Suomen ilmatorjunnan väitteet 1941-44...

Suomalainen ilmatorjunta väitti ampuneensa 598 VVS:n konetta alas viimeisenä sotavuonna 1944. Määrä tuntuu aivan uskomattomalta että siihen voi luottaa. Kysymys pitäisi asettaa siten että kumpi liioitteli enemmän, ilmatorjuntajoukot vai hävittäjälentäjät. Hävittäjälentien väitteisiin yli 500 alasammutusta koneesta on laitettu jo iso kysymysmerkki perään ja nykyinen arvio on että vain kolmasosa ehkä piti paikkaansa noista väitteistä. Samalla lähtökohdalla täytyy suhtautua myös ilmatorjuntajoukkojen väitteisiin.

Onhan se kieltämättä noloa kun noilta suomalaisilta väitteiltä tuhotuista viholliskoneista putoaa suurelta osin pohja pois ja suomalaiset paljastuvat samanlaisiksi liioittelijoiksi kuin kaikki muutkin. Eikö jo Lahden hiihdon dopingtapaus pitäisi olla tuoreessa muistissa suomalaisten "rehellisyydestä"?

Sovitaan että ryssat olivat niin huonoja lentäjiä sekundakalustollaan, että suomalaiset eivät ampuneet alas ainoatakaan, vaan ne tulivat turpeeseen ihan issekseen.

Luin äskettäin tutkimusraportin joka tehtiin elokuussa 1945 USA:n kokemuksista jossa verrattiin hävittäjälentokoneita saattamassa pommikoneita tai operoimassa muuten Saksan taivaan yllä vuosina 1944-45. Selvästi pahempi tappaja Mustang-laivueiden koneille olivat Saksan ilmatorjuntatykit, eteenkin kevyet kuin BF-109 ja FW-190 torjuntahävittäjät. Raportissa on kuva jonka alla teksti:

"Kaikkein säälimättömin kaikista oli neliputkinen 20 mm Flakvierling 38"

Jotain kuvaavaa on myös ilmatorjunnan tuloksista. Kesä-elokuussa 1944 USA:n 8.Ilma-armeija menetti ilmatorjunnan takia 427 konetta mutta peräti 10 972 konetta vaurioitui it-tulessa. Siis 1:25. 15.Ilma-armeija menetti 313 ja 3 357 vaurioitui it-tulessa samana aikana, siis 1:11. .Enemmän kuin joka neljäs (27%) vaurio oli vakava joka viittaa että tällainen kone alkoi olla lähestulkoon poistettavien listoilla. Puolet tuhotuneista USA:n 8.Ilma-armeijan pommikoneista aiheutti Saksan ilmatorjuntatuli joka lisäksi vaurioitti tulellaan peräti 26 000 pommikonetta. Dokumentit osoittavat myös miten it-tulessa vaurioitunut pommikone tai hävittäjä oli helpointa riistaa Luftwaffen hävittäjille joten it:n osuus on ollut alasampumisissa todellisuudessa vieläkin suurempi.

Viimeisen sotavuoden aikana Välimerellä operoivat liittoutuneiden koneet kärsivät tappioita Luftwaffen hävittäjät vs. Saksan joukkojen ilmatorjunta 1:2.6, siis 72% tappioista tuli ilmatorjunnan takia.

..kukaan ei tuuleta. On valitettavaa, että punabarbaareita ajettiin suomea kohti näin paljon.
Olisi kauheata tehdä elokuva näiten suomalaisten miesten urhoollisesta ilma sodasta. Taitavat, osaavat, suomalaiset tuhosivat vihollisen hirvittävän ylivoiman. noin 2600 konetta ammuttiin alas..ryssä tuhottiin joka rintamalla...

Tuskinpa vaan suomalaiset tuhosivat eli ampuivat alas tai tuhosivat lentokentille 2 600 neuvostoliittolaista lentokonetta 1941-44. Hyvä jos kolmasason. USA:n hävittäjäkoneiden tappiot ilmatorjuntaa vastaan olivat Normandian maihinnoususta aina Saksan antautumiseen noin 5 konetta jokaista 1000 lentosuoritusta kohden. Kovimmat tappiot tulivat Operaatio Market Gardenin elin pieleen menneen Hollannin siltojen nappauksen yhteydessä tehtyihin vastaiskuihin liittyen. Esim. 56.hävittäjä "divisioona" (56th Fighter Wing) menetti peräti 34 konetta per 1 000 lentosuoritusta (3,4%) kovassa ilmatorjuntatulessa. Ehkäpä tuossa liikutaan sillä tasolla jonka on maksimi. Esim Normandiassa tappiot olivat 5 per 1000 sotalentoa taistelualueella hävittäjäkoneille. Maataistelukoneet on sitten eri asia. Vaurioituneiden määrät olivat usein kolminkertaiset.

Tuosta amerikkalaisesta raportista selviää yhden hävittäjäorganisaation eli 65th Fighter Wingin oma raportti kesäkuu 1944 - huhtikuu 1945 miten lentokorkeus vaikutti tappioisiin:

- 5 hävittäjäkonetta ammuttiin alas yli 6 000 metrin korkeudessa
- 8 konetta alas 2 000 - 6 000 metrin korkeudessa
- 10 konetta alas 600 - 2000 metrin korkeudessa (niistä 8 ampui kevyt it)
- 121 konetta alle 600 metrin korkeudessa

Helposti noista näkee miten maataistelukoneet tehtävänsä luonteen takia ottivat Normandiassa 1 800 koneen menetykset kolmessa kuukaudessa. 2-3% tappiot (tuhoutuneet) lentosuorituksissa lienevät olleet varsin tavallisia.

NL:n 13. ilma-armeijassa Leningradin alueella oli 235 Il-2 maataistelukonetta 9. kesäkuuta 1944 valmiudessa ja Baltian Laivaston ilmavoimilla (VVS KBF) vielä 150 joita alettiin jo kesäkuussa siirtää Kannakselle. Eli kyllä hyökkäykseen VKT-linjaa vastaan juhannuksen jälkeen oli koneita joita ilmatorjunta saattoi ampua. Noin kolmasosa hyökkäysvoimasta oli maataistelukoneita jotka lensivät juuri niin matalalla että 3%:n mahdollisuus ampua alas kone lentosuoritusta kohden on ollut olemassa. Kesäkuussa Kannaksella suoritettiin noin yli 14 000 sotalentoa joista todennäköisesti 1/3 siis maataistelukoneiden suorittamia. Jos noista 4 500-5 000 lentosuoritteista onnistuttiin tuhoamaan 3% niin noin 150 konetta on pudotettu. Muista koneista niiden korkean lentokorkeuden takia ei ole pudotettu kuin 0.5-1% eli 50. Eli kyllä 200 VVS:n koneen pudottaminen ilmatorjunnalla on ollut täysin mahdollista. It-yksiköt väittivät pudottaneensa 23.6.44 mennessä Kannaksella jo 135 lentokonetta. Pääosa juuri Il-2 koneita.

Suomalainen ilmatorjunta käytti jatkosodassa 1 093 135 20 mm it-kranaattia, 515 356 37-40 mm it-kranaattia, 122 398 75-76 mm it-kranaattia ja 20 036 88 mm it-kranaattia yht n. 1 750 000 it-ammusta.

Aloittaja on sikäli oikeassa, että ”viholliskoneita” pudotettiin aivan liian vähä. Jatkossa pitää pyrkiä selvästi parempaan.

Mikä on viholliskone?

Tiettävästi suomalainen raskas ilmatorjunta pudotti vain pari konetta alas Henlsingin suurpommituksissa vaikka ammuksia kulutettiin lähemmäs parikymmentätuhatta. Saksa kulutti vuonna 1944 noin 14 000 it-kranaattia jokaista pudottamaansa pommikonetta kohden. Noilla raskailla 75-88 mm ilmatorjunta-aseilla ei kotirintamalla pudotettu varsinkaan vuosina 1943-44 kuin joitakin yksittäisiä koneita.

Ilmatorjunnan pudotusluvuissa on tuota ilmaa ollut välissä jopa enemmän kuin lentäjien väitteissä. Koneesta tuprunneesta mustasta savusta on tehty usein liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Saksalla oli itärintamalla marraskuussa 1 850 raskasta ilmatorjuntatykkiä. Suomella rintamajoukoilla (kenttäarmeija) ja laivastolla määrä vaihteli tilanteen mukaan 40-80 välillä. Kevyitä ilmatorjuntatykkejä Saksalla idässä oli 6 200. Suomen kenttäarmeijalla ja laivastolla yhteensä vajaat 600, joista kenttäarmeijan osuus oli vain 200-220.

Suomalaisen ilmatorjunnan potentiaali oli vain 5% Saksan idässä olevien joukkojen potentiaalista. Hävittäjälentokonevoima (40 modernia) oli noin 1/10 Saksan potentiaalista. Kiivaimpien taistelujen aikana siis suomalaisten kyky ampua alas viholliskoneita viittaa vain 7-8% osuuteen Neuvostoliiton lentokonetappioista. Hiljaisina kausina osuus putosi 1%:iin.

Vuonna 1944 NL:n taistelutappiot olivat 9 700 konetta. On itseasiassa täysin uskottavaa että Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa Leningradin Rintama, Itämeren Laivaston Ilmavoimat ja 7.ilma-Armeija menettivät 311 lentokonetta taistelutappioina. Ne näet olivat kesätappioista noin 7% ja koko vuoden tappioista 3.3%. Suomalaiset ilmatorjuntajoukot ovat luulleet pudottaneensa alas enemmän koneita kuin uskotteluvat itselleen ja toisille.

Totuus alkaa nousta pintaa. Kannaksella kesäkuussa 13.ilma-armeija ja erillisjoukot menettivät 89 konetta hävittäjien pudottamana, 35 ilmatorjunnan ja 36 katosi ( osa hävittäjien tai it:n pudottamia, osa teknisistä syistä). Kannaksen ilmatorjunnan saldo on jäänyt kesäkuussa noin 40:een Leningradin Rintaman osalta. Itämeren Laivaston tappiot oli 48 konetta mutta se kattaa heinäkuun mutta niistä muutamia on ilmeisesti tapahtunut Baltiassa. Kaikenkaikkiaan maksimina ilmatorjunnan saldona voidaan pitää kesäkuulta 1944 Kannaksella 50.

Ilmatorjunnan väitteitä kesä-heinäkuulta 1944 Laatokan pohjoispuolelta ja Kotkan edustalta:

21.6.44: Aunuksen ryhmä: 14 konetta
22.6.44 Aunuksen ryhmä: 7 konetta
23-24.6.44: Ryhmä Sipilän it: 12 Il-2 konetta
25-28.6.44: Aunuksen ryhmä: 15 Il-2, 5 hävittäjää ja 3 pommikonetta
23-30.6.44: It.R 13 Maaselkä: 4 Il-2, 4 hävittäjää
1.7.44: Aunuksen ryhmä: 17 konetta
5-9.7.44: Aunuksen ryhmä: 35 konetta
12.7.44: It.R 2: yksi Pe-2 Kotkan edustalla
16.7.44: It.R: YHDEKSÄN konetta Kotkan edustalla (Pe-2, Il-2, Boston?)

