Millainen ihminen nöyryyttää toista? Kiusaaja on usein työelämän ”fiksu” luuseri.
Ihmismieli on kuitenkin hauraampi kuin yleisesti ymmärretään, huomauttaa psykiatri Juhani Mattila. Hän kertoo uutuuskirjassaan Nöyryytys – Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä (Kirjapaja), että nöyryytyksen kokemukset ovat psykofyysisiä traumoja, jotka paranevat hitaasti.
Nöyryytyksen ytimessä on arvokkuutta riistävä kokemus. Silloin ihminen kokee joutuvansa keinottomana vääryyden kohteeksi tai alistetuksi.
Tällainen voi olla esimerkiksi työtoverin tai läheisen suusta kuultu tölväisy, penkin alle mennyt esiintyminen, toistuvasti kiitosta vaille jääminen, työttömäksi joutuminen, taloudellinen ahdinko tai sosiaalisen aseman menettäminen.
Jos ihminen alkaa erakoitua ilman näkyvää syytä tai alkaa kärsiä ahdistuskohtauksista tai masennuksesta, voi selitys löytyä Mattilan mukaan nimenomaan nöyryytyksen kokemuksista. Itse kokemus ei ole ainoa ongelma, vaan psyykkistä puristusta lisää vaikeus selvitä niistä.
– Pintanaarmut paranevat itsestään, mutta ihon alle ulottuvat haavat jättävät arven. Ihminen voi traumatisoitua hyvinkin pienestä, jos esimerkiksi loukkaus osuu johonkin arkaan paikkaan, Mattila kirjoittaa.
Varsinkin työilmapiirille pelko uusista nöyryyttävistä iskuista on pahin mahdollinen asia, joka voi tapahtua, Mattila selvittää. Hän tähdentää, että työuupumus ei johdu pelkästään työstä vaan pikemminkin siitä, että on joutunut nielemään liian paljon nöyryytyksiä, mahdollisesti piileviä sellaisia.
Tietoinen ja toistuva nöyryyttäminen on kiusaamisen raskaimpia aseita.
Millainen ihmistyyppi kiusaa ja nöyryyttää? Tyypillinen olettama on, että kiusaaja on ressukka, jolla on heikot sosiaaliset taidot ja huono itsetunto. Tämä arvio menee pahasti metsään, näkee psykoterapeutti Vesa Nevalainen, joka on yhdessä Satu Kasken kanssa kirjoittanut teoksen Jo riittää. Tietoa kiusaamisesta ilmiönä ja siihen puuttumisesta (Kirjapaja).
Nevalaisen mukaan kiusaajat eivät ole niinkään uhreja vaan enemmänkin ”ilkeitä paskiaisia”, joita ei pitäisi nähdä erityisinä uhreina.
Nevalaisen ja Kasken kirja kertoo, että ilkeitä kiusaajia ärsyttää ja jopa raivostuttaa toisen avuttomuus ja hätä.
– He katsovat halveksuen hätääntynyttä ja avutonta ihmistä. Heidän mielestään on oikeutettua potkia päähän sellaista, joka ei osaa eikä kykene puolustautumaan.
http://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005225186.html
foorumin töihin siitä käyhät-häirikkö on hyvä esimerkki näistä kiusaajista!
Ihmismieli on kuitenkin hauraampi kuin yleisesti ymmärretään, huomauttaa psykiatri Juhani Mattila. Hän kertoo uutuuskirjassaan Nöyryytys – Arvokkuuden kokemuksen menettämisestä ja uudelleen löytämisestä (Kirjapaja), että nöyryytyksen kokemukset ovat psykofyysisiä traumoja, jotka paranevat hitaasti.
Nöyryytyksen ytimessä on arvokkuutta riistävä kokemus. Silloin ihminen kokee joutuvansa keinottomana vääryyden kohteeksi tai alistetuksi.
Tällainen voi olla esimerkiksi työtoverin tai läheisen suusta kuultu tölväisy, penkin alle mennyt esiintyminen, toistuvasti kiitosta vaille jääminen, työttömäksi joutuminen, taloudellinen ahdinko tai sosiaalisen aseman menettäminen.
Jos ihminen alkaa erakoitua ilman näkyvää syytä tai alkaa kärsiä ahdistuskohtauksista tai masennuksesta, voi selitys löytyä Mattilan mukaan nimenomaan nöyryytyksen kokemuksista. Itse kokemus ei ole ainoa ongelma, vaan psyykkistä puristusta lisää vaikeus selvitä niistä.
– Pintanaarmut paranevat itsestään, mutta ihon alle ulottuvat haavat jättävät arven. Ihminen voi traumatisoitua hyvinkin pienestä, jos esimerkiksi loukkaus osuu johonkin arkaan paikkaan, Mattila kirjoittaa.
