Presidentti Mauno Koivistosta minäkin

Niin tietysti. Sen nyt arvasi, ettet pysty lupaustasi pitämään.
Nuo suurin suomalainen äänestykset on lapsellisia.
Koivisto oli kuitenkin ihan hyvä presidentti. En kai minä muuten sitä olisi äänestänytkään.
Ensimmäisen kerran valitsijamiesten kautta ja toisen kerran suoraan.

Vahvan markan mauni ja siitä johtuen tuli paljon tuskaa ja kärsimystä monille .

Miksi keskustan palstalle tulit sanomaan ?
Kun oikea pasta olisi SDP.

Vähän nuo juttusi jo niin "rusamasiinan" läpi ajettuja.
http://1.bp.blogspot.com/-bQrT6BFdFMo/T_lFn4sBzCI/AAAAAAAAA9w/9m9UNEnarSU/s1600/Alpuassa 028.jpg

Kotona oli aikanaan rusamasiina, kyllä me poikaset sitä saatu pyörittää kyllästymiseen asti, mutta pakko, mikä pakko. Ei siinä ollut toista mahdollisuutta. Kun käsky kävi kammesta pyöritettiin , ja vanhemmat hoiteli muun työn. Sisällä oli suuret siivet, "ruumen" meni meni siitä ilmanpaineella
osastoihinsa, jyvät erkani omaan kammioon.

Itse olen kapilta saanut niin haukkumisia jo kyllästymiseen asti myös, vuosien saatossa.
Ei koko ukkoa enään jaksa käsittää. Ylimielinen luuseri.

Uhkasit peräti sulkea palstan ja avata sen vasta maanantaina.

On näköjään ilkuttu siitä, että nyt tulin palstalle, vaikka aioin jättää palstan minulta rauhaan vähän pitemmäksi ajaksi. Taisin tosiaan sanoa, että en ainakaan ennen ensi maanantaita tänne tule. Noin sanoessani oletin, että Saksan matkaltaan palaava naisystäväni olisi luonani viikonlopun yli. En muistanut, että huomenna on äitienpäivä, ja totta kai hän halusi nyt lähteä kotiinsa, kun jälkikasvunsa järjestävät hänelle huomenna jotakin mukavaa tilaisuutta.

Syyn tälle paluulleni sanoin kyllä avauksellani, eli se syy on kunnioittamani presidentti Mauno Koiviston kuolema. Tietysti halusin nyt sanoa sen, minkä sanoin. On myös paheksuttu sitä, että tein noin tällä palstalla, kun paheksujan mielestä olisi pitänyt tehdä niin sdp:n palstalla. Miksi ihmeessä, sillä Koivistohan oli nimenomaan koko kansan presidentti, suurta suosiota nauttiva kaikilta, mm. ammattisotilailta siten kuin avauksellani omakohtaisen kokemukseni perusteella kerron. Vilkaisin myös sitä sdp:n palstaa, ja kyllä siellä asiaa on jo käsitelty niin, että minun ei enää tarvitse sinne mennä.

Ja on tuota presidentti Koiviston kuolemaa näköjään käsitelty tälläkin palstalla jo ennen minua. Muutamassa avauksessa asiallisestikin, paljon myös muuten, eli tämän palstan enemmistön tapaan. Niihinkään en halua puuttua. Koivistoakin enemmän täällä on näköjään käsitelty minua tämänkin poissaoloni aikana, ja yleensä samalla tavalla kuin aina. En minä siihenkään puutu, sillä sellainen ei oikeasti kerro minusta vaan asian käsittelijästä, eikä se kerro hänestä kovin kaunista.