U-linjan taistelut

9-15.7.44: It.R 11: 30 Il-2, 3 pommikonetta, 4 hävittäjää

10.7.44: It.R 13: Kaksi Il-2 Porajärvellä
16-28.7.44: It.R 13: seitsemän konetta Yläjärvi-Loimola-Vuontele

6.8.44: Rukajärven it-yksiköt: 2 konetta

Yhteensä 171 väitettä.

Ilmatorjunnan väitteet kesällä 1944 ovat todellakin kyseenalaisia ja varsinkaan niitä ei kukaan paljon tarkistellut kun suomalaiset perääntyivät 10 km päivävauhdilla taaksepäin.

30.7.1944 katosi 773 IAP:n Airacobra jota lensi luutnantti I.I. Latyshev 20 km Tolvajärvestä kaakkoon. Samana päivänä 7. Ilma-armeija menetti Laatokan Karjalassa 3 kpl Il-2 (1 kpl/668 ShAP ja 2 kpl/694 ShAP) sekä yhden La-5 hävittäjän (760 IAP).

Jos ei ole mitään ilmatorjuntaväitettä tuolta päivältä Tolvajärven Ilomantsin suunnalta niin sitten nämä Il-2 koneet ovat pudonneet "epävarmoina tapauksina" tai onnettomuuden ym takia. Sen sijaan kaksi La-5 ilmavoittoväitettä on josta toinen on siis fakta. Kapteeni Ala-Panulan tai vänrikki Levannon alasampumana. Toisesta sen sijaan ei löydy merkintää. No onpahan vastineeksi nuo kolme Il-2:sta. Luulenpa että kevyt ilmatorjunta täräyttänyt ainakin jonkin niistä alas.

Suomalaiset väittivät ampuneensa Kannaksella 1944 kesäkuussa alas ainakin 150 viholliskonetta ja vielä useampaa. Kesäkuun alun ja syyskuun alun välisenä aikana väitteitä pudotuksista Kannaksella oli 198.

Neuvostoliiton arkistot kuitenkin osoittavat että kesäkuun tappiot olivat 89 hävittäjien alasampumaa, 36 ilmatorjunnan alasampumaa ja 35 koneen katoamiseen. Jos kadonneista kaikki ovat olleet samassa suhteessa joko hävittäjien tai ilmatorjunnan alasampumia on ilmatorjunnalle niistä laskettava noin 10 lisää joten ilmatorjunnan pudotukset jäisivät suuripiirtein 45 koneeseen. Hävittäjillä saldo olisi 114. Itämeren laivaston 48 koneen menetys kattaa sekä kesä- että heinäkuun ja sisältää myös Viron alueella menetetyt. Tästä ilmatorjunta on saanut kesäkuulle 5-10 pudotusta lisää eli lopullinen saldo kesäkuulle on 50-55.

Ilmatorjunnan väitteistä siis vain 1/3 pitää paikkaansa.

Ilmatorjunnalla oli Kannakselta kesäkuussa 1944 pudotusväitteitä 150 koneesta joiden väitettiin olleen "varmennettuja" ja "todistettuja". Todellisuus oli jotain muuta. Leningradin Rintama menetti 160 lentokonetta tuhoutuneena tai kadonneina. Niistä 89 ilmoitettiin hävittäjäkoneiden alasampumiksi, 35 ilmatorjunnan ja 36 tapauksessa maininta oli "kadonnut". Ilmatorjunnan ja hävittäjien välinen pudotussuhde olis siis n. 2:5 joten 36 tapauksesta 12-14 voisi olla ilmatorjunnalle n. 20 hävittäjille ja muutama kone on ilmeisesti teknisistä tms. menetettyjä.

NL:n Itämeren Laivaston ilmavoimat menettivät 48 konetta mutta ne jakaantuvat myös heinäkuulle ja käsittävät myös Virossa menetetyt koneet. Näin ollen suomalaisen ilmatorjunnan todelliset pudotukset Kannakselal kesäkuussa eivät suinkaan olleet 150 viholliskonetta vaan noin 50.

Maanpuolustuskorkeakoululle tehty Richard Lorenz esitelmä kirjallisena joskus 1950-luvun lopulla antaa sellaisia lukemia kesäkuun 44 ilmatorjuntaväitteistä kuin 340 pudotusta ja heinäkuulle vielä 200. Luvut ovat nykytutkimuksen perusteella täysin järjettömiä sillä Kannaksen tapauksessa puhutaan ehkä vain 50 todellisesta pudotuksesta ja Laatokan karjalassa ehkä 10:stä.

Suomalaisten it-ammusten kulutus vuonna 1944 oli noin 500 tonnia kun esim. Saksan itärintaman ilmatorjunnan ammuskulutus vuonna 1943 oli peräti 61600 tonnia eli peräti 120 kertaa enemmän. Saksan ilmatorjunta ampui alas tutkimusten mukaan n. 4,000 lentokonetta. On täysin älytöntä kuvitella että suomalaiset olivat ampuneent alas 598 viholliskonetta noin vähäisellä ammuskulutuksella. Pikemminkin se viittaa runsaan 50 ja korkeintaan 100 koneen alasampumiseen. Ilmatorjunnan väitteet ovat vieläkin älyttömämpiä kuin hävittäjälentäjien.

Pieni vertailu Saksan ja Suomen ilmatorjunnan välillä on paikallaan.

Saksalla oli itärintamalla noin 170-180 divisioonaa. Niitä ja sen lentotukikohtia, varikkoja ym suojasi marraskuussa 1943: 1,850 raskasta ja 6,200 kevyttä ilmatorjuntatykkiä. Suomella oli vuoden 1944 alussa rintamalla 15 divisioonaa, 6 prikaatia ym pienempiä yksikköä. Kenttäarmeijalla oli vain 332 kevyttä ja 8 raskasta ilmatorjuntatykkiä. Divisioonaa kohden Saksalla oli 2 kertaa enemmän keveitä ja peräti 20 kertaa enemmän raskaita it-tykkejä. (Suomalaisilla oli kotirintamalla ja merivoimissa toki n. 250 raskasta it-tykkiä ja merivoimilla n. 400 kevyttä it-tykkiä mutta ne suojasivat vain omia revirejään)

Kaikkihan aina liioittelevat voittojaan, niin teki Suomikin kotirintaman mielialoja nostaakseen. Voitot kerrottiin kolmella ja tappiot jaettiin kolmella.

Puna-armeijan tilastot osoittivat sen ampuneen alas 400 suomalaista Brewsteria 1941-44.

"Suomalaisten it-ammusten kulutus vuonna 1944 oli noin 500 tonnia kun esim. Saksan itärintaman ilmatorjunnan ammuskulutus vuonna 1943 oli peräti 61600 tonnia eli peräti 120 kertaa enemmän. Saksan ilmatorjunta ampui alas tutkimusten mukaan n. 4,000 lentokonetta."

61600 tn/4000 = 15.4 tonnia it-ammuksia per alasammuttu kone tai

4000/(1850 6200)it-tykkiä = 0.5 alasammuttua konetta/it-tykki/vuosi.

Saksa kävi 1943 erittäin kiivasta ja rajua sotaa itärintamalla. Miten siis suomalaiset rintamajoukot 2 kuukaudessa reilulla 300 it-tykillä olisivat ampuneet muka alas 550 konetta eli 2 konetta/tykki.

Ammuskulutusvertailussa suomalaisilla on vain 900 kiloa per väitetty alas ammuttu kone. Saksalla 15.4 tonnia eli 17 kertaa enemmän.

Mitähän supermiehiä nämä suomalaiset jullit?

300 ilmatorjuntatykillä ei 2 kuukaudessa ammuttu alas 550 viholliskonetta. Ei missään II maailmansodan aikana.

Onko tuo sinulle yhä tärkeää vuonna 2020!?

Suomalaiset ovat voimakkaasti ja hyvin naivisti uskomassa väitteitä alasammutuista vihollislentokoneista eteenkin jatkosodan ajalta vaikka tutkimukselliset tiedot myös kansainvälisillä vastaavilla tutkimuksilla osoittavat niin lentäjien kuin ilmatorjunnan väitteet vahvasti liioitelluiksi. Lentäjien väitteistä keskimäärin 1/3 ja ilmatorjunnan väitteistä jopa vielä vähemmän piti paikkaansa. Myös panssaritorjunnan panssarimiehistöjen väitteissä oli liioittelua. Vihollispanssari väitettiin tuhotuksi vaikka se usein korkeintaan vaurioitettiin ja eri miehistöt väittivät samaa tankkia tuhotuksi eli päällekkäisväitteet kasvattivat saldoa.

Ilmatorjunta, hävittäjälentäjät ja Osasto Kuhlmey väiitivät ampuneensa alas lähes 1200 konetta kesä-elokuussa 1944 mutta Hannu Valtosen, C-F Geustin keräämät koosteet vahvistavat vain runsaan 300 neuvostokoneen menetykset kyseiseltä ajanjaksolta. Neuvostotilastojen mukaan vain 40% koneista ilmatorjunnan alasampumia.

Tämä on osa sitä selvitysprosessia jossa 75-80 v tapahtumien jälkeen paljastuu jälkipolville että se halveksittu "ryssä" ei ollut niin surkea kuin mitä propaganda väitti ja että suomalaiset liioittelivat menestystään taisteluissa. Ja miten muuten puna-armeija olisi heittänyt suomalaiset kauas länteen ja marssivat vastustamattomasti myös Berliiniin.

Kyseessä on rasistisen maailmankuvan musertaminen.

Ilmasodan suuri harha syntyy siitä kun luultiin 1990-luvulla että suurinpiirtein kaikki NL:n lentokonemenetykset johtuivat taistelutappioista. Ilmatorjuntatarkastaja Ahti Lappikin perusti uskomuksensa suomalaisten it-menestyksestä tähän aika selvään virhearvioon. Sekä Usan että NL:n lentokonemenetyksistä selvästi alle puolet johtui taistelutappioista. Ja taistetappioistakin osa oli onnettomuuksista johtuvia eikä akselivaltojen ilmapuolustuksen aihettamia.

Ahti Lappi arvioi noista NL:n tappioista 3% :n tulleen Suomea vastaan. Saksa, Unkari, Romania ja Suomi tuhosivat noin 40,000 NL:n lentokonetta ilmasodassa. Lapin lukemilla se tarkoittaa n. 1,200 konetta. Lentäjät ja it väittivät alasampuneensa 2,700. Tuota 3%:n osuuttakin on syytä epäillä sillä Suomen rintamalla oli yli 2-vuotta hyvin hiljaista.

