Naiseen ihastunut hetskunainen tässä moi

Joo, niin on ihanaa :-) Olen muutaman päivänä aikana matkustanut ihan mieletöntä tunteiden vuoristorataa ihan vain omassa päässäni. Ymmärrän kyllä, että omassa päässä ajatusten pyörittely on tosi yksipuolista. Tämä on kuitenkin kai ollut ns. tunteiden tuntemista. Olin niin kiihtynyt, että menetin yhden yön unetkin. Kaikki on ollut niin uutta ja mullistanut omakuvaani suuresti.

Mitä tulee tähän ihastukseni kohteeseen, niin en oikein tiedä voisiko sitä käydä vaikkapa kahvilla. Aloitteen tekeminen olisi kyllä tosi vaikeaa kummallekin aseman vuoksi. Emme tapaa usein, emmekä ole silloin yleensä kahden. Minusta kuitenkin tuntuu, että ihastukseni ei ole aivan huuhaata. Tietenkin tunteet ovat itsellä nyt tosi vahvat, mutta tarkoitan sellaista, että tällä hetkellä uskon, ettei hän ole hetero, vaikka aina ennen pidin häntä heterona. Argh. Hankala tilanne, vaikka tuntuukin hyvältä.

iamarobot kirjoitti: "Todennäköisesti et ole hetero ja monen ihmisen kohdallahan se onkin niin kuin sanoit, että enemmän vaan siitä ihmisestä kiinni."

Vaikka olen tässä ketjussa ihmetellyt kovasti naiseen ihastumistani, ei se ole minulle aivan 100% yllätys. Vain 99% ;-) Minua on siis yritetty iskeä naisten tahoilta aika monta kertaa ja monta kertaa minulta on myös kysytty, tykkäänkö naisistakin. Joskus nuorena ihmettelin asiaa, mutta vuosien varrella aloin vain lakonisesti vastata, että "Mistä sitä tietää. Toistaiseksi en ole ihastunut yhteenkään naiseen, mutta en voi sulkea biseksuaalisuutta pois." Olen kyllä aina ajatellut, että tuo on enemmänkin sellaista viisastelua ja saivartelua minun puoleltani. Hassulta nyt kuitenkin tuntuu, kun ihastumiseni on säilynyt voimakkaana tunteena jo monta päivää.

Mielessäni pyörii se ihana nainen. Olisipa mahtavaa tietää, miltä hän tuoksuu :) Varmaan ihanalta, koska näyttääkin niin ihanalta ja kuulostaa ihanalta myös. (Taidan kuulostaa aika typerältä, mutta sellaista tämä on...)

Olen tänään mietiskellyt, että en mä taida ainakaan umpihetero olla, koska ihastus tätä erästä kaunista, älykästä ja mahtavaa naista kohtaan on niin sitkeästi asettunut mun mieleen. Tuntuu kuin olisi tavallaan taantunut teini-ikäiseksi. Samat angstit ja epävarmuudet mielessä sekä tietenkin aivan mahdoton ihastuneisuus.

Et selkeästi umpihetero olekaan. Onkohan kukaan? Kaikki eivät välttämättä vain kohtaa elämänsä aikana sitä samaa sukupuolta olevaa, joka kolahtaa?

Onko teillä jotain sutinaa vai kaukaako häntä ihastelet?

KaikkiTyynni kirjoitti:

Et selkeästi umpihetero olekaan. Onkohan kukaan? Kaikki eivät välttämättä vain kohtaa elämänsä aikana sitä samaa sukupuolta olevaa, joka kolahtaa?

Onko teillä jotain sutinaa vai kaukaako häntä ihastelet?

Lue lisää

Niin, ehkä kaikki ovat biseksuaaleja kuten sanotaan. Uskoisin että monet pitkissä liitoissa elävistä heteroistakaan eivät koskaan elämänsä aikana kohtaa sitä, joka kolahtaa. Sen verran olen lukenut hetskujen parisuhdekeskusteluita, että uskon todellisten kolahdusten olevan tuurikauppaa tällä pallolla.

Ihastelen kaukaa, mutta tahtoisin tulkita tilannetta niin, että meillä on jotain hyvin orastavaa sutinaa. Minulla myös tutinaa.

MINÄ olen Rakas Tiina OLET Ihana ON SEX Naiset

Niin, siis biseksuaalit ihastuvat mieheen tai naiseen, useimmiten persoonaan, ei sukupuoleen joo, mutta lesbot ihastuvat sukupuolen lisäksi persoonaan eikä pelkkään sukupuoleen eli lesbot ihastuvat vain naisiin, ei miehiin ja tämän lisäksi myös siihen persoonaan sillä eihän ihastus ole kuka tahansa nainen vaan se tietty persoona, tietty nainen, myös lesboilla.

Kyllä minäkin lesbona rakastun ja ihastun paitsi naiseen, myös siihen persoonaan, enkä keneen tahansa naiseen.

Minäkin olen miettinyt, onko tämä ihastuminen vain minun omassa päässäni vai onko tunne yhtään molemminpuolinen (edes ei-romanttisessa mielessä). Ihastumiseni ei sinänsä ole epäsopiva, mutta pidemmälle meneminen sitten jo tavallaan olisikin.

Minullekin on nyt kuitenkin ollut kauhean mullistavaa jo se asia, että olen näin voimakkaasti ihastunut oman sukupuoleni edustajaan. Minua on joskus aiemmin yritetty iskeä naisten taholta ja heterouttani on myös kyseenalaistettu naisten toimesta. En ole aiemmin naisiin ihastunut, mutta kun olen tässä parin päivän aikana ihastustani analysoinut, niin tajuan kyllä monta asiaa, miksi olen juuri tähän ihmiseen ihastunut. Olen varmasti mitä suuremmalta osin ihastunut persoonaan, arvoihin, mielipiteisiin ja sellaisiin psyykkisiin ominaisuuksiin. Mitä tulee naistyyppiin, niin aiemmin minua on isketty erään hyvin maskuliinisen naisen taholta ja toisaalta hyvin feminiinisen naisen taholta. Kumpikin lähinnä kuvotti ja sai aikaan hyvin ikäviä tuntemuksia, joiden ajattelin liittyvän heterouteeni. Tämä ihastukseni kohde on kuitenkin sellainen suloinen sekoitus naisellisuutta ja poikamaisuutta, jollain tavalla kovin neutraalikin pakkaus sukupuolisesti. Yhtäkkiä tuntuu kauhean normaalilta jopa sellaiset asiat kuin seksi naisen kanssa, käsikädessä käveleminen julkisesti jne. Seksuaalivähemmistöjen kulttuuripiirit ovat kyllä minulle sellaisia jollain tavalla hyvin luotaantyöntäviä, mutta voi olla, että minulla on väärää tietoa ja ennakkoluuloja.

Höpsööntynyt kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt, onko tämä ihastuminen vain minun omassa päässäni vai onko tunne yhtään molemminpuolinen (edes ei-romanttisessa mielessä). Ihastumiseni ei sinänsä ole epäsopiva, mutta pidemmälle meneminen sitten jo tavallaan olisikin.

Minullekin on nyt kuitenkin ollut kauhean mullistavaa jo se asia, että olen näin voimakkaasti ihastunut oman sukupuoleni edustajaan. Minua on joskus aiemmin yritetty iskeä naisten taholta ja heterouttani on myös kyseenalaistettu naisten toimesta. En ole aiemmin naisiin ihastunut, mutta kun olen tässä parin päivän aikana ihastustani analysoinut, niin tajuan kyllä monta asiaa, miksi olen juuri tähän ihmiseen ihastunut. Olen varmasti mitä suuremmalta osin ihastunut persoonaan, arvoihin, mielipiteisiin ja sellaisiin psyykkisiin ominaisuuksiin. Mitä tulee naistyyppiin, niin aiemmin minua on isketty erään hyvin maskuliinisen naisen taholta ja toisaalta hyvin feminiinisen naisen taholta. Kumpikin lähinnä kuvotti ja sai aikaan hyvin ikäviä tuntemuksia, joiden ajattelin liittyvän heterouteeni. Tämä ihastukseni kohde on kuitenkin sellainen suloinen sekoitus naisellisuutta ja poikamaisuutta, jollain tavalla kovin neutraalikin pakkaus sukupuolisesti. Yhtäkkiä tuntuu kauhean normaalilta jopa sellaiset asiat kuin seksi naisen kanssa, käsikädessä käveleminen julkisesti jne. Seksuaalivähemmistöjen kulttuuripiirit ovat kyllä minulle sellaisia jollain tavalla hyvin luotaantyöntäviä, mutta voi olla, että minulla on väärää tietoa ja ennakkoluuloja.