Eräs tuossa sanoo, että olisin luvannut sulkea tämän palstan. En toki ole sellaista luvannut, sillä sitä en pysty tekemään. Mutta lupasin olla tätä palstaa avaamatta omalle koneelleni ja niin olen tehnyt tiistaista tähän iltaan asti. Se kai lieneekin suurin syy noiden eräiden hermostumiseen, ja tuolle pahimmalle sekopäälle se hermostuminen näkyy taas tuottaneen harhanäkyjen vyöryn. Kun hänen kaipaamansa ei ole ollut täällä, hyvin moni muu näkyy taas kaivatukseen joutuneen. Nauttikoon nyt hänkin todellisesta läsnäolostani ainakin tämän illan, jolloin vielä seuraan avaukselleni mahdollisesti tulevaa ja presidentti Mauno Koivistoa koskeviin asiallisiin viesteihin voin ottaa kantaakin, asiattomiin en tätä enempää.

Kapi on yksinkertainen demari tollukka.
Luulee ainutkertainen olevan kun sai kapteenin jämät, ilman ao koulutusta.
Demari eliitti oli ovelaa, kun nämäkin veti kannattajakseen vaaliin, että tulisi varuskunta ääniäkin.
Että tehdään aliupseereista kapteeneja. Jos vaativampi ammatti olisi, ei olisi onnistunut, jo tietopuoleen olisi tökännyt.

Tälle avaukselleni ainakin tälle illalle lopuksi puoleltani haluan pahoitella, että sillä, mitä tuossa edellisessä sanoin kepulaisista, en toki halunnut kategorisoida kaikkia keskustan kannattajia sellaisiksi. Keskustan kannattajissa on toki täälläkin aivan toisenlaisia. Mm. nimimerkki pystyyn_kuollut ilmeisesti on keskustan kannattaja, mutta vaikka minä en ole keskustan kannattaja, hänen kanssansa minulla puoluepoliittisista näkemyseroistamme huolimatta on ollut monia hyviä keskusteluja.

On toki ollut täällä kontakteissa kanssani myös eräitä muita ihan asiallisia keskustan kannattajia, joille ymmärtääkseni minäkin olen ollut asiallinen. En ainakaan ole heidän päänvaivakseen ja mielenkiintonsa ainoaksi kohteeksi tullut siten kuin noille eräille kepulaisille, korostaen nimenomaan sanaa kepulainen, sillä noilla iljettävimmillä ei liene edes mitään yhteyttä puolueeseen nimeltä Suomen Keskusta.

Mutta kuinkahan kauan pystyyn_kuollut ja muutama muu täällä asiallisesti ja hyvällä taidolla esiintynyt keskustan kannattaja täällä viihtyisi ja jaksaisi taistella poliittisen näkemyksensä puolesta, jos täällä yksinvallan saisivat ne, jotka jo kauan täällä ovat olettaneet olleensa keskustan esitaistelijoita? Luulenpa, että heistä pien tulisi entisiä keskustalaisia.

Kepulaisia - sanan varsinaisessa merkityksessä - täällä on todellakin paljon. Esimerkkeinä heistä mm. nuo, jotka yrittävät väheksyä minua koulutustani, vaikka heidän oma kirjoitusasunsa jopa äidinkielen oikeinkirjoituksen puolestakin on sellaista, ettei voisi uskoa heidän kansakouluakaan läpäisseen. Mutta onhan sellaisista tullut majureitakin - tosin vain tällä palstalla;)) Ei kai vain siksi, että minusta sattui ihan oikeasti tulemaan kapteeni, jo lähes 40 vuotta sitten, ei suinkaan sdp:n vaan silloisen presidentti Kekkosen ylentämänä.

Muutamia päiviä luonani ollut energinen ja minua nuorempi naisystäväni järjesti minullekin yhtä ja toista - kivaakin - mutta nyt koen olevani sen verran väsynyt, että nyt lähden iltapesuille ja sen jälkeen heti vuoteeseen. Hyvää yötä!

Hyvä Kapi. Hieno avaus johon on helppo yhtyä. Suomi on valitettavasti menettänyt hyvän johtajansa mutta pitkän elämän onneksi Koivisto sai kokea.

Eikö nyt alkaisi olla Kapi ääliönkin aika astua Koiviston jalanjälkiä?

Säästyttäisiin sinunkin tulonsiirtoelätin loputtomalta elättämiseltä.

