Voisitko Leo selventää, mihin sinä oikein uskot, vai uskotko mihinkään? Oletko kristitty? Uskotko Jumalaan vai uskotko enemmän itseesi? Olet hämmentävä ja ristiriitainen.
Noi on kopioita kirjoituksistasi:
"Herran Henki liikkui vetten päällä jo ennen
ensimmäistäkään ihmistä. Tarkoitin tällä Voimalla Korkeudesta sitä apostolista voimaa, jonka avulla apostoleista tuli todellisia apostoleita, kieltäjä-Pietarista todellinen uskon sankari jne."
"Jumala on täsmälleen niin voimallinen kuin on sinun USKOSI; ja ilman USKOASI Jumala ei voi tehdä yhtään mitään sinun hyväksesi."
"maailmassa on jo yli 6 miljardia ihmistä ja miljoonia sairaita ja vuntarvitsijaa, mutta vain yksi Jumala eikä hän jokapaikkaan kerkiä vaikka jumala onkin."
"Mitä vielä niihin Jumalan mahdollisuuksiin tulee, niin olin liki neljä vuotta helluntaiherätyksessä ja sielä rukoiltiin valtavan paljon. Mutta. 99,9 % kaikista rukouksista oli sellaisia, joihin ei koskaan tullut minkäänlaista vastausta. Esim. keuhkosyöpäpotilas kuoli helluntailaisten massiivisista rukouksista huolimatta ja nämä kokemukset eivät oikein rohkaise turvaamaan rukoukseen elämän vaikeissa tilanteissa."
Noi on kopioita kirjoituksistasi:
"Herran Henki liikkui vetten päällä jo ennen
ensimmäistäkään ihmistä. Tarkoitin tällä Voimalla Korkeudesta sitä apostolista voimaa, jonka avulla apostoleista tuli todellisia apostoleita, kieltäjä-Pietarista todellinen uskon sankari jne."
"Jumala on täsmälleen niin voimallinen kuin on sinun USKOSI; ja ilman USKOASI Jumala ei voi tehdä yhtään mitään sinun hyväksesi."
"maailmassa on jo yli 6 miljardia ihmistä ja miljoonia sairaita ja vuntarvitsijaa, mutta vain yksi Jumala eikä hän jokapaikkaan kerkiä vaikka jumala onkin."
"Mitä vielä niihin Jumalan mahdollisuuksiin tulee, niin olin liki neljä vuotta helluntaiherätyksessä ja sielä rukoiltiin valtavan paljon. Mutta. 99,9 % kaikista rukouksista oli sellaisia, joihin ei koskaan tullut minkäänlaista vastausta. Esim. keuhkosyöpäpotilas kuoli helluntailaisten massiivisista rukouksista huolimatta ja nämä kokemukset eivät oikein rohkaise turvaamaan rukoukseen elämän vaikeissa tilanteissa."
Vastaukset 10
Vanhimmat
minua kiinnostaa se 0.1% vastaus.
osoitteesta
http://www.aretalogia.com/profeettakoulu/uskon.htm
Pienenä selventävänä yksityiskohtana huomioitakoon, että on kaksi eri asiaa ensinnäkin ihmisen henkilökohtainen usko ja sen mukainen toiminta vaikeuksien voittamisessa tai jonkun saavuttamisessa. Silloin kun ihminen joutuu olemaan yksin oman näkynsä, tavoitteensa ja uskonsa kanssa, hänellä itsellään pitää olla se rautainen usko, jolla vaikeudet voitetaan ja tavoitteet saavutetaan. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo", sanoi Jeesus. "Sen teet mihin uskot", kirjoittaa Norman Vinset Peale.