Lue lisää

Kuulostaa tutulta :) Itse olen tällä hetkellä juuri samanlaisessa tilanteessa. Minullakaan ei ole naisista mitään konkreettista kokemusta vaikka ihastumisia on ollut teini-iästä lähtien. Olen nyt 42-vuotias, takana suhde mieheen, vaikka täytyy sanoa että se oli puoleltani aika pitkälti melko platonista laatua. Vieläkin olemme läheisiä ystäviä, mikä sopii minulle hyvin. Nyt olisin kyllä jo valmis suhteeseen naisen kanssa, vaikka kokemattomuuteni vähän arveluttaakin.

Joo, ja itsekin olen tällä hetkellä kiinnostunut henkilöstä jota olen nähnyt palveluammatin kautta, harmittavan lyhyesti ja tietenkin aina muitten ihmisten läsnäollessa. Tuossa tilanteessa ei voi tutustua toiseen persoonana kovin hyvin, joten en tiedä hänen arvoistaan tai mielipiteistään mitään. Mutta olen havainnut hänessä kiinnostuksen merkkejä ja tajunnut intuitiivisesti että haluaisin tutustua häneen paremmin. Nyt vain odotan että näkisin hänet taas seuraavan kerran, niin puhelinnumeron tyrkkäisin käteen ja ehdottaisin lähempää tutustumista. Jos ei mitään tee niin ei mitään tapahdukaan.

Niinpä, kyllä tässä itsekin ollaan aikas neutraaleja sukupuolisesti ja sellainen itseänikin viehättää, ellei fyysisesti niin ainakin psyykkisesti.

Hei tmmvds! Hauska kuulla, että joku on samanlaisessa tilanteessa, vaikka ikävän hankala tilanne tämä onkin.

Minä en ole koskaan ajatellut sukupuolia erityisen neutraalisti. Se onkin minulle tällä hetkellä aika hankala asia käsiteltäväksi.

Uskaltaisitko todellakin tyrkätä puhelinnumeron käteen ja ehdottaa lähempää tutustumista? Miten sen konkreettisesti tekisit - siis tuon jälkimmäisen asian? Ehdottaisitko kahville menoa vai tekstarikirjeenvaihtoa vai mitä?

Millä tavalla olet valmis suhteeseen naisen kanssa? Onko se valmius kehittynyt pelkästään omissa ajatuksissasi? Oletko valmistautunut jollain muilla tavoin esim. hankkimalla tietoa, keskustelemalla joidenkin kanssa tms.? Osaatko kuvitella, miten lähipiirisi suhtautuisi, jos he saisivat tietää sinun olevan suhteessa naisen kanssa?

Miten kestät tällaista tilannetta? Tiedätkö koska näet hänet seuraavan kerran? Oletko yrittänyt ottaa selvää hänestä? Minulla on levoton olo ja on hankala keskittyä muihin asioihin :-(

Höpsööntynyt kirjoitti:

Hei tmmvds! Hauska kuulla, että joku on samanlaisessa tilanteessa, vaikka ikävän hankala tilanne tämä onkin.

Minä en ole koskaan ajatellut sukupuolia erityisen neutraalisti. Se onkin minulle tällä hetkellä aika hankala asia käsiteltäväksi.

Uskaltaisitko todellakin tyrkätä puhelinnumeron käteen ja ehdottaa lähempää tutustumista? Miten sen konkreettisesti tekisit - siis tuon jälkimmäisen asian? Ehdottaisitko kahville menoa vai tekstarikirjeenvaihtoa vai mitä?

Millä tavalla olet valmis suhteeseen naisen kanssa? Onko se valmius kehittynyt pelkästään omissa ajatuksissasi? Oletko valmistautunut jollain muilla tavoin esim. hankkimalla tietoa, keskustelemalla joidenkin kanssa tms.? Osaatko kuvitella, miten lähipiirisi suhtautuisi, jos he saisivat tietää sinun olevan suhteessa naisen kanssa?

Miten kestät tällaista tilannetta? Tiedätkö koska näet hänet seuraavan kerran? Oletko yrittänyt ottaa selvää hänestä? Minulla on levoton olo ja on hankala keskittyä muihin asioihin :-(

Lue lisää

Huh! Sinähän se heitit aimo annoksen kysymyksiä :) Kyllä varmasti uskaltaisin tehdä aloitteen, en ole niitä ujoimpia henkilöitä, ja tuo suullinen ulosanti on minulla hanskassa. Pyytäisin häntä vaikka ulos syömään, siinä pääsee keskustelemaan toisen kanssa ja tutustumaan. Tämä ei tietenkään onnistu kaikilta ihmisiltä niin helposti, mutta itse haluan aina tietää nopeasti toisesta ihmisestä paljon ja kysellä.

No kyllä olisin varmasti valmis menemään loppuun saakka jos oikea henkilö vastaan tulee. Tuo fyysinen puoli ei ole minulle kuitenkaan se tärkein seikka vaan henkinen yhteys. En nyt ajattele liikaa sitä, vaan antaa ajan näyttää mitä tapahtuu ja kenen kanssa :) En nyt voisi vähempää välittää mitä muut ajattelevat minun suhteistani, on vaan hyvä vähän tuuletella ihmisten näkemyksiä ja saada heitä ajattelemaan.

No eihän tämä tilanne ole helppo ollut, epävarmuus asioista on aina rasittavaa. Mutta olen päättänyt olla liikaa stessaamatta ja antaa asioiden mennä omaa tahtiaan. Jos koko ajan vain ajattelee ko. henkilöä ja mahdollisia skenaarioita siitä mitä hänen mielessään on, mitä tälle suhteelle kenties tapahtuu yms. yms. niin hulluksi siinä tulee. No kyllä minä pari päivää sitten kyselin parilta muulta työntekijältä hänen nimeään ja milloin hän seuraavaksi on työvuorossa mutta laihoin tuloksin. Hän on vielä uusi työntekijä joten ei taida olla kovin tuttu näille pitkään olleille.

Niinpä... Minä sen sijaan en ole kovin rohkea, eikä suullinen ulosantini myöskään toimi näissä asioissa. Menen enemmänkin kipsiin :-(

En myöskään tiedä, olisiko syömään meneminen se minulle mukavin juttu ensitreffejä ajatellen. Ehkä ei. Minua saattaisi jännittää niin paljon, että tiputtelisin aterimia, sähläisin ruoan kanssa, kaataisin juomaa päälleni jne. Tuntuisi ehkä myös luonnottomalta istua vastatusten pitkän aikaa ja jännitys myös vie ruokahaluni. Saattaisin myös jännittää keskustelemista paikassa, missä ainakin tarjoilija ajoittain häiritsee rauhaa. Pahimmillaan toiset asiakkaatkin. Sitä paitsi olen sillä tavalla vähän levoton, että paikoillaan istuminenkaan ei ole minulle ihan luontaista - ainakaan silloin kun olen kiihdyksissä/jännittynyt. Mieluummin menisin kävelylle tai jotain vastaavaa. Kävely hämärässä kaupungissa tai vaikka Suomenlinnassa voisi olla aika nasta juttu. Piknik olisi ehkä parempi kuin ruokaravintola, mutta jos ja kun olisin vähän jo relannut, niin suostuisin kyllä jonnekin sisälle syömään tai vaikka teetä/kahvia juomaan. Vaihtoehtoisesti kyseeseen voisi tulla jokin toiminnallinen juttu kuten taidemuseossa kiertely tai jotakin vastaavaa. Minulle tulee mieleen montakin toiminnallista juttua kuten ratsastus ja pyöräily, mutta niissä ei oikein voi keskustella. Myös autoajelu voisi olla kiva juttu, mutta olen hieman haluton lähtemään vieraiden auton kyytiin. Mutta tosiaan, ehkä mieluummin lähtisin teelle/kahville kuin suoraan syömään, joka on ns. liian pitkä ja monimutkainen prosessi jännittävän ihmisen kanssa suoritettavaksi. Tämä on sinänsä jännä juttu, koska syön vieraiden kanssa mm. työlounaita aika useinkin. Mutta kuten alussa kirjoitin, romanttisissa tilanteissa menen helposti kipsiin :-(

Minulle muuten tuo fyysinen puoli on tärkeä. En melkeinpä edes keksi, mitä tuo henkinen yhteys tarkoittaa. Toki kaikkien eksieni kanssa minulla on ollut jonkinlainen henkinen yhteys, mutta yleensä kyllä fyysinen puoli on ollut se tärkeämpi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tulevaisuudessakin aina olisi näin. Lähinnä tarkoitan, etten oikein tiedä, mitä se henkinen yhteys on.