Ehkä merkittävin teko Koivistolta oli jo hänen pääministeriaikanaan 6.4.1981 jolloin hän silloisen eduskunnan puhemiehen Viroalisen tukemana selväsanaisesti ilmoitti hallituksen nauttivan eduskunnan ei tasavallan presidentin luottamusta. Koiviston kansansuosiohan nousi raketin lailla tuon episodin jälkeen. Pinnan alla kytenyt vastavoima Kekkoslovakialle purkautui sitten 1982 presidentinvaalissa.

Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus tietysti käsittelee toissailtana kuollutta presidentti Mauno Koivistoa. Hieno kirjoitus on otsikoitu ”Itsenäisyyden mittainen valtiomies”.

Kirjoituksessa todetaan mm: ”Koivistosta tuli suuren kansansuosion turvin tasavallan presidentti Urho Kekkosen pitkän valtakauden jälkeen 1982. Valtion päämiehen valitseminen poliittisen vasemmiston riveistä siirsi vuoden 1918 tapahtumat lopullisesti osaksi historiaa”. Kirjoittaja, ilmeisesti lehden päätoimittaja, ei näy käyneen tällä palstalla, jossa nuo tapahtumat ovat eräille yhä tätä päivää;))

Kirjoituksessa todetaan myös: ”Koiviston valtiomiesuran perintöä voidaan arvioida vielä pitkään, mutta jo nyt voi sanoa, että hän oli esimerkki ihmisestä, joka antoi isänmaallisuudelle jalon sisällön. Se on tarvittaessa suuriin uhrauksiin valmista, eteenpäin suuntautuvaa, maailmalle avointa, mutta pienin ulkoisin elein tapahtuvaa huolehtimista kanssaihmisistä”. Oikein nähty ja sanottu.

Lehden eräissä muissa kirjoituksissa on todettu Koiviston ansioiksi mm., että hän palautti maahamme parlamentarismin ja ohjasi Suomen länteen. Totta. Lakiemme mukaan maassamme oli parlamentarismi jo Kekkosenkin aikana, mutta käytännössä sitä ei ollut. Koivisto kuitenkin ymmärsi jo silloin toisin. Kun hänelle v. 1981 tuotiin terveisiä, että pääministeri ei nauti presidentti Kekkosen luottamusta, Koivisto vastasi: ”Suomen hallitusmuodon mukaan pääministerin ei tarvitse nauttia presidentin vaan eduskunnan luottamusta”, ja kieltäytyi eroamasta. Tuohon näkyy viittaavan OikeistoSosDem.

Koiviston ja Kekkosen suuret erot näkyvät myös heidän virkauriensa alussa ja lopussa. Koivisto meni suuren kansansuosionsa turvin ylivoimaisesti läpi, Kekkosen äärimmäisen niukassa läpimenossa oli ilmeisesti jonkin äänen ”ostaminen” tms. hämärää. Koivisto olisi voinut halutessaan jatkaa vielä kolmannelle kaudelle - olisi tietysti tullut valituksi - kun presidentin kausien rajoittaminen kahteen ei koskenut vielä häntä, Kekkonen itsensä kerran poikkeuslaillakin valituttaneena joutui väistymään vasta sitten, kun eli jo harhatiloissaan.

Kaikkien edellä esille tulleiden syiden lisäksi minulla on vielä yksi henkilökohtainenkin syy Koiviston suureen arvostukseen. Hän lähti taipaleelleen vaatimattomista lähtökohdista, kuten minäkin. Hänellä toki oli isä, jota minulla ei ollut, ja hän oli kaupunkilaispoika, minä elin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni ”maan korvessa”. Joten ehkäpä noistakin syistä johtuen en päässyt elämässäni yhtä pitkälle kuin Koivisto;)) No, en ollut tuossa aivan vakavissani, sillä Koivistolla varmaan oli myös enemmän kaikkia hyviä ominaisuuksia. Mutta hyvin tyytyväinen olen minäkin elämääni, josta tuli kuitenkin paljon parempi kuin lähtökohtani olisivat luvanneet.

