Lepakon kaikuluotaus on kehittynyt näköaistin tueksi ja rinnalle siten, että laji ei ole menettänyt kokonaan kykyään nähdä. Samat emäsparit, jotka koodasivat ennen jotakin muuta biologista ominaisuutta, alkoivat koodata sen lisäksi osana uutta mutaatioiden kautta syntynyttä sekvenssiä kaikuluotauksen mahdollistavia geenejä. Näin biologiset ominaisuudet lisääntyivät perimän sisältämän informaation kasvun kautta ja syntyi kokonaan uusi simppeli järjestelmä, joka paransi lepakon kelpoisuutta ja mahdollisti lentämisen sekä saalistuksen pilkkopimeässä.
Samanlaisia kaikuluotaukseen perustuvia järjestelmiä kehittyy jatkuvasti lisää muihin lajeihin, joiden populaatiot joutuvat elämään ja hankkimaan saaliinsa pimeässä ympäristössä. Tästä olisi paljonkin tieteellistä näyttöä, mutta en jaksa kaivaa arkistojani ja kopsata tietoa tänne. Tieteeseen perehtyneet asiantuntijat tietävät kyllä, mihin tutkimuksiin ja evidenssiin viittaan, sillä tämä tieto on moneen kertaan todeksi vahvistettu ja siitä on puhuttu yleisesti ja paljon yliopistoissa kautta maapallon.
Samanlaisia kaikuluotaukseen perustuvia järjestelmiä kehittyy jatkuvasti lisää muihin lajeihin, joiden populaatiot joutuvat elämään ja hankkimaan saaliinsa pimeässä ympäristössä. Tästä olisi paljonkin tieteellistä näyttöä, mutta en jaksa kaivaa arkistojani ja kopsata tietoa tänne. Tieteeseen perehtyneet asiantuntijat tietävät kyllä, mihin tutkimuksiin ja evidenssiin viittaan, sillä tämä tieto on moneen kertaan todeksi vahvistettu ja siitä on puhuttu yleisesti ja paljon yliopistoissa kautta maapallon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.