Ääriuskovaisuudesta

Tiedätkö miksi kristinusko on paras? Se on kaikista suvaitsemattomin uskonto itse uskon asioissa. Siitä suoraan johtuu että se edellyttää kannattajiaan sietämään hermostumatta itseään kohtaan suunnattua suvaitsemattomuutta. Olisinhan varsin kaksinaismoralistinen jos vaatisin että minua on siedettävä, sillä enhän itsekään siedä kaikkea mitä nään ja kuulen. Joissain tilanteissa se, että olen sallinut itseeni kohdistunutta kritiikkiä ja suvaitsemattomuutta on ollut tie sopuun. Jos sen sijaan olisin tehnyt siitä itselleni epäjumalan, missä määrin muut suvaitsevat minua olisi tilanteet ehkä päättyneet ikävämmin. Tältä pohjalta sanon kaikille ateisteille että kannattaa oppia sietämään itseen kohdistuvaa suvaitsemattomuutta. Ja myös neuvon että lähtökohdaksi ja ponnahduslaudaksi kannattaa ottaa nimenomaan se että itse on suvaitsematon ja mikä sen suvaitsemattomampaa kuin sanoa, että tarkkaan ei voida tietää kuka pelastuu ja kuka ei mutta että oma pelastus tuntuu varmalta sen pohjalta että uskoo itse Jeesukseen.

Juuri kristityt uskovaiset koetaan erityisen suvaitsemattomina uskomattomien piirissä. Ehkä siinä uskomattomia hermostuttaa Kainin ja Aabelin tapauksen tavalla se että toinenn on jotain saanut(pelastuksen ja siunaukset?) ja itse on jäänyt ulkopuolelle? Tiedätkö, ratkaisun avaimet on käsissäsi. Ei tarvitse kateuden vallassa suutuspäissään vihata ja tappaa lähimmäistään vaan sen sijaan voi parantaa sitä omaa jumalsuhdetta. Voi aloittaa vaikkapa rukouksella.

Opettele hillitsemään itsesi ateisti hyvä, itsehillintä sinänsä jo on hyödyllistä mutta ennenkaikkea siksi että sitä opetellessa on ehkä kaikkein paras apukeino Jeesukseen turvautuminen. Ei tarvitse loukkaantua ja hermostua jos toinen ei sinua suvaitse vaan voi suoraan sanoa: minä olen tässä elämänvaiheessa parhaan jaksamiseni mukaan turvautunut siihen joka minut on luonut ja vapahtanut. Jos se ei riitä niin riittääköö mikään? Miksi siis minua kiusaat kun olen tehnyt kaiken niinkuin minun on pitänytkin tehdä?

Ilman Jeesusta sen sijaan ei ole paljoa sanottavissa. Ihminen voi korkeintaan sanoa, että on tehnyt parhaansa. Mutta samalla hän joutuu myöntämään oman riittämättömyytensä, pienuutensa ja myös avuttomuutensa ja yksinäisyytensä; hänellä ei ole ketään Auttajaa Herraa. Siksi hän tietenkään ei mitään myönnäkään vaan hermostuu ja kostaa. On siis todella tärkeää uskoa Jeesukseen jos haluaa hillitä itseään. Jeesus tuo rauhan sydämeen.

Kannattaa ihan jo siltä itsehillinnän pohjalta lähteä kokeilemaan Jeesus-uskoa vaikka se yliluonnolliseen uskominen muuten ei olisikaan kovin lähellä sydäntä. On aika hassua ihan suorilta käsin sanoa, että usko Jeesukseen ei voi tarjota itselle mitään hyvää. Avarakatseinen ihminen tietysti ainakin kokeilee voiko Jeesuksesta olla apua esim itsensä hillitsemisessä.

Tiivistäen voidaan sanoa, ettei mikään ole niin noloa kuin olla yksinäinen ja vailla auttajaa. Oma pienuus ja riittämättömyys sinällään eivät ihmistä saa suunniltaan eikä myöskään muut ihmiset katso sellaista pahalla. Jokainen ihminen on jossain asiassa pieni. Se mitä on ihmisen itse vaikea tunnustaa tai muidenkaan vaikea ymmärtää, on se jos joku on yksin ja apua vailla. Ja jokainen jossakin tilanteessa on yksin ja apua vailla. On tärkeää että on Jeesus johon voi turvata ystävänään ja auttajanaan. Tästä asetelmasta käsin voin sanoa että asemani on huomattavasti parempi kuin ateisteilla.