Lopuksi vielä toteamus avaukseni tuottamasta:

Eräs tuossa ylempänä näkyy olevan sitä mieltä, että minunkin olisi jo aika ”astua Koiviston jalanjälkiä” eli kuolla pois. Mikäpä kiire minulla siihen on, kun elämä edelleen elämältä maistuu ja antejaan antaa. Syytä ei ole haikailla täältä pois ainakaan tuon sanojan perusteella, eli ”säästyttäisiin sinunkin tulonsiirtoelätin loputtomalta elättämiseltä”. Luulen nimittäin, että pikemmin minä kuulun hänen elättäjiinsä kuin hän minun, sillä maksanhan edelleen melkoisesti veroja, joista varmaan lohkeaa jotain hänellekin.

Totta kuitenkin on, että kun olen saanut jo elää niin pitkän ja antoisan elämän, olen ihan valmis jo lähtöönkin, jos ylhäällä niin parhaaksi katsotaan. Askel on jo lyhentynyt, lähimuistikin hieman pätkii, muitakin pieni vaivoja on, mutta eletään niin kauan kuin elämää annetaan. ”Kyllä se siitä”, Koiviston sanoin.

Luulenpa, että tämä avaukseni on puoleltani loppuun käsitelty. Tulen kyllä taas käymään täällä sitten joskus, jos ja varmaan kun kepupolitiikka tai jokin muu tärkeäksi näkemäni syy sille aihetta antaa. Joten en nyt jätä hyvästejä vaan sanon: Näkemiin!

Taas osoitti Rautavaaran karjakon äpärä poika rajattoman typeryytensä. Ei osaa päättää ollakko vai eikö olla.
Kyllä munakarva-aliupseeri on yliveto tyhmyydessä. Näin on näreet???

Jaa, että kapi olisi päässyt jopa presidentiksi, jollei olisi äpärä. On munakarvaukolla otsaa...:))))))))))))))

Kylläpä minä olen jollekin kovin tärkeä, ilmeisesti elämänsä ainoa sisältö näin etäältäkin, kun eilinen poistumisilmoitukseni on saanut hänet aivan kauhun valtaan ja siitä hän on lukuisilla viesteillään kertonut. Ei voine olla kukaan muu kuin tuo minuun itsensä nikilläänkin liittänyt kaheli. Noissa viesteissään hän kuitenkin käyttää toisilta varastamiaan nikkejä, esiintyen mm. jo edesmenneenä Kempeleen ukkina.

Ihmettelen suuresti hänen typeryyttään Rautavaaran karjakon äpärästä rääviessään. Ei raukka ymmärrä, miksi kerroin olevani avioton lapsi ja kasvaneeni köyhien isovanhempieni kasvattina Rautavaaran korvessa. Kerroin siitä ylpeillen siksi, että niistä lähtökohdistani huolimatta olen sitten menestynyt elämässäni - niin työ- kuin yksityiselämässäni - niin hyvin ja saavuttanut niin paljon. Kaikilla alueilla, millä tahansa mittareilla mitaten hyvin paljon enemmän kuin tuo tyhjäpää-räävijä. Vielä vanhuksenakin elän varsin vireää ja antoisaa elämää, aivan toisenlaista kuin tuo sekopää tyhjäntoimittaja.

Äitini ei muuten ollut karjakkona Rautavaaralla silloin, kun minä alkuni sain. Oli karjakkona Muuruveden Murtolahdella, Väänästen ökytalossa, jonka emäntä oli Maalaisliittolainen kansanedustaja Hilja Väänänen. Siellä äitini tapasi miehen, jonka kanssa kihlautui ja alkoi odottaa hänelle lasta, minua. Mutta kävi ilmi, että eräs toinenkin nainen odotti miehelle lasta, jolloin äitini häntä munille potkien heitti kihlasormuksen hänen jalkoihinsa ja palasi kotiinsa, jossa synnytti minut.

