En jaksa enää mitään

Vielä se että ruokahalu kadonnut kokonaan. 7kk aikana oon laihtunut yli 10kg, painan tällä hetkellä vähän päälle 50kg ja pituutta 170cm. Jatkuvasti paha olo, päätä särkee, ahdistaa. Mikään ruoka ei mee kurkusta alas, jos menee, käyn oksentamassa.

Ovat pilanneet terveytesi noilla kamoilla, "psyykenlääkkeillä." Älä kuitenkaan vielä luovuta. Jotain on vielä tehtävissä. Oma neuvoni on, että hankkiudu eroon niistä kaikista kamoista mitä nyt popsit. Pyydä tukea lopettamiseen psykiatreilta tai oikeilta lääkäreiltä. Jos eivät suostu auttamaan, yritä löytää joku omainen tueksi. Viimeisenä vaihtoehtona, mikä ei ole pahasta tukena myös em. tilanteiden kohdalla, on netin vertaistuki ja omatoiminen lopettaminen. Joka tapauksessa tee taustatutkimus kunnolla. Suurimpaan osaan psykiatreja ei voi luottaa, koska he vedättävät tahallaan. Oikeat lääkärit taas eivät tiedä mistä puhuvat (psykiatritkaan eivät välttämättä).

Lopettaminen on tehtävä (on järkevää tehdä) varovaisesti, maltilla ja hitaasti annosta vähentäen. Viekkarihel**tti on vienyt useita ihmisiä hautaan oman käden kautta, joten vaatii kovaa tahdonvoimaa ja kylmiä hermoja taistella ne läpi. Tunteita, niitä mitä vielä voit tuntea, et tule samaan takaisin ennen kuin kamat on lopetettu. Ko. aineiden tarkoitus on turruttaa ihminen. Siksi niitä ylipäänsä on sinullekin jaettu. Simple as that.

Vertaistukea vieroitukseen saat mm. sivustolta Surviving Antidepressants. Löydät sen helposti nettihaulla. Muita hyviä sivuja seurata ovat mm. Mad In America, CEPUK (Council for evidence-based psychiatry), deadlymedicines dk (Peter Götzschen sivu) ja Breggin com (Peter Bregginin sivu). Lisäksi vieroitusapua saa juuri alkaneesta viikottaisesta Let's Talk Withdrawal -podcastohjelmasta ("Welcome to Let’s Talk Withdrawal, a new weekly podcast that presents the truth about psychiatric prescription drugs.").

Tsemppiä sulle. Älä vielä anna periks. Jos sulla on jotain kysyttävää, vastaan mielelläni.

Hei

Oletko kysellyt psykoterapiaan pääsemisestä? Se voisi auttaa kaikeen siihen mihin lääkkeet eivät pysty. Sanoit että käyt psykiatrin luona mutta siitä ei ole apua. Oletteko jutelleet psykiatrisi kanssa siitä miten päivittäin selviydyt?

"Onko itsemurha ratkaisu?"
Jos saisit esittää kolme toivetta, jotka toteutuisivat, mitä ne olisivat?

Itsemurhayritys on ratkaisu, jonka tulos on kuolema tai epäonnistunut itsemurha. Onko itsemurha sinun tapauksessasi sitten ratkaisu? Kertomasi ongelmat ovat kaikki sellaisia, että ne on periaatteessa mahdollista hoitaa siten, että voit jonain päivänä nauttia elämästä. Tästä näkökulmasta katsottuna itsemurha ei ole sinulle ratkaisu, olettaen että kuolemaa kannattaa pitää ratkaisuna vasta kun pahaa kärsimystä ei voida mitenkään lievittää.

Nythän vaikuttaa siltä, että tällä menolla paha olosi ja kaikki muu eivät ole häipymässä minnekään. Lääkkeet eivät ole tuoneet merkittävää hyötyä 2,5 vuodessa tai niiden hyötyjä ei ole vielä käytetty oikein. Lisäksi psykiatrin tapaamiset eivät mielestäsi ole nekään tuoneet sanottavaa apua.

Tilanteessasi on luonnollista pohtia vaihtoehdoksi itsemurhaa. Joka päivä on samanlainen, toistaan kurjempi. Edessä ei näy sen suurempaa valoa. Kaikki sama pimeys jatkuu eikä loppua näy. Ei siinä oikein voi ajatella muuta.