Olet varmasti oikeassa tuossa, ettei kannattaisi ajatella kyseistä ihmistä koko ajan. En vain meinaa saada ajatuksiani kuriin. Tekisi mieli soittaa hänelle ja laittaa viestejä ja lähettää lahjoja... Toivoisin myös melkein, että joku tulisi ja puhuisi minulle järkeä, että "unohda koko juttu" jne.

Mitä mieltä sinä tmmvds olet noista ruokailuihin liittyvistä ahdistuksistani koskien ensitreffejä? Entä muut? Olisiko teillä vinkkejä ensitreffien suhteen? Mitä kannattaisi tehdä tai minne kannattaisi mennä, jos on tällainen arkajalka kuten minä? Asun pääkaupunkiseudulla. Sinänsähän minä en ole nyt mitään ensitreffejä järjestämässä, mutta onhan sitäkin mahdollista tilannetta ihan hyvä pohtia ja visualisoida etukäteen.

tmmvds, muuten... Oletko etsinyt käsiisi tietoja ihastuksesi kohteesta? Tarkoitan, että oletko googlannut tietoja hänestä tai etsinyt häntä somesta tms.? Minä olen löytänyt ihastukseni kohteen Facebookista, mutta enhän minä uskalla häntä sitäkään kautta lähestyä :-( On kuitenkin ihanaa käydä välillä hänen profiilissaan katselemassa hänen kuvaa...

Huoh... Kyllä tuo Fb-kaveriksi pyytäminen on ainakin toistaiseksi liian hankala ajatus. On vaikea selittää miksi. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta!

Ajatukseni ovat hieman rauhoittuneet ja tajusin kalenterini olevan ihan pullollaan kaikenlaista ohjelmaa. Jospa ne rahoittavat minua lisää. Hellin kyllä tätä kyseistä suloista naista ajatuksissani, mutta otan pienen aikalisän ja keskityn omaan elämääni. On hän kyllä ihana!

Täällä taas arkistoja lukemassa. Minun on todella hankala keskittyä mihinkään tähdelliseen. Ei vain sydän ole tehnyt kuperkeikkaa, vaan koko elämä heittänyt kärrynpyörän. Tiukka viikko on tulossa, joten minun täytyisi jotenkin kerätä ajatukseni kasaan ja saada päälle jumiutuneet ajovaloni sammutettua. Tiedättehän ihastuneen ihmisen typerän kestohymyn ja kaukaisuuteen tuijottavat silmät? Naama täytyisi saada normaalilukemille ja aivot pyörimään normaaliteholla. Helpommin sanottu kuin tehty. Omaan elämään keskittyminen on nyt joka tapauksessa hyödyllistä. Yritän mm. saada elämäntapojani hieman terveellisimmille raiteille ja tekemättömiä tehtäviä tehdyiksi. Aina kun on tauko, mietin tuota ihanaa naista :)

Olen todella pahoillani puolestasi joopajoo40! Olen lukenut jo liian monta samantyyppistä tarinaa. Olen alkanut pelätä, että minustakin voisi tulla tällainen "muka-bisse" ja yksi surullinen tarina lisää. Tarkoitan sellaista, että vaikka kuinka paljon olisin ihastunut ja miettisin omia tarkoitusperiäni, niin mitäs jos vaikka h-hetkellä tajuankin ettei naisrakkaus sitten kuitenkaan ole minun tuttuni. Tällaisten kaikkien kauhuskenaarioiden hautominen ei tietenkään ole järkevää, mutta en voi vilkkaalle mielikuvitukselleni paljoakaan tällä hetkellä. Tarkoitan, että osa heteroista voi ihan yksinkertaisesti tajuta vasta omaa sukupuolta olevan henkilön kanssa kokemuksia hankkiessa, että on sitten kuitenkin hetero. Valitettavasti uskon, että on aika paljon myös niitä jotka keräävät erilaisia "kutkuttavia kokemuksia" ihan vain omien mielihalujensa vuoksi eivätkä he ajattele mitä he aiheuttavat toisille ihmisille. Olen tietenkin ajatellut myös sellaista, että entä jos minä itse joudun ns. höynäytetyksi tai hyväksikäytetyksi. Valitettavasti on olemassa myös sateenkaari-ihmisiä, jotka nauttivat kertakäyttösuhteista vaikka sitten heteroiden kanssa.

En tiedä mistä on kyse. Hän kyllä tykkää pussailla kanssani, ja olla lähekkäin. Mutta siihen se sitten jäi. Ihan selvinpäin tätä harrastettiin ihan julkisestikin välillä, mutta jotakin jäi sitten kuitenkin puuttumaan, ja ei meistä mitään tullut.
On ihan okei, että olin joku kokeilu ja tajusi ettei pysty olemaan naisen kanssa, hassua silti että loppuun asti hän hakeutui niin kovin lähelle aina tavatessamme.

joopajoo40 kirjoitti:

En tiedä mistä on kyse. Hän kyllä tykkää pussailla kanssani, ja olla lähekkäin. Mutta siihen se sitten jäi. Ihan selvinpäin tätä harrastettiin ihan julkisestikin välillä, mutta jotakin jäi sitten kuitenkin puuttumaan, ja ei meistä mitään tullut.
On ihan okei, että olin joku kokeilu ja tajusi ettei pysty olemaan naisen kanssa, hassua silti että loppuun asti hän hakeutui niin kovin lähelle aina tavatessamme.

Lue lisää

Nyt minulle jäi epäselväksi. Onko juttu jo kokonaan loppu ja haudattu? Onko ovi vielä auki tai edes raollaan? Käytät sekä preesensiä että imperfektiä. Huomaatko?

Kirjoittaisin sinulle mielelläni pitkästi, mutta minulla on vain ajastimen verran aikaa. Haluan kuitenkin sanoa sinulle, että ehkä et ollut vain "joku kokeilu" vaikka kai sekin on mahdollista. Ehkä olit/olet kovinkin rakas tai ihastuttava. Valitettavasti ihastus tai rakkauskaan ei vielä yksin vie minnekään. Tarvitaan sopiva elämäntilanne, halu suhteen aloittamiseen ja ennen kaikkea päätös suhteen aloittamisesta. Toki tilanteen voi kai antaa jatkua epäselvänä säätämisenäkin.

En tiedä rainbow-jutuista vielä paljoakaan, mutta sen jo tajuan, että heterolle suhteen aloittaminen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on iso elämänmuutos. Mitä enemmän ikää, sitä isompi mullistus. Se on iso elämänmuutos, vaikka hetero pysyisi kaapissaan ja sateenkaariseukkaisi vain salaa. Heteronaisella on mahdollisuus muuntautua yhdellä rytinällä suoraan lesboksi. Sievä sivuaskel bisseksi vaikuttaa helpommalta ja itsestään selvemmältä, mutta ei se sitä välttämättä ole. Moni ehkä ajattelee, että bisset saavat kaiken ja heille koko maailma on auki. Ainakaan lesbot eivät kuitenkaan ole tietämättömiä bisseyteen liittyvistä ikävistä määreistä, ennakkoluuloista ja stereotypioista. Lähinnä taiteilijoille biseksuaalisuus voi olla myyntivaltti ja mielikuvitusta ruokkiva paljastus muuten salatusta yksityiselämästä. Onko ihastuksesi kohde taiteilija? Jos ei ole, niin anna vähän armoa ja ymmärrystä hänellekin.