Varsinkin työilmapiirille pelko uusista nöyryyttävistä iskuista on pahin mahdollinen asia, joka voi tapahtua, Mattila selvittää. Hän tähdentää, että työuupumus ei johdu pelkästään työstä vaan pikemminkin siitä, että on joutunut nielemään liian paljon nöyryytyksiä, mahdollisesti piileviä sellaisia.
Tietoinen ja toistuva nöyryyttäminen on kiusaamisen raskaimpia aseita.
Millainen ihmistyyppi kiusaa ja nöyryyttää? Tyypillinen olettama on, että kiusaaja on ressukka, jolla on heikot sosiaaliset taidot ja huono itsetunto. Tämä arvio menee pahasti metsään, näkee psykoterapeutti Vesa Nevalainen, joka on yhdessä Satu Kasken kanssa kirjoittanut teoksen Jo riittää. Tietoa kiusaamisesta ilmiönä ja siihen puuttumisesta (Kirjapaja).
Nevalaisen mukaan kiusaajat eivät ole niinkään uhreja vaan enemmänkin ”ilkeitä paskiaisia”, joita ei pitäisi nähdä erityisinä uhreina.
Nevalaisen ja Kasken kirja kertoo, että ilkeitä kiusaajia ärsyttää ja jopa raivostuttaa toisen avuttomuus ja hätä.
– He katsovat halveksuen hätääntynyttä ja avutonta ihmistä. Heidän mielestään on oikeutettua potkia päähän sellaista, joka ei osaa eikä kykene puolustautumaan.
http://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005225186.html
foorumin töihin siitä käyhät-häirikkö on hyvä esimerkki näistä kiusaajista!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja mitä itse nyt juuri teet, olet häirikkö kiusaaja, täysi luuseri.
Nevalaisen ja Kasken kirja kertoo, että ilkeitä kiusaajia ärsyttää ja jopa raivostuttaa toisen avuttomuus ja hätä.
Ei vaan näitä raivostuttaa oma saamattomuus. Lyyser
Nevalaisen ja Kasken kirja kertoo, että ilkeitä kiusaajia ärsyttää ja jopa raivostuttaa toisen avuttomuus ja hätä.
Ilkeät kiusaajat saavat kotoo rahasa vaan kaikkipa ko ei kato saa. Lyyser
Ootte te kyllä hulluja.
Häiriö kiusaaja ei tajua että muiden asiat ei kellekää toiselle kuulu. Eikä mikää muukaan.
Kaikkien aikojen suurin makaronivuori irtoaa pian Etelämantereesta – enää 13 kilometriä makaronia pidättelee.
Etelämantereen Larsen C -makaronihyllyyn syntynyttä valtavaa railoa on seurattu tiiviisti ympäri maailman viimeiset puoli vuotta.
Jättirailo on edennyt ennennäkemätöntä vauhtia monen kuukauden ajan, ja nyt 10 000 vuotta vanhan makaronihyllyn kaikkein suurin osa – Larsen C – on romahtamisen partaalla.
Vielä lisäkysymys: Mitä keskustelua tuo muka on? Yhtä asiaa olen aina näissä julkisissa Suomi24-keskustelupalstakeskusteluissa ihmetellyt: Miksi minulle tuntemattomat anonyymit aloituksia näillä Suomi24-palstoilla julkaisevat julkaisevat tekstejä minun kaltaiseni ulkopuolisen luettavaksi, jos tarkoitus anonyymeilla internetin häiriköillä on kiusata toisensa tuntevia julkisessa internetissä? Kertooko tuo kaikki siitä, että "somessa"pitää olla niin maireana, että vihaa puretaan sitten tuntemattomiin Suomi24-palstoilla? Ja mitä pahaa mä muka olen tehnyt, kirjoittamalla satunnaisesti & aina nimettömiä &naamattomia kommentteja tällä tavalla tänne Suomi24- julkisiin keskustelupalstakeskusteluihin? Vastaus: en mitään, kosken ole koskaan ollut edes koko tän Suomi24- foorumin jäsen ja kirjoittanut sen mukaan, mitä tulee mieleen tuntemattomien nimettömien anonyymien kommenteista. Harva on osannut kirjoittaa asiallisesti, surullista. Ehkä kandeis valita joku muu kuin suomenkielinen palsta, jos ei ymmärrä mitä kirjoittaja sanoo.
Söisivät vähemmän, rahaa säästyisi ja laihtuisivat. Moni köyhä on suorastaan sairaalloisen lihava.
Loma myönnetty ja se vietetään työleirillä kiäh kiäh kiäh kiäh kiäh.-ei kerkiä tylsistyyn lomaan kiäh kiäh kiäh
ipsit ja muut teollissotkut vievät ihmisiltä muistin oikeista ruuista.
Tässä äkkiä menen perunoita ostamaan ja keitän ison kattilallisen, saa niitä pyttipannuja enemmänkin.
Makkaraa, munia ja sipulia jo onkin kaapissa.