Tuleeko entiset autot uniinne?

Kyllä.

Tyhmyyttän reiluti parisen vuotta takaperin menin ostamaan saksalaisen ison premium-merkin auton. Nelivuotiaalla autolla oli ajettu lähemmäs 150tkm ostettaessa, mutta silti hintapyyntöä oli vielä tavanomaisen uuden auton verran.
Kuvittelin kuitenkin merkin maineen perusteella tämän olevan kyseiselle autolle vasta sisäänajo kilometrit.
Auto tuntui varsin laadukkaalta etenkin sisätiloiltaan ja ajettavuuskin oli vähintäänkin kunnossa.

Toki mietin muutamaan otteeseen ennen ostopäätöksen tekoa, onko tässä mitään järkeä.
Siis maksaa nelivuotiaasta ja 150tkm ajetusta autosta saman verran kuin 3-7 vuoden takuulla olevasta uudesta keskikokoisesta perusautosta. Tunne- ja auton yleinen laadukkuuden tuntu kuitenkin jyräsi lopulta nämä järjen äänen varoittelut.

Alku uuden auton kanssa sujuikin lupaavasti. Oli kesä ja ajo maittoi. Liikenteessä havaitsin monien vaikuttavan kenties hieman kateelliselta autostani, kuten myös muutaman naapurini. Tähän en ollut tottunut tavanomaisilla autoilla ajaessani ja se tuntui hieman kiusalliselta.

Noin puolisen vuotta auton oston jälkeen alkoi sitten kuluja kasaantua;
Pakkaskelien myötä satunnaisesti mittaristoon syttyvien varoitusvalojen takia autoa joutui käyttämään useita kertoja huollossa selvittämässä vikaa, jota ei yleensä testereillä löytynyt, aina kuitenkin laskua tutkimuksesta kertyi mittavasti.
Auto kohtasi muutamaan otteeseen kadunvarressa ollessaan ilkivaltaa, esimerkiksi kuskin ovenkahvan sisäpuolelle oli eräs yö sivelty sitä itseään, myöskin naarmuja kylkiin ilmestyi. Moottorin käynti alkoi käydä hieman rahisevaksi ja huollon mukaan siihen täytyi vaihtaa "ikuinen" jakopää ketjuineen, joka tietysti maksoi maltaita.
Uusia laadukkaita kesä- ja talvirenkaita hankkiessani havaitsin myös kokoluokkien 225/45/17 ja 235/40/18 renkaiden maksavan aika huimasti enemmän verrattuna edellisen autoni peruskokoisiin 195/65/15 ja 205/55/16 nähden.
Auto alkoi myös kuluttamaan lisääntyvissä määrin öljyä. Automaattivaihteisto (ei dsg) alkoi toimia hieman kangerrellen ensimmäisen talven jälkeen.

Tässä vaiheessa kaduin jo raskaasti ostopäätöstäni. Autoni huoltokäynteihin ja korjauksiin sekä renkaiden vaihtoon oli mennyt kahden vuoden ja 35 tkm omistukseni aikana rahaa lähemmäs 8 tuhatta euroa. Ymmärsin viimein, ettei minun keskituloisena ole järkeä tällaista autoa ylläpitää. Ajamisen riemukin oli vaihtunut streessamiseksi seuraavan vian ilmenemisestä ja korjauksen vaatimasta hinnasta. Auton viat alkoivat ilmestyä uniin säännöllisesti.

Lopulta hankkiuduin autostani eroon. Kaksi vuotta aikaisemmin maksamani ostohinnan ja minulle hyvitetyn vaihtohinnan erotus oli noin 9 tuhatta euroa ja tämä oli siis paras vaihtotarjous, jonka autostani lukuisista liikkeistä onnistuin saamaan. Autoon paloi siis kahden vuoden omistuksen aikana arvonalenemineen yhteensä reilut 16 tuhatta euroa.

Muutaman kerran auto ja sen ylläpidon kalleuden aiheuttama järkytys ovat tulleet uniin vielä autosta luopumisen jälkeenkin. Tästä painajaisesta on kuitenkin helpottavaa herätä uuteen, vähemmän kalliiseen todellisuuteen.

Entinen autoni Passat aiheutti painajaisia, tosin nuo painajaiset siirtyivät toki myös tosielämän puolelle. Nykyään ajan luotettavammalla eurooppalaisella merkillä ja olen saanut nukkua yöni levollisesti.

Muinainen autoni Ford Escort vm -72 on monissa unissani varastettu. Sen lisäksi se oli unissani monesti punainen, vaikka oikeasti oli keltainen. Kertokaan unenselittäjät, mistä nämä painajaiset johtuvat!

No eipö ole tullut. Johtuu varmaan siitä, että minulla ei ole autohini ollut kovinkaan voimakasta tunne sidettä. Auto on minulle pakollinen paha liikkumiseen paikasta A paikkaan B.