Kyllä se nyt taitaa olla ohi. Ei itse jaksa odotella montaa vuotta että toinen tunnustaisi tuntevansa enemmän ja uskaltaisi elää myös siten. En odota suhteen alkua mutta haluan jo vihdoin sitä että uskalletaan tuntea. Ja kun ei uskalleta täysillä, niin miksi minä tuhlaan elämääni odottamalla muutosta siihen?
Rakastan toki, ja mahdollisuuksia on ollut ja annettu. Mä olen itse bi, lapsiakin löytyy kuten myös vastapuolelta. Mutta tunteita pitää uskalla seurata eikä soutaa ja huopaa ees taas, välillä rakastuneena välillä "ei ikinä oo muuta ollutkaan kun ystävyyttä".
Pitää kai ajatella jo itseään.

joopajoo40 kirjoitti:

Kyllä se nyt taitaa olla ohi. Ei itse jaksa odotella montaa vuotta että toinen tunnustaisi tuntevansa enemmän ja uskaltaisi elää myös siten. En odota suhteen alkua mutta haluan jo vihdoin sitä että uskalletaan tuntea. Ja kun ei uskalleta täysillä, niin miksi minä tuhlaan elämääni odottamalla muutosta siihen?
Rakastan toki, ja mahdollisuuksia on ollut ja annettu. Mä olen itse bi, lapsiakin löytyy kuten myös vastapuolelta. Mutta tunteita pitää uskalla seurata eikä soutaa ja huopaa ees taas, välillä rakastuneena välillä "ei ikinä oo muuta ollutkaan kun ystävyyttä".
Pitää kai ajatella jo itseään.

Lue lisää

Harmillista, jos suhde on kokonaan ohi. Edelleen vaikutat kuitenkin mielestäni epävarmalta ja huomaat sen itsekin, jos luet omaa tekstiäsi: "taitaa olla ohi".

Minä olen tällaisissa asioissa onnettoman hidas. Haluan aina nukkua yön yli monien päätösten suhteen, mutta ihmissuhdeasioissa saatan marinoida asioita tosi pitkään. Ymmärrän toki, että se saattaa pilata koko jutun ja joskus toki olen liikkeissäni pikaisempi. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin sellainen elämäntilannekin, että en mielestäni ole aivan valmis suhteeseen. Tiedän ajattelevani täysin typeriä asioita (pitäisi sitä ja tätä, mm. pudottaa painoa ensin), mutta en voi asialle mitään. Kuten jossain toisaalla jo kirjoitin, että koen itseni tällä haavaa surkeaksi. Monien lapsiperheellisten olen puolestaan huomannut harkitsevan asioita pitkälti lasten kautta tyyliin "sitten kun Anni menee kouluun".

Toinen ongelma on, että minä niin sanotusti mietin asioita ääneen. Joskus työpaikan kokouksissakin jaarittelen ääneen ajatusprosessiani tyyliin "toisaalta niin ja toisaalta näin". Olen huomannut, että se hermostuttaa ihmisiä ja johdattaa heitä tulkitsemaan minua ihan väärin. Ja minä kun olen ajatellut, että he hyötyisivät siitä, että he voivat seurata ajatuksenjuoksuani ja prosessini vaihetta! Varmasti vaikuttaa soutamiselta ja huopaamiselta, jos seuraa ajatuksiani :( Ihastuksesi toki soutaa ja huopaa, jos hän antaa vuoron perään erilaista signaalia. Toisaalta se voi ihan oikeasti kuvata hyvinkin totuudenmukaisesti hänen ajatuksiaan. Hän ei siis välttämättä halua kiusata sinua tai edes tule ajatelleeksi kiusaavansa sinua. On totta, että sinun täytyy tehdä päätös sen suhteen, tuhlaatko elämääsi päätöksen odotteluun. Voisitko ilmaista hänelle, että haluat suhteenne laadun selväksi ja toivot saavasi vastauksen siihen-siihen-mennessä? (Älä kuitenkaan sano hänelle haluavasi vastauksen heti!) Oletko valmistautunut siihen, että hänen vastauksensa voi olla muutakin kuin kyllä/ei? Mitä vastaisit, jos hän haluaisi jatkaa jonkinlaista epämääräistä suhdetta välillänne? Riittäisikö se sinulle, jos esimerkiksi sopisitte sellaisen suhteen säännöt selviksi?

Sitten varoitan myös sinua signaalien ylivastaanottamisesta ja ylitulkitsemisesta. Kun on nälkä, pää täyttyy ruokaa koskevista ajatuksista. Yritä huolehtia siitä, että elämässäsi on muutakin. Yritä myös saada suora ja aito viestintäkontakti ihastuksesi kanssa viestimiseen. Pelkillä vihjeillä ja esimerkiksi kehonkielellä viestiminen on tuhoon tuomittu yritys.

Voimia, viisautta ja sitkeyttä!

Hei vaan. Tätä meidän rakkauttamme on jatkunut siis jo parisen vuotta ja nyt se vaan on totaalisesti ohi. Oli hänen prosessinsa mikä hyvänsä, en voi vuosikausia seurata vierellä, kuinka se ei lopulta kehitykään. Ihan vapaasti saa olla onnettoman hidas, mutta kun lopputulos on se, että rohkeutta ei löydy tarpeeksi ja tunnustetut tunteetkin kielletään lopulta niin kyllä sitä vaan melko tyhmäksi tuntee itsensä.

Oli signaalit mitä hyvänsä, tulkitsin sitten pussailut ja läheisyyden ja puheet rakastumisesta liiaksi.

Ei sormukset mitään välttämättä kerro. Varattu voi olla ilman sormuksia ja toisaalta vapaalla, eronneella tai leskellä voi olla vaikka kuinka paljon sormuksia. Täälläkin päin on niin paljon ahdistelevia miehiä, että välillä on lähes pakko laittaa feikkisormus sormeen...

Aloittajalle neuvoksi, että ei kannata tänne nettiin laittaa liian yksityiskohtaisia kuvauksia omasta ihastuksestaan. Voi nimittäin olla melkoinen turn off löytää itsensä netistä ja toisaalta kateellisia ihmisiä riittää joka lähtöön kuiskuttelemaan ja sotkemaan asioita. Vielä inhottavampaa se on jos sillä toisella osapuolella ei olekaan samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Tsemppiä sinulle kuitenkin ja toivotan onnea matkaan!

Valitettavasti lesbopiireissä tuo kateellisten kuiskuttelu ja asioiden sotkeminen on ihan mahdollista ja arkipäivää. Kaikki lesbot eivät tietenkään liiku ns. lesbopiireissä, mutta jos niistä ulos jättäytyy, niin ikävän yksin joutuu helposti elämäänsä eteenpäin tallaamaan. Kuulostan nyt ehkä vähän turhan synkältä ja pessimistiseltä, mutta minulla on siihen oma syyni.

Aloittajalle sanoisin, että nauti ihastuksen tunteista. Itse kerran ihastuin kauhean syvästi henkilöön, jonka kanssa minun ei ollut mitenkään mahdollista saada edes ystävyyttä aikaiseksi. Ne ihastumisen tunteet kuitenkin piristivät minua ja pystyin kanavoimaan sen lisäenergian minulle hyödyllisiin juttuihin. Eli loppujen lopuksi sain käännettyä ihastuksen omaksi hyödykseni, vaikka en koskaan ihastumista kohteelle paljastanutkaan. Ihastuksesta luopuminen oli rankkaa, mutta onneksi ihastuin sitten toiseen henkilöön jonkin ajan kuluttua. Eikä sekään haittaa, vaikka olisi jo nelikymppinen ja kokisi oman seksuaalisuuden suhteen yllätyksiä. Niin on käynyt monille. Oikeastaanhan se on jopa hauskaakin, että elämällä on tarjottavana ylläreitä vielä "vanhanakin". Äläkä nyt ota tuota niin, että 39-vuotias olisi vanha!!!!

Hieman sama juttu täällä:)

Toisinaan ihastun kovasti sellaisiin, joiden kanssa ei ole syystä tai toisesta mahdollista edetä enempää. Silti tunne on aivan ihana, vaikka tiedostaakin reaaliteetit. Pelkästä ihastumisen tunteesta voi nauttia!