Toinen uskon ilmenemismuoto on ns. apostolinen usko. Eli se ulospäin suuntautunut usko, joka apostoleilla, Pietarilla, Paavalilla ja muilla oli; ja jota he julistivat täydessä uskon varmuudessa. Nyt tämä uskon sana SYNNYTTI USKON KUULIJOIDEN SYDÄMISSÄ ja tämän uskon sanan julistamiseen tarvittiin se apostolinen voitelu, joka annettiin ensimmäisenä helluntaipäivän ja joka pitää olla jokaisella Jumalan sanan julistajalla, jotta jotain tapahtuisi ja uusi elämä viriäisi kuulijoiden sydämissä. (Leipäpapit eivät ole Jumala palvelijoita)
Room. 10 luku
17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
1 Piet 1. luku
12. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.
Mitä taas niinhin rukousastausten puuttumisiin helluntaiherätyksessä tulee, niin ongelmana oli se, että rukous oli ns pasiivista rukousta, jossa odotettiin passiivisesti ihmeitä ihmisen itsensä ulkopuolelta; ja josa juoksutettiin Jumalaa kuin renkipoikaa: "Herra tee sitä", "Herra tee tätä"....."Herra. Kutsu väkeä kokouksiin" jne. jne. Ja jokainenhan ymmärtää ettei Jumala ole meidän renkipoikamme. Meidän on tehtävä ja toimittava uskon hengessä, jotta jotain myönteistä tapahtuisi; ja jotta ihmiset löytäisivät todellisen avun arkipäivän ahdinkoihinsa ja ongelmiinsa. Meidän on kysyttävä: "Herra. Miten voisin tänään sinua palvella".
Uskotko Leo Jeesukseen? Tiedät varmaankin, että pelastusta ei ole missään muussa nimessä kuin Jeesuksen nimessä. JOka HÄNEEN uskoo, ei ole häpeään joutuva.
Sanot, että Jumala ei ole renkipoika. Ei olekaan, mutta kerropa montako keuhkosyöpäpotilasta olet itse parantanut? SINÄKÖ pystyisit parantamaan, ja siksi et tarvitse pyytää sitä Jumalalta?
Uskon kyllä jeesukseen, hänen esikuvallisiin tekoihin ja opetuksiin, jotka hän jätti seuraajilleen, että hänen seuraajansa toimisivat niin kuin hän toimi.
1 Joh 2 luku
6. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
Käytännössä tämä mekitsee sitä, että vastuu toiminnasta ja Jumalan tahdon täyttymisestä on hänen palvelijoillaan eikä Jumala tule tekemään meidän puolestamme ainuttakaan sellaista tehtävää, jonka hän on meidän hoidettavaksi tarkoittanut. Näihin tehtäviin kuuluu mm sairaista, vanhuksista, vammaisista, orvoista ja leskistä huolehtiminen ja auttaminen ja nämä tehtävät vaativat liikkellelähtemistä eikä rukoilemista ja Jumalan juoksuttamista.
Niistä syopätapauksista:
Juhannusviikolla lähetettiin eräs 40 vuotias kaveri Oulun Yliopistollisesta keskussairaalasta kotiin. Oli leikattu ja poistettu ohutsuolta puoli metriä, mutta samalla todettu, että etäispesäkkeet ovat maksassa ja mitään ei ole tehtävissä. Niin lääkärit kuin lähimmät omaisetkin asennoivat niin, että loppu on käsillä. Mm. vanhoillislestadiolainen sairaanhoitajasisko kehoitti menemään suviseuroihhin ja tekemään parannuksen.
Olin ainut, joka asennoitui tilanteeseen myönteisellä uskonrohkeudella ja muutaman tunnin vapauttavan keskustelun aikana kaveri pääsi nousemaan henkisesti sairautensa yläpuolelle ja alkoi katsomaan sairauttaan ja jopa kuolemaa voittajan silmin ja kaveri elää tänäkin päivänä. 15 vuotta tapahtuneen jälkeen. Yhtään rukousta ei rukoiltu eikä kaveri ole uskossa vieläkään, mutta elää ja voi tilanteen huomioonottaen erittäin hyvin.
"Mutta mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa"?
On yksi asia, jota sinä Leo et pysty tekemään omasta etkä toisten puolesta: kuolla syntien sovitukseksi. Sen teki Jeesus - ja SEN TAKIA sinun tulisi uskoa Jeesukseen Kristukseen. Häneen uskomalla pelastuu SIELU.