Vuonna 1944 käytti Suomi pääasiassa tai lähes yksinomaan rintamajoukoissa ja merivoimissa kaikki 20 mm:n it-tykin ammukset 601 809 kpl. Siltä vuodelta ei ole tietoa miten ne jakautuivat it-ammusten ja panssariammusten välillä mutta koko jatkosodan ajalta on tieto että kenttäarmeija käytti 749 702 kpl 20 mm:n it-ammusta ja 30 735 panssarikranaattia. Merivoimat 189 737 it-ammusta ja 90 949 kpl näitä 20 mm:n panssarikranaattia 3/4 panssariammuksista käytti merivoimat. Panssarikranaattien osuus kenttäarmeijan 20 mm:n ammuskulutusesta oli vain 4%.

Kaikista 20 mm:n it-ammuksista 77.4% käytti kenttäarmeijan it-yksiköt ja merivoimat 19.6%. Kenttäarmeija käytti jatkosodan aikana 370 060 kpl 37-40 mm it-ammusta. Koska kaikista 37-40 mm ammuksista Jatkosodan aikana kenttäarmeija käytti 72.9% voidaan otaksua että vuonna 1944 kenttäarmeija olisi käyttänyt noin 145 000 kpl kaikista 197 678 tuon kokoluokan it-ammuksesta.

Eli kenttäarmeijan it-joukot ovat väittäneet pudottaneensa vuonna 1944 reilusti yli 550 viholliskonetta vain noin 450 000 kpl 20 mm ja 145 000 kpl:lla 37-40 mm it-ammuksia. Yksikään ilmatorjunta ei pudottanut tuon kaliberin aseilla keksimäärin yhtä viholliskonetta vain reilulla 1 000: lla keveyn it:n ammuksella. Käytetty ammusmäärä on ollut useimmiten lähes kymmenkertainen.

Saksan vuonna 1943 itärintamalla käyttämä it-ammusmäärä 61 600 tonnia muunnettuna esim. Boforsin 40 mm:n tykin ammuksiksi olisi tarkoittanut peräti 67 miljoonaa ammusta. Käytetty ammusmäärä painon mukaan jaettaisiin 20 mm:n, 40 mm:n ja 88 mm:n ammuksiin tarkoittaisi:

20 mm: 164 miljoonaa ammusta
40 mm: 22.3 miljoonaa ammusta
88 mm: 2 190 000 ammusta


Suomalaisilla 1944 (kenttäarmeija, laivasto, kotirintama):

20 mm: 600 000 kpl
37-40 mm: 197 000 kpl
76-88 mm: 58 800 kpl (lähes kaikki kotirintamalla joilla ammuksilla pudotettiin vain muutamia yksittäisiä koneita)

Suomalaisten it-ammuskulutus on kuin pieru saharassa ja silti väitetään että he olivat ampuneet kyseisenä vuonna alas 598 viholliskonetta kun Saksan itärintaman ilmatorjunta oli pystynyt ampumaan alas n. 4 000 neuvostoliittolaista konetta. Suomalaisten keveiden it-ammusten kulutus vuoden 1943 Saksan itärintaman kulutukseen on ollut noilla arvioilla hädin tuskin puoli prosenttia. Vaikka suomalaisilla olisi ollut kaksi kertaa parempi tarkkuus tulituksessa jäisi pudotussaldo silti noin 40 koneeseen.

Ihmettelen väitteitä siitä että Suomi olisi muka akselivaltojen itärintaman sotapotentiaalista muodostanut edes 3%:ia. Saksan pudottamat pommimäärät ja suomalaisten pudottamat vastaavat kuvaavat omalta osaltaan painotusta.

Luftwaffe pudotti itärintamalla vuonna 1942 pelkästään 250-500 kilon pommeja painomäärältään 131.542 tonnia. Yli 1000 kilon pommeja pudotettiin lisäksi 10,576 tonnia. Ei ole tietoja kuinka paljon alle 250 kilon pommeja (50 kg, 100 kg, 200 kg jne) on pudotettu. Mutta se tiedetään että vuonna 1943 Luftwaffe pudotti itärintamalla kaikkiaan 300,287 tonnia pommeja. Kaikkiaan pudotettu pommimäärä Operaatio Barbarossan vajaan 4 vuoden aikana on ollut lähellä miljoonaa tonnia.

Suomen pudottama pommimäärä Jatkosodassa 1941-44 oli 2 690 tonnia eli n. 0,2-0,3% Saksan lukemista.

Battle Of Britainin aikana Britannian ilmatorjunta pystyi suhteellisen hyvin kontrolloimaan käytetyn ammusmäärän ja alasammuttujen koneiden määrän kuten Suomi Talvisodan aikana. Tosin riskin RAF:n ja ilmatorjunnan väitteiden ristikkäisyyden takia oli olemassa. Joka tapauksessa ilmatorjunnnan tarkkuus parani. Kuin syyskuussa 1940 it-patterit käyttivät 30,000 ammusta pudotettua konetta kohden putosi ammusmäärä lokakuussa 11,000 ammukseen per alasammuttu Luftwaffen kone. Ja tammikuussa 1941 käytetty ammusmäärä per pudotus oli laskenut 4,000 ammukseen. Yhtenä syynä pidetään tutkaohjausta kun tutka-asemien ketju laajeni yhä kattavammaksi.

Max Hastings kirjassaan "Bomber Command" esitti saksalaisten tilastoja jossa 1940 Saksan it laski tarvinneensä 2,313 raskasta ja 2,458 kevyttä ilmatorjunta-ammusta jokaista tuhottua RAF:n pommikonetta kohden. Tämä määrä kasvoi sodan myötä huomattavasti ollen luokkaa 14,000 raskasta ammusta sodan loppupuolella. Luultavasti tuota vuoden 1940 tilastoa voidaan kuitenkin pitää jonkinlaisena karkeana pohjalukemana arvioitaessa miten paljon Saksa itärintamalla mahdollisesti tarvitsi it-ammuksia jokaista alasammuttua VVS:n pommikonetta kohden.

VVS:n sotatappioista 1944: 9,700 taisteluissa menetettyä konetta verrattaessa ilmatorjunnan ja Luftwaffen hävittäjien osuutta oli Saksan ilmatorjunta merkittävämpi 62-38. Mutta ilmeisesti 10-15% VVS:n koneista tuhoutui onnettomuuksien tms. kuin vihollisen alasampumana. Vuonna 1944 Saksan it on ampunut yli 5 000 neuvostoliittolaista konetta alas ja Luftwaffen pilot hieman yli 3 000.

Saksan itärintaman 6200 ja Suomen n.310-330 kevyttä ilmatorjuntatykkiä siis 1:20 on hyvä vertalupohja matalalla lentävien neuvostokoneiden pudotuksissa POTENTIAALISESTI. Kesän 1944 taisteluissa keskimäärin noin 5% NL:n lentokoneista osallistui hyökkäykseen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Ammuskulutus on kuitenkin ollut Suomella vain alle 0.5% Saksan itärintaman kulutuksesta. Kun raskas it oli Suomen rintamalla olematon ei voi juuri puhua että tämä it olisi pudottanut montaakaa pommikonetta.

Suomella on ollut potentiaalisesti mahdollisuus 250 koneen pudotukseen mutta ammuskulutuksen puolesta lukema olisi ollut lähempänä vain 25 pudotusta jos ja kun Saksan it olisi pudottanut n. 5 000 neuvostokonetta v 1944.

Ainakin tarvitaan hyviä perusteita miksi Saksan ilmatorjunta on tarvinnut noin 12-15 tonnia ammuksia pudotettua neuvostoliittolaista lentokonetta kohti ja Suomi vain alle tonnin. Tai Saksa itärintamalla 30 000 kevyen tai raskaan ilmatorjunnan ammusta 1943 tai 1944 ja Suomi ainoastaan 1 300 vuonna 1944.

Tai kääntäen - jos Suomi iltatorjunnallaan olisi todellakin pudottanut 1944 nuo 598 konetta olisi Saksan kai pitänyt idässä pudottaa tykeillään samana vuonna melkein 140 000 konetta.

Saksa valmisti vuonna 1943 keveitä ilmatorjuntatykin ammuksia 196 332 000 kpl. Joukossa jonkin verran esim 37 mm:n panssariammuksia mutta niiden osuus oli jo vähäinen. Raskaiden yli 75 mm:n it-tykkien ammuksia valmistettiin noin 16 600 000. Seuraavana vuonna (1944) valmistusmäärät 263.2 miljoonaa sekä 18.4 miljoonaa it-tykkien ammusta.

Painon perusteella 28.5% käytettiin itärintamalla mutta esim. keveiden it-tykkien ammuksista ylivoimainen enemmistö kului itärintamalla jossa olikin 6 200 kevyttä it-tykki eli keskimäärin n. 35 kevyttä it-tykkiä divisioonaa kohden. Suomen rintamajoukoilla (1944) oli n. 20 kevyttä it-tykkiä per divisioona. Määrää yleisesti pidettiin liian vähäisenä kesän 1944 tapahtumia arvioitaessa.

Toistaiseksi en ole löytänyt yhtään II maailmansodan taistelunäyttämöä jossa olisi pudotettu viholliskoneita käyttämällä keskimäärin vain hieman yli 1 000 ilmatorjuntatykin ammusta. Tällaista kuitenkin suomalaisille on esitetty Jatkosodan ilmatorjunnan saldona. Battle Of Britainin aikaan brittien it-patterit käyttivät esim. syyskuussa 1940 peräti yli 30 000 ammusta per pudotettu saksalainen kone. Sen jälkeen lokakuussa tutkajärjestelmän parantumisen myötä pudotuksiin tarvittiin enään 11 000 ammusta per kone. Alimmillaan tammikuussa 1941 jopa "vain" 4 500 ammusta. Mitä pitemmälle sota eteni sitä enemmän kuitenkin lentokoneiden nopeudet kasvoivat ja ominaisuudet paranivat ja niinpä 1943-45 varsin yleisesti käytettävä ammusmäärä per pudotettu viholliskone oli 10 000 molemmin puolin.

Mikäli muilla sotatantereilla olisi oltu yhtä tehokkaita kuin mitä suomalaiset ovat väittäneet olleen niin Saksa olisi valmistamillaan 600-700 miljoonalla ilmatorjuntatykin ammuksellaan pudottanut 500 000 vihollisen lentokonetta.

VOI PASKA MILLAISTA SATUA SUOMALAISILLE ON VUOSIKYMMENET SYÖTETTY!

Ahti Lappi esitti totuttua ilmatorjuntaväitettä v. 2005 esitelmässään ja kun unohtaa sen miten hän kriitikittömästi luotti väitteisiin ilmatorjunnan pudotuksista saa esitelmästä irti jotain. Lappi myöntää avoimesti kritisoiden valintoja jossa ei suurhyökkäyksen alla tuotu riittävästi eteenkin raskaita pattereita kotirintamalta rintamalle. Hänen mukaansa tavoitteena pitäisi olla yksi it-patteri jokaista kenttätykistöpatteristoa kohden. Kannaksella tilanne oli niin huono että patteristoa kohden oli hädintuskin enempää kuin 0.3 it-patteristoa. Liikenneyhteyksien ja niiden solmukohtien suojaamiseen oli siirretty ilmatorjuntaa mikä oli oikein mutta tämän takia rintamalle ei riittänyt kalustoa. Ilmatorjunnan painopiste oli kotirintamalla.