Vaikka nykyiset keinot parantaa tilaasi eivät ole riittäviä, ei se kuitenkaan tarkoita, että niihin tarvitsisi tyytyä. Sinulla on oikeus toteuttaa niitä toiveita mitä aiemmin kyselin. Et ehkä pysty toteuttamaan niitä yksin, mutta muiden avulla se voi olla mahdollista.

Sinun ei tarvitse jäädä yksin kotiin odottamaan, että pelkosi narkkariudesta toteutuu. Nykyisiin hoitoihin ei tarvitse tyytyä. Ne eivät ole kaikki mitä sinulle todella voidaan antaa. Itsemurha ei ole kohdallasi ratkaisu. Muut vaihtoehdot eivät vain ole saaneet tähän asti vielä riittävästi mahdollisuuksia näyttää mihin ne pystyvät.

Haluan vielä korostaa, että kaikki mitä hyväksesi voidaan tehdä ei rajoitu vain siihen, mitä sinulle terveydenhuollossa annetaan. Tietysti myös päivittäinen elämä vaikuttaa koko ajan oloosi ja tunteisiisi. Yhtä lailla kuin voidaan parantaa terveyden ammattilaisten apua sinulle niin myös arkeasi voidaan muuttaa sinulle paremmaksi. Sitäkään sinun ei tarvitse tehdä yksin vaan sinulla on oikeus saada siihen apua.

Jos haluat niin voin yhdessä kanssasi katsella miten ne kolme toivettasi voitaisiin toteuttaa.

Voimia, jaksamista, hali ja hyvää yötä.

Joo ite oon 19v ei ammattia ei töitä ei kavereita ei perhettä ja masentaa ja ahdistaa nii vitusti ei vaan jaksa enää :(

Sulla on ihan hyvät lääkkeet, mutta ei taida olla erikseen lääkettä ahdistukseen? Bregabalin lääkettä määrätään ainakin siihen ahdistukseen?

Itsemurha ei ole ratkaisu eikä kukaan sitä miettivä halua kuolla, vaan on vaikeassa tilanteessa eikä löydä pois siitä ja tarvitsee apua ratkaistakseen tilanteen. Jos ei muuta keksi, apua saa ensi alkuun vaikka terveyskeskuslääkäriltä. Pääsee alkuun hoitoketjussa.

Mun korvaani toi on jo vaikeaa masennusta, eikä sua oteta tosissaan. En tiedä sun ketipinor-annosta, mutta joskus psykoosilääkkeet vaan huonontaa mielialaa, kun ne vähentää dopamiinia. Koita vaatia apua nyt heti, sillä sun voimat on tosi vähissä. Ehkä toi ei oo sulle oikea lääkitys edes.

Olen pahoillani puolestasi. Muista kuitenkin että ahdistus kuuluu monesti nuoruuteen. Minäkin olin tuon ikäisenä tosi ahdistunut, enkä olisi ikimaailmassa uskonut että nyt 33-vuotiaana voin olla jopa onnellinen ja tasapainoinen. Mutta niin se elämä kuule vaan voi muuttua. Pala palalta.
Nuo kokemuksesi kuulostaa kyllä tosi rajuilta, että varmasti tarvitset nyt monenlaista apua.
Itselleni rukous on ollut tosi iso apu elämässä. Kun kaikki ahdistaa eikä jaksa mitään, oon pakottanut itseni sanomaan "Jumala auta mua", ja oon monet kerrat kokenu apua, ihan esim siinä että on pystynyt nukahtamaan ja jotenkin olla sekoamatta.

Yritä jaksaa, koska ihmisen elämä on kuitenkin aika pitkä, ja vaikka sulla nyt on ihan hirveetä, se ei tarkoita että sun koko elämä tulisi olemaan tuollaista. Usko siihen, että voit olla vielä joku päivä onnellinen, ehkä se auttaa sua jaksamaan nyt. Yritä hallita sun ajatuksia. Kun ääni pään sisällä sanoo että sä oot ihan paska ja parempi että kuolisit, vastaa sille että en oo paska ja en halua kuolla, vaan elää. Yritä hokea itsellesi että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ihmisen mieli on lopulta tosi vahva ja voimakas, kun sen onnistuu kääntämän omaksi voimavaraksi. Rakasta itseäsi, sinun täytyy olla nyt itsesi paras ystävä ja kannustaja. Taistele elämäsi puolesta, se on sen arvoinen.
Itse saan apua youtubevideoista, esim tämän katson usein:
https://www.youtube.com/watch?v=26U_seo0a1g
Louise Haylla on kanssa hyviä videoita itsensä rakastamisesta, ja ohjattuja meditaatioita: https://www.youtube.com/watch?v=eBGaVDJyU5A Meditaatio voisi auttaa suakin.