Kuulostat siltä kuin uskoisit omaan itseesi ja "uskoon" enemmän kuin Jeesukseen. Olet ylpeä siitä, jos joku paranee ilman rukousta ja ilman Jumalaa. Korostat uskoa, et Golgatan työtä.
Jos joku uskoo omiin henkisiin voimavaroihinsa, mutta ei usko Jeesukseen, niin hän voi kenties parantua syövästä ja säilyä hengissä, mutta ei synnin aiheuttamasta syövästä joka kadottaa hänen sielunsa.
Jeesus on Jumalan Poika. Uskotko Leo sen? Uskotko, että hän kuoli SINUN syntiesi takia, jotta rangaistus olisi hänen päällänsä eikä sinun? Oletko sinä Jeesukseen uskova ihminen, vaiko "uskon voimaan" uskova ihminen? Siinä on suuri ero.
Onko Jeesuksen veri puhdistanut sinun sydämesi?
Asia kun on niin, että Jumalaa voimme täällä ajassa palvella vain palvelemalla lähimmäisiämme, maatamme ja kansaamme. Ja jotta voimme täysipainoisesti ja tehokkaasti suorittaa palveluksentyötä, meidän on tunnistettava ja tiedostettaa ne tarpeet, joita itsekukin todella sillä hetkellä on.
Armoevankeliumin paikka on vain silloin kun joku on herätyksessä, eli saanut Jumalan kutsun uskon tielle ja kipuilee syntikysymysten kanssa. Muissa elämäntilanteissa ja ongelmissa tarvitaan muuta kuin armoevankeliumia.
Tiedän omakohtaisten kokemusten kautta, mitä on maata taysin halvaantunena puhe- ja liikuntakyvyttömänä sängyssä, ja kun siihen joku lahkolainen tulee paasaamaan omaa erityisoppiaan ja käännyttämään omaan lahkoonsa. Mikään ei ole sen järkyttävämpää koettavaa kuin se, että toisen hädänalaista tilennetta käytetään häikäilemättä hyväksi käännytystyössä.
Mitä taas sairaiden rinnallaolemiseen tulee, niin on aina lähdettävä siitä tilanteesta, jossa sairas itse on ja niistä tarpeista, joita hänellä sillä hetkellä on. Yksi suurimpia tarpeita tällaisissa tilanteisa on se, etä pääsee jollekin puhumaan, että joku todella kuuntelee ja ymmärtää. (Jesaja 50:4) Samoin selaisissa tilanteissa, joissa joku ei ole kiinnostunut uskon asioista, näitä ei pidä mennä tyrkyttämään, ei edes rukoilemaan ellei asianomainen itse halua.
Otampa esimerkin:
Tammikuulla 1986 kuoli kotikylälläni eräs isäntä pernasyöpään. Tunsin hänet ja hänen vaimonsa ja tiesin, että siellä on todella surua ja murhetta. Niinpä kun elokuulla sinä vuonna suoritin ajotutkinnon ja pääsin uudeleen vammautumiseni jälkeen liikenteeseen, minun ensimmäinen matkani oli mennä tervehtimään tätä leskiemäntää. Sylvi hänkin.
Sen hetkinen tilanne Sylvillä oli, ettei aina jaksanut edes ruokaa itselleen laittaa, istui pitkiä aikoja ja itki loputonta itkuaan miehensä ja talon isännän poismenoa ja nukkuikin vain unilääkkeiden avulla.
Tästä ensimmäisestä tapaamisesta alkoi pysyvä yhteydenpitomme. Käytiin erämaissa nuotioretkillä ja istuttiin ueita tunteja nuotiolla, puhuttiin ja puhuttiin. Samoin käytiin katsomassa niitä paikkoja, joissa hänen miehensä oli ollut savottatäissä ja hänen kättensä töitä. Näin saatiin vähitellen kuukausien ja vuosien saatossa käytyä surutyö aidosti läpi ja uusi elämä viriämään Sylvin sydämessä ja elämä voitti.