Lappi esittää tiivistettynä näitä sinänsä kiinnostavia mutta jossain määrin jo huvittavalta kuulostavia väitteitä kuten:

- lähes 600 pudotusta vuonna 1944
- kotirintamalla ammuttu alas 55 ( rintamalla n. 1 050)
- pudotuksista 68% maataistelukoneita (voi pitää paikkaansa tietyin ehdoin kunhan ei ota todesta lukua 600 tai 1100)
-It:n osuus pudotetuista pommikoneista 46.7%
- it:n osuus hävittäjistä maataistelukoneista yhteenlaskettuna 36.2%
- maataistelukoneiden pudotuksista 1/2 tapahtui 20 mm:n tykeillä ja 1/2 37-40 mmm tykeillä


Väitös että 68% it:n pudotuksista (eli n. 750) oli ollut jatkosodassa maataistelukoneita tuskin pitää paikkaansa sillä se olisi merkinnyt vääjämättä sitä että Il-2 koneita olisi pitänyt ampua alas sadoittain jo vuonna 1941. Ilmeisesti Lappi tarkoitti sitä että hävittäjäkoneet ja maataistelukoneet yhdessä olisivat muodostaneet 68% it:n pudotuksista. Tai sitten että kesällä 1944 it:n pudotuksista 68% olisi ollut maataistelukoneita (lähes 410, tuskin pitänee paikkaansa). Ilmeisesti lukemat tarkoittanevat että pudotusväitteistä 750 on ollut joko maataistelukoneita tai hävittäjäkoneita ja noin 350 pommikoneita. Tämä taas johtaa siihen että hävittäjälentäjillä olisi ollut noin 400 pudotusväitettä pommikoneista ja 1200 väitettä hävittäjäkoneista tai maataistelukoneista.

Wikipedian mukaan ilmatorjuntajoukot laivasto ovat pudottaneet jatkosodassa:

hävittäjäkoneita (ml. maataistelukoneet) : 759 63 = 822 (73.2%)
pommikoneita: 248 12 = 260 (23.5%)
muita koneita: 24 12 = 36 ( 3.3%)
-------------------------------------------------------------------------
yhteensä.......................................................................................1 106

Ja tämän mukaan hävittäjäkoneet ( maataistelu) olisi ollut 74.3% kaikista. Onko niin että noista 822:sta maataistelukoneita olisi ollut peräti 750?

En tiedä millä perusteella on saatu lukema 46% it:n osuudeksi pommikoneista koska hävittälentolaivueilla 24,26,28,32 ja 34 on pommikoneväitteitä jatkosodassa 248 eli vähemmän kuin ilmatorjunnalla. Tosin HävLv30:n tiedot puuttuu mutta sillä on muutenkin selvästi vähiten pudotuksia kaikista laivueista.

Jos kotirintamalla on ammuttu alas 55 konetta ja kun laivaston ilmatorjunnalla on väitteet 75 koneen pudotuksesta niin silloin kenttäarmeijalla on 976 pudotusväitettä jatkosodassa.

Ammuskulutuksessa kotirintama käytti raskaista kranaateista 61.1% ja keveistä 5.7%. Kenttäarmeija väittää ampuneensa 1 119 762 keveällä ja 12 308 raskaalla it-ammuksella jatkosodassa siten 976 lentokonetta. Eli 1 160 ammusta per pudotus.

Merivoimat käytti puolestaan 272 657 kevyttä ja 42 991 raskasta kranaattia eli yhteensä 315 648 it-kranaattia joilla väitti pudottaneensa 75 konetta. Siis 4 208 kranaattia per pudotusväite.

Kotirintaman it-ammuskulutus (170 844) per pudotusväite on ollut 3 106 kranaattia joista hieman yli puolet ollut raskaita kranaatteja.

Kenttäarmeijan pudotusväitteet näyttävät tulosten valossa kaikkein epäilyttävimmiltä olkoonkin että väitteistä pääosa olisi ollut maataistelukoneita.

On älytöntä väittää että VVS, PVO ja VVS-KBF olisivat Kannaksen ja Laatokan Karjalan operaatioissa kesä-heinäkuussa 31 000 sotalennollaan kärsineet 4% tappiot lennoilla. Ahti Lappi kuitenkin uskoo moista huuhaata.

Kysymys on asetettava näini:

Jos suomalaiselta ilmatorjunnalta onnistui pudottaa neuvostokone keskimäärin 1100 it-ammuksella miksi saksalaiset tarvitsivat siihen 11 000 tai jopa 20 000 it-ammusta?

Löytyi Saksan it- ja pst-ammustuotannosta täsmentäviä lukuja. Kevyen it:n ja pst:n ammustuotanto yhteensä oli vuonna 1943: 196 332 000 ja näistä panssaritorjuntaan käytettäviä ammuksia (20-50 mm) 9 910 000. Näin ollen kevyen ilmatorjunnan 20-37 mm ammuksia (mahdollisesti myös 40 mm?) valmistettu 186. 4 miljoonaa. Niistä todennäköisesti 70-80% kulutettu itärintamalla.

Seuraavan vuoden (1944) tuotantolukema: 263 257 000 joista pst-ammuksia enää 1 651 000 jolloin kevyen it-ammusten tuotanto noussut hurjaan 261.6 miljoonaan. Voidaan vain otaksua miten kulutus on jakaantunut rintamittain 1944 mutta luultavasti ennen kesäkuuta 1944 painopiste yhä ollut itärintamalla joskin vähenemään päin ja vuoden puolivälin jälkeen itärintaman osuus on ollut ehkä 50%.

Sellainen about arvio on että sekä vuonna 1943 että 1944 Saksan itärintaman it-miehet ovat käyttäneet n. 140-150 miljoonaa kevyen it:n ammusta. Joilla pääsääntöisesti on pudotettu kumpanakin vuotena noin 5 000 vihollisen lentokonetta. Ammuskulutus pudotusta kohden ollut lähes 30 000 ammusta. Epäilemättä miljoonia patruunoita on voinut jäädä puna-armeijan haltuun mutta suurta kokonaiskuvaa ne eivät muuta.

Myös länsirintamalla todennäköisesti puolet kaikista länsivaltojen alasammutuista koneista hoiti Flak eikä Jagdwaffe lensi sitten yöllä tai päivällä. Paljon piti Flakin paukkuja käyttää alasammuttua konetta kohden se on täysin selvä asia. Ja sehän tässä nyt sitten mietityttää miten suomalaiset ovat pudotelleet muka koneita alas reilun tuhannen patin tehokkuudella.

Yritetään rakennella jotain mystistä selitystä miksi saksalaiset ovat itärintamalla käyttäneet pudotusta kohden yli kymmenkertaisen määrän kevyen it:n ammuksia kuin suomalaiset rintamajoukkojen it-yksiköt. Tosiasiassa ongelma ratkeaa kun tunnustaa että juuri rintamajoukkojen it-yksiköillä oli kesän 1944 pudotusväitteistä (540) totta vain murto-osa, ehkä 60-70.

Ongelma ratkaistu.

Richard Lorentzin "Iskuja ilmaan" opuksesta/tai luennosta (jonka voi ladata netistä pdf-versiona kai joskus sodan jälkeen voi huvittuneena lukea miten ilmasodan suomalaisiin pääarkkitehtiin kuuluva mies uskoi ihan vakavissaan suomalaisten lentäjien ja ilmatorjunnan väitteisiin kesällä 1944:

"On tietysti vaikeata antaa mitään aivan tarkkoja, tai edes luotettaviakaan numerotietoja k.o. vaiheen ilmavoitoista. Virallisten tietojen mukaan hävittäjämme ampuivat kesäkuussa 1944 alas 330 viholliskonetta (it. 340). Heinäkuussa laskivat vastaavat luvut 160:een (200:aan), ja vaikka nyt varmuuden vuoksi vähentäisimmekin 10 % näistä määristä, nousee sittenkin venäläisten ilmataisteluissa kärsimien tappioiden tahti yli 10 koneeseen päivässä."

Sitten maalaillaan pensselillä suuria kuvitelmia...

"Nytkin mainittu heinäkuun ilmavoittojen suhteellisen vähäinen määrä johtuu lähinnä venäläisten lentotoiminnan supistamisesta sekä suuremmasta varovaisuudesta. Talvisodan aikaiset venäläiset lentojoukot eivät olisi missään tapauksessa ajanpitkään kestäneet tällaisiakaan tappioita."


Joopa joo. Ai että ihan 340 ilmatorjunnan pudotusta kesäkuussa 1944. En tiedä Laatokan Karjalan it-miesten menestyksestä (siellä oli suurinpiirtein puolet siitä it-kalustosta mikä oli Kannaksella). Mutta Geustin, Stenmanin, Keskisen ja kumppaneiden vuosia kestänyt Tsko:n Moskovan arkistojen läpikäynti yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa antaa tuloksen joka pudottaa it-miehet ja hävittäjä-ässät maan pinnalle taivaasta. Ilmatorjuntapudotuksia Kannaksella kesäkuussa 35 (VVS)ja siihen päälle noin 20% Itämeren Laivaston koneita (mahdollisesti) eli jonnekin 40-45 välille it-pudotukset ainakin Kannaksella jääneet. Itä-Karjalassa puolta pienempi it-tykistö ja puolta lyhyempi taisteluaika antaisi ilmeisesti noin 10 koneen pudotuksen päälle, siis noin 50-55 konetta koko Suomen rintamalla. Ei huono saavutus noin vaatimattomalta it-voimalta. Kansainvälisesti tykkikohtaisesti ja ammuskohtaisesti itseasiassa hyvä.

"Geustin, Stenmanin, Keskisen ja kumppaneiden vuosia kestänyt Tsko:n Moskovan arkistojen läpikäynti yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa antaa tuloksen joka pudottaa it-miehet ja hävittäjä-ässät maan pinnalle taivaasta. "

Voidaan jopa esittää kysymys oliko paniikissa osin lentäneiden hävittäjämiesten ja it-miesten liioittelu jopa suurempaa kuin saksalaisten. Ainakin Saksan FLAK-joukot esittivät pudottaneensa 1941-44 noin 17,000 viholliskonetta itärintamalla. Heidän ammuskulutus oli parisataa kertainen suomalaisiin verrattuna kyseisenä aikajaksona. Lisäksi tilastoista tiedetään että saksalaisia vastaa lennettiin 30-40 kertaa enemmän sotalentoja.