Uskoontulleena uudestisyntyneenä kristittynä ymmärrän vain kaksi mahdollisuutta: ihminen on uskossa, saanut jumalanlapseuden Jeesuksen Kristuksen kautta tai sitten hän on hengellisesti kuollut, tapakristitty, uskonnollinen tai ateisti.
Tarkoitat varasti aloituksella että miten voimakkaasti uskova toteuttaa näkyvästi uskoaan tai se vaikuttaa arjessa. Tarkoittanetko aloituksella sitä, että et hyväksy että on kristillisiä mediakanavia, kirkonkellojen soittoa, tunnustuksellista uskonnonopetusta kouluissa, hartauksia laitoksissa vai sitä, ettei uskonasioita saa ottaa aktiivisesti esille sosiaalisissa kanssakäymisissä.
Ainakin meidän kristittyjen tehtävä, opetuslapseus velvoittaa kertomaan pelastussanoma kaikille, lähellä ja kaukaa oleville. Ja kun se uskoontullut tajuaa miten tärkeästä asiasta on kysymys, ihmisen iankaikkisuuskohtalosta, niin ei tehtävää voi laiminlyödä vaikka se ei olisi Jumalankaan antama tehtävä. Tapa millä tavoin tätä lähetystehtävää sitten tekee on uskovaisilla erilainen. On kristittyjä, jotka ovat uskossa jopa vuosia ja eivät suullisesti ilmaise uskoaan mutta tapa elää viestittää uskoa ja he voivat olla esirukoilijoita, panostaa taloudellisesti Jumalan valtakunnantyöhön tai on niitäkin jotka kokevat että henkilökohtainen usko riittää että pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen.

On ryhmä uskovaisia jotka ovat niitä "väkisin tyrkyttäjiä", jotka ainakin itse ymmärrän eivät toimi Jumalan tahdon mukaan vaan se julistus on tapa ja jopa pakkomielle. Usein nämä lappusten jakajien ja paasaajien sanoma on lisäksi ankaraa lakihenkistä ja he tuppaavat ihmisten reviireille tavalla joka ei ole sovinnaista yhteisön sosiaalisessa käyttäytymisessä. En kyllä tykkää henkilöistä, jotka esim. kauppajonossa, odotusauloissa tai yleisissä kulkuneuvoissa alkavat tenttaamaan mielipiteitä, jakavat lappusia ja oli se sitten politiikkaa tai uskontoa. Pienellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat toisensa ja kyllä yleensä muistaa ja tunnistaa miten se ja tuo suhtautuu asioihin.
Mielestäni uskovaisena kannattaisi useammin muistaa kuuluisan lähetyssaarnaajan Oswald Smith: n motto:
”Kenelläkään ei ole oikeutta kuulla evankeliumia kahdesti, niin kauan kuin ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet sitä kertaakaan.” – Oswald J. Smith
Ei Jeesuskaan jäänyt pakkosyöttämään sanomaansa, jos häntä ei kuunneltu vaan sanoi että missä ei teitä oteta vastaan niin lähtekään ja pyyhkikää tomukin jaloistanne ettette ota paikalta mitään siis ikään kuin merkiksi ettette jää mitään velkaa.
On tilanteita jolloin Pyhä Henki erikoisen selvästi ilmaisee että on toimittava:avattava suu tai mentävä jonkun luo. On ollut intuitio, että on pitänyt mennä käymään jonkun luona ja puhuttava Jeesuksesta, laitettava postilaatikkoon luettavaa, rukoiltava erikoisesti tietyn ihmisen puolesta. Ja sitten tulee tieto muutaman päivän tai viikon päästä, että henkilö on siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen.

Kannattaakokeilia seuraavaa:

Joko uskoo tai ei usko

Joko jumala on tai ei ole

Joko jumalan kanssa oleva on lopulta kaikkien muiden valtias tai ei ole koska mitään jumalia ei vain ole täällä. Eikä muuallakaan.

Siksi se on joko tai. Ateistiporukka ainakin väittää kaveeraavansa niitten kanssa, joiden kanssa se sanoo olevansa eri mieltä. Mmmm. Mmm

Se on joko tai, niinkuin Totuus

Se (totuus) on niinkuin puu. Puu joka ei lahoa tai katoa. Luonnossa puu tulee lopulta vanhaksi tai muuten vain kuolee, ja tulee sisältäkin mädäksi. Mutta mädässä ja lahossa ei ole mitään muuta kuin muodon muutos. Se on vain ihan luonnollista. Mutta mätä ja laho sen kummemmin kuin tuon vastakohta ei ole vale tai valehtelija, ei tosin totuuskaan. Totuus on myös luonnollisuuden tai luonnottomuuden käsitteen yläpuolella.