Ollessani 1,5-vuotias äitini lähti karjakoksi Varsinais-Suomeen ja minä jäin isovanhempieni kasvatiksi. Äitini palasi sieltä välirauhan aikana ja melko pian sitten avioitui naapuripitäjään ja isäpuoleni olisi kyllä adptoinut minut, mutta enhän minä halunnut kotoani minnekään lähteä vielä silloin, vaikka sitten jo 16-vuotiaana lähdinkin omille teilleni. Tuon äitini avioliiton tuloksena minulla on kolme siskoa ja kolme veljeä, joiden kaikkien kanssa minulla on aina ollut tiiviit suhteet, vaikkemme kasvinkumppaneita olekaan.

Murtolahden ökytalon emännän, Hilja Väänäsen poika, minua kymmenkunta vuotta vanhempi Jorma Väänänen oli muuten Valion hallintoneuvoston puheenjohtaja minun tullessani taloon v. 1980, ja hänen toisen poikansa vaimo, kansanedustaja Marjatta Väänänen oli Valion tiedotusjohtaja.

Täytyihän minun käydä vielä näin lohduttamassa tuota vain minusta ja minulle elävää raukkaa. Olisin häneltä jatkuvasti saamastani huomiosta ylpeä, jollen tietäisi, millainen mitättömyys hän on, ja jos minulla ei olisi muusta ylpeilyn aihetta niin kovin paljon enemmän kuin hänellä.

Varmasti tämä saa häneltä jatkoa, mutta siihen en enää puutu. Mahdollisesti muillekin provosoijille teen tiedoksi, että viime aikoina olen alkanut yhä paremmin muistaa presidentti Mauno Koiviston viisaan ohjeen: ”ei kannata provosoitua, kun provosoidaan”. Eiväthän nuo minusta räävijät kerro mitään todellista minusta, kertovat vain itsestään, eikä se kertomansa valaisema näky heistä ole kaunis.

Presidentti Koiviston valtiollisten hautajaisten päiväksi esitetään helatorstaita 25. toukokuuta. Valtioneuvoston yleisistunto päättää hautajaisten järjestämisestä tämän viikon keskiviikkona. Valtioneuvosto asettaa keskiviikon istunnossa toimikunnan suunnittelemaan ja valmistelemaan hautajaisia. Valmisteluja johtaa ulkoministeri Timo Soini.

http://yle.fi/uutiset/3-9614257

Timo Soini on hyvä valinta seremoniamestariksi.

Tosinpa Soini sitäkään pystyy kunnolla hoitamaan.

Mauno Koivisto on sitä SDP:n valtiomiesten jatkumoa, johon kuuluvat mm. Emil Skog, Rafael Paasio ja Kalevi Sorsa.

Tannerilaisuuteen hän otti selkeästi etäisyyttä jo nuorena aloittelevana poliittikkona. Koivisto oli selkeästi kekkoslainen sosiaalidemokraatti, yksi niistä, jotka luotsasivat SDP:n Kekkosen linjoille ulkopolitiikassa.

Lännen suunta oli Koivistolle vieraampi. Hänen ajattelussaan Euroopan integraatiolle ei ollut sijaa, EEC sopimusta hän vastusti, eikä hän aktiivisesti ajanut Suomen EU jäsenyyttäkään edes Neuvostoliiton romahtaessa. Toki Väyrysen tavoin lopulta oli tukemassa EU jäsenyyshakemuksen jättämistä, vaikka jättäytyi päätöksenteoksessaan jahkailemaan ja siirsi vastuun maan hallitukselle. Koivisto haki ratkaisua Nordekista, pohoismaisesta talousliitosta. Tänä päivänä tuolla Koiviston linjalla näkyvin sanansaattaja on muuten juurikin Paavo Väyrynen, pohkoismainen talousliitto ilman Euroa - niin koivistolaista talousajattelua kuin voi. Ilman miesten välien viilenemistä osana raastavaa Kekkosen seuraajataistelua, heistä olisi saattanut muodostua raskaan sarjan työpari, niin lähellä toisiaan heidän ajattelunsa on ollut. Koivisto itse sanoi, että polittikka jättää vammoja sieluun. Väyrysen ja Koiviston suhteessa ilmeisesti molempiin sieluihin.