Ilmatorjunnan tilastoista nähdään että todelliset tulokset kotirintamalla olivat huomattavasti heikommat vaikka juuri ne joukot käyttivät suurimman osan raskaista it-ammuksista. Heti kun mentiin rintamalinjolle alkoi pudotusväitteet olla hyvin kyseenalaisia.

*****Stieglitz*****

Merivoimissa on yleensäkin keskimäärin fiksumpaa ja realistisempaa väkeä. Näin asiasta kirjoitettiin Sotahistoriallisen aikakauslehden numerossa 13/1994:

"Panssaroidun Il-2 koneen torjunta oli vaikeaa, koska alusten päätorjunta-aseena olleen 20 mm tykin kranaatti ei tehonnut niihin. 105 mm:n ja 40 mm:n tykit olivat erinomaisia ilmatorjunnassa. 105 mm:n tykki ampumalla tehokasta sulkutulta ja 40 mm:n tykin ampuessa seurantatulta."

USA:n laivastolta (US NAVY) on tarkka tilasto laivojen ilmatorjunnan ammuskulutuksesta ja väitetyistä pudotuksista. Koska laivoista voitiin todeta pudotukset huomattavan tarkasti (tosin päällekkäislaskenta aina mahdollista) niin todellisia olemattomia pudotuksia tuskin kovinkaan paljoa joten tulokset enemmän realismiin kuin uskomuksiin perustuvia. Tässä on tilastot:

13 mm:n tykki: 29 552 ammusta per pudotusväite
20 mm: 9 348 ammusta
40 mm: 2 364 ammusta
50-75mm: 1 257 ammusta
125-ja isommat: 771 ammusta


Tilasto näyttää miten paljon tehokkaampi esim. 40 mm tykki 850 gramman ammuksella oli kuin 20 mm tykki (120-125 grammaa painava ammus).

Suomen ilmatorjunnan pääaseet Kannaksella ja Laatokan Karjalassa olivat 20 mm ja 37-40 mm tykit. 20 mm tykkejä oli hieman yli 200 ja 37-40 mm tykkejä reilu 100. Tykkien määrä ja käytetty ammusmäärä ei kyllä anna aihetta uskoa että hyvästi panssaroitu Il-2 olisi ollut helppo kohde pudottaa. Kenttäarmeijan ilmatorjuntapatterit käyttivät noin 3 kertaa nemmän 20 mm ammuksia kuin 37-40 mm:n. Suomalaisilla oli aivan olematon määrä vielä näitä 75 mm tykkejä rintamajoukkojen suojassa. Torjunta oli täysin 20 mm ja 37-40 mm varassa. Tuolla ammuskulutuksella ei ole pudotettu kuin ehkä 100 viholliskonetta eikä 540 rintaman tuntumassa kuten it-yksiköt väittivät.

Carl-Fredrik Geustin mukaan talvisodan ilmatorjuntayksikköjen pudotusväitteistä vain 35% piti paikkaansa kun lentäjien väitteistä 2/3. Ainakin talvisodan perusteella siis ilmatorjunta liioitteli selvästi enemmän pudotuksillaan kuin hävittäjälentäjät. Lisäksi talvisodassa oli ilmatorjunnalla laaja kotirintama jossa varmentaa pudotusten paikkaansapitävyys. Rintamalla pudotusväitteistä piti paikkaansa paljon vähemmän kuin 1/3.

Ilmavoittoväitteitä kesäkuulta 1944 Kannaksella oli lentäjillä 48% enemmän kuin ilmatorjunnalla. Sen sijaan 13.Ilma-armejan raporttikoosteen perusteella (160 menetystä) lentäjät olivat ampuneet 2.5 kertaa enemmän koneita alas kuin ilmatorjunta. Tämä viittaa siihen että ilmatorjunnan väitteet on enemmän ristiriidassa todellisten pudotusten kanssa kuin konsanaan lentäjien.

Vuonna 1944 oli Saksalla itärintamalla enää 390 hävittäjäkonetta mutta yli 8000 ilmatorjuntatykkiä. Siis it-tykkejä yli 20 kertaa enemmän kuin hävittäjäkoneita.

Suomella oli rintamalla n. 330 it-tykkiä ja 30 modernia hävittäjää saksalaisilla vajaat 20. It-tykkejä oli siis vain 6.5 kertaa enemmän kuin moderneja hävittäjäkoneita.

Koska NL:n sotatoimitappiot v. 1944 olivat n. 9700 lentokonetta ja kun niistä todennäköisesti 8500 joutui alasammutuksi on hyvät perusteet olettaa että yli puolet ammuttiin alas it-aseilla. Siis esim. noin 4500 konetta. Se tarkoittaisi 0.55 lentokonetta per it-tykki.

Suomalaisten potentiaali olisi riittänyt korkeintaan 100 pudotukseen sillä jatkosota tunnetusti päättyi jo syyskuun alussa eli sotaa kesti 8 kuukautta. Suomalaisten ammuskulutus tykkiä kohden oli myös huomattavasti vähäisempi kuin saksalaisille.

No Geustin uudessa Talvisotaa ja NL:n ilmavoimia käsittelevässä kirjassa on päivä päivältä käyty dokumentit läpi yksikkötappioista ja koneiden menettämissyistä. Vain 119 konetta NL menetti Suomen ilmatorjunnan tulen takia. Ilmatorjunta ja armeija väitti pudottaneensa lähes 400.

Vuodelta 1953 on gradututkimus Kannaksen 1944 ilmatorjuntayksiköiden toiminnasta ja kas kummaa sielläpä esitetään huomattavasti maltillisempia tietoja Kannaksella kesä-elokuussa pudotetuista koneista:

IV Armeijakuntaa tukenut ItR 12: 132 pudotettua konetta, vaurioitettu 110
III Armeijakuntaa tukenut ItR 15: 35 pudotettua konetta, vaurioitettu 61
V Armeijakuntaa tukenut ItR 14: 31 pudotettua, 85 vaurioitettua konetta

yhteensä ilman raskaspattereita 198 pudotettua ja 256 vaurioitettua

Raskaspattereita oli vain muutama joten niiden pudotusväiteet lienevät nostaneen lukemat yli 200 pudotuksen vaurioitetut päälle. Jostakin on ilmeisesti ilmestynyt myöhemmin toistasataa "varmennettua. Ihmettelen vaan kun gradutyö 9 vuotta vuoden 1944 tapahtumien jälkeen tehty.

Lähde: Kapteeni A Villasen diplomityö, Liite 12

Kun suhteutetaan suomalaisten ilmatorjunnan väitteet kesällä 1944 niihin todennäköisimpiin lukemiin jotka olivat n. 40% siitä mitä lentäjät pudottivat (todellisuudessa) ja kun otetaan huomioon että noin 300 lentokoneen tappioista vielä 1/10 johtui muista kuin lentäjien ja ilmatorjunnan pudotuksista päästää realistisemmalle tasolle.

Kas näin. 300 menetetyistä koneesta noin 30 johtui teknisistä syistä, törmäyksistä virheistä ( friendly fire) ja n. 270 oli lentäjie tai it-yksikköjen pudotuksia. Ilmatorjunnan osuudeksi tulee näistä 2/7 ja lentäjien 5/7. Siis - ilmatorjuntayksiköt Kannaksella ja Laatokan Karjalassa todennäköisesti pudottivat 70-80 konetta ja lentäjät (suomalaiset ja saksalaiset) 190-200.

Perusteluna VVS:n 13.ilma-armeijan kesäkuun 1944 tappiotilasto :

- 89 konetta menetetty viholliskoneen alasampumina
- 35 ilmatorjunnan
- 36 "ei palannut lennolta"

Hävittäjät ampuivat alas yli 2.5 kertaa enemmän kuin it Kannaksella. Laatokan Karjalassa tilanne oli selvästi tasaisempi, jopa 45%, 45% ja 10%.

On hyvin todennäköistä etteivät suomalaiset ja saksalaiset lentäjät Kannaksella ja Laatokan Karjalassa ampuneet kesä-elokuussa 1944 alas kuin n. 190 konetta ja ilmatorjunnan pudotusväitteistä vähemmän kuin 1/5 piti paikkaansa.

-----Stieglitz------

277. ja 281. Maataisteludivisioona menettivät kesäkuussa 1944 Kannaksella yhteensä 80 Il-2 konetta joista hävittäjät ampuivat alas 45, ilmatorjunta 27 ja 8 tuhoutui muista tai tuntemattomista syistä.

Ja mitkä olivatkaan kesäkuussa ilmatorjunnan väitteet? 238 Il-2 konetta Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Niistä Kannaksella yli 190. Vain muutamia Itämeren Laivaston Il-2 konetta on voinut ilmatorjunta lisäksi pudottaa. 35 yhteensä on ehdoton maksimi ja 30 lähempänä totuutta.

Ei edes 20% ilmatorjunnan Il-2 väitteistä pitänyt paikkaansa Kannaksella.

Ilmatorjunnan pudotusväitteet, 9.6-30.6.44:

238 IL-2
29 PE-2
18 P-39
11 LA-5
10 tuntematon yksimoottorinen
8 DB-3F
7 Boston
4 LAGG-3
3 P-40
3 JAK-7 B
2 SB-2
1 SB-?
1 IL-4

Yht 334

Heinäkuussa 214, joista 162 IL-2 koneita.

Jokainen kuollut venäläinen on naurun arvoinen.

Syitä siihen miksi Suomen ilmatorjunta samoin kuin hävittäjälentäjät liioittelivat pudotusväitteitään kesä-heinäkuussa 1944 suhteessa selvästi enemmän Kannaksella kuin Laatokan Karjalassa ei ole riittävästi tutkittu. Tämä tosiasia kuitenkin paljastuu 13. ja 7.Ilma-armeijan tappioraporteista kesä-heinäkuulta 1944.

Talvisodassa venäläiset tekivät runsaan 2-tuhatta lentoa Kokemäenjoelle väli T:re -meri ,eikä yhtään pudotettua konetta .
Ehkä yhtenä syynä oli ettei tuolla rantapenkoilla ollut ensimmäistäkään IT-tykkiä , eikä näköhavaintoja omista hävittäjistä koko sodan aikana
Taktista ajattelua , putket siirrettiin H:kiin ja eduskunta hallitus Kauhavalle evakkoon
Suomalaisesta IT:stä puhuttaessa on muistettava ettei 20mm Lahti-Saloranta torjuntapyssyllä saatu alas ainuttakaan venäläistä ilmalaivaa

Jatkosodasta voidaan poimia joitakin esimerkkejä jotka osoittavat että ilmatorjunnan todelliset pudotukset ovat olleet tuskin edes 1/4 pudotusväitteistä.

Kotkassa 16.heinäkuuta 1944 neuvoilmavoimat upottivat saksalaisen ilmatorjunta laivan Nioben. Torjuntatulessa pudotettiin 9 pudotusväitteistä huolimatta Ensio Siilasvuon mukaan vain yksi Itämeren Laivaston A-20 pommikone.

