Edellyttääkö uskoontulo ihmisarvosta luopumista?

Uskoontulo ei edellytä muuta kuin Jeesuksen vastaanottamista sydämeen. Hengellinen koti on toki hyvä olla, että kasvaa uskossa, saa uskonystäviä ja pääsee palvelemaan Herran valtakunnan työssä.

Sellaiseen yhteisöön ei tietenkään kannata liittyä, joka rajoittaa ihmisen vapautta kyyläämällä ja kyselemällä tämän tekemisiä ja esittelemällä ties mitä tarkkoja syntilistoja.

Uskoontulo ei edellytä muuta kuin Jeesuksen vastaanottamista sydämeen. Hengellinen koti on toki hyvä olla, että kasvaa uskossa, saa uskonystäviä ja pääsee palvelemaan Herran valtakunnan työssä.

Sellaiseen yhteisöön ei tietenkään kannata liittyä, joka rajoittaa ihmisen vapautta kyyläämällä ja kyselemällä tämän tekemisiä ja esittelemällä ties mitä tarkkoja syntilistoja.

En ole ikinä liittynyt mihinkään lahkoon. Ei Paavin, ei Lutherin, eikä muidenkaan. Mutta tuo ihmisarvo on kummallinen käsite sikäli, että eihän lahko tai pastori ole maailmassa ainoa asia/tekijä, joka ihmisarvoa koittaa riistää. Ja entäs Raamattu? Joka yrittää pelastaa elämänsä, kadottaa sen. Maailman aikaista omaisuutta on Raamatussa nimitetty vääräksi mammonaksi - ei ehkä synniksi, vaan vääräksi siinä mielessä, että katoavaista. Mikä siis on ihmisarvo? Antaako Jumala ihmiselle ihmisarvon, jota maailma ja ulkokullatut lahkot sitten yrittävät riistää? Onko elämä taistelua oman ihmisarvon puolesta, tai sen saavuttamiseksi? Millä ihmisarvoa mitataan? Tuntuu jotenkin hankalalta käsitteeltä tämä ihmisarvo. Onko se jotain juustoa, jota voi syödä, tai valuuttaa, jolla voi maksaa laskuja? Miten ihmisarvo ilmenee käytännössä? Mihin se perustuu? YK:n julistuksiin? Onko YK:n ihmisoikeuksien julistus lakia, jota Jumala yrittää vimmatusti noudattaa?

Kirjoituksestasi päätellen oletat, että uskonyhteisöissä lapsia kasvatetaan tynnyrissä.

Kun Suomessa on koulupakko, niin jokainen lapsi/nuori imee vaikutteita niin opettajiltaan kuin koulu-/opiskelukavereiltaankin toistakymmentä vuotta.
Myös mediasta tulvii kaikenlaisia vaikutteita.

Mitä tulee ihmisarvoon, niin jokainen saa kokea kantapäänsä kautta sen, että on ihmisiä/työpaikoja, joille se oma olemassaolo on samantekevää, ja on olemassa ihmisiä/työpaikkoja, joiden kautta voi kokea jopa arvostustakin.
Itsestähän se riippuu saako ympäristön taholta arvostusta vai ei.

Persoonallisuustyyppi on muuttumaton synnyinlahja. Tutkijoiden mukaan jo nelivuotiaan käyttäytymisestä voi päätellä menestyykö hän elämässään vai ei.

Tutkijoiden mukaan identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään: kuka hän on, mitä hän haluaa ja mitä tavoittelee.

Jyväskylän yliopiston tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan 23 - 25 vuotiaista nuorista aikuisista noin 40 prosenttia kärsii epäselvästä ja hajanaisesta identiteetistä, joka voi aiheuttaa heille henkistä pahoinvointia ja hankaluuksia löytää oma paikkansa elämässä.
He ovat myös alttiita masennukselle, opiskelu-uupumukselle, he eivät innostu juuri mistään, eikä heillä ole motivaatiota juuri mihinkään. Heillä on myös matalampi elämäntyytyväisyys.

Tutkimus ei eritellyt kuinka monta prosenttia tutkituista kuuluu ns. tiiviiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Tilastollisesti ei kovinkaan moni, koska tutkimusten mukaan tuonikäisistä nuorista uskoo jumalaan vain 15 prosenttia.

Voi hyvällä syyllä esittää kysymyksen, että mikäli tuonikäisistä nuoristamme noin 40 prosentilla on vielä hajanainen ja epäselvä identiteetti, niin mikä on suomalaisen kansan tulevaisuus?

Kysyt aika ympäripyöreästi: ”Edellyttääkö uskoontulo ihmisarvosta luopumista? ”

”…altistumista hengellisen yhteisön hyväksikäytölle vailla omaa persoonallisuutta / identiteettiä?”

Mikäli tarkoitat sitä, kun yhteisön paineet muokata mielipiteitä ovat suuret, siihen alistutaan ja muokataan niitä paremmin yhteisön auktoriteetin mukaan, ei sekään tarkoita että oltaisiin vailla persoonallisuutta.

Ehkä vähän selvennetä asiaa?

Alottajalle,
tule jo pois sieltä maakuopasta, tai Neuvostoliitosta, kuten asian myös ilmaiset. Nouse jo maan pinnalle niin tulet näkemään paljon laajemmin mitä sieltä kuopastasi koskaan kykenet näkemään.