Tsemppiä kovasti. Jos haluat kirjoitella, mun osoite on [email protected].
Mutta mä oon ihan tavallinen ihminen, en osaa neuvoa lääkkeissä tai hoidoissa.

Moi!

Huomasin just sun tarinas ja luin sen läpi.

Itse kärsin myös masennuksesta mutta lievemmässä kaavassa, johtuu lähinnä pitkittyneen stressin aiheuttamasta burnoutista ja yksinäisyydestä.

Voin samaistua hyvin,.mulla itelläni on pahin just toi apaattisuus. Mikään ei oikeestaan tunnu miltään.
Pääsen kuitenkin jopa melko usein irti tästä tunteesta ja näen että valoa on tunnelissa. Itsemurhaa pyörittelen myös päivittäin mutta en siinä mielessä että varsinaisesti olisi aikeissa vaan että olisiko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä, myös jälkiseuraamuksineen.


Semmonen vinkii että ala huolehtimaan perustarpeistasi ja ota se vakavasti. Kirjoitit että menet nukkumaan kun muut herää ja et pysty syömään. Alota tekemään töitä sen eteen että menisit nukkumaan illalla ajoissa, nukut vähintään sen 8h päivässä, ja syöt riittävästi. Etenkin ton syömisen kanssa, vaikka ei aluks maistuis niin pakotat ittes vaikka. . Se on yllättävän helppoa kun mikään ei valmiiksi tunnu miltään. Kun noi perusasiat on kunnossa niin takaan että sulla on jo edes vähän parempi olo

Ja panosta myös olosuhteidesi korjaamiseen, kerroit että jätit koulunkäynnin kesken,.makaat vaan himassa tekemättä mitään ja et näe itselläsi mitään tulevaisuutta, ja vedät siihen alkoholia ja lääkkeitä. Kyllähän toi tilannekkin masentaa jo itsessään ihan pirusti, ja veikkaanpa että tällä hetkellä sun masennus johtuu enimmäkseen olosuhteista. Yritä päästä sun ahdistuksen ja masennuksen yli hetkellisesti, ja luoda itsellesi tilanteen missä pystyt ottamaan rennosti (itselleni tämä oli esim asunnosta poistuminen omaan rauhaan ahdistavassa ongelma perheessä). Ei haittaa vaikket heti onnistuiskaan,.jatkat niin kauan kunnes rentoudut. Millään muulla ei ole tässä maailmassa väliä. Sitten kun onnistut olet löytänyt tilan jossa voit olla rauhassa ja johon voit palata aina samalla metodilla. Silloin noidenkin asioiden korjaaminen muuttuu paljon helpommaksi.

Jumissa tukien varassa ilman että voi itse tehdä mitään. Kaverit on nykyään niin parempia kuin minä ettei ole asiaa. koko elämä tätä samaa 300eurolla kituuttamista kun ei saa mitään osuutta yhteiskuntaan, ja samaan aikaan huudetaan kuinka olen paska ihminen kun en tee mitään. Olen loinen ja syöpä, olen sitä ja tätä. koko elämä tätä samaa. itsemurha edessä.

Kun verotus lopetetaan niin masennus loppuu.

Tiedän yhden pienen asian mikä voi vähän auttaa Sinua pääsemään irti ahdistuksistasi ja kerron sen tässä. Jos sinulle tulee tunne ja ajatus tai mielikuva siitä että joku jossain tietyssä paikassa, tai joku tietty henkilö, ajattelee sinusta pahaa, tai haluaa sinulle pahaa, niin se mielikuva voi johtua siitä että se on suurin pelkosi että sinusta ajateltaisiin sillä lailla ilkeästi. Kun huomaa oman pelkonsa, joka saattaa olla vähän kuin itseltäkin piilossa, niin kyseinen kuvitelma voi yhtäkkiä hävitä, jos näkee asiayhteyden pelkoon. Mutta tätä asiaa pitää käydä läpi uudestaan ja uudestaan ja sitä oman pelon yhteyttä siihen mielikuvaan kannattaa miettiä, kunnes sen tajuaa erittäin selvästi. Arkipäivän pikkupelkoja. Kaikilla on niitä.