Immolan ja Lappeenrannan lentokentille tehtyjen hyökkäysten aikana ja heti sen jälkeen ilmatorjuntayksiköt väittivät ampuneensa alas 12 neuvostokonetta. Tosiasiassa vain 1 Il-2 kone ammuttiin alas. Kesän 1944 pudotussaldo 598 väitteestä huolimatta jäi Kannaksella ja Viipurinlahdella jäi alle 60 koneeseen ja Laatokan pohjoispuolella missä tulokset paremmat saldo oli noin 80 pudotusta.

Koko jatkosodan pudotussaldo 200-250.

Ja nämä ”todelliset pudotukset” pojhjautuvat taas Tarkkispojan ”eilöydä-ryhmän” tietoihin!

Suomalaisen ilmatorjunnan, hävittäjätorjunnan ja panssaritorjunnan heikkoudet tulivat dramaattisesti komentajille selviksi kesällä 1944. Ilmavoimien johto totesi melko lakonisesti rintamatilanteen vakauduttua heinäkuun lopulla että kokonaistilanne ilmasodassa alkoi yhä enemmän muistuttamaan talvisodan loppuvaihetta. Onneksi poliittinen johto ei haihatellut eikä propaganda alkanut höpöttämään mistään "torjuntavoitoista". 2 kuukautta aiemmin kuviteltiin että Suomi muka voisi tuoda neuvottelupöytään "valttikortteja".

*****Penna Tervo*****

Kun korjataan todennäköiset it:n pudotuslukemat päädytään uskottavampaa smmuskulutukseen per alasammuttu kone. Se on ollut noin 4 000 kranaattia eikä suinkaan 1 000 kranaattia. 1944 havaittiin että 20 mm it-tykillä Il-2 maatsistelukoneen pudotus oli vaikeaa pelkillä it-kranaatilla. Suomen kenttarmeijalla oli 2 kertaa enemmän 20 mm it-tykkejä kuin 37-40 mm tykkejä. Raskaita tuskin enempää kuin 10 kpl (kaikki 75-76 mm).

Suomen ilmatorjunta rintamalla oli aivan liian heikko.

Kesäkuussa 1944 ilmatorjunnan pudotusväitteet:

Pe-2: 29
DB-3f: 8
SB-2: 2
SB-?: 1
Boston: 7
Il-4:1
---------
pommikoneet 48

LaGG-3: 4
Jak-4?: 1
La-5: 11
Il-2: 238
AC: 18
tuntematon yksimoottorinen: 10
TH: 3
Jak-7 B: 3

Yhteensä: 336
Joista merivoimat: 1/SB-2, 2/Boston, 2/LaGG-3, 4/La-5, 10/tuntematon yksimoottorinenja 14/Il-2, yhteensä 33

Heinäkuu 1944:

Pe-2: 20
DB-3f: 1
Boston: 10
---------
pommikoneet 31

LaGG-3: 5
Jak-7 /1: 2
La-5: 7
Il-2: 162
AC: 5
tuntematon yksimoottorinen: 1

Yhteensä: 214
joista merivoimat: 13/Il-2, 2/LaGG-3, 1/Jak-1 ja 2/Boston. Yht 18 konetta

Elokuu 1944:

Boston: 1
LaGG-3: 1
AC: 1
Il-2: 7
La-5: 4
Jak-9: 1

Yhteensä 15 konetta
joista merivoimat: 1/LaGG-3 ja 1/La-5, yht 2 konetta

Suomen ilmatorjunta ampui alas Kannaksella kesä-heinäkuussa 1944 lopulta vain n. 60 viholliskonetta. Laatokan Karjalassa ammuttiin todennäköisesti ilmatorjunnalla alas jonkin verran enemmän koneita vaikka kenttäarmeijan ilmatorjunnasta vain noin 35% oli siellä.

Ilmatorjunnan pudotussaldo 9.6-11.8.44 on ollut siten 130-140 vaikka väitteitä oli 565. Pudotusväitteistä alle neljäsosa todellisia pudotuksia.

Geustin mukaan talvisodan ilmatorjunnan pudotusväitteistä noin 1/3 pitänyt paikkaansa. Silloin pudotettiin 119 konetta it-aseilla. Ei suinkaan yli 300.

Geustin mukaan kesäkuussa 1944 Kannaksella suomalaisten pudotusväitteet olisivat olleet 569. Koska lentäjien väitteet 327 on ilmatorjunnan väitteet ollut 242. Näin ollen ilmatorjunnan todelliset pudotukset (n. 50) ovat olleet 21% väitteistä.

Laatokan Karjalassa ilmatorjunta näytteli pääosaa pudotuksista koska vanhentuneilla hävittäjäkoneilla operoineet suomalaiset olivat täysin alakynnessä. Niinpä kesäkuun loppupuolen 37 koneen neuvostotappioista joista osa onnettomuuksia hyvinkin 30 aiheuttanut ilmatorjunta. Pudotusväitteitä on ollut n. 90. Eli 1/3 väitteistä pitänyt paikkaansa. Sama osuus kuin talvisodassa.

Toki kaikssa väitteissä on runsaasti lmaa!

Vanhan laulun sanoin stallarin väitteistä taas voi sanoa:

”Hän minne menee, kusta tulee….”

Laatokan Karjalassa suomalainen ilmatorjunta aiheutti yli 80% neuvostotappioista. Seuraavaksi eniten onnettomuudet ja suomalaislentäjät vähemmän kuin 10%.

Lähes 70% neuvostotappioista kohdistui Il-2 koneisiin. 7.Ilma-armeija menetti heinäkuussa 1944 kaikkiaan 65 Il-2 konetta kokonaistappioiden ollessa 95. 22 koneista hävittäjiä ja 6 pommikonetta ja 2 muita.

Kesäkuun jälkipuoliskon tappiot 7.Armeijalle yli 40 konetta. Suurtaistelun 20.6-11.8.44 tappiot yli 140. Suomalainen ilmatorjunta on todennäköisesti Laatokan Karjalassa pudottanut enemmän koneita kuin Kannaksella.

Neuvostolentodivisioonien kesäkuun 1944 kuukausiraporteissa ilmoitetut tappiot jotka aiheutti ilmatorjunta:

277 ShAD: 17 Il-2
281 ShAD: 10 Il-2
275 IAD: 6 hävittäjäkonetta (sisältää myös 1.7.44)
PVO: 5 hävittäjäkonetta
276 BAD: ainakin 4 Pe-2, mahdollisesti 5.
113 BAD: ainakin 2 Il-4
334 BAD: ainakin 1 mahdollisesti 2
Lisäksi todennäköisesti 52 OKAE menetti yhden Il-2 koneen ilmstorjunnassa.

Itämeren Laivasto: raporttien mukaan 16 Il-2 ja mahdollisesti 1 Pe-2.

Ts yli 60 neuvostokonetta ammuttiin alas ilmatorjuntatulessa neuvostoraporttien perusteella Kannaksella ja Viipurinlahdella kesäkuussa 1944. Se on noin 25% it-yksikköjen pudotusväitteistä. Talvisodassa ilmatorjuntayksikköjen todellinen pudotussaldo oli Geustin mukaan reilu 1/3 pudotusväitteistä.

Tämä tietysti olettaen, että raporttien laatijat eivät olleet saaneet ohjeita tappioiden ilmoittamisen määrien suhteen...

Ilmatorjuntatykistö yritti torjua viholliskoneita ja vain äärimmäisn harvoin tällöin kohteena oleva kone räjähti tai tuhoutui muuten ampujien nähden.

Sen sijaan usain kävi niin, että viholliskoneeseen havaittiin tulleen osumia ja se tällöin katosi yli horisontin ja havannoinnin ulkopuolelle. Riippui ilmoittajasta, että ’otaksuttiinko’ koneen pudonneen tai pelkästään vaurioituneen. Tällaisissa tapauksissa tietty toivorikkaus on luonnollista ilmatorjuntapatterilta.

Kuten ilmavoittoilmoituksissakin on luonnollista, että ilmatorjuntatykistön arvioissa on mukana ilmaa. Kyse on vain siitä, että kuinka paljon!

Ilmatorjunta ampui kesällä 1944 enemmän neuvostokoneita alas kuin suomaiset lentäjät. Laatokan Karjalassa pudotuksia on ollut 9.6-11.8.44 yli 100 ja Kannaksella n. 80.

Sen sijaan suomalaisilla lentäjillä pudotussaldo on ollut luultua heikompi. 1.6-8.6.44 Kannaksella vain 2. Suurhyökkäyksen aikana Kannaksella kesäkuussa noin 70 ja heinäkuussa noin 30-35. Laatokan Karjalassa vain 10-15. Maksimissaan lentäjät ampuivat alas siis vain 120 neuvostokonetta. Kannaksella Osasto Kuhlmeyn lentäjät ampuivat alas noin 65 konetta (Lähde: John Weal) .

Laatokan Karjalan tilastoissa "ei palanneet lennolta" muodostivat 143 koneen neuvostotappioista yli puolet. Mutta se on totta että ilmataisteluihin verrattuna ilmatorjunta saattoi aiheuttaa jopa kymmenkertaiset tappiot. Ylivoimainen enemmistö esim lennolta palaamatta jääneistä koneista oli ilmatorjunnan pudottamia. Suomalaisilla lentäjillä oli 20.6-11.8.44 vain 40 pudotusväitettä ja on kyseenalaista oliko edes 1/3 väitteistä pudotuksia. Ainakin 2 hävittäjäkonetta (20 GIAP) ampuivat saksalaiset alas Murmanskissa joten be ainakin on vähennetävä lukemista. Samoin onnettomuustapauksia lienee ollut 10-20 tapausta, myös siirtolennoilla lienee tuhoutunut useita koneita.

Kannaksella ilmatorjunta pudotti ainakin:

45 Il-2 konetta
11 hävittäjäkonetta
8-10 pommikinetta

pelkästään kesäkuussa 1944.

Taas Tarkkispojan rytmiryhmä nimimerkeillä Stieglitz, Penna Tervo, Historian Faktat ja Kainalohiki tekee nollatutkimusta jostakin venäläisistä tilastoista, joita kukaan muu ei pysty tarkistamaan! Se, ettei ketään kiinnosta eikä kukaan viitsi lukea, ei tunnu häiritsevän!

Saksa kulutti v. yli 60 000 tonnia it-ammuksia pelkästään 1943. Suomalaisten it-kulutus koko jatkosodassa oli

88 mm: 20 036 ammusta (a' 9.4 kg)
75-76 mm: 122 398 ammusta (a' 6.5 kg)
37-40 mm: 515 356 ammusta (a' 0.9 kg)
20 mm: 1 093 136 ammusta (a' 0,15 kg)

Lukema sisältää kenttäarmeijan, laivaston ja kotiseudun kulutuksen. Yhteenlaskettu it-ammusmäärä : 1 612 tonnia. Se on vain 2,6% Saksan itärintaman it-ammuskulutuksesta vain vuonna 1943. Pudotusväitteitä 1 107.

