Veikko Ennala
Hymy-lehden numerossa 12/1967.
"Maallikon tuhmuudella ja röyhkeydellä olen omasta puolestani kuitenkin epäillyt, että nainen on sukupuolisesti paljoa kiihkeämpi olento kuin yleensä luullaan ja mitä tutkimustulokset osoittavat. Miksikö näin ? Siksi, että arvelen naisten, niin tuntemattomina kuin he saivatkin Kinseyn tenteissä esiintyä, antaneen esitettyihin kysymyksiin sellaisia vastauksia, joita he arvelivat heiltä odotettavan (poikkeuksiakin tietysti on).
Sillä katsokaahan, niin kauan taakse päin kuin on esim. kirkko vaikuttanut, se on kaikin keinoin pyrkinyt, Herra tiesi mistä syystä, tukahduttamaan naisen sukupuolisuuden. Naisen, jotta ei olisi halveksittava hetaira, on pitänyt antautua miehelleen vain ollakseen tälle "alamainen". Ei ainoastaan pimeällä keskiajalla, jolloin terrori oli huipussaan, vaan vielä tämänkin vuosisadan alkupuolella "kunniallinen aviovaimo" ajatteli yhdynnän aikana kokonaan muita, kernaasti vakavia tai ikäviä asioita ollakseen tuntematta "hekumaa", joka oli lähtöisin itsestään perkeleestä.
Mitä tahansa oppia ihmisille julistetaan vuosisadasta toiseen ainoana oikeana totuutena, sen he a priori totuudeksi omaksuvat. Ja vaikuttaapa melkein siltä, että eräät käytösnormit, tavat ja käsitykset suorastaan periytyisivät jonkinmoista atavistista tietä sukupolvesta toiseen. Jossakin toisessa yhteydessä sanoin jo aikaisemmin, että muutama vuosikymmen sitten aviovaimon piti jokaisen synnytyksensä jälkeen käydä seurakuntansa papin luona "puhdistautumassa", sillä täyttäessään äidinkutsumuksen pyhäksi mainittua tehtävää hän toiselta puolen tehnyt syntiä kokiessaan miehensä kanssa "lihan himoa".
Kirkonmiehet eivät vieläkään yksimielisinä hyväksy sukuvietin tyydytystä sen tyydyttämisen itsensä vuoksi. Sen tekee luvalliseksi vain suvun jatkaminen ja niin muodoin ehkäisymenetelmätkin ovat pahasta.
Sukupuolisuus on siis kautta aikain ainakin naisen suhteen ollut jotakin sairasta, luonnotonta ja hävettävää ja ohjeet ja käskyt on taottu lasten päihin jo kansakoulun alaluokilla: älä himoitse, älä tee huorin. Tämä pirullinen oppi on kantanut katalaa satoa. Ei vain siten, että lukematon määrä naisia, havaittuaan itsessään selviä sukupuolisia tarpeita, on joutunut ankarien itsesyyttelyjen valtaan vaan myös siten, että väkivalloin tukahdutetut tarpeet muuttuvat neurooseiksi, joskus jopa psykooseiksi, jolloin jo voidaan puhua mielitaudeista.
Ja ihmekö tämä, sillä milloin tahansa asetutaan poikkiteloin luonnon normaalia kulkua vastaan, seuraukset eivät ole siunauksellisia.
Sukupuolisuus on tarve siinä kuin tarve syödä ja tarve nukkua. Miksi siihen on sitten aina vain suhtauduttava kielteisesti ? Miten tahansa olenkin asiaa miettinyt, ainoaksi selitykseksi näyttää jäävän, että vapautunut sukupuolisuus on tuottaa ihmisille ihan liiaksi iloa ja nautintoa, jotta se voisi olla hyväksyttävää "tämän murheen laakson" kurjille vaeltajille. Ken tietää paremman syyn, hän joutuin sen paljastakoon.
Mutta tämän päivän valistuneille ihmisille ei enää riitä selitykseksi, että vapaampi sukupuolielämä lisää sukupuolitauteja, rikollisten aborttien määrää, kärsimystä ja kurjuutta aviottomien lasten muodossa jne. Näistä epäkohdista vapauduttaisiin kertaheitolla sinä päivänä, jolloin lapsille jonninjoutavien lorujen sijasta opetetaan oman ruumiinsa tuntemusta ja sitten ikävuosien karttuessa ehkäisyvälineiden käyttöä.