Toisaalta koen kuitenkin syvästi syyllisyyttä, että mitä jos se toinenkin tuntee samoin, mutta ei voi itsekään asialle sen enempää tai entä jos tunnustettuani itselleni reaaliteetit alan itse viilettää jossain muualla jonkun toisen kanssa ja hänestä tuntuukin tosi pahalle tai entä jos se toinen onkin jo pidemmän aikaa pitänyt minusta, mutta minä en ole tiennyt asiasta yhtään mitään enkä edes aavistanut asiaa yhtään? Silloin minustakin tuntuu tosi pahalle. Toisaalta minun pitäisi kyetä olemaan onnellinen hänen puolestaan jos hän onkin löytänyt jonkun toisen, koska hänkin on ollut joskus aikaisemmin iloinen minun puolestani. Koen kovasti kuitenkin iloa jos olen kuullut tai huomannut, että se toinenkin on yhtäkkiä piristynyt tai on tehnyt puolestani jotain hyvää täysin pyytämättä ja yllättäen.

Joskus taas olen odottanut aivan liian kauan edetäkseni sen toisen kanssa (jos tällainen mahdollisuus edes on ollut) ja lopulta se mahdollisuus on täysin mennyt ohi eikä toista mahdollisuutta enää tule tai sen toisen ihmisen kiinnostus on siihen mennessä lopahtanut minua kohtaan.

Pelkästä ihastumisen tunteesta voi siis nauttia täysin siemauksin ilman, että tapahtuu tai tekee sen kummallisempaa ja ilman katkeroitumista. Ihastuminen voi olla itsessään valtava voimavara jos sen vaan osaa kääntää eduksi. Jokaisesta ihastumisesta oppii kuitenkin uusia asioita ja on taas yhtä kokemusta rikkaampi. Elämä yllättää toisinaan :)

Jos taas haluaa ja on mahdollisuus ottaa askel eteenpäin niin ei kannata liian kauaa odotella, muuten käy niin kuin minulle joskus on käynyt, että se mahdollisuus on mennyt eikä uutta tilaisuutta tule enää koskaan. Kannattaa siis vain rohkaista itsensä ja jos tulee rukkaset niin aina voit olla ylpeä itsestäsi, että sinä ainakin yritit ja uskalsit eikä tarvitse enää vanhempana miettiä, että mitä jos...

Eiköhän näissä sydämenasioissa kannata kuunnella sitä sydäntä...

KaikkiTyynni kirjoitti:

Eiköhän näissä sydämenasioissa kannata kuunnella sitä sydäntä...

Varmaan kannattaa. Oli kuitenkin kiinnostavaa, ettei hän vaikuttanut tekevän eroa mies- ja naiskohteen välillä.

Mitä tulee sydämeeni, niin se onneksi jo tullut vähän järkiinsä. Nyt on tiedossa paljon ohjelmaa, jonka suhteen on pakko kuunnella tunteiden sijasta järkeä. Täytyy kylmästi pistää sydän pehmustettuun säilytyslaatikkoon vähäksi aikaa. Jospa ehtisin vähän nauttia keväästäkin. Käydä luonnossa ja hyvän sään salliessa juoda terassikahvit. Puutarhajuhlat on edessä, joten lemppari kevätmekko päälle vaan ja skåålaamaan. Kesää olen suunnitellut viettäväni enemmän töiden kuin vapaa-ajan parissa, mutta toki täytyy ehtiä relaamaankin.

Jos se yksi suloinen nainen sattuisi tämän viestin näkemään, niin toivoisin hänelle samaa. Eli irrottautumista ruutujen äärestä, ulos lähtemistä, luontoa, kaupunkia, ihmisten seuraa, kahviloita, tuulettumista, puistoja, raitista ilmaa, kukkia, merenrantaa ja tuoksua jne. Suosittelen kahvittelua Kauppatorilla. Siellä minäkin välillä fillarini kanssa vierailen, tosin yhteentörmääminen olisi melkoinen ihme. Haluaisin lähettää myös helliä rutistuksia, suukkoja ja ison kimpun keväisiä kukkia.

Höpsööntynyt__ kirjoitti:

Varmaan kannattaa. Oli kuitenkin kiinnostavaa, ettei hän vaikuttanut tekevän eroa mies- ja naiskohteen välillä.

Mitä tulee sydämeeni, niin se onneksi jo tullut vähän järkiinsä. Nyt on tiedossa paljon ohjelmaa, jonka suhteen on pakko kuunnella tunteiden sijasta järkeä. Täytyy kylmästi pistää sydän pehmustettuun säilytyslaatikkoon vähäksi aikaa. Jospa ehtisin vähän nauttia keväästäkin. Käydä luonnossa ja hyvän sään salliessa juoda terassikahvit. Puutarhajuhlat on edessä, joten lemppari kevätmekko päälle vaan ja skåålaamaan. Kesää olen suunnitellut viettäväni enemmän töiden kuin vapaa-ajan parissa, mutta toki täytyy ehtiä relaamaankin.

Jos se yksi suloinen nainen sattuisi tämän viestin näkemään, niin toivoisin hänelle samaa. Eli irrottautumista ruutujen äärestä, ulos lähtemistä, luontoa, kaupunkia, ihmisten seuraa, kahviloita, tuulettumista, puistoja, raitista ilmaa, kukkia, merenrantaa ja tuoksua jne. Suosittelen kahvittelua Kauppatorilla. Siellä minäkin välillä fillarini kanssa vierailen, tosin yhteentörmääminen olisi melkoinen ihme. Haluaisin lähettää myös helliä rutistuksia, suukkoja ja ison kimpun keväisiä kukkia.

Lue lisää

Oma suunnitelmani on tuntea kaikki tunteet ihan täysillä.

<3 <3 <3 <3 <3!!!!
Tosi mahtavaa! Upea päätös! Onnenrutistus!

Tiedätkö, olen kateellinen, sillä minun tilanteeni on vaikeampi. Olen ehkä sitten sellainen erityisherkkä (olen kyllä skeptinen sen ilmiön suhteen) tai joku, mutta minulla on hyvin herkkävireinen hermosto. Reagoin jo lapsena muutoksiin somaattisilla oireilla. Minulle ei voitu esimerkiksi kertoa huvipuistoon lähdöstä etukäteen, koska muuten en olisi saanut nukuttua tuntiakaan edellisenä yönä ja olisin kiipeillyt koko edellisen päivän seinille saamatta muruakaan syötyä. Vastaavia esimerkkejä olisi paljon. Tunteeni ovat aina olleet kovin näkyviä. Jos antaisin mieleni vapaasti lillua ihastuksessani, en saisi edes kahvilasta ostettua kahvia. Minä vain hymyilisin typerää ihastuneen ihmisen hymyä posket helottaen ja tuijottaisin myyjää, joka ei liittyisi tunteisiini mitenkään. Kyllä nyt on niin, että minun on pakko keskittyä pitämään ajokkini oikealla kaistalla: vuorokausirytmin ylläpitäminen, terveelliset ja säännölliset ateriat, työt ja opinnot, kotityöt, välttämätön byrokratia ynnä muut elämääni pystyssä pitävät tekijät. Minä olen aina joutunut jarruttelemaan ja tukahduttamaan tunteitani arjessa. Silti ne joskus lähtevät käsistä. On loppujen lopuksi harvoja tilanteita, joissa annan itseni olla ihan juuri sellainen kuin olen ja päästän tunteeni valloilleen. Minulle lähimmät ja rakkaimmat ihmiset tietenkin saavat useinkin nähdä ja kokea minut ihan pitelemättömänä. Mutta ollos huoleton, ei minun sydän siellä säilytyslaatikossa pilaannu eikä ihastukseni laannu. Säilytys mahdollistaa minulle kutakuinkin normaalin toimintakyvyn halvaannuttavan kovasta ihastuksesta huolimatta. Olen varma, että ihastukseni ihana kohde kannattaisi tällaista ratkaisua, sillä hän haluaa minun tekevän muutakin kun vain istuvan haikeana käsi poskella kaukaisuuteen tuijottaen. Pikemminkin uskon, että kun saan pyöritettyä arkeani useampien onnistuneiden viikkojen ajan riittävän hyvällä menestyksellä, sydämeni kypsyy siellä pehmustetussa boksissaan kohtaamaan jopa isompia tunnekuohuja.

Taidan käydä välillä kertomassa kuulumisiani tähän ketjuun. Jään miettimään, miten sinun tunteiden täysillä tunteminen vaikuttaa arkeesi... Yritätkö avata ovea kännykällä? Laitatko postin jääkaappiin? Valvotko iltaisin sängyssä nukahtamisvaikeuksien kera? Unohdatko välillä oman nimesi? Piirteletkö kokouksissa sydämiä? Meinaatko jäädä katua ylittäessäsi auton alle? Syödä appelsiinin kuorineen? Vai oletko sinä vaan ihan järkevä oma itsesi salaperäistä hymyä välillä hymyillen. Ihastuksen kohteellani on muuten uskomattoman hyvä pokerinaama. Voi kun sellaisen jostain saisin. Siitä kyllä olisi hyötyä.

