodelle, se on jälkikäteen lahkon jakamissa sidotuissa vuosikerroissa muutettu, vuosi poistettu ja sanamuodon varmuutta lievennetty, uutta valoa se on jälkikäteinenkin valo, tuumaa vartiotoriseura, ja lopputuloskin on oikeampi. Eli sidotut vuosikerrat tulisi olla irtonumeroista sidottuja.
Jos olet kiinnostunut leikkimään vuosilla, niin vartiotornilahko on oivallinen paikka sinulle.
Silloin on vain unohdettava se mitä Jeesus sanoi.
Mutta sehän on ihan helppo nakki muutenkin vartiotornilahkolle unohtaa mitä Jeesus sanoi.
Jeesuksen sanoista suurin osa on vartiotornilahkolaisille asiaa jonka voi unohtaa.
No siis onhan siellä eräänlainen päivämäärä. Lopun piti tulla Jeesuksen opetuslasten elinaikana. Näin Jeesus itse lupasi ja vielä useaan otteeseen. Ei tullut, joten end of story.
Uskooko Jehovan todistajat oikeesti tohon Harmegeddoniin? Siis ihan aidosti?
Ennen v. 1975 Harmaa kirjoitti lahkon omaan keskuuteen jaettava lehti Valtakuntamme palvelus kesäkuu 1974: Veljet ovat myyneet asuntojaan ja muuta varallisuutta rahojen ohjaamiseksi lahkotyöhön. Se onkin suositeltavaa.
Joskus joku lahkon jättänyt mainitsi netissä sellaisen asunnon myyneen todistajan Helsingistä, oli seurakunnassa kehuttu esimerkilliseksi (tietysti. Esimerkillinen = noudatettava esimerkki)
Kuinka paljon heitä sitten oli, sitä ei lahko suostu kertomaan eikä tilinpäätös ole julkinen.
Toisaalta maailmanlopulla pelottelu on tehnyt sairaaksi, masentuneeksi, kuten joku entinen todistaja kertoi, että kotiin tultua jaksoi vain kaatua sohvalle odottamaan maailmanloppua (tämä lehtiartikkeli on luettavissa Johanneksenpojan kotisivuilta arkistoituna).
En tiedä, kuinka kipakasti todistajat vastaavat, jos sanoo niissä harman jälkeisissä paratiisipiirroksissa olevan lapsellisuuden leima.
Niillä lopuilla lahko kutienkin ratsastaa, nykylahkoslangilla se on järjestelmäasioiten päättäjäiset.
Ja paratiisi tuli muuten kuvaan kun lahkopresidentti näki unta että taivas on täynnä, ja uni otettiin sitten vartiotorniinkin opiksi, sen jos todistaja kiistää, määrätään toverit mököttämään hänelle.
Jotkut uskovat syvemmin ja jotkut vähän kevyemmin. Harmagedoniin liittyvät pelot ovat melko yleisiä. Kaikkein fanaattisimmat uskovat jättävät koulutuksen ja lasten hankinnan väliin, kun kohta paratiisissa ehtii. Hieman maallistuneemmat todistajat hankkivat sitten elämäänsä muutakin sisältöä, ja lieneekö takaraivossa ajatus harmagedonin viipymisestä jälleen, vaikka jollain tasolla saattavat uskoakin järjestön opetuksiin.
Onko yhtään sadoista kirjoituksistasi, jossa ei mainittaisi sanaa 'mökötys'? Ei varmaan, näytät rakastavan tuota lapsellista sanaa. Teillä taidetaan mököttää usein, kun se tulee jatkuvasti mieleen. Muutenkin juttusi unista ja lahkosta todistaa , että mielikuvitus on vilkas. Etkö itse huomaa, miten kirjoittelusi on täyttä soopaa, vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, pitääköhän niistä kukaan muu kuin sinä itse.
Satukirjoissa aikamääritteeksi riittää: olipa kerran. .. ja Venäjällä: kerran tuee olemaan....
Raamattu on arvauskirja.
Raamattu on oman aikansa uskonnollista tekstiä, jota monenkirjava joukko on pitkän ajan kuluessa kirjoittanut ja muokannut toisistaan tietämättä. He ovat kirjanneet oman aikansa uskomuksia ja käsityksiä omasta maailmankuvastaan käsin, ja kun uskonkäsitykset ja elämä ovat muuttuneet, kirjoitukset ovat heijastaneet tätä muutosta. Lopputulos on varsin monivivahteinen ja ristiriitainenkin, kuten odottaa ehkä voikin.
Ei ole oikeastaan noiden kirjoittajien vika, että myöhemmin osa teksteistä on kanonisoitu yksiin kansiin, mukamas yhdeksi Raamatuksi, joka mukamas olisi tarkoitettu meille, tuhansia vuosia myöhemmin eläville ihmisille.