Aikakauslehdistö, jonka pitäisi kulkea kaiken valistuksen etunenässä, on ainakin Suomessa patavanhoillista, hurskastelevaa ja kaksinaamaista. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta en ole juuri minkään lehden sivuilta saanut lukea sukupuolisuuden perimmäisiin ongelmiin suorasukaisesti, rohkeasti ja vilpittömästi tunkeutuvia kirjoituksia.
Sitä vastoin lukijakunnan väistämätön ja kiistämätön sukupuolinen uteliaisuus pyritään tyydyttämään kierosti, tekomoralisoiden, kääntäen verrannollisesti. Eräs aikakauslehti kysyi tuonnoittain suurikokoisessa ilmoituksessaan huolestuneena "kuka varjelee meitä pornografialta ?". Tämän kysymyksen alla mainittiin vielä suuremmin kirjaimin lehden nyt julkaisevan jyväskyläläisen elokuvateatterin mainoskaapista takavarikoidut alastonkuvat.
Mitä tämä on ollakseen? Muuttuvatko alastonkuvat vähemmän "turmiollisiksi", jos ne ensin ilmoitetaan turmiollisiksi ja tuomitaan. Samantasoista "moraalia" suosi eräs perhelehti aikoinaan julkaisemalla ruotsalaisista viikkolehdistä leikattuja suomalaisten naisten alastonkuvia.
Oikeutuksen niiden julkaisemiselle muka antoi kuvien tekstitys, joissa maailman turmellusta päivitellen pelättiin vallan kansallista häpeää. Oli näet "vavahduttavaa", että suomalaiset näin poseerasivat ilkosillaan vieraan valtakunnan valokuvaajille. Minun etiikkani mukaan olisi ollut paljoa moraalisempaa julkaista kyseiset kuvat vaikkapa seuraavanlaisin tekstein varustettuna "Miten kaunis onkaan alaston naisvartalo. Mutta ihmekö tuo, sehän on Kaikkein Suurimman Taitelijan käsialaa."
Jäljensi Turust 31.1.2005. Tervessi vaa kaikil.
Hymy-lehden numerossa 12/1967.
"Maallikon tuhmuudella ja röyhkeydellä olen omasta puolestani kuitenkin epäillyt, että nainen on sukupuolisesti paljoa kiihkeämpi olento kuin yleensä luullaan ja mitä tutkimustulokset osoittavat. Miksikö näin ? Siksi, että arvelen naisten, niin tuntemattomina kuin he saivatkin Kinseyn tenteissä esiintyä, antaneen esitettyihin kysymyksiin sellaisia vastauksia, joita he arvelivat heiltä odotettavan (poikkeuksiakin tietysti on).
Sillä katsokaahan, niin kauan taakse päin kuin on esim. kirkko vaikuttanut, se on kaikin keinoin pyrkinyt, Herra tiesi mistä syystä, tukahduttamaan naisen sukupuolisuuden. Naisen, jotta ei olisi halveksittava hetaira, on pitänyt antautua miehelleen vain ollakseen tälle "alamainen". Ei ainoastaan pimeällä keskiajalla, jolloin terrori oli huipussaan, vaan vielä tämänkin vuosisadan alkupuolella "kunniallinen aviovaimo" ajatteli yhdynnän aikana kokonaan muita, kernaasti vakavia tai ikäviä asioita ollakseen tuntematta "hekumaa", joka oli lähtöisin itsestään perkeleestä.
Mitä tahansa oppia ihmisille julistetaan vuosisadasta toiseen ainoana oikeana totuutena, sen he a priori totuudeksi omaksuvat. Ja vaikuttaapa melkein siltä, että eräät käytösnormit, tavat ja käsitykset suorastaan periytyisivät jonkinmoista atavistista tietä sukupolvesta toiseen. Jossakin toisessa yhteydessä sanoin jo aikaisemmin, että muutama vuosikymmen sitten aviovaimon piti jokaisen synnytyksensä jälkeen käydä seurakuntansa papin luona "puhdistautumassa", sillä täyttäessään äidinkutsumuksen pyhäksi mainittua tehtävää hän toiselta puolen tehnyt syntiä kokiessaan miehensä kanssa "lihan himoa".