Lisäksi tiedetään että kotirintama kulutti mainituista määristä kaikki 88 mm ammukset, yli puolet 75-76 mm ammuksista (67 099), yli 10% 37-40 mm ammuksista (54 416) sekä 3% 20 mm it-ammuksista (29 293). Tonnimäärissä 678.

Kun pudotusväitteet keskittyivät vuonna 1943 enemmän kotirintamalle ja muutenkin suomalaisten selustaan laski pudotusväitteiden määrä 28:aan vaikka ammuskulutus oli lähes 250 000. Kulutus ollut siis yli 9 000 kranaattia per pudotusväite.

Vuonna 1942 suomalaiset it-yksiköt väittivät pudottaneensa 310 000 it-kranaatilla 105 neuvostokonetta. Siis pudotusväitettä kohden kulutus reilu 3 000 kranaattia. Seuraavana vuonna kun yhä enemmän tapauksia suomalaisten selustassa tai kotirintamalla pudotusväitettä kohden kolminkertainen määrä kranaatteja kulutettu.

Kun vuonna 1944 paettiin letti suorana länteen esitettiin 598 pudotusväitettä 858 000 it-tai ps-kranaatilla. Kulutus per pudotusväite 1 434 kranaattia. Kun suurin osa väitteistä ei voitu edes teoriassa varmentaa taisi taas kerran liioittelu kasvaa. Jospa vuonna 1944 tarvittiin todellisuudessa lähes 4 000 kranaattia per pudotus?

Tämö sama ilmiö havaitaan kun ilmataistelut käydään vihollisen dominoimalla alueella. Ilmavoittopaisuttelut kasvavat entistä suuremmiksi.

Kannaksen taisteluissa kesäkuussa 1944 tiedetään ainakin seuraavat neuvostoyksikköjen ilmstorjuntatappiot:

- 275 IAD, 6 it:n pudottamaa hävittäjää
- PVO: 5 It:n pudottamaa hävittäjää
- 277 ShAD: 17 it:n pudottamaa Il-2 konetta
-281 ShAD: 10 it:n pudottamaa Il-2 konetta
- VVS KBF: 15-16 it:n pudottamaa Il-2 konetta ja mahdollisesti 1 it:n tulessa pakkolaskun tehnyt Pe-2
- 276 BAD: ainakin 4 it:n pudottamaa Pe-2 konetta
- 113 BAD: ainakin 3 it:n pudottamaa Il-4 konetta
-334 BAD: 2 it:n pudottamaa Tu-2 pommaria
-52 OKAE: il-2 kone todennäköisesti it:n pudottama

Siten 63-65 ilmatorjunnan pudottamaa konetta.

Kannaksella, Viipurinlahden ja Suomenlahdella kesällä 1944 suomalaiset ja saksalaiset ilmatorjuntayksiköt ml Laivaston it-tykit ovat pudottaneet korkeintaan 70 neuvostoliittolaisten konetta ja Laatokan pohjoispuolella suomalaiset it-osaston pudottaneet korkeintaan 90 konetta. Yht korkeintaan 160 konetta eli reilu 30% esitetyistä väitteistä. Selvästi menestys ollut parempi Laatikan Karjalassa jossa neuvostoliittolaisilla oli täydellistäkin täydellisempi ilmaherruus ja suomalainen it tiesi jokseenkin aina tulittavansa viholliskonetta. Neuvostoliiton hävittäjäkoneetkin osallistuivat maataistelun tukemiseen maahyökkäyksin menettäen siten ilmatorjunta vuoksi enemmän koneita kuin pysyttelemällä korkeammalla. Suomalaisia ei myöskään yllätetty niin pahasti kuin Kannaksella jossa vallitsi 12 ensimmäistä päivää täysi kaaos.

Suomen ilmatorjunta väitti pudottaneensa yli 1100 neuvostoliittolaisten lentokonetta jatkosodassa. Pudotti tosiasiassa n. 300. Niistä puolet eli noin 150 vuonna 1944.

Talvisodassa ilmatorjunta pudotti 119. Niissäkin osassa Huono sää ja tekniset ongelmat näyttelivät tiettyä osaa. NL:n talvisodan yli 900 koneen tappioista vain reilu 250 aiheutti suomalaiset ja noin 650 oli muista syistä.

Suurin osa ihmisistä ei edelleenkään tajua että vihollisen osuus II maailmansodan konetappioista oli reilusti alle puolet. Useimmiten vain 25-40%.

IT:n alasampumat koneet olivat melko konkreetteja todisteita. Maatalouskoneiksi mainittuja viholliskoneita oli helppoa ampua alas.
Sodassa olleet toivat sotasaaliina lentäjien varusteita: kokardeja, karttoja, päiväkirjoja ...
Näitä olisi hyvä aika kerätä Sotamuseoon, sillä sodan käyneiden lapset ovat nyt eläkeiässä ja ainutlaatuinen aineisto voi päätyä ulkomaisiin huutokauppoihin ja sieltä sinne, mistä se alunperin tulikin.
Itsellänikin on perintönä tullutta materiaalia. Osa saattaisi kuulua kansallisarkistoon, osa Sotamuseoon. Keneen asiassa pitäisi ottaa yhteyttä?
Aineistoa on Rukajärveltä, Aunuksen karjalasta sekä Kannakselta.
Alkuperäiseen väitteeseen: Kun Syväriltä lähdettiin, niin it-tykit suojasivat vetäytyviä joukkoja. Kesällä 1944 pudotuksia oli paljon ja it oli merkittävässä roolissa vetäytymisvaiheessa. Tali-Ihantilassa ja Rukajärvellä kenttätykistö saattoi olla merkittävämpi, mutta Syväriltä lähdettäessä it suojasi jalkaväen turvallisen vetäytymisen.

Päämajan Operatiivinen Osasto, Ilmavoimatoimisto antoi sodan loppupuolella hieman toisenlaisia ilmatorjuntayksiköiden pudotusväitteitä.

-kesäkuu 1944: 258 väitettä pudotuksista
-heinäkuu 1944: 192 väitettä pudotuksista

Näyttää siltä että hyökkäyssotansa hävinnyt Suomi yritti lääkitä haavojaan nostamalla myös ilmatorjunnan pudotuslukemia. Erityisesti kesäkuun lukemiin (258) laitettiin kunnolla lisää (78). Heinäkuun lukemiin (192) taisi tulla lisäystä 22?

Yhtä kaikki - Suomen ilmatorjunnan yksiköt ja niiden toimistojen koiraslotat laittoivat sellaisia lukemia jälkipolville että niistä pudotusväitteistä saadaan huoletta pyyhkiä pois heti 2/3 ja sen jälkeen vähentää vielä lisää sillä ei suomalaiset it-joukot ole pudottaneet kesällä 1944 yli 190 konetta, vaikka Laatokan Karjalassa olisi pudotuksista päästy lähelle 100 pudotusta. Syy löytyy siinä että kun Kannaksella it pystyi suurtaistelun ensimmäisen viikon aikana pudottamaan vain 20 konetta jäi 17.6.44 jälkeen pudotukset jopa tätäkin vähäisemmiksi. Il-2 koneet ampui pääasiallisesti alas lentäjät eteenkin Osasto Kuhlmey.

Laatokan Karjalan It-joukkojen lisäksi Viipurinlahdella sai it menestystä kun se pudotti n. 25 Itämeren Laivaston konetta (monen pudotti Laivasto).

It:n väitteet lähes 580 viholliskoneen alasampumisesta (9.6-30.8.44) on höpötystä. Sitä ei mikään "emme tiedä" muuksi muuta.

Kannaksella, Viipurinlahdella ja Suomenlahdella ilmatorjunta on pudottanut korkeintaan 13 neuvostokonetta heinäkuussa 1944. Niistä suurin osa Itämeren Laivasto Il-2 koneita.

Ilmatorjuntayksiköiden pudotusväitteiden jakauma Laatokan Karjalan ja Kannas/Viipurinlahti välillä heinäkuussa ei selvillä mutta kuun alkupuolen lukemien perusteella 214 it-pudotusväitteestä ainakin 2/3 olisi esitetty Laatokan Karjalassa, mahdollisesti yli 70%.

Viipurinlahden neuvostotappioista osan on voinut aiheuttaa myös Saksan Greif-divisioonan it ja Saksan Laivaston it.

Edes lentäjä ei välttämättä aina tiennyt pudottiko koneen it vai esim vihollisen hävittäjä yllätyshyökkäyksellä. Sekä neuvostoliittolaisilla että suomalaisilla oli taipumus esittää varsinkin hävittäjäkoneen menetyksen tapauksessa syyksi vihollisen it. Se oli jotenkin "vähemmän noloa" tyyliin "kävi huono tuuri". Sama ilmiö oli tuttu myös muilla sotatantereilla. Toisaalta esim pommikonetappioissa oli syynä usein se että muodostelmasta it-osuman saanut kone jäi yksin ja hävittäjäkone lopetti pommarin matkanteon. Saksan hävittäjälentäjät saivat näistä isoista pommareista usein tällaisia ilmavoittoja.

Epäilen aiheuttiko suomalainen it esim PVO:n hävittäjärykmenteille 5 koneen tappiot kuten PVO raportoi kesäkuun tappiotaulukossaan. 2 menetystä on aiheuttanut ilmatorjunta. Samoin 275 IAD:n 196.hävittäjölentorykmentti (196 IAP) esitti menettäneensä 4 Airacobraa ilmatorjunnan pudottamina. Kuitenkin esim Airacobran menetys It-tulessa 18.6.44 on kyseenalaista kun Osasto Kuhlmeyn lentäjillä oli koneen menetyksen ajalta kaksi pudotusväitettä nimenomaan Airacobrista. Todennäköisempää oli että 275 IAD menetti ilmatorjunnan vuoksi vain 2-3 hävittäjää eikä 6. Myös osa Il-2 tappioista jotka 277 ShAD ja 281 ShAD esittivät ilmatorjunnan aiheuttamiksi ovat voineet olla hävittäjien yllätyshyökkäysten tulosta.

Neuvostoyksiköt raportoivat menettäneensä Kannaksella ilmatorjunnan pudottamina 25 lentokonetta 9.6-15.6.44. Mutta Carl Fredrik Geustin mukaan suomalaisten ilmatorjunta olisi pudottanut koneita Kannaksen taistelun ensimmäisellä viikolla vain 20. Koneista 14 olisi ollut Il-2 koneita eli 70%.

Karjalan Rintaman 7.Ilma-armeijan heinäkuun kuukausiraportin mukaan vihollisen ilmatorjunta olisi pudottanut 1.7-31.7.44 kaikkiaan 61 lentokonetta joista 50 Il-2, pommikoneita 4 (2 Pe-2 ja 2 Boston) ja 7 hävittäjäkonetta (3 Jak-9, 2 Kittyhawk, 1 LaGG-3 ja 1 La-5). Ilmataisteluissa olisi ammuttu alas 7 ja samoin 7 konetta ei palannut lennolta.