Se on kaikkien käsitteiden yläpuolella. Se on ensimmäinen absoluuttinen absoluuttisesta, jota ilman ei voi vaatia yhtään mitään. Joka tuntee ja tietää olevansa sen kanssa on voittaja. Totuus on päälaelleen kääntäjä. Hän, joka kohdatessa joko saa ja vaatii ylistämään Itseään kädet kohotettuna ylös, ikuisuuteen, tai saa syöksymään kädet levitettynä, alas, tuhoon ja täydelliseen olemattomuuteen. Totuus on elämä elämälle, ja kuolema kuolemalle.

Totuus on se joka lyö pääkallot säpäleiksi, ja heittää kuoleman sihisevään kuumuuteen, niin että siitä ei jää mitään jäljelle. Se on kuin mustan aukon gravitaatiokentän laki, joka repii palasiksi, ja luut jauhosta murusiksi, murusista hiukkasiksi eikä päästä pois. eikä anna armoa sille joka yrittää pyristellä sitä vastaan. "Sieltä" ei Vale pääse ulos, se katoaa olemattomuudeksi, "energiakentäksi", jossa sen alkuperäisestä ei ole mitään jäljellä.

Ja jolla on totuus vaikkapa "hiukkasina" hävittää niin, että vain totuus ja elämä jäljelle. Ikuinen olemattomuus kuuluu kuitenkin kuoleman ja ikuisen olemattomuuden toivottajalle, sillä totuus on tasapuolinen.

Siksi toinen, uusi elämä kuuluu toisen elämän toivottajalle, ja toinen kuolema toisen kuoleman toivottajalle. Tiivistäen muualta: Elämä kuuluu hyvän toivottajalle, ja kuolema pahan toivottajalle.

Toisen kerran kuollut josta ei ole mitään jäljellä ei tuhoa tai voita yhtään mitään, Mutta elämä on ikuinen.

Koska pystyn sen näin näkemään ja ajattelemaan, se toteutuu. Ihminen on oman itsensä, ja todellisuuden tuomari, joka tuomitsee totuuden mukaan, jos on sen löytänyt ja ottanut vastaan. Jos ei halua löytää, tai halua ottaa vastaan, ei mitään valtaakaan lopulta ole.

Musta aukko sopii oikein hyvin kuvaamaan sitä infernoa, paremmin sanoen tulella täytettyä allasta, johon kehno "sielu ja tietoisuus" lopulta heitetään. Olen kuitenkin kuuliainen ja kunnioitan ajattelutavassani perinnettä, siten musta aukko on vain suomennos ja rinnakkainen metafora (metafora on kreikkaa, ja toivotan sillekin "tervetuloa") alkuperäiselle tuliselle altaalle. Niissäkin tuho on lopullinen. Niitä altaita on muuten alkuperäisessä kirjoituksessa 5 vähän erilaista, mutta onhan mustia aukkojakin erilaisia. Täytyy vain perehtyä vähän tarkemmin noiden viiden eroihin, kun ja jos tuohon puoleen ehdin tässä tutustua. Siihen on tarvis. Siihenkin.

Totuus on: Tehdä mikä on oikein, ja hävittää mikä on väärin

Totuus on "auringon" tytär. Auringon tytär on kasvanut suureksi, ja voi vain iloita että Tyttären kautta voi ymmärtää mm. Häntä joka on kaiken alku. Ensimmäinen ""Aurinko""

Lopulta " kaikki" on jumaluutta N T R.

Paitsi paha, ja sekin on ollut kaiken alusta.

ÄÄRIHYVÄ- HYVÄ

ja

ÄÄRIPAHA- PAHA

Ei siinä ole välimuotoja, olet jomman kumman puolella, se on kuin vaaka, jossa toisessa kupissa on hyvät, Se on ota tai jätä, eikä se ole edes kovin paljon vaadittu, ennemmin päin vastoin.

Minusta vastenmielisin piirre fundamentalistisessa jumaluskovaisuudesssa on ihmisten aivopesu jonka jälkeen periaatteessa ihmiset jotka ovat joskus olleet fiksujakin muuttuvat täysin järjettömiä puhuviksi hölynpölysitaattiautomaateiksi.

Joko on uskovainen tai sitten ei. Siihen tarvitaan koko sydän, ei puolikasta. Jeesus sanoi, että kun seuraa ensisijassa häntä, kaikki kääntyy lopulta hyväksi, ja Jumalan tahto tapahtuu. Siihen tarvitaan ihmiseltä rakastava ja ehdoton sydän, jonka senkin Jumala itse vaikuttaa.

Siis ääriuskova tai ei ollenkaan uskova.

Kai sinuakin Jumala on jossain vaiheessa kutsunut? Tervetuloa mukaan kaidalle polulle.