Ps. Olen keksinyt jo varmaan 30 yllätystä, jotka haluaisin kultamussukalleni järjestää. Taidan kirjoittaa ne varmuuden vuoksi ylös, JOS niille vaikka tulisi joskus tarvetta. Harmi etten tiedä, tykkääkö hän yllätyksistä. Olisi myös hauska tietää, kuinka kokeilunhaluinen hän on. Tämä kaikki on tietenkin vain pilvilinnassa lillumista...

Yllätyslistalla on jo 101 juttua <3

Höpsööntynyt__ kirjoitti:

Yllätyslistalla on jo 101 juttua <3

No toivotaan että pääset toteuttamaan niitä! Sitten jos tai kun siltä tuntuu.

hyvältäkuulostaa__ kirjoitti:

No toivotaan että pääset toteuttamaan niitä! Sitten jos tai kun siltä tuntuu.

Joo, toivotaan todellakin! Ken uskaltaa kätensä minulle ojentaa, saattaa löytää itsensä seikkailuista...

Luku on jo 118, vaikka lopetin ideoinnin. Niitä vaan ponnahtelee päähäni ihan itsestään. Hitsi, 119.-140. pompsahtivat listalle jo tässä välissä. Päästäni puuttuu vipu, jolla ideageneraattori suljetaan.

Itselleni on pian toivottavasti tulossa pienenpieni sooloseikkailu - jos strategiani toimii ja saan juonittua itselleni lipun.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että cis-nainen? Itse en pahemmin ole kuullut tuota termiä kenenkään käyttävän, en ainakaan kenenkään, joka tuntee kuuluvansa siihen sukupuoleen johon on syntynytkin... Onko tämä jokin uusi trendi?

Jos minä olisin sinä niin pyrkisin hieman jarruttelemaan itseäni. Muuten tuleekin aivan kauhia pettymys jos se toinen ei tykkääkään..., vaikka saahan sitä fantasioida.

Minulla on viime aikoina ollut vähän univaikeuksia, mutta tänään nukuin ihanan pitkään. Herätessäni ihan ensimmäinen ajatus oli tämä Ihana Nainen. Se oli kiva herääminen. En ole vielä kertaakaan nähnyt hänestä unta. En yleensäkään näe kauheasti unia tai muista niitä jälkikäteen. Ehkä hän joku yö tulee myös uniini...

Vai pitäisi jarrutella? Kerroin tuolla aiemmin, että joudun itse asiassa koko ajan arjessa jarruttelemaan tunteitani. Noita yllätyksiä on yksinkertaisesti kiva listata. Monet niistä on sellaisia kivoja juttuja, että voin toteuttaa ne yksinkin tai jonkun ystävän tms. kanssa. Joihinkin tarvitsisi nimenomaan oman rakkaan, jollaista minulla ei nyt ole. Jos se toinen eli Ihana Nainen ei tykkäisikään minusta, niin se olisi tosiaan kauhia pettymys. Olen kokenut pettymyksiä ennenkin ja selvinnyt niistä hengissä. Elämä on täynnä tunteita.

Saattaa olla kyseessä trendi. Olen oppinut cis-määritteen käytön englanninkielisistä keskusteluista. Siellä osa kirjoittaa olevansa trans, osa cis ja osa jättää ilmoittamatta. Olen ymmärtänyt, että cis on vain kolme kirjainta, joiden avulla voi tehdä omasta viestistään yhdellä tavalla tarkemman. Ehkä tapa rantautuu joskus Suomeen. Ehkä ei.

Teen sauhuten hommia. Ajattelin vaan lähettää sille yhdelle söpölle naiselle vähän iltatykkäyksiä. Olet ihastuttava! Olisin tänään kiittänyt patistamisesta, siksi soitin. En kyllä tiedä, meneekö nämä kirjaimet vaan bittiavaruuteen vai sattuuko hän näitä lukemaan, mutta tällaista päässäni pyörii.

Ps. Yllärilistalla on 249 ideaa nyt :)

Kaikki sympatiani sinulle. En oikein tiedä, mitä muuta voisin kommentoida. Sinulla taitaa olla aika sietämätön tilanne. En tiedä, kannattaako koskaan odottaa edellisen parisuhteen päättymistä. Minusta vähän tuntuu, että se on tuskallinen prosessi, joka aniharvoin johtaa mihinkään hyvään. Jotkut toki pitävät julki- ja salasuhdetta samaan aikaan ja joskus harvoinhan käy niin suloisesti kuin Charlesille ja Camillalle, että salarakkaudesta tulee Nr. 1.

Näinhän se menee, ehkä seuraavassa elämässä sitten.

No, sinun pitää tutustua ihmiseen suoraan. Soita suoraan hänelle, juttele hänelle tai mene käymään hänen luonaan. Jos et mitään yritä niin mitään et voi saavuttaakaan.

Kyllä hän varmasti kaunista ääntäsi jaksaa ja haluaa kuunnella puhelimessa jos yhtään on kiinnostunut, vink vink;)

Minulla ei ole hänen yhteystietojaan muualle kuin työpaikalle. Työssään hän on varmaan kiireinen, eikä minulla ole oikein hänelle oikein mitään asiaa. Mitäs minä keksisin? Pitäisikö minun tekeytyä puhelinhaastettelijaksi ja nyhtää hänestä sellaisia tietoa, jotka itseäni kiinnostaisivat? Vai pitäisikö minun tekeytyä lähettipalvelun lähetiksi, joka veisi hänelle lahjaksi... ...niin mitä?

No, tuskin häneen täälläkään tutustut vai mitä?

Tietojenkalastelijako kirjoitti:

No, tuskin häneen täälläkään tutustut vai mitä?

Tuskin, mutta saatan saadan jonkun idean.
Eli yritän sentään jotain ;-) *pus*!

Missä ammatissa otetaan vastaan paketteja ja vastataan puhelinmyyjän soittoihin? Kerros nyt vielä sekin. Nimittäin kaikissa ammateissa läheskään niin ei tehdä.

Kai sentäs olet kyennyt kotipuhelinnumeron ja osoitteen saamaan selville, vai mitä;) ?

Ja etkös jo kirjoittanut keksineesi paljon ideoita, mihinkäs ne jäi?

Ja ei, aina ei ole pakko juonitella. Joskus on paljon parempi, että ottaa suoraan yhteyttä, soittaa, laittaa viestiä ihan omana itsenään ja omalla nimellään joko töihin tai kotiin. Parhaiten asiat selviää ihan kahden kesken puhumalla. Joskus sitä voi olla vaikka tosi vanhentunutta tietoa itsellä tai toisilla...Asioita voi ymmärtää väärin ja luonteita tulkita väärin. Parhaiten asiat selviää kasvotusten eikä rikkinäisen puhelimen kautta.

FacetoFace--- kirjoitti:

Missä ammatissa otetaan vastaan paketteja ja vastataan puhelinmyyjän soittoihin? Kerros nyt vielä sekin. Nimittäin kaikissa ammateissa läheskään niin ei tehdä.

Kai sentäs olet kyennyt kotipuhelinnumeron ja osoitteen saamaan selville, vai mitä;) ?

Ja etkös jo kirjoittanut keksineesi paljon ideoita, mihinkäs ne jäi?

Ja ei, aina ei ole pakko juonitella. Joskus on paljon parempi, että ottaa suoraan yhteyttä, soittaa, laittaa viestiä ihan omana itsenään ja omalla nimellään joko töihin tai kotiin. Parhaiten asiat selviää ihan kahden kesken puhumalla. Joskus sitä voi olla vaikka tosi vanhentunutta tietoa itsellä tai toisilla...Asioita voi ymmärtää väärin ja luonteita tulkita väärin. Parhaiten asiat selviää kasvotusten eikä rikkinäisen puhelimen kautta.