En voi kuvitella kuinka vaikeaa Sinulla tai muilla lukijoilla on, ja aina on joitakin joilla on ainakin kaksi kertaa vaikeampaa... Sekin voi helpottaa, kun tajuaa ettei ole nk. maailman napa. Kannattaa hankkia joku tutkinto. Jos et jaksa tehdä mitään niin älä sitten jaksa, mutta jos teet jotain, niin kokeile ainakin tehdä jotain mistä nautit, eikä jotain "mitä olisi pakko tehdä". Tällaisen maailman kanssa elämme. Elämme ihan hemmetin monimutkaisessa maailmassa jossa on tosi runsaasti ihan sikahankalia ihmisiä. Kehitä omia vahvuuksiasi, sulje korvasi ja silmäsi muiden arvostelulle! Hyvää kesää!

Tuli vaan mieleen, että jos ihminen valvoo yöllä ja nukkuu päivällä, niin kannattaisiko kysyä yö-huoltsikan työtä, vartijan työtä tms, joka siis yöllä tehdään.
Saisi sisältöä samalla siihen yö-valvomiseen.

Sinulla on vielä paljon mahdollisuuksia elämässäsi. Vielä ehdit opiskella ja hankkia ystäviä ja saatat vielä rakastua uudelleen. Ehkä teidän suhde ei vaan ollut tarkoitettu kestämään. Nyt sinulla on mahdollisuus tavata joku uusi, johon rakastut vielä tulisemmin. Jonain päivänä vastaan tulee ehkä ihminen, jonka kanssa jaat koko loppuelämäsi. Opiskelujenkaan suhteen ei ole nyt kiirettä, ehdit vielä vaikka mitä.
Nyt olisi hyvä keskittyä toipumiseen. Koeta vähentää alkoholin käyttöä. Alkoholi kun saattaa pahentaa masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Siitä voi syntyä kierre, jossa taas hakee lohtua alkoholista, kun ei tiennyt, että alkoholi aiheuttaa itse osittain sen pahan olon. Alkoholi vaikuttaa niin, että se tyhjentää aivojen serotoniini- ja dopamiinivarastoja. Siksi olo on hyvä nousuhumalassa, mutta laskuhumalassa ja varsinkin krapulassa entistä pahempi. Olen jostain lukenut, että aivoilta menee noin viikko aikaa toipua humalasta. Alkoholi siis mahdollisimman vähiin.
Valvominen on toinen juttu, mikä kannattaisi korjata. Ihminen nukkuu paremmin pimeässä kuin valoisassa. Käännä rytmiä vähän kerrallaan, vaikka niin että menet joka päivä puoli tuntia aiemmin nukkumaan. Jos et saa nukahdettua, kokeile melatoniinia. Uni on myös aika tärkeää aivojen hyvinvoinnille ja mielialalle. Mutta älä stressaa siitä liikaa, vaan koeta ajatella nukkumaan mennessä jotain rauhoittavaa. Lue vaikka jotain, niin saat ajatukset pois huolista.
Sinulle saattaisi olla hyvä semmonen positiivisuusharjoitus. Kirjoita ylös kaikkea, mihin olet ollut itsessäsi tai elämässäsi tyytyväinen. Ja voit muistella jotain positiivista kokemusta, ja kirjoittaa siitä. Voi olla, että mielialasi nousee.
Toinen hyvä juttu olisi läsnäoloharjoitus. Mene johonkin kauniiseen paikkaan, vaikka luontoon, ja keskity ympäristöön. Käytä kaikkia aistejasi, mitä näet, kuulet, haistat ja tunnet. Keskity siihen, mitä aistit. Yritä olla läsnä nykyhetkessä ja unohda menneisyys ja tulevaisuus. Olo voi tuntua kevyemmältä, koska monesti huolet ja murheet liittyy menneisyyteen tai tulevaisuuteen.
Sitten vielä lääkärin kanssa voisit kattoa sun lääkitystä, ja miettiä hoidon tarvetta, esim. haluaisitko mennä psykoterapiaan. Kyllä se siitä!

Tyttökulta Anna elämäsi Jeesukselle.Hän voi ja tahtoo auttaa