Paljon etsintäkuulutetaan henkilöitä jotka vaikuttavat kiinnostavilta tai on ensimmäistä kertaa tavattaessa ihastunut.
Miksi ei toimita heti, anneta puhelinnumeroa, kysytä nimeä ja paikkakuntaa, mennä juttelemaan?
Suomalainen on tähän liian hidas ja ujo, pelätään myös että tulee pakit mutta sekin parempi kuin että kadottaa ihmisen.
Miksi ei toimita heti, anneta puhelinnumeroa, kysytä nimeä ja paikkakuntaa, mennä juttelemaan?
Suomalainen on tähän liian hidas ja ujo, pelätään myös että tulee pakit mutta sekin parempi kuin että kadottaa ihmisen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja sitten päivitellään että sä joka hymyilit,katsoit jne. Eikä muuta tiedetä. Voi elämä!
...jaon näitä joilla ei kertakaikkiaan ole mitn muuta tekemistä kun tulla purkamaan omaa turhautumistaan/ pahaa mieltään. Tää on kuitenkin etsintäkuulutus, ja olis mukavaa kun ne teini jampat yms muut turhakkeet typerine kommentteineen siirtyis niille tarkoitetuille foorumeille. :p
Ny on pakko teinit ja jampat? Minkä ikäst porukkaa tääl sit oikeesti käy? Ite luulet ettei oma "15w "pitää varmaan kysyä
Totta, niin totta! Pelätäänkö kasvojen menetystä, ihastuksen kohteen reagointia, jotain muuta? Itse olen saanut olla muutamia kertoja tälläisen ihanan lähestymisen kohteena ihan tavallisessa arjessa ja olen aina tälläistä lähestyjää kiittänyt rohkeudesta, hetken jutellut ja ollut ystävällinen. Oman miehenikin tapasin näin, hän tosin ei uskaltanut lähestyä ensimmäisellä kerralla, mutta etsi minut uudelleen parin päivän kuluttua. Nyt ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta.
harvoin kahden minuutin tapaamisessa kerkee tutustua sen verran, etta olisi aikaa puhelin numeron pyytamiseen. ja Suomessa ei naiset kirjoita silti vaikka heilta olisi saanut numeron. joskus antavat myos virheellisen numeron
Pitää mennä suoraan asiaan eli sanoa siinä kahdessa minuutissa se tärkein, harjoitella etukäteen lyhyt, naseva ja kaiken kertova repliikki, sanoa suoraan että olet kaunis ja kiinnostava ihminen, tuo on kyllä totta että Suomessa naiset liian arkoja heittäytymään, ei sen aina tarvitse mennä vakavaksi jutuksi, voisi sitä kokeilla kepillä jäätä mutta ei silti mennä jäälle. Aina kannattaisi molempien "hoitaa tilanne" niin että yhteystiedot tulee vaihdettua, tietysti jos on varattu niin asia silloin eri mutta jos on vapaa niin muistettava että on vain yksi elämä elettävänä.
Miehienkin olisi muistettava että jos nainen sanoo "ei" niin silloin ei.
Just näin! Elämää on myös livenä, ihan kaikki ei ole netissä, onneksi. Menkää juttelemaan, lähestykää, tehkää tuttavuutta, in real lfe too. So do I.
On niitäkin miehiä olemassa, jotka rohkeasti toimivat. Nytkin kesällä tansseissa mies kysyi miten saa minuun yhteyden, niin kohauttelin vain olkiani ja hymyilin. Myöhemmin hän etsi minut käsiinsä ja antoi käyntikortin. Lupasin laittaa viestiä ja toki laitoinkin.
Meillä oli sitten kaksi hauskaa tapaamista uimarannalla ja söimme aamupalaa siellä yhdssä, vuoroaamuin keitimme kahvit termariin. Minua vain harmitti, koska selvisi, että hän on noin 15 v vanhempi, todella nuorekas ja urheilullinen ja mukavakin, mutta meidän elämäntillanne on niin erilainen. Hän ollut eläkkeellä jo monta vuotta ja minulla vielä reilusti yli 10 vuotta työelämää edessä. Joten se siitä, mutta kiva mies oli ja jos törmätään, niin jutustellaan varmasti.
Tuo on ihan totta, että pitäisi jotenkin varautua etukäteen. Minuakin harmittaa, kun yksi mies sanoi, että voisi tanssittaa minua vaikka koko loppuelämän, jos se olisi mahdollista. En saanut kysyttyä, että kumman puolelta. Minulle olisi kyllä sopinut : ) Seuraavaan kappaleeseen ehti toinen mies hakemaan ja sitten näin hänen vain seisovan reunalla ja lähtevän pois - melkein teki mieli juosta perään... Elämä on.
Vaikka hetki on pienikin, siihen kannattaa tarttua, kaikki voi olla niin pienestä kiinni, hyvin pienestä. Jos tulee pakit niin sitten tulee, pahempaa on kuitenkin jäädä harmittelemaan, että jätti tilaisuuden käyttämättä. Ja joskus hetki voi olla oikea ❤