Lue lisää

Itse asiassa paketteja (ja muuta postia) otetaan vastaan erittäin monissa ammateissa. Yhdysvalloissa henkilökunnan postiin suhtaudutaan hieman skeptisemmin mm. tannoisten pernaruttokirjeiden vuoksi, mutta täällä lintukodossa voi lähettää melkein mitä vaan kenelle vaan. Puhelinmyyjätkin soittelevat joihinkin paikkoihin, mutta aika useinhan heillä on vaikeuksia saada puheluaan jatketuksi. Minä ainakin tyssään heti alussa. En kuitenkaan edes ehdottanut puhelinmyyntiä, vaan puhelinhaastattelua. Kerran peruskoulussa soitettiin opettajalle pilapuhelu kesken tunnin. Koulusihteeri todellakin haki opettajan kesken tunnin puhelimeen, jota puhui yksi meidän luokan oppilaista. Oppilas haastatteli kaikenlaista ja opettaja vastaili kummallisen luottavaisesti. En kerro, miten juttu päättyi, mutta ei siitä mitään ikävää kenellekään seurannut. Itse asiassa oltiin saatu yksi toinen opettaja juoneen mukaan. On tullut ollut mukana kaikenlaisissa jekkuiluissa. Kerran nostettiin yksi maastopyörä lipputankoon. Mutta ihastukseni kohteen ammattia en paljasta. Enkä ole yrittänyt selvittää hänen henkilökohtaisia yhteystietoja. Vain Facebook-profiilin olen stalkannut, eikä siitäkään ole kuin hetki aikaa.

Mitä ideoihin tulee, niin nehän on varattu yhteisen ajan viettämiseen. Ei niitä voi hyödyntää siinä vaiheessa, kun yhteistä aikaa ei vielä ole. Minulla on tällainen vallihauta ongelmana. Miten päästä esteen yli, ali tai läpi? Toki voin hyödyntää ideoita yksinkin tai jonkun muun henkilön kanssa kuten jo kerroin. Kirjasin ideat kuitenkin siinä tarkoituksessa, että voisin niitä asioita nimenomaan järjestää yllätyksiksi omalle kultamussukalleni. Muuten valmis suunnitelma - vain kultamussukka puuttuu! Useimmat ideoista on uusiokäytettäviä eli voisin myös ruveta myymään niitä halukkaille siskoille. Laittakaa tähän viestiin vastaukseksi oma sähköpostiosoitteenne, jos olette halukkaita ostamaan söpöjä ajanvietto- ja ylläri-ideoita. Moni idea sopii myös ekologiseksi ja immateriaaliseksi lahjaksi (esimerkiksi kotinsa suurella vaivalla konmarittaneille ja minimalismiin hurahtaneille naisille). Hintani ovat kohtuullisia, joten kannattaa laittaa kyselyitä tulemaan. Toimitusajat saattavat valitettavasti venyä, koska minulla on monta projektia, mutta nolla sihteeriä.

Viestisi viimeinen kappale oli täyttä asiaa. Olen todennäköisesti samaa mieltä. Jään miettimään ehdotustasi. En varmasti tee mitään hätiköityä. Pikemminkin harkitsen asiaa edelleen kesäkuussa 2027.

Kummallisen valoisaa edelleen! Päivä hurahti yhtäkkiä. On vielä soitettava yksi puhelu.

Niin. Poliiseilla onkin järkyttävän pieni palkka, mutta toisaalta sen ymmärtää kun kyseessä on "vain" amk-taso, jonne ei ne fiksuimmat oikein valikoidu. Varmaankin oletukset palkasta ovat jotenkin epärealistisen suuret ja pettymys onkin suuri kuinka pieni palkka on. Sitten joutuu hämärähommiin kun haluaisi suurempaa palkkaa... Joutuu jopa myymään tietoja tai rikoksiin itse mukaan. Aika säälittävää toisaalta. Oisko pitänyt heidänkin ihan kiltisti lukea korkeampi koulutus itselle? No ne hölmöimmät laitetaan kentälle tai jopa voivat edetä urallaan tiedusteluun.

Mitä taas taiteilijasieluihin tulee niin hehän vasta hyväntahtoisia lörppösuita ovat. Kaikesta ja kaikkialla pitää hakea huomiota itselleen. Ei itsesuojeluvaistoa laisinkaan eikä tilannetajua.

Ihan hyvä, että somessa asiattomia poliiseja ja tietovuotajia saadaan häkkiin. Heiltä kun vaaditaan työhön liittyvää arvokasta ja nuhteetonta käytöstä vapaa-ajallaankin. Kaikki eivät voi olla Eetu Lumisia, tarvitaan myös luotettavia ihmisiä töihin eikä mitään lörppösuita!

Joo, ei tänne tietenkään kannatakaan liikaa itsestään tai tilanteestaan kirjoitella.

Herkkyys on kyllä sekä ihanaa että kamalaa. Liittyykö sinun herkkyyteen asioita, joista pidät tai joita jopa rakastat? Minulla on kyllä useampia sellaisia juttuja, joista en luopuisi. Eksäni sanoi, että hän kadehtii minua, kun saan kaikista asioista niin paljon irti. Hän sanoi, että minulta pitäisi oikeastaan periä tupla- tai triplahintaiset lippuhinnat, kun olen niin tuhannella kaikissa jutuissa mukana oli sitten kyseessä huvipuistovekotin tai konsertti. Vielä tärkeämpiäkin herkkyysetuja on, mutta en niitä viitsi täällä paljastaa. Jostain syystä minulla on myös älyttömän hyvä maku- ja hajuaisti. Niistäkin on iloa, päivittäin jopa. Onko sinulla mitään apuja jännittämiseen yms.? Minulla on sekä lääkkeitä että mentaalikeinoja. Tällä viikolla oli yksi tilanne, johon olin päättänyt ottaa avuksi lääkettä, mutta muistin vasta tilaisuuden jo alettua, että pilleri on edelleen laukussa. Niin minulle käy aika usein. Mentaalikeinot ovat tosi kätsyjä, mutta tietenkin ne vaativat treenaamista eli työtä. Uurastin joskus tosi paljon niiden eteen. Sittemmin laiskistuin. Nyt taas kiinnostaisi aloittaa määrätietoisempi treenaus, kun olen jo melkein saanut itselleni muotoiltua tavoitteitakin. Alkoholia en muuten koskaan ole käyttänyt jännittämisen avuksi. En oikeastaan ole koskaan tajunnut, miten alkoholia käytetään rohkaisuun, mutta monet sitä käyttää ja ilmeisesti hyötyy myös.

Ihastumiset stressaavat todellakin. Mukavaa, että minulla on vertaiskärsijöitä, vaikka ikävä harmihan meillä on riesana. Kirjoitit, että "ei auta muuta kuin olla hädissään". Oletko tutustunut erilaisiin mentaalikeinoihin kuten Mindfulnessiin, muihin meditaatiomuotoihin, rentoutusharjoituksiin, kognitiiviseen psykoterapiaan tms.? Ymmärrän kyllä hyvin valvomisen, oksentamisen ja hikoilun. Sellaista se valitettavasti on. Onneksi asioihin voi vähän ainakin vaikuttaa. Edmund Bournen työkirja Vapaaksi ahdistuksesta on todella hyvä. Sitä on vaan vaikea saada kirjastosta, kun se on niin haluttu. Kannattaa ostaa omaksi, jos se vaikuttaa hyödylliseltä. On muuten jännää, että ahdistusta ja esimerkiksi ujoutta käsitteleviä kirjoja lainataan kirjastoista hirveästi. Masennusta käsitteleviä kirjoja on huomattavasti helpompi saada kirjastosta.

Olen taas täysin päinvastaista mieltä.

En voi ymmärtää miten joku voi ottaa jännittämiseen lääkkeitä. En voi myöskään ymmärtää kuinka joku voi jännittää noin paljon noin pienistä asioista. Täytyy elämä olla todella vaikeaa!!! En voi myöskään ymmärtää kuinka joku voi stressata jostain esiintymisestä tai työhaastattelusta. En ymmärrä miten joku voi valvoa tai oksentaa saati sitten ahdistua valtavasti. Kyllä kaikenmaailman lääkkeet ovat vihonviimeinen asia:)

Kyllä täytyy olla joko autistinen, asperger, erityisherkkä tai tietojenkalastelija. Ei normaalijärkinen käyttäydy tai ajattele noin.

Vttumitäpskaa kirjoitti:

Olen taas täysin päinvastaista mieltä.