Nyt tätä yhteydenpitoamme on jatkunut jo 16 vuotta ja viimeksi viikko sitten käytiin mökillämme paistamassa piisivalkealla makkaroita ja viettämässä mahtava keskusteluhetki. Nyt ainakin Sylvin oma näkemys on, että ilman yhteydenpitoamme hän ei ikinä olisi surustaan selvinnyt. Ja samoin on minun laitani. Vaikean vammautumiseni vuoksi olisin ollut monet kerrat huutavassa hukassa ilman Sylviä ja Sylvi on ollut minulle enemmän kuin Sodankylän kaikki uskovaiset yhteensä.
Eli. Me ihmisinä tarvitsemme toisiamme.
Hei ihmettelen tätät keskiústelua täällä lahkoista ja niin Ilman uskoa Jeesukseen emme ole mitään ja emme saa tuomita ketään ettei meitä tuomittaisi emmekä saa ylentää itseämme ettei meitä alenettaisiin rukouksela ja uskolla saadaan paljon aikaan toki voimme käydä juttelemassa ihmisten kanssa mutta menkämme rukouksella ja se että miksi Jumala ei parantanut Jumalalla on kakkia ihmisiä varten suunnitelma jotkut hän kutsuu aikaisemmin ainoa tuomari on Jumala silloin kun avataan kirja on tärkeää että nimi on elävien kirjassa koska raitakaisu tehdään täällä maallisessa vailuksessa rakkaus on tärkein rakastaa lähimäistä niinkuin itseäsi ja vapaaksi hän meidät loi älkäämme kerskatko teiollamme
vaan sillä mitä Jumala on Tehnyt sillä hän on meidät luonut ja kaikesta kuuluu kunnia Jumalalle
Tehkäämme rakkauden tekoja ihmisiä kohtaan
katkeruus on se joka eksyttää
kun tollla menee hyvin ja mulla ei ja hän parantui minä en tukikaamme sydämen tilaamme
jokainen uudesti syntynyt saa jonkilaisen armolahjan Jumalalta
Olet aivan oikeassa, mutta tuosta kaikesta huolimatta TÄRKEINTÄ on se, että voisimme olla saattamassa ihmisiä sille tielle, joka vie taivaaseen.
On paljon ihmisiä, jotka uhraavat koko elämänsä lähimmäistensä auttamiseksi - ja tekevät siinä ihan oikein - mutta HEKIN joutuvat kadotukseen, elleivät usko Jeesukseen Kristukseen. Emme pelastu hyviä tekoja tekemällä, emmekä pelasta lähimmäistämme auttamalla häntä.
Asiat, joista puhut, ovat tärkeitä, mutta eivät niitä kaikista tärkeimpiä. Pahinta, mitä sinulle tapahtuu, ei ole se, että olet halvaantunut ja jäät sellaiseksi, vaan se olisi kaikista pahinta, jos joutuisit joskus helvettiin, Jeesuksesta eroon.
"Mieluummin jalkapuolena taivaaseen kuin kaikki ruumiinosat terveinä kadotukseen..."
Jeesus sanoo, että hedelmistään puut tunnetaan. Käytännösä tämä merkitse sitä, että enemmän kuin mitkään puheet ja saarnat, meidän tekomme todistaa uskomme todellisen laadun. Samoin ymärrän niin, että sellainen usko, joka on täysin kuuro ja sokea lähimmäisten hädälle ja kärsimyksille, ei ole oikeaa uskoa. Olkoon puettu miten miten hurskaaseen kaapuun tahansa ja ulkoon puheet ja laulut miten kauniita tahansa.
Tänään kirjoitin artikelin "Invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet Suomessa" ja lähetin useisiin lehtiin sekä ministeri Soininvaaralle. Koen velvollisuudekseni puolustaa kohtalotovereiteni sekä sairaiden ja vahusten ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.
Artikkeli osoitteessa:
http://www.aretalogia.com/INVALIDIT/invalidien.htm