Ilmatorjunnan pudottamista koneista oli siten 82% Il-2 koneita. Suurinpiirtein samanlainen on ollut ilmatorjunnan pudotusväitteistä Il-2 koneen osuus.

Päämajan Operatiivisen Osaston Ilmavoimatoimiston raportin perusteella kesäkuussa it olisi pudottanut 258. Myöhemmin lisättiin 78 konetta joten nyt sitten esitelkää 336 it-pudotusta kesäkuulle 1944. Myös heinäkuun pudotustilastoja kaunisteltiin yli 20:lla ja nyt esitetään 214 it-pudotusta heinäkuulle. Ilmavoimatoimiston listauksen perusteella heinäkuun jälkipuoliskolla pudotusväitteitä oli jo selvästi vähemmän kuin alkupuoliskolla (lukema 38, 16.7-31.7.44).

Tämä suomalaisen ilmatorjunnan "virallinen Pravda" esittää Laatokan Karjalan It-joukkojen heinäkuu pudotusväitteiksi lähelle 150. Näin ollen 40% väitteistä näyttäisi pitävän paikkaansa (ellei osa it-pudotuksista saksalaisten aiheuttamia)

C. F Geust esitti 9.6.44-15.6.44 ilmatorjunnan ampuneen alas 20 neuvostokonetta Kannaksella. Mukana oli myös PVO:n tappiot koska sen hävittäjät saattoivat 13.il.a-armeijalle alistettujen 113 BAD:n Il-4 pommikoneita ja 334 BAD:n uusia suomalaisille aiemmin tuntemattomia Tu-2 pommikoneita. Geustin kooste esitti 3 pommikoneen, 3 hävittäjän ja 14 Il-2 koneen pudonneen ilmatorjunta tulessa.
Päämajan Operatiivisen Osaston Ilmavoimatoimiston mukaan suomalaiset Kannaksen it-yksiköt esittivät pudottaneensa:

9.6: 15 konetta
10.6: 18 konetta
11.6: 6 konetta
12.6: 14 konetta
13.6: 4 konetta
14.6: 18 konetta
15.6: 18 konetta
Yhteensä.... 93 konetta

Tässäkin lukemassa oli 73 konetta enemmän kuin mitä Geustin kooste esitti. Mutta myöhemmin suomalaiset "varmentajat" lisäsivät Päämajan Operatiivisen Osaston Ilmavoimatoimiston kesäkuun lukemiin 30% lisää (258------>336). Ilmeisesti Suomen Pravda siis esitti että suurtaistelun ensimmäisellä viikolla it olisi ampunut alas n. 120 konetta kun todellinen lukema näyttää jääneen 21 koneeseen kun Geustin 20 lisätään Itämeren Laivaston It-tulessa Vuottossa 15.6 menettämä Il-2.

Melkein 5/6 It-joukkojen pudotusväitteistä oli toiveajattelua tai silkkaa huuhaata.

17.6.44-30.6.44 it pudotti Kannaksella enää yksittäisiä koneita. Korkeintaan 5 Il-2, 3 Pe-2, 1 Il-4, ei yhtään tai korkeintaan 1 hävittäjäkone (17.6.44). Viipurinlahdella vähän enemmän ( 15 Il-2 +2 pakkolaskun tehnyttä mahdollisesti poiskirjattua). Kun lisätään 16.6 it:n pudottamat 2 Geustin tutkimaan 20 koneeseen 9.6-15.6.44 on it ampunut alas Kannaksella ja Viipurinlahdella korkeintaan 47 konetta kesäkuussa 1944.

Laatokan Karjalan kesäkuun lukemat lisättynä kokonaissaldo n. 90 (tai vähemmän) 336 ilmatorjunnan väitteestä.

Laatokan Karjalan It-yksikköjen pudotusväitteet olivat uskottavampia kuin Kannaksella olleiden yksiköiden. Esimerkiksi 1.heinäkuuta Aunuksen Ryhmän it-yksiköt ilmoittivat ampuneensa alas 17 viholliskonetta. Lentäjistä Eerola/Hillo esittivät ampuneensa alas yhden Il-2 koneen . 7.ilma-armeija menetti tuona päivänä 4 Il-2 konetta, 1 Pe-2 pommikoneen ja 2 Kittyhawk-hävittäjää. Molemmat hävittäjät ampui ilmatorjunta alas Soutujärvellä.

Ilmatorjunnan 17 pudotusväitteestä 7 tai ainakin 6 oli todellisia pudotuksia.

Vielä lisää Aunuksen Ryhmän ilmatorjunnan pudotusväitteitä verrattuna neuvostotappioihin.

5.-9.heinäkuuta it-yksiköt esittivät ampuneensa alas 35 konetta, pääasiassa Il-2 koneita.

Karjalan Rintaman 7.Ilma-armeijan tappiot:
5.7: 6 Il-2
6.7: 3 Il-2, Boston pommikone
7.7: 1 Il-2
8.7: 3 Il-2 (yksi koneista tuhoutui lentokentälle laskussa)
9.7: 4 Il-2, 1 La-5

Yhteensä 19. Ainakin puolelle It-yksikköjen pudotusväitteille löytyi todisteet mikäli konetappiot johtuivat ilmatorjunnasta.

Sangarilliset Neuvostoisämmaan punalentäjät pudottivat leipätynnyreitä Suomen köyhille Suuressa Isämmaallisessa Sodassa.🛢️🥖🥨 Mutta fascistiset valkobandiitit yrittivät ampua alas sangarillisia punalentäjiä kuitenkaan siinä onnistumatta!🎖️

Vielä ajalta 9.7-15.7 ItR 11 ja ItR13 pudotusväitteet I-linjan taisteluihin liittyen: 32 Il-2, 3 pommikonetta ja 4 hävittäjää. Lentäjät esittivät ampuneensa alas 4hävittäjäkonetta. Yht 43 väitettä.

Karjalan Rintaman 7.Ilma-armeijan tappiot:

9.7: 4 Il-2
10.7: 5 Il-2 ja 1 Jak-9 suomalaisia + 1 Airacobra saksalaisia vastaan
11.7: 2 Il-2 Porajärvellä
12.7: 3 Il-2, 1 La-5, 1 LaGG-3
13.7: 1 Boston, 1 Pe-2, 1 Il-2
14.7: 1 Pe-2, 1 Jak-9
15.7: 2 Il-2, 1 LaGG-3

Porajärvellä alasammutut 2 Il-2 konetta pudotti ItR13. Hävittäjälentäjät ampuivat alas 2 hävittäjäkonetta. ItR11 on pudottanut 21 konetta mikäli neuvostotappioista yksikään ei olisi ollut esim lento-onnettomuus. Väitteitä rykmenttillä oli 37.

Voitte lukea it-komppanioiden sotapäiväkirjat ja laskea niistä, kuinka monta konetta niihin on kirjattu. Sotapäiväkirjaa pitänyt vänrikki tuskin kirjoitti puuta heinää päiväkirjaan. Alas ammutus ovat selviä kirjauksia, osuman saaneet sitten joko putosivat jonnekin tai eivät.
IT-joukot keräsivät lentäjien kokardeja. En tiedä, kuinka monta lentäjää yhdessä koneessa oli, mutta on noita meilläkin perintönä jonkin verran. Ehkä yhtä kiinnostavaa olisi puhua, kuinka monta lentäjää naapuri menetti. Paljon heitä on ollut.

Syy miksi Suomen ilmatorjunta liioitteli pudotusluvuilla hyvin paljon Kannaksella mutta vähemmän Laatokan Karjalassa on aika ilmeinen. Suurin osa Neuvostoliiton ilmavoimien tappioista aiheutti lopulta lentäjät, eteenkin Osasto Kuhlmeyn osuus oli tuntuvasti suurempi kui mitä esim kesäkuun pudotusväitelukema saksalaisilta (93) olisi antanut aihetta olettaa. Kun koneita oli oikeasti ammuttu alas syntyi ilmatorjunnan osalta paljon päällekkäisiä väitteitä lentäjien ja toisten It-yksikköjen kanssa.

Laatokan Karjalassa tilanne oli toinen. Neuvostolentöjille pääuhka oli ilmatorjunta. Suomen ilmavoimien rooli oli vähäinen, lähes mitätön. Lisäksi Laatokan Karjalassa it oli paremmin valmistautunut siihen mitä tuleman pitää.

Se että Kannaksella 9.6-15.6.44 it kykeni ampumaan alas (tuhoutunut) vain 20 konetta vaikka pudotusväitteitä oli noin 100 lienee johtunut kaaosmaisesta tilanteesta. It oli pahasti helisemässä kun rintama saattoi liikkua jopa 15 km päivässä.

Karjalan Rintaman 7.Ilma-armeijan tappiotaulukot ovat olleet tutkijoiden tiedossa jo pitkään ja jo yli 10 vuotta Pamyat Naroda sivustolta katsottavissa. 7 VA soti paitsi suomalaisia myös saksalaisia vastaan joten edes kesällä 1944 kaikki tappiot eivät tulleet suomalaisia vastaan.

Tappiotaulukko kesäkuulta 1944:62 konetta joista 2 Airacobra-hävittäjää ilmataisteluissa ja muut joko ilmatorjunnan vuoksi menetettyjä tai eivät palanneet lennolta. Näistä 60 oli 43 Il-2 ja 4 pommikoneita.

Karjalan Rintaman 7.Ilma-armeijan tappiotaulukko heinäkuulta 1944, siinä tappiot jaoteltu: ilmataistelu, ilmatorjunta, ei palanneet lennolta

Ilmataistelun vuoksi: 7 konetta (1 Airacobra, 3 Il-3, 2 La-5, 1 LaGG-3)

Ilmatorjunta: 61 konetta (50 Il-2, 1 La-5, 1 LaGG-3, 3 Jak-9, 2 Pe-2, 2 Boston, 2 Kittyhawk)

Ei palanneet lennolta: 7 (1 Airacobra, 3 Il-2, 1 La-5, 2 Pe-2)

Yhteensä 75 lentokonetta heinäkuussa 1944.

Näistä ainakin 1 Airacobra saksalaisia vastaan Louhessa. Loput tai ainakin melkein kaikki muut 74 suomalaisia vastaan.

Karjalan Rintaman 7.Ilma-armeijan elokuun 1944 tappiot löytyy myös taulukosta:

Ilmataistelussa: 3 (1 La-5, 2 Jak-9, 1 Il-2)
Ilmatorjunta: 5 (2 La-5, 3 Il-2)
Ei palanneet lennolta: 6 (1 Jak-9, 2 Il-2, 2 LaGG-3, 1 Hurricane)

Yhteensä 14 konetta. Osa näistä saksalaisia vastaan.

Tässäkin ketjussa Tiltu vetelee lukemiaan, kuin taikurin hatusta, ilman mitään lähteitä.

Ihan höpöjuttuja siis. Kaikki ry$$än koneethan tuli alas, yhtään ei ole jäänyt ilmaan.