En voi ymmärtää miten joku voi ottaa jännittämiseen lääkkeitä. En voi myöskään ymmärtää kuinka joku voi jännittää noin paljon noin pienistä asioista. Täytyy elämä olla todella vaikeaa!!! En voi myöskään ymmärtää kuinka joku voi stressata jostain esiintymisestä tai työhaastattelusta. En ymmärrä miten joku voi valvoa tai oksentaa saati sitten ahdistua valtavasti. Kyllä kaikenmaailman lääkkeet ovat vihonviimeinen asia:)

Kyllä täytyy olla joko autistinen, asperger, erityisherkkä tai tietojenkalastelija. Ei normaalijärkinen käyttäydy tai ajattele noin.

Lue lisää

Asperger, autismi ja erityisherkkyys tuskin sulkee pois täysjärkisyyttä eikä jännittäminen tilanteesta riippumatta ole mielipide kysymys.

Tänään oli aika kaunis päivä. "Harrastin" sen verran näitä asioita, että yritin nähdä ihmisten joukossa naisista pitäviä naisia. En nähnyt yhtäkään, jonka olisin lesboksi luokitellut. Kaikkialla tuntui vaan olevan heteropariskuntia lapsineen tai lapsenlapsineen. Tutkani on kyllä varmaan surkea.

Silkkaa vedätystä ja kalastelua oli koko ketju!

Sivusta, mitkä ovat painavia syitä? Hänestä johtuvia vai et itse tahdo edistää asioita?

Minullakin tällainen tilann. Entinen hetero meni useampi vuosi sitten ihastumaan naiseen, jota ei työn yms vuoksi voinut lähestyä. Eikä se ihastus katoa vaikka yritän. Nähdään ryö ja harrastuskuvioissa, jutellaan, katsotaan välillä silmiin. Ehkä mun on pakko tunnustaa asia hänelle, jotta pääsen itse jatkamaan ja ehkä ihastumaan johonkin toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta, mitkä ovat painavia syitä? Hänestä johtuvia vai et itse tahdo edistää asioita?

Sanoisin, että olosuhteista johtuvia. Jos tulisi sopiva tilaisuus vapaalla, niin yrittäisin edistää tilannetta. Pelkään myös, ettei hän ole tarpeeksi sinut itsensä kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Minullakin tällainen tilann. Entinen hetero meni useampi vuosi sitten ihastumaan naiseen, jota ei työn yms vuoksi voinut lähestyä. Eikä se ihastus katoa vaikka yritän. Nähdään ryö ja harrastuskuvioissa, jutellaan, katsotaan välillä silmiin. Ehkä mun on pakko tunnustaa asia hänelle, jotta pääsen itse jatkamaan ja ehkä ihastumaan johonkin toiseen.

Lue lisää

Mistä tiedät, että ei ole molemminpuolista?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tiedät, että ei ole molemminpuolista?

No en tietysti tiedäkään. Mutta en sen varaan laske, että olisi. Jos uskaltaudun asiasta hänelle puhumaan, olen tehnyt, minkä voin ja sitten ei parane haihatella. En tiedä onko hän hetero, bi vai lesbo. Minusta hän tietää, että olen ollut suhteessa miehen kanssa, kun minulla on aikuisia lapsia. Olen antanut itselleni tämänvuoden aikaa selvittää tämä asia.. se olisi huikea bonus, jos hän kokisi samoin, mutta en sellaista uskalla edes toivoa. (No youvon tietysti, mutta olen realisti)

Anonyymi kirjoitti:

No en tietysti tiedäkään. Mutta en sen varaan laske, että olisi. Jos uskaltaudun asiasta hänelle puhumaan, olen tehnyt, minkä voin ja sitten ei parane haihatella. En tiedä onko hän hetero, bi vai lesbo. Minusta hän tietää, että olen ollut suhteessa miehen kanssa, kun minulla on aikuisia lapsia. Olen antanut itselleni tämänvuoden aikaa selvittää tämä asia.. se olisi huikea bonus, jos hän kokisi samoin, mutta en sellaista uskalla edes toivoa. (No youvon tietysti, mutta olen realisti)

Lue lisää

Fiksua selvittää asia, ei tarvitse jäädä jossittelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Fiksua selvittää asia, ei tarvitse jäädä jossittelemaan.

Fiksua todellakin. Flirttailu-> friendzone vuorottelu ei ole reilua toista kohtaan, etkä luultavasti saa näin itsellesikään hyvää ja rauhallista mieltä. Toisen saat tällä kyllä epävarmaksi ja pahimmassa tapauksessa menettämään mielenkiinnon kokonaan, mikäli hänelläkin olisi tunteita sinua kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

No en tietysti tiedäkään. Mutta en sen varaan laske, että olisi. Jos uskaltaudun asiasta hänelle puhumaan, olen tehnyt, minkä voin ja sitten ei parane haihatella. En tiedä onko hän hetero, bi vai lesbo. Minusta hän tietää, että olen ollut suhteessa miehen kanssa, kun minulla on aikuisia lapsia. Olen antanut itselleni tämänvuoden aikaa selvittää tämä asia.. se olisi huikea bonus, jos hän kokisi samoin, mutta en sellaista uskalla edes toivoa. (No youvon tietysti, mutta olen realisti)

Lue lisää

Minkä ikäinen tämä toinen on?

Anonyymi kirjoitti:

Minkä ikäinen tämä toinen on?

Mua nuorempi. N 40v.

Joo aina taitaa löytyä meitä, jotka yllättäen ihastuu naiseen ja ovat itsekin hämillään.

❤️ Niinpä. Henkistä kasvua ja itsensä tutkiskelua sekä elämän ihanuudesta nauttimista parhaimmillaan. Ymmärrän kuitenkin myös näihin liittyvän pelon ja epävarmuuden, jos takana pitkä historia heterosuhteissa. Elämäntilannekin voi vaikuttaa. Itse mokasin ensimmäisen naissuhteeni osittain epävarmuuksieni takia. Otti kipeää. Kaikesta oppii ja ihanaa se oli silti.

Jos et lähes 50vuoteen ole kokenut vetoa naista kohtaan, niin kyllä sellaisen tajuaminen saa hämmentymään. Kestää aikansa käsitellä se itse. Olen tullut tulokseen, että omassa nuoruudessa ei puhuttu kun heterousta ja homoista, bi maailma jäi pohtimatta. Kun on ollut parisuhde mieheen ja sitten pitkään sinkkuna, se hämmentää. Toki se myös selittää, miksi parisuhdetta ei ole halunnutkaan.. ei ole tiedostanut, mitä oikeasti haluaa

Anonyymi kirjoitti:

Jos et lähes 50vuoteen ole kokenut vetoa naista kohtaan, niin kyllä sellaisen tajuaminen saa hämmentymään. Kestää aikansa käsitellä se itse. Olen tullut tulokseen, että omassa nuoruudessa ei puhuttu kun heterousta ja homoista, bi maailma jäi pohtimatta. Kun on ollut parisuhde mieheen ja sitten pitkään sinkkuna, se hämmentää. Toki se myös selittää, miksi parisuhdetta ei ole halunnutkaan.. ei ole tiedostanut, mitä oikeasti haluaa

Lue lisää

Aika paljolti just tämä. En mäkään muista, että omassa nuoruudessa olis mistään bi-ihmisistä puhuttu, vaan oli joko tai, hetero tai homo. Ja kun en itseäni lesboksi mieltänyt, niin heterona sitten mentiinai, vaikka tiesin jo varhain, jotta voin ihastella myös naisia. Melkein nelikymppiseksi tartti silti kasvaa ennenkuin iski se tulenpalava, erittäin voimakas ihastus naiseen. Sen jälkeen en olekaan enää miehiin ihastunut. Kyllä tuommoset asiat helposti hämmentää.

Onhan se ihanaa sillon kun tulenpalavasti ihastuu ja rakastuu, mutta voi siinä hetken hämilläänkin olla, etenkin jos ei mitään viitteitä tuommosesta omaan sukupuoleen ihastumisesta ole koskaan ollut. Mulla oli viitteitä ihan riittävästi, mutta silti kun kunnolla kolahti, niin huhhuijaa.

En osaa minäkään samaistua, mutta tuskin hämmennys on ongelma, ellei jämähdä siihen vuosikausiksi pääsemättä eteenpäin.

Kyllä. Tiedossa on.