Kirkonmiehet eivät vieläkään yksimielisinä hyväksy sukuvietin tyydytystä sen tyydyttämisen itsensä vuoksi. Sen tekee luvalliseksi vain suvun jatkaminen ja niin muodoin ehkäisymenetelmätkin ovat pahasta.
Sukupuolisuus on siis kautta aikain ainakin naisen suhteen ollut jotakin sairasta, luonnotonta ja hävettävää ja ohjeet ja käskyt on taottu lasten päihin jo kansakoulun alaluokilla: älä himoitse, älä tee huorin. Tämä pirullinen oppi on kantanut katalaa satoa. Ei vain siten, että lukematon määrä naisia, havaittuaan itsessään selviä sukupuolisia tarpeita, on joutunut ankarien itsesyyttelyjen valtaan vaan myös siten, että väkivalloin tukahdutetut tarpeet muuttuvat neurooseiksi, joskus jopa psykooseiksi, jolloin jo voidaan puhua mielitaudeista.
Ja ihmekö tämä, sillä milloin tahansa asetutaan poikkiteloin luonnon normaalia kulkua vastaan, seuraukset eivät ole siunauksellisia.
Sukupuolisuus on tarve siinä kuin tarve syödä ja tarve nukkua. Miksi siihen on sitten aina vain suhtauduttava kielteisesti ? Miten tahansa olenkin asiaa miettinyt, ainoaksi selitykseksi näyttää jäävän, että vapautunut sukupuolisuus on tuottaa ihmisille ihan liiaksi iloa ja nautintoa, jotta se voisi olla hyväksyttävää "tämän murheen laakson" kurjille vaeltajille. Ken tietää paremman syyn, hän joutuin sen paljastakoon.
Mutta tämän päivän valistuneille ihmisille ei enää riitä selitykseksi, että vapaampi sukupuolielämä lisää sukupuolitauteja, rikollisten aborttien määrää, kärsimystä ja kurjuutta aviottomien lasten muodossa jne. Näistä epäkohdista vapauduttaisiin kertaheitolla sinä päivänä, jolloin lapsille jonninjoutavien lorujen sijasta opetetaan oman ruumiinsa tuntemusta ja sitten ikävuosien karttuessa ehkäisyvälineiden käyttöä.
Aikakauslehdistö, jonka pitäisi kulkea kaiken valistuksen etunenässä, on ainakin Suomessa patavanhoillista, hurskastelevaa ja kaksinaamaista. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta en ole juuri minkään lehden sivuilta saanut lukea sukupuolisuuden perimmäisiin ongelmiin suorasukaisesti, rohkeasti ja vilpittömästi tunkeutuvia kirjoituksia.
Sitä vastoin lukijakunnan väistämätön ja kiistämätön sukupuolinen uteliaisuus pyritään tyydyttämään kierosti, tekomoralisoiden, kääntäen verrannollisesti. Eräs aikakauslehti kysyi tuonnoittain suurikokoisessa ilmoituksessaan huolestuneena "kuka varjelee meitä pornografialta ?". Tämän kysymyksen alla mainittiin vielä suuremmin kirjaimin lehden nyt julkaisevan jyväskyläläisen elokuvateatterin mainoskaapista takavarikoidut alastonkuvat.
Mitä tämä on ollakseen? Muuttuvatko alastonkuvat vähemmän "turmiollisiksi", jos ne ensin ilmoitetaan turmiollisiksi ja tuomitaan. Samantasoista "moraalia" suosi eräs perhelehti aikoinaan julkaisemalla ruotsalaisista viikkolehdistä leikattuja suomalaisten naisten alastonkuvia.
Oikeutuksen niiden julkaisemiselle muka antoi kuvien tekstitys, joissa maailman turmellusta päivitellen pelättiin vallan kansallista häpeää. Oli näet "vavahduttavaa", että suomalaiset näin poseerasivat ilkosillaan vieraan valtakunnan valokuvaajille. Minun etiikkani mukaan olisi ollut paljoa moraalisempaa julkaista kyseiset kuvat vaikkapa seuraavanlaisin tekstein varustettuna "Miten kaunis onkaan alaston naisvartalo. Mutta ihmekö tuo, sehän on Kaikkein Suurimman Taitelijan käsialaa."
Jäljensi Turust 31.1.2005. Tervessi vaa kaikil.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.